KESÄÄ ENÄÄ 11 PÄIVÄÄ

 Kyllä minusta jo syksylle tuoksuu. Pihlajanmarjat punaisia ja metsät täynnä sieniä. Minäkin mökkiaikana keräsin ja nautin puolison kanssa  metsässä  olemisesta. Siellä vasta tuoksuikin. Nykyisin ainoat näkemäni sienet ovat kauppojen hyllyillä tai torikauppiaan pöydällä. Enpäs ole ensimmäistäkään sieniruokaa vielä laittanut. N kertoi keränneensä kanttarelleja ja orakkaita. Olisinpa päässyt mukaan.

Liedellä padassa muhimassa broileria burmalaiseen tapaan. Sitruunaruohoa, kanelia, kardemummaa ynnä muuta eksoottista mausteena. Naminami lounas tiedossa. Aika lämpimiä ilmoja pitelee ovella olevasta syksystä huolimatta. Vielä tepastelen sandaleteissa, mutta kohta ne on pantava talviteloilleen. Sitten taas vuoden päästä käyttöön. Suomessa kehutaan aina neljää vuodenaikaa. Yksi riittäisi ja se olisi lämpöinen kesä. Ei tiedä, miten maailman kirjat aletaan kirjoittaa, kun säät muuttuvat, jäätiköt sulavat, merivesi nousee ja luonnossa tapahtuu kaikenlaista kummallista. Kuka on syypää? Ihminen tietysti.  Itsekäs ja ajattelematon ihminen.

Mahdottoman kelju uutinen minulla: en voi enää syödä mansikoita. Iho kutisee ja netti kertoi mahdollisista syistä, nokkoskuume, allergia tms. Epäilen allergiaa. Sehän voi putkahtaa kesken elon, vaikka on vuosikaudet mansikoita ahminut. K sanoo minun syövän niitä aina liikaa. Ei kai sentään, näillä leveysasteilla mansikka-aika on lyhyt ja sitten ollaan ilman ellei Espanjasta tule. No, uskon kuitenkin allergiaan ja olen mansikat hylännyt. Samaan syssyyn meni aprikoositkin. Olen suorastaan suuren murheen murtama. Ostin päärynöitä, eivätkä ne ole ollenkaan sama asia. Jos syyhyäminen loppuu, olen varma mansikoiden syyllisyydestä.

Partsilta poistin kesäkukat, mutta begoniasta otin vain kuivat oksineen pois ja nyt se on vihreä pensas. Nätti niinkin. Ikkunalaudalla sisäpuolella on toinen muhkea pensas. Joulutähti, joulukukka alkoi työntää uusia lehtiä, mutta ei suostu kasvattamaan joulukukan tyyliin yhtään punaisia. Siis sekin täysvihreä. No, ei vihreässä värissä mitään vikaa ole. Smaragdikin on vihreä. 

EI TUOKSU VIELÄ

 Vielä ei tuoksu syksylle, mutta ovellahan tuo jo on. Koulutkin alkamassa ja jossakin päin jo alkanut. Ennen muinoin kouluun mentiin syyskuun ensimmäisenä, ellei se ollut sunnuntai. Tasan kolme kuukautta oli lomaa. Isäni pienenä kouluaisena aikoinaan  ehti siinä ajassa hyvin hankkia itselleen komeat variksen saappaat.

Laiskottaa. En viime yönä nukkunut silmän täyttä. Kaivoin yölukemiseksi hyllystä kirjan, joka suuresti minua tämän uudenkin lukukerran myötä kiinnostaa. Joitakin kirjoja lukee uudestaan. Marginaaleihin en merkintöjä tee, enkä taita kirjanmerkiksi hiiren korvaa. Joskus kirjastosta sai kirjan, joka oli täyteen tuherrettu ja sivujen väliin tapettu hyttysiä. On minulla yhä kirjastokortti, vaan en enää lainaile, kun ei ole aivan nurkan takana kirjastoa. Töölössä asuessa oli. Oli kaikkea muutakin tarpeellista nurkan takana. Nyt on nurkan takana metroasema ja junalla pääsee.

Sen verran yhä kesää, että Espan lavalla on kuultavissa jazzia. Menisinkö? Mietintämyssy päähän ja asiaa ankarasti tuumailemaan. Pidän jazzista. Olenpa ollut Storyvillessä sitä kuuntelemassa. Parastaikaa soi tätä naputellessani taustalla 1930-luvun jazzia.  Ja 1930-luvulla Jorma Railonkoski perusti Helsinkiin sen ensimmäisen jazzklubin, joka vieläkin on paikoillaan Museokatu 8:ssa, Storyville.

Yleisurheilun em-kisat alkaneet. Ei tarvitse miettiä, mitä tv:stä katselee. Seuraavaksi Suomi-Ruotsi yleisurheiluottelu, se jännittävin. Olen Kyproksella seissyt stadionilla, jossa aikojen alussa kamppailtiin. Tuntui aika juhlavalta. Kyproksella olen päässyt lähimmäksi Kreikkaa, siellä kun en ole ollut. Mutta tunsin kerran koululaisena kreikkalaisen pojan.

Nyt teen ennen tv-urheilua sitruunakanan uuniin ja aloitankin heti. Hyvää huomenta.

SYKSYÄ KOHTI

 Elokuu menossa. Päätin tulla käymään täällä. Aurinko paistaa ja pihlajanmarjat punoittavat. Olen ollut siellä ja täälläkin, kaupungilla, Espan puistossa ja jälleen menettänyt ystävän. Puhelimeen ei vastata ja automaatti kertoo sen olevan poissa käytöstä. Rivit harvenevat nopeasti. 

Lopetin hibiskukkien syömisen, koska se alkoi näkyä elopainossa. Ehdin näihin namuihin tykästyä. Niitä saa etnisistä kaupoista. Keittobanaaneillakin herkuttelemisen jätin samaan syssyyn ja samasta syystä. Kyllä porkkanalinja on parempi.

Toinen kesäkukkapuska parvekkeella päätti syystä tai toisesta lopettaa kukoistamisen. Poistan sen ja panen lyhdyt tilalle. Elokuun illat alkavat olla kohtapuoliin sopivia. Helsingissä ei enää herrastella pitkissä päivävaloissa. Se on jo huomattu eli merkille pantu.

Olen melkein lopettanut Helsingin Sanomien lukemisen. Pommi-iskuja siellä ja täällä, käydään sotaa, jäät sulavat etelässä ja pohjoisessa, eläinmaailmassa sukupuuttoja, Fifan puheenjohtaja Gianni Infantinoon ei olla tyytyväisiä ja jalkapallon mm-kilpailuja ja niiden tuomarointia puidaan yhä ja monet muutkin asiat ovat huonosti. Siksi vain plaraan HS:n nopeasti läpi, että tiedän, ettei ainakaan kolmas maailmansota ole syttynyt. Vaikka pessimistisimmät povaavat sen olevan hilkulla. Minä en kuulu heihin, enkä edes sen syttymiseen usko. Ei nyt niin idiootteja olla sentään.

Piti tänään lähtemäni tapaamaan erästä ystävähenkilöä, mutta peruutin. Aionkin pitää itsehuoltopäivän. Siihen kuuluu kaikenlaista päästä varpaisiin. Huomenna sitten paranneltuna painoksena liikkeelle. Ruokakauppaan ainakin, pinaatti-kookoskeiton ainekset. Marssin kauempana olevaan marketiin, koska lähinnä oleva suljettiin isomman tieltä. Saadaan sopivaksi remontoituna syksyllä. Odotan suurella jännityksellä, sillä luulen tämän marketin olevan minulle vallan passeli tavaravalikoimallaan. Ruokaharrastukseni kun joskus vaatii erikoisempaa kuin vain suomalaisen mittapuun mukaan.

R lähetti sähköpostin, josta suuresti ilahduin. Hyvin pyyhkii sielläkin, josta kannattaa olla iloinen. Kaikilla kun ei pyyhi. Tuttavapiirini koostuu pitkälti tyytymättömistä. Paitsi naapurini L, joka on aina seurallinen ja positiivinen. Roskiskeikalla usein sattumoisin tavataan ja se tapaaminen antaa hyvän mielen. Ollapa hänen kaltaisiaan enemmän.