Täällä taas ja pitkästä aikaa. Syksy jo sillä mallilla, että joulua kaikkialla, kaupoissa ja kotien parvekkeilla. Ostin itselleni joululahjan. Semmoisen näyttävän sähkökynttelikön. Näyttää aika kivalta keittiön pöydällä. Olen touhunnut siellä ja täällä, kampaajallakin päivittämässä hiukset. Lounaalla olin N:n luona. Maailman parasta suppilovahverokeittoa. Kyllä maistui.
Kylmän lykkäsi. Ja kun/jos tuulee, on todella kalsaa. Nilkkurit kaivoin kaapista ja kaulan ympärille kierrän villaista. Eipä hemmotella lämpöasteilla enää. Semmoista marraskuuta. Näinhän se menee näillä leveysasteilla. Panen pienen ikikuuseni uusiksi. Hankin uusia koristeita. Ehdin kyllä jo miettiä, että en mitään joulua tee, mutta ajatukseksi vain jäi. Ruokapuolen kuittaan Citymarketin tai Supermarketin valmiilla ruoilla. Olen ne vuosien varrella ihan kelvoksi todennut. Vaikka laitan itselleni mielelläni syötävää, niin en viitsi äheltää kinkun ja laatikoiden kanssa. Enkä edes valmiita millään lailla tuunaa. Lämmittäminen riittää. Kyllä lautanen ihan joululta silti näyttää.
Aloitin taas kirjaa Frank Sinatrasta. On yksi niitä laulajia, joita netistä kuuntelen ja jos tv näyttää hänen vanhoja esiintymisiään, on se yhtä juhlaa minulle. Kirja alkaa vallan Frankin lapsuudesta ja kertoo, kuinka hän teki lujasti töitä saadakseen mainetta ja kunniaa. Kivikkoinen oli alku pojalla. Häneen ei uskottu kuin vasta myöhemmin ja sitten elämä olikin yhtä haluttuna olemista. Kuoli vuonna 1998. Niin että joku voi vaikka kysäistä "kuka Frank Sinatra?" Hänen sukunimensäkin aiheutti keskustelua ja tuottajat yrittivät sitä muuttaa. Jäi Sinatraksi. Äitinsä oli lujatahtoinen nainen ja auttoi poikaansa kuuluisuuteen siinä monesti hienosti onnistuenkin.
Hörppäsen tässä aamukahviani ja aloittelen tätä lauantaipäivää. Pysyn kotona, mutta ensi torstaina menen ostaam Beaujolais Nouveau- punaviiniä. On taas se aika marraskuuta, kun maailma saa uuden ja nuoren viinin.
Tämä oli tässsä. Mukavaa viikonloppua.
