13. lokakuuta 2021

RUMAT PUSSIT SILMIEN ALLA

 Viime yö jälleen totaalisesti valvottu. Lähetin neljältä meilin A:lle kurjuuttani manaten. Unipillerit loppuneet, eikä melatoniinit auta. Valvottava on. Shit! Tämä "shit" kuulostaa siistimmältä kuin suomenkielinen vastine.

Luen Tarkiaisen Seitsemän veljeksen tutkimusta. Hän etsii yhtäläisyyksiä  Veljesten kontujen ja Palojoen kylän kesken. Niitä on todistetusti ja arvaten. Myös kirjailijan rikkaan mielikuvituksen tuotetta. Kiven käyttämää sanastoakin Tarkiainen tulkitsee. "Yörinen" tarkoittaa rappeutunutta. Ruoskaa meinaa "hulja". Näitä myös Juha Hurme selventää uudessa kirjassaan. Päätyneekö samoihin V. Tarkiaisen kanssa? Aion ottaa asiasta selvän ostamalla Hurmeen kirjan.

Tänään englannin tunti. Minulla pussit silmien alla, iho harmaa (johon paljolti pelastus maskissa) ja inhottavan väsynyt olo. Ei mitään pirteyttä höystettynä kukoistuksella. Tämän tunnin jälkeen alkaa syysloma, jota jo vietin. Olin merkinnyt kalenteriin väärin. Olivat huomanneet poissa oloni. No, nyt sitten uudestaan. 

Hemingwaysta eilen Teemalla viimeinen osa. Kuolema korjasi kirjailijan, joka hiukan itse asiaa avitti. Aikamoisen elämän ehti viettää ollen siinä ohessa pitkät ajat USAn listaykkösenä kirjoillaan. Joku pitää The old man and the sea-kirjaa hänen parhaanaan. En voi sanoa mitään, kun en likimainkaan ole Hemingwayn koko tuotantoa lukenut, mutta hieno kirja se on. Hiukan surullinenkin, kun vanha mies menettää suuren marliininsa haiden parempiin suihin. Ja kuinka hän olikaan taistellut sen kanssa! Toteaa kuitenkin tyynesti olleensa "liian kaukana" merellä kalastamassa.

Päivä ei vielä likimainkaan valjennut. On se nyt niin pimeää, niin pimeää. Tätä jatkuu vaikka kuinka kauan. Pitää ostaa lisää kynttilöitä. Polttelen ahkerasti Buddhankin molemmin puolin. Onko hyväksyttävää pitää siinä kodissa koristeena Buddhaa, jossa uskonto on aivan muuta? Saisinko kimppuuni kaikki 490 miljoonaa buddhalaisuuden koulukuntaan kuuluvaa? Ei kerrota heille.

Nyt menen toviksi vuoteeseen ihan pitkälleni vain. YouTubesta rauhoittavaa musiikkia, joka saattaisi minut viedä unten maille vaikka pariksi tunniksi. Tuskin, olen niin kova luu. Heittäydyn kuitenkin "rähmäkkääksi", joka on Kiven kielellä "pitkällään makaava".



10. lokakuuta 2021

JONKUNLAISIA MIELIPITEITÄ

 Juha Hurmeen Seitsemän veljeksen suomennoksesta olen sitä mieltä, että en oikein hyväksy Kiven tekstin muuttamista. No, olen edelleen sitä mieltä, mutta lievin myönnytyksin. Kuuntelin Hurmeen haastattelun Areenasta. Myönnytykseni tulivat sen perusteella. Onkin mielenkiintoista saada tietää sanoista, joita ei nykykielessämme enää ole tai olivat Kiven omia. Mutta niin selvä kuten "aaltoilee teräinen vilja" lauseen suomentaminen  "kasvaa vahva vilja" ei minusta ole tarpeellista. Hurmeen lause on arkista ja mielikuvituksetonta. Suomentamisellaan ei Hurme missään tapauksessa halua Kiven tekstiä tappaa. Hän vertaa Kiveä venäläisiin klassikoihin ne mennen tullen päihittäen. Sekin selvä asia, että maailman kirjallisuuden klassikoita on nykyaikaistettu monissa kielissä, miksi ei sitten Kiveä? Minä vain noin äkkisältään panin herneen nenääni, mutta nyt asiaa ajateltuani ja Hurmetta kuunneltuani nöyrästi olen sitä mieltä että ei hullumpi idea. Olen lukenut Juha Hurmeen teoksia, enkä edes ällistyisi, jos kirjakaupasta tullessani minulla olisi uusi Seitsemän veljestä kassissa. Aion myös lukea V. Tarkiaisen vuonna 1910 ilmestyneen Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä", jossa Tarkiaisen mukaan yritetään "tarkastella yksityiskohtaisesti "Seitsemää veljestä", selittää sen syntyä ja kehitystä..." Hurme on tutustunut samaa asiaa käsittelevään E.A. Saarimaan Seitsemän veljeksen selityskirjaan vuodelta 1929. Kiven "Veljekset" ovat siis puhuttaneet meitä kautta aikain sitten ilmestymisvuoden 1870.

Tänään on Aleksis Kiven päivä ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kaivan ylähyllyltä jälleen kerran "Seitsemän veljestä", ei suomennetun, ja luen. Yritän miettiä veljeksiä ja heidän sanomisiaan muullakin tavalla kuin kirjan tarinana. 

"Kuka käsittää tämän maailman rakennusta? Ei ihmislapsi, joka on typerä ja tyhmä kuin määkivä jäärä. Mutta parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun tai mäntyyn."


Ei sopisi jatkaa muulla teoksella, mutta jatkan silti. Luen Marco Kososen kirjaa Mun Afrikka. Kosonen on kirjailija, matkailija ja muusikko. Minua suuresti viehätti kirjan Kenia-osuus. Olin aikoinaan Kenia-fani, joka sai alkunsa Karen Blixenistä. Kosonen sai alun, koska hänen mukaansa jokaisella mailmanmatkaaja-kirjailijalla on oikeus ja suorastaan velvollisuus kirjoittaa oma Afrikka-kirja. Minä en ole koskaan Marokkoa lukuun ottamatta ollut Afrikassa, mutta taatusti olisin minäkin pannut korteni kekoon, jos olisin Keniassa ollut ja olisi ollut kaikinpuolisia rahkeita kirjan tekoon.

Kosonen on pyörinyt moneen otteeseen Afrikan mantereella ja helppo on ollut miehenä pyöriä. Olen melkein kateellinen. Reppu vain selkään ja menoksi. Ei ole matkan varrella kuukautiskipuja, ei laukkukaupalla vaihtovaatteita kuten naisella. Nainen ei ehkä voi noin vain yöpyä jonkun juuri kaveriksi saamansa ihmisen majassa, kylässä, jossa ei ole kuultukaan mistään mukavuuksista vesiklosetteineen ja sähköineen. Nainen ei ehkä mene sammuttamaan janoaan johonkin kuppilaan, joka ei täytä alkeellisemmankaan kahvilan kriteereitä. Naista katseltaisiin kaikkialla nenän vartta pitkin ja joku lapsi huutaisi perään mzungu, joka tarkoittaa valkonaamaa. Niin huudeltiin Kososellekin. Näistä miehenä olemisen onnen hetkistä huolimatta, olen mieluummin nainen, joksi olen pitkän prosessin aikana kehittynyt äitini kohdussa.



7. lokakuuta 2021

OSAATKO SOITTAA RUOHOLLA ?

 Englantia eilen. J oli taas mukana ja parinani. Saimme kotiläksyäkin. Tunnilta hiippailin Herkkuun. Nyt on keittoaineksia jääkaapissa. Viimeinen Hullujen päivien päivä. Asiakkaita vähän, myytävä tavarakin huvennut. Ei ollut edes broilerin rintafileitä. Korvasin muulla osalla broileria. Mutta mikä ilahdutti kovasti, oli se, että Herkku vihdoinkin hankkinut uutuusnäkkileipää ja Valion erään tuotteen, jota olen kuusi vuotta sinne odottanut. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Tänään ei tarvitse mennä minnekään. Luen sopan laittamisen jälkeen suolistokirjaa ja osaan nyt antaa arvoa tälle monta metriä pitkälle putkistolle, joka hyvinkin usein määrää, miten ja missä mennään. Ostin kirjan kauan sitten, aloitin lukemisen ja lopetinkin. Nyt uudella puhdilla ja kiinnostuksella. Ihmisen suolet eivät yleensä ole mikään yleinen puheenaihe. Muistan joskus lukeneeni vanhoista japanilaisista tavoista, joihin kuuluu tervehdittäessä kysymys: miten  voi vatsanne, onko toiminut? En usko nykyjapanilaisen enää tätä kysyvän. Syvä kumarrus riittää. 

Olen muuten tykästynyt englannin opettajaani. Oli puhetta, englanniksi tietysti, instrumenttien soittamisesta. Parikeskustelua. Minä kysyin J:ltä, osaako soittaa ruohon varrella? Ei kuulemma osaa. Ei ollut ilmeisesti kuullutkaan. Opettaja sensijaan kuuli ja näytti käsillä (ilman ruohoa), miten homma toimii. Siinä hetkessä häneen ihastuin, aloin suorastaan arvostaa tämän kyvyn vuoksi. Itse en koskaan ole oppinut tätä musiikin lajia, vaikka yrittänyt kyllä olen. Ei mitään ääntä. Isäkin opetti. En oppinut silloinkaan, kun Messeniuksenkadun pojat näyttivät juurta jaksain. Pappa (äidin isä) teki pajupillin  ja sillä sain jotakin aikaan. No, myöhemmin ei sujunut pianonkaan soittaminen, vaikka kunnianhimoinen äitini niin tahtoi. Ei tule tytöstä pianistia, sanoi opettaja. Äitini oli murtunut äiti.

Kirjoitan tätä aamulla, kello on viisi lyönyt, mutta lapsia tuskin herännyt missään. Ei edes Juhani ja Liisi, jotka revittiin hereille julmasti aikanaan, kuten Immi Hellén on kertonut. Minä herännyt ja jo on aamullinen kahviannos edessäni. Posti toi Suomi-Amerikka Yhdistyksen lehden SAM Magazine. Mukava Kari Purssilan kirjoitus  yhä jatkuvasta "kolasodasta". Osapuolina Coca-Cola ja Pepsi. Ensin oli Coca-Cola vuonna 1886 ja 13 vuotta myöhemmin maailma sai Pepsi-Colan. Kumpi ja Kampi tappelevat suosiosta ja paremmuudesta. Kumpi voittaa?  



3. lokakuuta 2021

HAJUVESI JA MUSIIKKI

 Missään tapauksessa ei olisi pitänyt mennä Herkkuun. Joudun aina suuren kiusauksen kohteeksi pakollisella kosmetiikkaosaston läpikulkemisella. Olin päättänyt olla pysähtymättä. Piti marssimani suoraan hissiin. Mutta ne tuoksut! Kaikki ne kauniit pullot ja purkit! Hullujen Päivien  houkutukset! Minä reppana pysähdyin. Kuin jonkun oudon voiman vetämänä jouduin parfyymien keskelle. Gucci, Elizabeth Arden, Kenzo, Prada,  Escada, Hermes, Armani... Olin ystävien joukossa. Ihana tuoksu leijaili ympärilläni. Tartuin "tikkuun", johon ruiskautetaan parfyymitippa  nuuhkimista varten. Minä ruiskauttelin ja nuuhkin. Tein valinnan. Menin huonon omantunnon kanssa kassalle, maksoin ja kaduin. Ostin muutakin ja kaduin vielä ja taas. Ja niin kuin tästä lokakuusta piti tulla järkevä säästökuukausi. Katin kontit! Menin hissiin ja alas Herkkuun suuren, suuren katumuksen vallassa. Lopetin katumisen heti kotiin päästyäni. Kerran vain täällä eletään, samaan konkurssiin kaikki, anna palaa, nauti...  

Vahdin melkein päivittäin netissä HKO:n konserttien kenraaleja. Ilmoittavat kun taas alkavat. Ennen koronaa kävin ja aion jatkaa. Ovat aamuisin ja viimeinen silaus ennen saman illan varsinaista konserttia. Pidän näistä harjoituksista. Pääsee kuin kulissien taakse. Tutustuu orkesterin arkeen, jolloin kapellimestari näyttää miten ja mitä tahtoo joukkueeltaan. Illalla kaiken on oltava jetsulleen valmista. Jokainen soitinyhtyeensä johtaja on erilainen. Joku ei ole ollenkaan soitantaan tyytyväinen, vaan naputtaa tahtipuikollaan nuottitelineensä kylkeen ja orkesteri odottaa ohjeita. Joku toinen taas antaa musiikin tulla yhtäjaksoisesti kauan ja silloin yleisö tuntee olevansa jo illan konsertissa. Yleisöä ei ole katsomon täydeltä. Liput ovat haluttuja. On oltava hereillä myynnin alettua. Kenen musiikkia haluan kuunnella? Onko kapellimestarin persoonalla suuri merkitys?  Maailmalla kuuluisuutta saanut johtaja? Olen nähnyt jo monia. Kuunnellut monien säveltäjien musiikkia. Uppoutunut siihen, nauttinut ja joskus kuivannut kyyneleitä. Musiikki on voimakas elementti tunnetasolla.Varsinkin salissa, joka on musiikkia varten. Musiikki ottaa syliinsä ja menee ihon alle. Joskus se pauhaa täydellä voimalla. Rakastan rumpuja. Kapellimestarin koko ruumis tekee työtä. Tahtipuikko viuhuu ja orkesteri tottelee. Jokainen pieni liike on ohje. Yleisö on hiirenhiljaa. Karkkipapereita ei rapistella, eikä puhelin soi. Tämä yleisö yleensä on tullut musiikin takia. Niin minäkin.

Kuinka ihanasti aamulla tänään paistoi syysaurinko makuuhuoneessa tyynylleni. Piti siirtyä eli nousta ylös. Oli sen aikakin. Tänään taas sopan keittoa ja seuraavalla kauppareissulla ainekset kana-aprikoosikeittoon. Alkaa pakastimessa olla mukavasti keittoja. 

Luen yhä Therouxin kirjaa ja olen hänen kanssaan vielä vaan Egyptissä. Oikeasti en ole koskaan ollut. Halunnut olen kyllä. Egypti kiehtoi minua jo kun olin lapsi. Isä kertoi lumoavia ja jännittäviä tarinoita muinaisista ajoista. Olin Howard Carterin kanssa Kuninkaiden laaksossa ja minusta piti siltä kuuntelemiselta tulla aikuisena arkeologi. Ei tullut.



1. lokakuuta 2021

THEROUX MATKAILEE AFRIKASSA

 Panenko maskin päälle, vai enkö pane? Kauppakeskusten yleisötiloissa ei tarvitse kuulemma. Olen tänään menossa kauppakeskukseen. 

Otin hyllystä Paul Therouxin kirjan Dark Star Safari, overland from Cairo to Cape Town. Siinä oli kirjanmerkki. Olen siis sitä joskus lukenut. Therouxin matkakirjat ovat minua viehättäneet ja niitä olenkin useita  lukenut. Tämä nyt luettavakseni aiottava on julmetun paksu pokkari. Ilmestynyt 2002 ja tässä Penguin-sarjassa vuotta myöhemmin. Ja totta kai se on paksu. Kairosta Kapkaupunkiin on monta maata ja kulttuuria. Olen aivan alussa ja vielä Egyptissä. Matka alkakoon!

Tiputtelin jo kahvin. Tänä aamuna se maistui tavallistakin paremmalta jostain syystä. En ole nukkunut edes hyvin, saati tarpeeksi. Kaiketi jotenkuten kuitenkin, koska olo ei ole aivan kamala. Menen Herkkuun ja samalla tutkailen Stockmannin Hullujen Päivien antia ostamatta mitään. Herkku on ilossa mukana, mutta tuskin minulle sopivaa ruokaa. Laittelen kasviskeittoja ja niihin tarvitsen aineet. Bataattia ei takuulla hullulla hinnalla. Vuosiin en ole näillä päivillä ollut. En tunne tarvetta. No, jos oikea Stockmann olisi vielä helpon ja joutuisan matkan päässä, kuka tietäisi...

Joku on joskus sanonut, että tällainen kolmen pisteen jono lauseessa ei kuulu tehtävään pyhittyneen kirjoittajan valikoimaan. Minä en ole pyhittynyt, vaikka tykkäänkin.

Kello  lähentelee aikaa, jolloin olisi syytä panna aamutoimet kondikseen, tälläytyä ihmisiä varten ja lähteä asioille.Päivä valjennut, tuuli suhisee puissa iloisesti, koivun lehdet lentelevät. Jospa sittenkin käpertyisin vielä peiton alle ja lukisin muutaman sivun Therouxia.