On päästy elokuun loppuun. Einari Vuorela on runossaan Kottaraiset sanonut: "Saapui syksyn kuu./ Kottaraisten suku/ yllään murhepuku/ lähtöön valmistuu." Osa linnuista jo poissa, osa jäänyt ja osa jääkin. Mökkiaikana oli aika haikeaa seurata muuttolintujen valmistautumista etelään menoon. Kottaraiset juuri kerääntyivät sähkölangalle pitkiksi riveiksi ja sitten ykskaks kuin lähtölaukauksesta kaikki nousivat ilmaan suuntana aurinko ja lämpö merien takana. Me emme mökkiä jättäneet koko talveksi. Vain kovimpina pakkasaikoina jätimme sinne menemättä. Tie aurattiin läpi talven ja heti kevään vasta aavistellen tulemistaan, ajoimme sinne. Kairasimme avannon järven jäähän, panimme hellan keittiössä lämpiämään kuten muutkin tulisijat ja patterit. Eikä aikaakaan, kun oli hyvä olla. Muistot ovat mukavia.
Eilen jyrisi oikein kunnolla. Kiirehdin heti parvekkeelle ensimmäisen salaman välähdettyä. Vettä tuli kuin aisaa. Pyörävajan kouru päästi veden kohisten alas Istuin ja ihastelin kaikkea näkemääni ja kuulemaani. Toivotin syksyn koko sydämestäni tervetulleeksi.
Suihkuttajat tänään. Semmoinen jännitysmomentti, mitä väkeä taas tulee. Tulenko olemaan pelkästään kiitollinen avusta vai nostaako tyytymättömyydellä höystetty pettymys päätään? Vuosien aikana kun on nähty ja kuultu kaikenlaista sekä omakohtaisesti että kentältä suoraan. Syyskuussa on taas omaishoitajien keskustelutilaisuus, jossa saa purkaa sydäntään, toiveitaan ja ehdotuksia oikein kaupungin virkamiesten läsnä ollessa. Kuunnellaanko meitä niin, että tulisi parannuksia, se on toinen juttu?
Nyt hommiin. Suihkuttajien tuloajasta ei koskaan tiedä, enkä halua heitä vastaan ottaa aamutakissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti