Olihan häät! Jumituin niin tiiviisti kuin tässä huushollissa voi kaikkien hoito- ym toimenpiteiden lomassa brittien häätunnelmiin.Kaikenlaisten maailmanmullistusten ja ikävien luonnonkatastrofien sekoittaessa elämää maailmassa on miellyttävää katsella jotain kaunista ja ylellistä.Jotain jatkuvaa ja ainaista kuten Englannin monarkia.Eikä minua "tasavaltalaisena ihmetyttänyt eikä huvittanut" hääseremonioiden katseleminen kaikkinaisuudessaan.Kuten erästäkin HS:n keskustelupalstalla,jossa niin usein ja useimmiten näkyy negatiivista kirjoittelua milloin mistäkin.Toinen oli sitä mieltä,että "hevoset eivät osanneet ja ratsastajat olivat epätahdissa." Verrattiin Ruotsin kruununprinsessan taannoisiin häihin toteamalla "jotain näistä englantilaisten häistä puuttui". Emmekö milloinkaan voi vain iloita,elää hetken mukana toisten riemuissa ilman jonkinlaista kateutta ja kielteistä arvostelua???
Lontoon häät oli viehättävää katseltavaa ja aivan tunsi kuvaruudun tällekin puolelle sen rakkauden,mitä britit tuntevat kuningashuonettaan kohtaan.Kerrottiin liki miljoonan englantilaisen ja turistin olleen sekä kirkon että Buckinghamin palatsin liepeillä.Katu virtasi kuin joki ihmisineen,mutta koko ajan brittiläisellä tyyneydellä ja järjestelmällisesti poliisien ohjauksessa.Kirkonmenojen jälkeen odotettiin suudelmaa palatsin parvekkeella.Saimme nähtäväksemme kaksi.Silloin oli hääpari jo vapautuneempi kuin hetkeä aikaisemmin kirkossa,jossa huokui lievä jännittyneisyys niin hääparin kuin bestmaninkin kasvoilla.Vaikka morsianta lukuunottamatta ovat julkisuuteen tottuneet.Kaunista,kaunista,herttaista ja romanttista.Päinvastoin kuin HS:n tasavaltalainen,minä nautin näkemästäni ja kuulemastani,eikä mikään haitannut mukana eläytymistäni.Olihan sentään kysymyksessä Englannin kruununperijän pojan häät,joka itsekin aikanaan nousee valtaistuimelle.Sen mukaiset puitteet ja mitä englantilaiset tahtovat nähdä ja kokea.Mainosta maalle ja turismin lisäystä häät myös tietävät.Kuninkaalliset kiehtovat,ovat aina kiehtoneet kautta maailman ja historian.
Nyt pihalla koivut jo vihertävät samoin rantanurmikot puistossa.Aurinko paistoi hetki sitten ja sitten taivas vetäytyi pilveen ja tihuutti vettä minuutin pari.Sade tekisi luonnolle hyvää.Vaikka juurikaan kukaan ei sitä tänään vappuaattona toivo.Toisaalta taas Manta lakitetaan satoi taikka paistoi,terassit kutsuvat säällä kuin säällä,ilmapallot ja huiskat olla pitää kun Valpuria vietetään tänään ja huomennakin,vappuna.Kuka mitenkin tai ei ollenkaan.Jälkimmäinenkin tapa on sallittua.
Toukokuu on huomisesta lähtien jokatapauksessa ja se jos mikä tietää kesää tuotapikaa.
Toukokuussa tapahtuu muutakin kuin vapun viettoa.Kauan puheenaiheena ollut nk. torikortteleiden saneeraus saadaan osin päätökseen.Tässä kuussa pitäisi Senaatintorin ja Kauppatorin välinen alue saada eloisaksi ja elinkelpoiseksi kun desingnyritykset ja ravintolat avaavat uksensa asiakkaille.Kesän mittaan työt jatkuvat ja kauan paketoidut Sunnin ja Kiseleffin talot purkaantuvat peitteistään avaten niin ikään ovensa niin turisteille kuin kaupunkilaisille.Helsingin vanha keskusta herää eloon empirerakennuksineen vähitellen mutta varmasti.Lysti tulee maksamaan noin 65 miljoonaa euroa,mutta taatusti kannattaa.Turistit saavat valokuviinsa muutakin kuin tuomiokirkon ja Senaatintorin Aleksantereineen.Voikohan aluetta valmistumisen jälkeen kutsua Vanhaksi kaupungiksi? Vai jääkö Torikorttelit mieliin ja aikakirjoihin? Kannatan jälkimmäistä.
Eduskunnan Ben Zyskowiczin nimi on silloin tällöin tuottanut sekä lausumisessa että kirjoittamisessa vaikeuksia.Nyt uusi eduskunta sai tekstiviestinä ohjeet nimen kirjoittamisesta! Oli puhemiesvaalit ja jos tätä vanhaa politiikkokonkaria äänestettiin,piti nimi olla äänestyslapussa oikein.Kahdelta oli mennyt pieleen. Kerron tässä kaskun,jonka nappasin etelä-länsi-Helsingin Uutisista."Smp:n Pentti Skön yritti vastauspuheenvuorossaan joskus takavuosina useaan otteeseen turhaan tapailla Zyskowiczin nimeä. "Sano Moskvitsh",avusti Jouko Skinnari (sd) edustajakolleegaansa.Skön oli remahtanut nauruun ja kerrotaan hänen tekohampaansa lentäneen istuntosalin lattialle". Niin että hyvä se on opetella tämäkin nimi oikein,vaikka itse nimen haltija ei haluakaan jatkaa puhemiehenä hallitusneuvottelujen jälkeen sairautensa takia,ei liioin hamua ministerisalkkuakaan.Mutta puhemiehen etuisuudet pysyvät esimerkiksi itsenäisyysjuhlapippaloissa ja pääsee niin ollen presidentinlinnaan Espan puolelta Mariankadun sijaan.Olihan oltua eduskunnan puhemiehenä ja kivaa oli autonkuljettajineen kaikkineen.
ILOISTA VAPPUA!
30. huhtikuuta 2011
28. huhtikuuta 2011
HÄIDEN AATTONA
Kuuluuko huomenna Westminster Abbeyssa Richard Wagnerin Wedding March eli Here Comes the Bride,jää nähtäväksi ja kuultavaksi.Aion tiivistyä tv:n ääreen heti kun tilaisuudesta jotain kuvaruutuun ilmestyy prinssin ja tulevan prinsessan hääseremonioista Lontoossa.Avoimesti tunnustan katselevani mielelläni kuninkaallisten häitä ja hautajaisia tilaisuuden tullen.Minnekään kadun varteen en kuitenkaan paikan päällä änkeytyisi puhumattakaan siitä,että varaisin jo päiviä ennen mahdollisimman hyvän paikan nähdäkseni ja kuullakseni.Ei liioin Helsingissä minua saa liikkeelle yksikään kuninkaallinen visiteeratessaan Suomessa.Enkä elävänä luonnossa ole ensimmäistäkään nähnyt ellei oteta 1952 prinssi Philipiä lukuun,joka saapui Helsingin olympialaisiin.Sattui ajamaan autossaan ohitseni.Ei aiheuttanut mitään suurempia tuntemuksia kumminkaan.
Yhden julkkiksen takia kuitenkin olen silloisella Aino-pyörälläni vinhasti polkenut Helsingin keskustaan ja hotelli Vaakunan eteen.Gregory Peck oli saapunut kaupunkiin! Meitä nuoria tyttöjä oli hotellin edessä sankka joukko ja me rytmikkäästi huusimme Gregory-nimeä,kunnes tähti ilmestyi esiin.Peck taisi vielä niihin aikoihin olla suomalaisen Greta Kukkosen kanssa naimisissa,että melkeinhän siinä sukulaispoikaa hurrattiin.Tämä oli minulla ensimmäinen ja viimeinen karta,kun olen julkisuuden henkilön takia vaivautunut.Mitähän minä olin? Kahden- kolmentoista iältäni?
En liioin matkoilla ole rynnännyt kuninkaanlinnoihin paitsi hollille osuessa niihin,joissa ei enää asuta,vaan kaikkine taidekalleuksine on suurelle yleisölle museona nähtävissä. Tai niihin,joissa ikiaikainen historia huokuu vastaan linnan raunioista vuosisatojen takaa.Mielikuvituksen laukatessa voi pasteerailla samoilla jalansijoilla joilla valtiaat joskus ovat astelleet.Tuntea pientä jännitystä ja nähdä sielunsa silmin elämää linnassa,joka siinä raunioista kohoaa vierailijan eteen siksi,mikä joskus ollut on torneineen ja huoneineen,arkineen ja juhlineen kuulumassa Suomen tai jossain muualla jonkun toisen maan menneisyyteen.
Näiden kaltaiset linnat saavat minut liikkeelle.Ei presidentinlinna Helsingissä,ei Bernadotte-suvun kotilinnat Ruotsissa,ei Englannin kuningattaren asuntokaan Lontoossa. En edes Tamminiemessä ole käynyt.Sen sijaan Turunlinnassa useaankin kertaan.Kuin myös olen tarkastellut Olavinlinnaa lähemmin,mutta en ole sitä kiertävässä mustassa virrassa nähnyt sen enempää vetehisiä kuin muitakaan kummajaisia,joista tarinat niin auliisti kertovat.Mutta kuullut kyllä jälleen miekkojen kalinaa,takkatulien räiskettä paksun kivimuurin sisältämissä huoneissa,piikojen kiirehtimistä keskiaikaisen linnan suojissa.Eikä tämmöiseen mielen leikkiin vaadita edes kummoistakaan ajatusjuoksua.Se tulee ainakin minulle ihan itsestään.
Niin että huomennapa sitten häihin,jos ei linnoihin kreivien kumminkaan,niin kuningattaren ehkä ainakin,joihin tuskin kameratkaan kutsua ovat saaneet.Kirkkoseremoniat näytetään,hääkulkueet ja ihmismassat kaduilla,Englannin liput ja kaikki muu rekvisiitta tapahtumaan liittyen.Kyllä tätä kelpaa katsella! Näin tasavaltalaisenkin.Onhan kuin astuisi satuun kuni lapsena ikään ja siitähän tämä friidu tykkää,romantiikkaan kun on taipuvainen.
Yhden julkkiksen takia kuitenkin olen silloisella Aino-pyörälläni vinhasti polkenut Helsingin keskustaan ja hotelli Vaakunan eteen.Gregory Peck oli saapunut kaupunkiin! Meitä nuoria tyttöjä oli hotellin edessä sankka joukko ja me rytmikkäästi huusimme Gregory-nimeä,kunnes tähti ilmestyi esiin.Peck taisi vielä niihin aikoihin olla suomalaisen Greta Kukkosen kanssa naimisissa,että melkeinhän siinä sukulaispoikaa hurrattiin.Tämä oli minulla ensimmäinen ja viimeinen karta,kun olen julkisuuden henkilön takia vaivautunut.Mitähän minä olin? Kahden- kolmentoista iältäni?
En liioin matkoilla ole rynnännyt kuninkaanlinnoihin paitsi hollille osuessa niihin,joissa ei enää asuta,vaan kaikkine taidekalleuksine on suurelle yleisölle museona nähtävissä. Tai niihin,joissa ikiaikainen historia huokuu vastaan linnan raunioista vuosisatojen takaa.Mielikuvituksen laukatessa voi pasteerailla samoilla jalansijoilla joilla valtiaat joskus ovat astelleet.Tuntea pientä jännitystä ja nähdä sielunsa silmin elämää linnassa,joka siinä raunioista kohoaa vierailijan eteen siksi,mikä joskus ollut on torneineen ja huoneineen,arkineen ja juhlineen kuulumassa Suomen tai jossain muualla jonkun toisen maan menneisyyteen.
Näiden kaltaiset linnat saavat minut liikkeelle.Ei presidentinlinna Helsingissä,ei Bernadotte-suvun kotilinnat Ruotsissa,ei Englannin kuningattaren asuntokaan Lontoossa. En edes Tamminiemessä ole käynyt.Sen sijaan Turunlinnassa useaankin kertaan.Kuin myös olen tarkastellut Olavinlinnaa lähemmin,mutta en ole sitä kiertävässä mustassa virrassa nähnyt sen enempää vetehisiä kuin muitakaan kummajaisia,joista tarinat niin auliisti kertovat.Mutta kuullut kyllä jälleen miekkojen kalinaa,takkatulien räiskettä paksun kivimuurin sisältämissä huoneissa,piikojen kiirehtimistä keskiaikaisen linnan suojissa.Eikä tämmöiseen mielen leikkiin vaadita edes kummoistakaan ajatusjuoksua.Se tulee ainakin minulle ihan itsestään.
Niin että huomennapa sitten häihin,jos ei linnoihin kreivien kumminkaan,niin kuningattaren ehkä ainakin,joihin tuskin kameratkaan kutsua ovat saaneet.Kirkkoseremoniat näytetään,hääkulkueet ja ihmismassat kaduilla,Englannin liput ja kaikki muu rekvisiitta tapahtumaan liittyen.Kyllä tätä kelpaa katsella! Näin tasavaltalaisenkin.Onhan kuin astuisi satuun kuni lapsena ikään ja siitähän tämä friidu tykkää,romantiikkaan kun on taipuvainen.
27. huhtikuuta 2011
TELESKOOPIT VAIKENIVAT
Nyt ei sitten ainakaan vähään aikaan saada tietää mitään pienistä vihreistä miehistä ulkoavaruudessa,kun Kaliforniassa pantiin Seti-instituutin ukset kiinni rahan puutteessa eikä Allen-teleskoopit enää näytä mitään.En tiedä,mitä on ennen kuultu ja nähty,jos on mitään,mutta olisihan tuo ollut jännittävää tietää muitten maailmojen mahdollisesta olemassaolosta.Toisaalta taas voisin minä ainakin ajatella,että olisi parempi olla tietämättä,että ei lietsota turhaa pelkoa Maan ihmisissä.Ja niinhän Stephen Hawkings sanoi aikoinaan,että asiallista olisi olla hissukseen Telluksen olinpaikasta ja kailottamasta ulkopuolisille kovin äänekkäästi.Kyllä meidät löydetään,jos vierailla on semmoiset vehkeet millä huomata.Voihan olla,että siitä huomaamisesta ei sitten seuraakaan hyvää,jos tieteisleffoihin on uskomista.Meidänhän aika usein käy niissä kalpaten.
Jaahas,vappusäästä luvattu taas sellaista,että pitää panna villaa ylle.Noinhan se usein meillä on mennyt.Jotkut joskus sanovatkin,että olisi hyvä koko homma siirtää Flooran päivään,jolloin kevättä on päästy parisen viikkoa etiäpäin.No,första maj se olla pitää,vaikka tänäkin vuonna "till första maj blir det svalare". Vappu on tässä iässä aivan mukavaa viettää kotona.Talo hiljainen,kun useimmat naapurit iloittelemassa muualla.On vähän niin kuin juhannuksena.Silloin vain purkaannutaan mökeille,omiin sekä ystävien.Olen ennenkin sanonut,että Helsingin jussi on juhlapäivistä siitä kivoimmasta päästä.On vähän sellainen pikkukaupunkimainen fiilis kaupungilla pasteeraillessa.Ei suuremmin liikennettä ihmisistä puhumattakaan.Kuulee vallan hyvin omat ajatuksensa vaikkapa Esplanadilla.Toista vappuna,kun kansaa vaeltaa kadun varren terasseille,Kappeliin ja Kämpiin,kuten männäaikoinakin kevätauringon paistaessa Helsingin yllä.Viimeksi mainittuihin paineli myös vanha kunnon Leinon Eikka kavereineen,joihin lukeutui myös Jean Sibelius. Sibeliuksen Aino-rouva joskus kyllästyneenä miehensä Helsinki-matkoihin,tuli hakemaan miestään kotiin "koska aiot tulla?",vastasi Sibbe olevansa säveltäjä eikä ennustaja. Näin suurinpiirtein tarina oli tai ainakin olen sen jostain lukenut.
Gallen-Kallela maalasi herrojen istunnosta,joita tiuhaan esimerkiksi Kämpissä oli, taulun nimeltänsä Symposion vuonna 1894.Noihin aikoihin taiteilijan nimi oli vain Axel Gallen.Maalauksessa on Oskar Merikanto,Robert Kajanus ja Jean Sibelius itsensä taiteilijan lisäksi.Kerrotaan,että Gallen ei suuremmin pitänyt Oskar Merikannosta ja kuvasi siksi miehen sammuneena pöytää vasten.Mene ja tiedä.Nämä teosten taustatarinat minua aina ovat kiehtoneet.Tuovat taiteilijan lähemmäksi ja inhimillisemmäksi tunteineen.Tästä juominki- ja herrojen seurustelutuokiosta on monta maalausta.Ainakin yhtä niistä olen Ateneumissa katsellut.Jokunen myös yksityiskokoelmissa.
Eilen kerroin ottavani selvää naapuritalon isännöitsijästä.Otin.Sama mies kuin aikaisemminkin kaikista eläkkeelle menemisen tarinoista huolimatta.Otti minut ystävällisesti seisomaan nousten ja kätellen vastaan.Kerroin oudosta isännöimänsä talon matontampaajasta meidän telineellämme sekä kissanaisesta,joka ei suostunut ymmärtämään,että lasten leikkipaikalla ei eläimiä ulkoiluteta edes silloin,kun hiekkalaatikko on lapsista tyhjä.Isännöitsijä kirjoitti sanomiseni paperille luvaten asiat selvittää,koska kumpikin käyttäytyminen ei ole sääntöjen mukaista.Kiitin ja poistuin jatkaen matkaa miehen kanssa senpäiväiselle kävelylenkille.Olen muuten aina ollut sitä mieltä,että henkilökohtainen tapaaminen tuottaa toivotun tuloksen paremmin kuin joko kirje tai puhelinsoitto.Jälkimmäisten kesken voi kirje taas olla tuloksellisempi kuin keskustelu puhelimessa.Ainakin se on virallisempi.Puhelinsoiton voi oitis unohtaa,kun aparaatti on suljettu.
Tänään taas rantsuun ja huominen päivä on pyhitetty ostoksille kaupungilla.Sitten saa Valpuri tulla.
Jaahas,vappusäästä luvattu taas sellaista,että pitää panna villaa ylle.Noinhan se usein meillä on mennyt.Jotkut joskus sanovatkin,että olisi hyvä koko homma siirtää Flooran päivään,jolloin kevättä on päästy parisen viikkoa etiäpäin.No,första maj se olla pitää,vaikka tänäkin vuonna "till första maj blir det svalare". Vappu on tässä iässä aivan mukavaa viettää kotona.Talo hiljainen,kun useimmat naapurit iloittelemassa muualla.On vähän niin kuin juhannuksena.Silloin vain purkaannutaan mökeille,omiin sekä ystävien.Olen ennenkin sanonut,että Helsingin jussi on juhlapäivistä siitä kivoimmasta päästä.On vähän sellainen pikkukaupunkimainen fiilis kaupungilla pasteeraillessa.Ei suuremmin liikennettä ihmisistä puhumattakaan.Kuulee vallan hyvin omat ajatuksensa vaikkapa Esplanadilla.Toista vappuna,kun kansaa vaeltaa kadun varren terasseille,Kappeliin ja Kämpiin,kuten männäaikoinakin kevätauringon paistaessa Helsingin yllä.Viimeksi mainittuihin paineli myös vanha kunnon Leinon Eikka kavereineen,joihin lukeutui myös Jean Sibelius. Sibeliuksen Aino-rouva joskus kyllästyneenä miehensä Helsinki-matkoihin,tuli hakemaan miestään kotiin "koska aiot tulla?",vastasi Sibbe olevansa säveltäjä eikä ennustaja. Näin suurinpiirtein tarina oli tai ainakin olen sen jostain lukenut.
Gallen-Kallela maalasi herrojen istunnosta,joita tiuhaan esimerkiksi Kämpissä oli, taulun nimeltänsä Symposion vuonna 1894.Noihin aikoihin taiteilijan nimi oli vain Axel Gallen.Maalauksessa on Oskar Merikanto,Robert Kajanus ja Jean Sibelius itsensä taiteilijan lisäksi.Kerrotaan,että Gallen ei suuremmin pitänyt Oskar Merikannosta ja kuvasi siksi miehen sammuneena pöytää vasten.Mene ja tiedä.Nämä teosten taustatarinat minua aina ovat kiehtoneet.Tuovat taiteilijan lähemmäksi ja inhimillisemmäksi tunteineen.Tästä juominki- ja herrojen seurustelutuokiosta on monta maalausta.Ainakin yhtä niistä olen Ateneumissa katsellut.Jokunen myös yksityiskokoelmissa.
Eilen kerroin ottavani selvää naapuritalon isännöitsijästä.Otin.Sama mies kuin aikaisemminkin kaikista eläkkeelle menemisen tarinoista huolimatta.Otti minut ystävällisesti seisomaan nousten ja kätellen vastaan.Kerroin oudosta isännöimänsä talon matontampaajasta meidän telineellämme sekä kissanaisesta,joka ei suostunut ymmärtämään,että lasten leikkipaikalla ei eläimiä ulkoiluteta edes silloin,kun hiekkalaatikko on lapsista tyhjä.Isännöitsijä kirjoitti sanomiseni paperille luvaten asiat selvittää,koska kumpikin käyttäytyminen ei ole sääntöjen mukaista.Kiitin ja poistuin jatkaen matkaa miehen kanssa senpäiväiselle kävelylenkille.Olen muuten aina ollut sitä mieltä,että henkilökohtainen tapaaminen tuottaa toivotun tuloksen paremmin kuin joko kirje tai puhelinsoitto.Jälkimmäisten kesken voi kirje taas olla tuloksellisempi kuin keskustelu puhelimessa.Ainakin se on virallisempi.Puhelinsoiton voi oitis unohtaa,kun aparaatti on suljettu.
Tänään taas rantsuun ja huominen päivä on pyhitetty ostoksille kaupungilla.Sitten saa Valpuri tulla.
26. huhtikuuta 2011
OPIKSI JA OJENNUKSEKSI
Saako eläimet ulkoilla lasten leikkipaikoilla? Evät saa.Sen kieltää yleensä taloyhtiön järjestyssäännöt sekä kaupungin järjestyssäännöt.Istuessani parvekkeella marssi naishenkilö määrätietoisesti harmaan kissansa kanssa tämän talon lasten hiekkalaatikolle.Kissa tepasteli,nuuhki ja etsi ehkä sopivaa pissapaikkaa.Avasin partsin lasit ja koetin saada naisen huomion.Tuloksetta.Kissa sekä nainen eivät häiriintyneet huudostani.Kissa sentään vilkaisi,nainen ei.
Juoksin alas.Naisen yhytettyäni kerroin ystävällisesti,että eläinten kanssa ei saa leikkipaikoille tulla. Tuli mieleen H.Moilanen naisen vain katsellessa minua,kunnes lopulta loihe lausumaan englanniksi ei-ymmärtävänsä kieltäni.Hetki meni,ennen kuin sain kielen vaihdettua ja sama englanniksi.Nainen oli yliolkaisesti sitä mieltä,että kun lapsia ei näy,kissa saa olla.Asutteko tässä talossa,kysyin. Of course,oli vastaus.Pyysin tutustumaan talon sääntöihin,johon nainen,että kun ei ymmärrä suomea,ei tarvitse välittää.Hän lähti ja ällistyksekseni kävelikin pihaltamme pois taluttaen kissansa vastapäiseen taloon.
Tänään aion ottaa selvää sen talon isännöitsijästä ja pyytää häntä lähettämään ulkomaalaisille asukkaille ainakin englanninkielisen käännöksen järjestyssäännöistä.Samaisen talon asukkaat ovat muutenkin piittaamattomia.Jo kaksi kertaa olen oikaissut matontampaajaa,että ei ole kovin korrektia tulla tampaamaan mattoja toisen talon pihalle,kun on olemassa omakin tampausteline.Olen myös heidän talonsa telineen näyttänyt tampaajalle.Tämä on toinen asia,josta aion keskustella isännöitsijän kanssa joko henkilökohtaisesti tai kirjeitse.Riippuu,miten ja mistä hänet tavoittaa.On kuulemma vaihtunut,on minulle kertonut meidän talon isännöitsijä.
Kiertelimmepä eilen rantoja ja mukavalta tuntui ja näytti.Tuulihan,mutta edellispäivää leppeämmin.Joutsenia ei näkynyt,hanhia,lokkeja ja sorsia sitäkin enemmän.Eräs vanhempi pariskunta nojasi toisiinsa penkillä antaen auringon paistaa kasvoilleen.Nauttivat.Ei irrallaan juoksentelevia koiria.Kaikki sääntöjen mukaisesti narun päässä.Suuria koirien kakkapökäleitä nurmikolla.Enää ei jätöksiä lumi armeliaasti peitä.Niitten päällä sitten kesällä auringonpalvojat makaavat! Hanhet lisäävät saastaisuutta,kunhan isommat parvet paikalle ehtivät ruohon kasvettua syötävään kuntoon.Nyt vain siellä täällä pilkahteli vihreää tupasta ruskeavoittoisessa maassa.Skillat jo kukassa,minne kaupunki niitä rantaraitin varrelle istuttanut.Sininen väri erottui selvästi vielä niin totisen tuntuisesta ympäristöstä.Katsellaanpa sitten parin viikon kuluttua,niin eiköhän maisema ole muuttunut!
Minun narsissini eivät kyllä pihalla kukkaa tee,kun lehdetkin ylen lyhyitä mullasta työntäytyneenä.Paikka liian varjoisa.Mutta naapurin pari tulppaania lykkii jo voimainsa tunnossa lehtiä.Eikä aikaakaan niin punaiset kukat puhkeavat miellyttämään ohikulkijain silmää,kuten jo vuosia tehneet ovat.Koskahan voisin jo kesäkukkia istuttaa? Orvokeille taitaisi pikapuoliin olla passeli aika.Niiden kukittua vaihtaisin lajia.Senkin uhalla,että uurastustani ja omatoimisuuttani ei hyvällä silmällä katsota.
Mitä kuuluu Forumin huuhkajaperheelle? Ainakin sitä,että yksi poikasista on liidellyt aina Sanomatalolle asti.Siellä oli kököttänyt,kun ei siivet enää jaksaneetkaan takaisin pesälle kantaa tai suuntavaisto petti.Lintu joutui pahvilaatikkoon ja Forumin katolle perheensä luo.Mitä kaikkea vielä tapahtuukaan,ennen kuin luonto vetää kaupungista ja ihmisten ilmoilta pois?
Juoksin alas.Naisen yhytettyäni kerroin ystävällisesti,että eläinten kanssa ei saa leikkipaikoille tulla. Tuli mieleen H.Moilanen naisen vain katsellessa minua,kunnes lopulta loihe lausumaan englanniksi ei-ymmärtävänsä kieltäni.Hetki meni,ennen kuin sain kielen vaihdettua ja sama englanniksi.Nainen oli yliolkaisesti sitä mieltä,että kun lapsia ei näy,kissa saa olla.Asutteko tässä talossa,kysyin. Of course,oli vastaus.Pyysin tutustumaan talon sääntöihin,johon nainen,että kun ei ymmärrä suomea,ei tarvitse välittää.Hän lähti ja ällistyksekseni kävelikin pihaltamme pois taluttaen kissansa vastapäiseen taloon.
Tänään aion ottaa selvää sen talon isännöitsijästä ja pyytää häntä lähettämään ulkomaalaisille asukkaille ainakin englanninkielisen käännöksen järjestyssäännöistä.Samaisen talon asukkaat ovat muutenkin piittaamattomia.Jo kaksi kertaa olen oikaissut matontampaajaa,että ei ole kovin korrektia tulla tampaamaan mattoja toisen talon pihalle,kun on olemassa omakin tampausteline.Olen myös heidän talonsa telineen näyttänyt tampaajalle.Tämä on toinen asia,josta aion keskustella isännöitsijän kanssa joko henkilökohtaisesti tai kirjeitse.Riippuu,miten ja mistä hänet tavoittaa.On kuulemma vaihtunut,on minulle kertonut meidän talon isännöitsijä.
Kiertelimmepä eilen rantoja ja mukavalta tuntui ja näytti.Tuulihan,mutta edellispäivää leppeämmin.Joutsenia ei näkynyt,hanhia,lokkeja ja sorsia sitäkin enemmän.Eräs vanhempi pariskunta nojasi toisiinsa penkillä antaen auringon paistaa kasvoilleen.Nauttivat.Ei irrallaan juoksentelevia koiria.Kaikki sääntöjen mukaisesti narun päässä.Suuria koirien kakkapökäleitä nurmikolla.Enää ei jätöksiä lumi armeliaasti peitä.Niitten päällä sitten kesällä auringonpalvojat makaavat! Hanhet lisäävät saastaisuutta,kunhan isommat parvet paikalle ehtivät ruohon kasvettua syötävään kuntoon.Nyt vain siellä täällä pilkahteli vihreää tupasta ruskeavoittoisessa maassa.Skillat jo kukassa,minne kaupunki niitä rantaraitin varrelle istuttanut.Sininen väri erottui selvästi vielä niin totisen tuntuisesta ympäristöstä.Katsellaanpa sitten parin viikon kuluttua,niin eiköhän maisema ole muuttunut!
Minun narsissini eivät kyllä pihalla kukkaa tee,kun lehdetkin ylen lyhyitä mullasta työntäytyneenä.Paikka liian varjoisa.Mutta naapurin pari tulppaania lykkii jo voimainsa tunnossa lehtiä.Eikä aikaakaan niin punaiset kukat puhkeavat miellyttämään ohikulkijain silmää,kuten jo vuosia tehneet ovat.Koskahan voisin jo kesäkukkia istuttaa? Orvokeille taitaisi pikapuoliin olla passeli aika.Niiden kukittua vaihtaisin lajia.Senkin uhalla,että uurastustani ja omatoimisuuttani ei hyvällä silmällä katsota.
Mitä kuuluu Forumin huuhkajaperheelle? Ainakin sitä,että yksi poikasista on liidellyt aina Sanomatalolle asti.Siellä oli kököttänyt,kun ei siivet enää jaksaneetkaan takaisin pesälle kantaa tai suuntavaisto petti.Lintu joutui pahvilaatikkoon ja Forumin katolle perheensä luo.Mitä kaikkea vielä tapahtuukaan,ennen kuin luonto vetää kaupungista ja ihmisten ilmoilta pois?
25. huhtikuuta 2011
PÄÄSIÄISPÄIVÄ NUMERO 2
Maanteillä tänään vilkasta.Mekin muinoin muitten lailla matkattu pääsiäisenvietosta mökkiaikana.Pitkiä jonoja,liian pieniä ajovälejä,hurjia ohituksia ja kaikilla jumalaton kiire.Minne? Hautaan,on joskus joku poliisi sanonut.Taas alkaa arki ja aherrus huomisesta.Lapsilla kouluakin vielä jonkun aikaa,ennen kuin kesälaitumet kutsuvat.
Forumin huuhkajapoikanen sai sekaannusta Helsingin keskustassa koelentäessään melko huonolla tuloksella.Mätkähti keskelle Mannerheimintietä.Vartija otti ja vei rengastettavaksi ja sitten linnun turvaan.Toivottavasti kolmen poikasen siivet pian kantavat niin,että ne pääsevät täältä pois niille sopivampiin paikkoihin viettämään huuhkajan elämäänsä.Minä kun joskus olen sellainen piruja seinille maalailija,niin tietysti pelkään,että joku poikasista jää vielä auton alle ikävin tuloksin seikkaillessaan yhdellä tämän kaupungin vilkasliikenteisimmällä kadulla.
Emmehän menneetkään eilen rantaan asti.Ruuan kanssa sähläsin niin kauan,että laiskamato ehti purra ja kyöräsin miehen vain omalle pihalle.Aurinko paistoi lämpimästi,jota leppoisuutta hiukan rikkoi viileähkö tuuli mereltä päin.Lokit käyttivät tilannetta hyväkseen liidellen pitkät tovit tuulen kuljettamina.Pikkulinnut visersivät vielä lehdettömissä koivuissa ja pihapensaissa.Harakkapari uurasti pesäpuunsa komean kotinsa nurkilla.Liekö jo munat?
Naapuri pallotteli poikansa kanssa nurmikolla.Lähtivät sitten rannan oikealle jalkapallokentälle,jossa on maalit ja kaikki.Tosin maaleista verkot rikottuina.Pyörävajan ovi kävi tiuhaan.Polkupyöriä joko kunnostettiin tai otettiin noin vain käyttöön.Pyhäpäivä ja sää houkutteli ulkoilemaan tavalla tahi toisella niitä,jotka kaupunkiin olivat jääneet.
Me tulimme sisälle ja minä aloin katsella ratkiriemukasta 1974 filmastointia elokuvasta Etusivu uusiks´.Jack Lemmonin Hildy jaksaa naurattaa,vaikka aiheena onkin hirttäjäiset.Vanhempi versio nimellä His Girl Friday tehtiin 1940 Cary Grantin ja Rosalind Russellin voimin.Mutta minua miellyttää enemmän tämä eilisiltainen The Front Page,jossa päätoimittajana Walter Matthau,ikikoomikko, Lemmonin,toinen hauskuuttaja, aisaparina.Hyvä mieli tämmöisistä elokuvista tulee,joissa kielenkäyttö ei ole niin sanotusti rumaa eikä ihmisiä tapeta vain tappamisen ilosta.
Eilinen lammaspata vain lämmittämistä vaille,jotta ulkoilua tänäänkin.Jos nyt vaikka pitempi lenkki rantaraittia pitkin.Sora niin somasti ratisee pyörätuolin pyörien ja kengänpohjien alla ollen vielä senverran kovaakin,että työntäminen on helppoa.Olo on joviaalia ja niin on ilmakin ja koko elämä.Ainakin minusta.
Forumin huuhkajapoikanen sai sekaannusta Helsingin keskustassa koelentäessään melko huonolla tuloksella.Mätkähti keskelle Mannerheimintietä.Vartija otti ja vei rengastettavaksi ja sitten linnun turvaan.Toivottavasti kolmen poikasen siivet pian kantavat niin,että ne pääsevät täältä pois niille sopivampiin paikkoihin viettämään huuhkajan elämäänsä.Minä kun joskus olen sellainen piruja seinille maalailija,niin tietysti pelkään,että joku poikasista jää vielä auton alle ikävin tuloksin seikkaillessaan yhdellä tämän kaupungin vilkasliikenteisimmällä kadulla.
Emmehän menneetkään eilen rantaan asti.Ruuan kanssa sähläsin niin kauan,että laiskamato ehti purra ja kyöräsin miehen vain omalle pihalle.Aurinko paistoi lämpimästi,jota leppoisuutta hiukan rikkoi viileähkö tuuli mereltä päin.Lokit käyttivät tilannetta hyväkseen liidellen pitkät tovit tuulen kuljettamina.Pikkulinnut visersivät vielä lehdettömissä koivuissa ja pihapensaissa.Harakkapari uurasti pesäpuunsa komean kotinsa nurkilla.Liekö jo munat?
Naapuri pallotteli poikansa kanssa nurmikolla.Lähtivät sitten rannan oikealle jalkapallokentälle,jossa on maalit ja kaikki.Tosin maaleista verkot rikottuina.Pyörävajan ovi kävi tiuhaan.Polkupyöriä joko kunnostettiin tai otettiin noin vain käyttöön.Pyhäpäivä ja sää houkutteli ulkoilemaan tavalla tahi toisella niitä,jotka kaupunkiin olivat jääneet.
Me tulimme sisälle ja minä aloin katsella ratkiriemukasta 1974 filmastointia elokuvasta Etusivu uusiks´.Jack Lemmonin Hildy jaksaa naurattaa,vaikka aiheena onkin hirttäjäiset.Vanhempi versio nimellä His Girl Friday tehtiin 1940 Cary Grantin ja Rosalind Russellin voimin.Mutta minua miellyttää enemmän tämä eilisiltainen The Front Page,jossa päätoimittajana Walter Matthau,ikikoomikko, Lemmonin,toinen hauskuuttaja, aisaparina.Hyvä mieli tämmöisistä elokuvista tulee,joissa kielenkäyttö ei ole niin sanotusti rumaa eikä ihmisiä tapeta vain tappamisen ilosta.
Eilinen lammaspata vain lämmittämistä vaille,jotta ulkoilua tänäänkin.Jos nyt vaikka pitempi lenkki rantaraittia pitkin.Sora niin somasti ratisee pyörätuolin pyörien ja kengänpohjien alla ollen vielä senverran kovaakin,että työntäminen on helppoa.Olo on joviaalia ja niin on ilmakin ja koko elämä.Ainakin minusta.
24. huhtikuuta 2011
PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ
Nyt ollaan siis jo pääsiäispäivässä.Toinen vielä huomenna.Viikon kuluttua vietämme Valpurin päivää.Ullanlinnan mäelle tuskin menemme,vaikka ollaan sielläkin aikoinamme samppanjapullo poksautettu.Myös vappulounaat joko meillä tai muualla ovat taaksejäänyttä elämää.Iloiset muistot palautuvat mieleen näin huhtikuun vaihtuessa toukokuuhun.
Eevi soitti eilen Oulun tienoilta.Ei lunta nimeksikään kuin jossain pohjoispuolen varjopaikoissa pieni haihtuva kasa.Mutta kun oli tyttärensä ja vävynsä kanssa Haaparannassa,niin Kemin seuduilla riitti vielä paksusti.Mutta silloinhan liikutaan jo Lapin puolella.Kun me joskus takavuosina teimme matkan Jäämeren rannoille,niin kesäkuun puolessa välissä oli Kilpisjärvi vielä jään peitossa.Norjan puolella teki Golf-virta tehtävänsä ja kevät oli hehkeässä terässään.Eikä talveksi muuttunut,vaikka ajelimme Teno-joen suulle asti.
Äitini iäkkäälle serkulle soitin eilen kiittääkseni sekä Espanjan kortista että pääsiäistervehdyksestä.Itse kun en kortin korttia kirjoittanut.Niin vaan oli tämä ex-opettaja tehnyt poikansa perheen kanssa etelän matkan.Lentokentillä oli henkilökunta rouvaa huoltanut ja kyörännyt koneeseen asti pyörätuolissa.Näin kunnioitettiin ikää.Matka oli mukava,vaikka vielä silloin ei edes siellä päin kesä ollut tervehtimässä pohjolan väkeä.Nyt jo hänen pihansa heräilee täällä suveen ja pian hän saa ihailla omenatarhansa kukkaloistoa.
Seuraavana soittovuorossa oli ystäväni Tampereella,joka myös muisti kortilla.Emme ole enää vuosiin tavanneet.Minulla täällä mies hoidettavana ja hän vakavasti sairastuneena Mansen puolessa.Onneksi on puhelin.Hulvattoman hauskat muistot menneistä meitä yhdistävät,vaikka ystäväni sairaus onkin jo osin muistia himmentänyt.
Tänään ei soiteta mihinkään,mutta meille saa toki soittaa.Lampaan pala odottelee keittiössä jalostamista ja uloskin on lähdettävä.Ei saa hukata näitä upeita aurinkoisia kevätpäiviä.Kohtapuoliin alkaa ainakin minusta olla kaunein aika vuodesta,kun hento vihreys peittää puut,pensaat ja maan.Kukat heräävät loistoonsa,aurinko lämmittää suloisesti.On hyvä vetää henkeä.Nähdä kimmeltävä meri edessään,tuntea tuuli iholla.Kuunnella lokkien loputonta kirkunaa,johon ei vielä kyllästy.Veneitä vesillä päivä päivältä enemmän.Meriharakkapari piipahtaa mantereen puolella saariyhdyskunnastaan palaten nopeasti turvalliseen asuinympäristöönsä ihmisten ulottumattomiin.Valkoposkihanhet kelluvat rauhallisesti vedessä,kunnes yksi äännähtää ja koko parvi lehahtaa lentoon laskeutuen vielä ruskeanvoittoiselle nurmelle.Pieni valkoinen koira remmin päässä uhittelee sitä paljon suuremmille linnuille,kunnes rohkeus pettää yhden levitellessä siipensä varoitukseksi.Suutari pysyköön lestissään,kertoo hanhen ilme.Pieni valkoinen koira jatkaa matkaa isäntänsä seurassa: "huh,kun ne ovat isoja".
Joutseystävämmekin on yhä paikoillaan keinahdellen aaltojen liikkeitten mukana.Ilman puolisoa yhä.Se painaa välillä päänsä veden alle etsien syötävää.Äitini piti tiukasti siitä kiinni,että "joutsenet syövät vain lumpeita". Tähän aikaan vuodesta ei ruokapöydän antimet liene vielä kovin runsaat,jos näin olisi.Jotain kuitenkin tämä meidän joutsenemme löytää,koska nokan tyvestä roikkuu hiukan vihreää.Se vaihtaa paikkaa ja katoaa lopulta pienen niemen taakse.Ehkä se on vielä ilonamme tänäänkin.
Nyt kutsuu keittiö,että saan ruuan alulle.Aamutoimet ja ulos kevääseen.Hyvää pääsiäistä!
Eevi soitti eilen Oulun tienoilta.Ei lunta nimeksikään kuin jossain pohjoispuolen varjopaikoissa pieni haihtuva kasa.Mutta kun oli tyttärensä ja vävynsä kanssa Haaparannassa,niin Kemin seuduilla riitti vielä paksusti.Mutta silloinhan liikutaan jo Lapin puolella.Kun me joskus takavuosina teimme matkan Jäämeren rannoille,niin kesäkuun puolessa välissä oli Kilpisjärvi vielä jään peitossa.Norjan puolella teki Golf-virta tehtävänsä ja kevät oli hehkeässä terässään.Eikä talveksi muuttunut,vaikka ajelimme Teno-joen suulle asti.
Äitini iäkkäälle serkulle soitin eilen kiittääkseni sekä Espanjan kortista että pääsiäistervehdyksestä.Itse kun en kortin korttia kirjoittanut.Niin vaan oli tämä ex-opettaja tehnyt poikansa perheen kanssa etelän matkan.Lentokentillä oli henkilökunta rouvaa huoltanut ja kyörännyt koneeseen asti pyörätuolissa.Näin kunnioitettiin ikää.Matka oli mukava,vaikka vielä silloin ei edes siellä päin kesä ollut tervehtimässä pohjolan väkeä.Nyt jo hänen pihansa heräilee täällä suveen ja pian hän saa ihailla omenatarhansa kukkaloistoa.
Seuraavana soittovuorossa oli ystäväni Tampereella,joka myös muisti kortilla.Emme ole enää vuosiin tavanneet.Minulla täällä mies hoidettavana ja hän vakavasti sairastuneena Mansen puolessa.Onneksi on puhelin.Hulvattoman hauskat muistot menneistä meitä yhdistävät,vaikka ystäväni sairaus onkin jo osin muistia himmentänyt.
Tänään ei soiteta mihinkään,mutta meille saa toki soittaa.Lampaan pala odottelee keittiössä jalostamista ja uloskin on lähdettävä.Ei saa hukata näitä upeita aurinkoisia kevätpäiviä.Kohtapuoliin alkaa ainakin minusta olla kaunein aika vuodesta,kun hento vihreys peittää puut,pensaat ja maan.Kukat heräävät loistoonsa,aurinko lämmittää suloisesti.On hyvä vetää henkeä.Nähdä kimmeltävä meri edessään,tuntea tuuli iholla.Kuunnella lokkien loputonta kirkunaa,johon ei vielä kyllästy.Veneitä vesillä päivä päivältä enemmän.Meriharakkapari piipahtaa mantereen puolella saariyhdyskunnastaan palaten nopeasti turvalliseen asuinympäristöönsä ihmisten ulottumattomiin.Valkoposkihanhet kelluvat rauhallisesti vedessä,kunnes yksi äännähtää ja koko parvi lehahtaa lentoon laskeutuen vielä ruskeanvoittoiselle nurmelle.Pieni valkoinen koira remmin päässä uhittelee sitä paljon suuremmille linnuille,kunnes rohkeus pettää yhden levitellessä siipensä varoitukseksi.Suutari pysyköön lestissään,kertoo hanhen ilme.Pieni valkoinen koira jatkaa matkaa isäntänsä seurassa: "huh,kun ne ovat isoja".
Joutseystävämmekin on yhä paikoillaan keinahdellen aaltojen liikkeitten mukana.Ilman puolisoa yhä.Se painaa välillä päänsä veden alle etsien syötävää.Äitini piti tiukasti siitä kiinni,että "joutsenet syövät vain lumpeita". Tähän aikaan vuodesta ei ruokapöydän antimet liene vielä kovin runsaat,jos näin olisi.Jotain kuitenkin tämä meidän joutsenemme löytää,koska nokan tyvestä roikkuu hiukan vihreää.Se vaihtaa paikkaa ja katoaa lopulta pienen niemen taakse.Ehkä se on vielä ilonamme tänäänkin.
Nyt kutsuu keittiö,että saan ruuan alulle.Aamutoimet ja ulos kevääseen.Hyvää pääsiäistä!
23. huhtikuuta 2011
LANKALAUANTAINA
Tänään,lankalauantaina,on vanhaan aikaan pesty kaikki talven aikana kehrätyt langat.Siitä päivän nimi.Toisaalta taas Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Anneli Hänninen antaa ymmärtää,että pitkäperjantaita seuraavan päivän lankalauantain nimi tulee juuri pitkäperjantain ruotsalaisvastineesta långa,pitkä,muunneltuna "lankaan" ja siitä sitten seuraavaan päivään.Uskon enemmän tähän lankojen pesuun!
Sukkasunnuntain alkuperää en tiedä,vaikka asiaa tutkin hiukan sieltä ja täältä.Jääköön siis niiden muiden selvittämättömien kysymysten joukkoon kohdallani.Huomenna kuitenkin sukkasunnuntai tai pääsiäispäivä,ihan miten vain.
HS-netti kertoo,että Ranskassa on niin tunkua ranskankielisistä maahantulijoista sekä Libyasta että Tunisiasta,että maa tahtoo ainakin hetkeksi erkaantua Schengen-sopimuksesta.Eihän minkään maan kapasiteetti riitä mahdottomuuksiin.En ainakaan minä osaa kuvitella,mitä on olla ja elää maissa kuten Italia ja Ranska,joihin päivittäin tulee tuhansittain omista maistaan pakenevia.Italialainen ystäväni asuu Napolin lähellä pikkukaupungissa,jotta sinne ei pyrkijöitä ole.Hän tietää kuitenkin maansa tukalan tilanteen tahtoen hänkin jonkunlaisen rajan Italiaan tulijoille.Siellähän on jo mm.albanialaisia entuudestaan sekä Pohjois-Afrikan valtioista aiemmin tulleita.Niin että meillä täällä tämä kaikki on todella vielä pientä ja silti marinaa kuuluu.Minulta monen muun lailla.Ovatko suomalaiset suvaitsemattomia? Kyllä näin on!
Forumin huuhkaja otti ja hyökkäsi koiran kimppuun keskellä katua ja päivää.Siinä meinasi tulla plöröt koirantaluttajalla pöksyyn,kun yläilmoista kuului siipien havina ja petolinnun kynnet tarttuivat lemmikin turkkiin kohottaen koko koiran hetkeksi ilmaan.Kuulemma näin tapahtuu joskus,kun huuhkajan ja koiran tiet jollain lailla yhtyvät.Lintuhan ei tietenkään tiedä,että siinä on ihmisen paras ystävä hihnan päässä,vaan pitää sitä helppona ateriana,kun muutakin murkinaa on Lasipalatsin seudulta löytynyt.Tällä tämänkertaisella tarinalla oli koiran ja taluttajansa kannalta onnellinen loppu,mutta huuhkaja jäi kyllä nuolemaan,jos ei näppejään,niin kynsiään ainakin.Ehkä sen oli lennettävä ihan Kaisaniemen puistoon asti saalistamaan sinne vielä jääneitä citykaneja.On se vaan niin somaa,kun villi luonto on tullut Helsinkiin!
C soitti eilen ja tovi pantiin maailmaa järjestykseen ja vähän omistakin puhuttiin.C kertoi,mitä aikoo tänäisille vierailleen tarjota kuohuvaisen lisäksi ja minä kuuntelin menyytä vesi kielellä.Ulkomaan matkakin häämöttää hänelle,kun aikoo toisen ystävänsä kanssa laivalla Stockholman kaupunkiin.Vähän nolona kertoi,kun mekin olemme semmoisen matkan aikoneet tehdä yhdessä,hän ja minä.No,suurpiirteisenä naisena en yhtään tykännyt huonoa,kun nippanappa muistin koko aikeemme.Lohduttelin sitten C:tä,että Stockholma pysyy paikoillaan,aikaa on(minullako?)ja laivaliikenne maitten välillä tuskin tyrehtyy.Niin että hyvää matkaa vaan!
Tänään on taas ulkoilupäivä ja lisäksi aion istuksia partsilla.On muuten taas niin hienossa kesäkondiksessa että.On silkkikasveja ja eläviä narsisseja,on tuolia ja pöytää,kukka-amppeli ja miehen vanha olkihattu naulassa seinällä.Semmoinen Maurice Chevalier-tyyppinen.Niin että jos entinen naapurini Hertsikassa tätä lukee,niin tervetuloa.Juodaan kahvit parvekkeella. Soittele.Näinhän me sovimme!
Samoihin aikoihin kun Kaisaniemestä lähti Via Crucis-kärsimysnäytelmäkulkue kohti Tuomiokirkkoa ja tuhannet seurasivat,niin näinä pääsiäisen aikoina pastori Kai Sadinmaan käsikirjoittamaa "jumalanpilkkaa" Vuosaaren Vapahtaja-näytelmää esitetään kauppakeskuksissa.Tässä näytelmässä Jeesuksesta on tehty lesbonainen,parikymppinen.Tämä Jeesus diggaa punkbändi Golgataa.Kansa,tai osa siitä,on ärähtänyt "Jeesuksen seksuaalisuutta ei sorkita".Nyt siis sorkittiin.Sadinmaa tahtoo kajota kirkon omaan napaan tuijottamiseen kuin myös sen välinpitämättömyyteen paimennettaviaan kohtaan.Hänen mielestään siis kirkko on sisäänpäin lämpiävä instituutio.Näin nykyisin ajattelee moni muukin,kun muistaa taannoiset kirkon suhtautumiset moniin esille ja kaapeista tulleisiin asioihin.
Tämmöistä näin lankalauantain aatoksissa.Menisinkö sytyttämään noitatulen pihalle?
Sukkasunnuntain alkuperää en tiedä,vaikka asiaa tutkin hiukan sieltä ja täältä.Jääköön siis niiden muiden selvittämättömien kysymysten joukkoon kohdallani.Huomenna kuitenkin sukkasunnuntai tai pääsiäispäivä,ihan miten vain.
HS-netti kertoo,että Ranskassa on niin tunkua ranskankielisistä maahantulijoista sekä Libyasta että Tunisiasta,että maa tahtoo ainakin hetkeksi erkaantua Schengen-sopimuksesta.Eihän minkään maan kapasiteetti riitä mahdottomuuksiin.En ainakaan minä osaa kuvitella,mitä on olla ja elää maissa kuten Italia ja Ranska,joihin päivittäin tulee tuhansittain omista maistaan pakenevia.Italialainen ystäväni asuu Napolin lähellä pikkukaupungissa,jotta sinne ei pyrkijöitä ole.Hän tietää kuitenkin maansa tukalan tilanteen tahtoen hänkin jonkunlaisen rajan Italiaan tulijoille.Siellähän on jo mm.albanialaisia entuudestaan sekä Pohjois-Afrikan valtioista aiemmin tulleita.Niin että meillä täällä tämä kaikki on todella vielä pientä ja silti marinaa kuuluu.Minulta monen muun lailla.Ovatko suomalaiset suvaitsemattomia? Kyllä näin on!
Forumin huuhkaja otti ja hyökkäsi koiran kimppuun keskellä katua ja päivää.Siinä meinasi tulla plöröt koirantaluttajalla pöksyyn,kun yläilmoista kuului siipien havina ja petolinnun kynnet tarttuivat lemmikin turkkiin kohottaen koko koiran hetkeksi ilmaan.Kuulemma näin tapahtuu joskus,kun huuhkajan ja koiran tiet jollain lailla yhtyvät.Lintuhan ei tietenkään tiedä,että siinä on ihmisen paras ystävä hihnan päässä,vaan pitää sitä helppona ateriana,kun muutakin murkinaa on Lasipalatsin seudulta löytynyt.Tällä tämänkertaisella tarinalla oli koiran ja taluttajansa kannalta onnellinen loppu,mutta huuhkaja jäi kyllä nuolemaan,jos ei näppejään,niin kynsiään ainakin.Ehkä sen oli lennettävä ihan Kaisaniemen puistoon asti saalistamaan sinne vielä jääneitä citykaneja.On se vaan niin somaa,kun villi luonto on tullut Helsinkiin!
C soitti eilen ja tovi pantiin maailmaa järjestykseen ja vähän omistakin puhuttiin.C kertoi,mitä aikoo tänäisille vierailleen tarjota kuohuvaisen lisäksi ja minä kuuntelin menyytä vesi kielellä.Ulkomaan matkakin häämöttää hänelle,kun aikoo toisen ystävänsä kanssa laivalla Stockholman kaupunkiin.Vähän nolona kertoi,kun mekin olemme semmoisen matkan aikoneet tehdä yhdessä,hän ja minä.No,suurpiirteisenä naisena en yhtään tykännyt huonoa,kun nippanappa muistin koko aikeemme.Lohduttelin sitten C:tä,että Stockholma pysyy paikoillaan,aikaa on(minullako?)ja laivaliikenne maitten välillä tuskin tyrehtyy.Niin että hyvää matkaa vaan!
Tänään on taas ulkoilupäivä ja lisäksi aion istuksia partsilla.On muuten taas niin hienossa kesäkondiksessa että.On silkkikasveja ja eläviä narsisseja,on tuolia ja pöytää,kukka-amppeli ja miehen vanha olkihattu naulassa seinällä.Semmoinen Maurice Chevalier-tyyppinen.Niin että jos entinen naapurini Hertsikassa tätä lukee,niin tervetuloa.Juodaan kahvit parvekkeella. Soittele.Näinhän me sovimme!
Samoihin aikoihin kun Kaisaniemestä lähti Via Crucis-kärsimysnäytelmäkulkue kohti Tuomiokirkkoa ja tuhannet seurasivat,niin näinä pääsiäisen aikoina pastori Kai Sadinmaan käsikirjoittamaa "jumalanpilkkaa" Vuosaaren Vapahtaja-näytelmää esitetään kauppakeskuksissa.Tässä näytelmässä Jeesuksesta on tehty lesbonainen,parikymppinen.Tämä Jeesus diggaa punkbändi Golgataa.Kansa,tai osa siitä,on ärähtänyt "Jeesuksen seksuaalisuutta ei sorkita".Nyt siis sorkittiin.Sadinmaa tahtoo kajota kirkon omaan napaan tuijottamiseen kuin myös sen välinpitämättömyyteen paimennettaviaan kohtaan.Hänen mielestään siis kirkko on sisäänpäin lämpiävä instituutio.Näin nykyisin ajattelee moni muukin,kun muistaa taannoiset kirkon suhtautumiset moniin esille ja kaapeista tulleisiin asioihin.
Tämmöistä näin lankalauantain aatoksissa.Menisinkö sytyttämään noitatulen pihalle?
22. huhtikuuta 2011
JOUTSENET
Ensimmäinen joutsen souteli eilen arvokkaasti kotikonnun rantavesissä.Ilman puolisoa.Onhan komea lintu! Kyhmyjoutseneksi tiesin.Tokko sitä itse tiesi,mutta sen tiesi,että kaunis on muodoltaan.Oli mielessä varmaankin satu rumasta ankanpoikasesta.Niin oli sadun joutsen jättänyt taakseen ankean lapsuuden,kun sitä ei mihinkään joukkoon huolittu rumuutensa takia.Nyt huolittaisiin! Vaan eipä enää liity.Yksin soutelee.Jos vaikka on hulvaton poikamies tai puolisoa siinä etsiskelee.Ei suonut meihin katsettakaan ohi meloessaan kaula ylväästi hiukan kaarella.Mutta se näki meidät kuitenkin.Huomasi kaksi ihmistä.Ei arkaillen vaan kauneudestaan tietäen pelottomasti siinä souti.Jatkoi yksinäistä matkaansa rantaviivaa pitkin kadoten näkyvistä.Valkoinen joutsen.
Kirjailija ja eläinlääkäri Yrjö Kokko kirjoitti Lapin laulujoutsenista.Minä nuorena tyttönä kirjoitin Yrjö Kokolle.Kiitin kirjoista,jotka opettivat minut luontoa rakastamaan.Kiitin siitäkin,että hän kirjoitti juuri laulujoutsenista,aroista ja salaperäisistä linnuista kaukana Lapin lammilla.Kokko oli uranuurtaja joutsenten suojelussa,väsymätön niiden puolestapuhuja.Näin joutsenten joskus matkaavan kohti pohjoista mökkimme yli Hämeessä.Eivät viivähtäneet järvessämme,mutta tervehtivät matalilla trumpettitörähdyksillä.Kevät oli vasta aluillaan.Vaisto veti Ultima Thulen lintuja pesimämailleen pohjoisen vaaramaisemiin.
Aulangon puiston lammessa oli minun lapsuusaikanani valkoisia ja mustia joutsenia.Linnuilla oli lammen keskellä pieni saari,jonne voivat suojautua kärkkäiltä ihmisiltä,jotka kurkottautuivat melkein lampeen asti antaakseen leipäpalan joutsenelle.Se söi halukkaasti.Isä otti kuvan,kun minäkin kurkotan kohti mustaa joutsenta.Myöhemmin katsellessani ja kuunnellessani Tsaikovskin Joutsenlampea mieleen palasi Aulangon mustat joutsenet velhon tytär Odilen tanssiessa katalin aattein prinssi Siegfriedille esittäen prinssin rakastamaa Odettea.Odilen musta balettiasu,tutu,tietää pahaa,eikä alkuperäisen baletin loppu onnellinen olekaan,kun sekä Siegfried että Odette joutuvat kuolemaan.
Joutsenet ovat kirvottaneet monen säveltäjän,satukirjailijan ja runoilijan mielet.Linnun salaperäisyys kiehtoo,sen kauneus viehättää,sen ylväys ihastuttaa.Myös Eino Leino kirjoittaa vuonna 1902 Päivälehdessä ilmestyneessä runossaan "Lapin kesä" joutsenista.Koko pitkä runo tuo mieleen Leinon juuret "nälkämaiden liepeillä" Lapin rajoilla.Tässä runosta osa:
"Oi,valkolinnut,vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet,teitä tervehdän!
Oi,tänne jääkää,tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maille etelän!
Oi,oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin,palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa,maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen,ma pyydän:palatkaa!"
Kirjailija ja eläinlääkäri Yrjö Kokko kirjoitti Lapin laulujoutsenista.Minä nuorena tyttönä kirjoitin Yrjö Kokolle.Kiitin kirjoista,jotka opettivat minut luontoa rakastamaan.Kiitin siitäkin,että hän kirjoitti juuri laulujoutsenista,aroista ja salaperäisistä linnuista kaukana Lapin lammilla.Kokko oli uranuurtaja joutsenten suojelussa,väsymätön niiden puolestapuhuja.Näin joutsenten joskus matkaavan kohti pohjoista mökkimme yli Hämeessä.Eivät viivähtäneet järvessämme,mutta tervehtivät matalilla trumpettitörähdyksillä.Kevät oli vasta aluillaan.Vaisto veti Ultima Thulen lintuja pesimämailleen pohjoisen vaaramaisemiin.
Aulangon puiston lammessa oli minun lapsuusaikanani valkoisia ja mustia joutsenia.Linnuilla oli lammen keskellä pieni saari,jonne voivat suojautua kärkkäiltä ihmisiltä,jotka kurkottautuivat melkein lampeen asti antaakseen leipäpalan joutsenelle.Se söi halukkaasti.Isä otti kuvan,kun minäkin kurkotan kohti mustaa joutsenta.Myöhemmin katsellessani ja kuunnellessani Tsaikovskin Joutsenlampea mieleen palasi Aulangon mustat joutsenet velhon tytär Odilen tanssiessa katalin aattein prinssi Siegfriedille esittäen prinssin rakastamaa Odettea.Odilen musta balettiasu,tutu,tietää pahaa,eikä alkuperäisen baletin loppu onnellinen olekaan,kun sekä Siegfried että Odette joutuvat kuolemaan.
Joutsenet ovat kirvottaneet monen säveltäjän,satukirjailijan ja runoilijan mielet.Linnun salaperäisyys kiehtoo,sen kauneus viehättää,sen ylväys ihastuttaa.Myös Eino Leino kirjoittaa vuonna 1902 Päivälehdessä ilmestyneessä runossaan "Lapin kesä" joutsenista.Koko pitkä runo tuo mieleen Leinon juuret "nälkämaiden liepeillä" Lapin rajoilla.Tässä runosta osa:
"Oi,valkolinnut,vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet,teitä tervehdän!
Oi,tänne jääkää,tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maille etelän!
Oi,oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin,palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa,maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen,ma pyydän:palatkaa!"
21. huhtikuuta 2011
KIIRASTORSTAINA
Nyt kun perussuomalainen Timo Soini on julistettu taideteokseksi,jota tarkastellaan sekä edestä että takaa,voinemme puhua muusta,kunnes teoksen arvo on julkistettu.
Citykaneista on päästy noin 900 kanin määrällä eroon.Määrätietoinen harvennus talvella tuotti tulosta.Suurimpana apuna hääri aseiden ja miesten kanssa kymmen-päinen koulutettu hillerijoukko.Osa tähteeksi jääneistä kaneista on siirtynyt nyt pientaloasuntoalueille Helsingissä ja niiden ulkopuolellekin.No, ruokapöydän antimet lisääntyvät heti,kun ryytimaat täyttyvät makoisista salaatinlehdistä sun muusta syötävästä kasvukauden edetessä.Ensialkuun on ehkä somaakin,kun pihalla hyppelee suloiselta näyttävä kanilauma.Mitäs sitten,kun lisääntyvät ihan silmissä kuten kaneilla tapana on ja salaattia ei jää enää ihmisten syötäväksi? Koirastakin tulee kiukkuinen ja muriseva hirmu,kun sen reviirillä on kutsumatonta väkeä.Papanoita joka puolella.
Pullahtaa mieleen sekin hyvä puoli tämmöisestä kerrostalomiljöössä asumisesta,että kanit tuskin täällä viihtyisivät.Rantanurmikotkin ovat valkoposkihanhien vallottamina ja lopusta tilasta pitävät seudun koirat huolen joko järjestyssääntöä uhmaten vapaina tai narun päässä.Pihalla joskus aamuvarhaisella loikkii rusakko sekin häviten nopeasti sille sopivimmille maille.Ei-toivottuja lokkeja on,totta kai,vallan pihapiirissäkin ja jo nyt jätehuoneen katolla pesivät käyvät päivittäin tarkastuskierroksella että josko voisi pesimisen aloittaa.Muutakin linnustoa on ja ne ovat ihmisille harmittomia.Silkkaa silmäin iloa.Sirkutusta ja liverrystä korvien ratoksi.
Kontula-nimisessä kaupunginosassa ovat vastakkain pulut ja ihmiset.Pulut eli hienommmasti citykyyhkyset ovat vallanneet Kontulan metroaseman tienoot.Nekin pläjäyttävät ulosteensa ihmisten niskaan kuten lokit Kauppatorilla.Eikä sielläkään tästä pidetä.HS:n toimittaja lähti ottamaan asiasta selkoa.Ja tapasi heti verekseltään mummelin,joka syötti puluja,vaikka ympäriämpäri kylteissä se ankarasti kielletään.Toimittaja oli yhyttänyt mummon,mutta sai kiukkuisia katseita vastaansa ja lopulta raa´an kehoituksen painua helvettiin.Puluja on yritetty häätää monin mahdollisin keinoin.Tuloksetta.Ne ovat härskiä lintulajia,joka antaa häätämisyrityksille piut ja paut.Niiden ruokkiminen vielä lisää niiden hinkua oleilla siellä missä ihmiset liikkuvat.
Näitä eläinrakkaita mummeleita löytyy kaikkialta.Heillä on yleensä ryppyinen ja kovia kokenut muovikassi mukanaan,jossa leivänpaloja ja muruja.Linnut tunnistavat ja lentävät luo.Tämä on ensimmäinen nautinto mummolle,joka ehkä viettää yksinäistä elämää kotonaan vailla ystäviä.Toinen nautinto on se,kun mummo saa ruokkia,hoivavaisto herää.Ehkä hän on ruokkinut joskus perheensä tai toivonut saavansa ruokkia lapsia,joita ei sitten ollutkaan.Pulut ovat hänelle lapsia.Hän ei yleensä viivy kauaa lintulaumansa keskellä,koska tietää tekevänsä väärin.Kiiruhtaa pois,taittelee muovikassin taskuunsa ja näyttää sen jälkeen ihan tavalliselta vanhalta päiväkävelyllä olevalta mummolta.Huomenna taas.
Aurinkoa.Tänään ulos.Pyykkikone jo jyskää,dosetti on täytetty,aamukahvit juotu.Päivä hyvästi alullaan.Ai niin,Mehiläisestä soitettiin.Ovat olleet salapoliiseina kattomaalauksensa tekijää etsiskellessään.Nyt ovat melkein varmoja,että maalauksen tekijä on Antti Salmenlinna 1897-1968.Katselin netistä hänen töitään ja ehkä vaikuttavat samantyylisiltä kuin Mehiläisen katossa.En osaa varmasti sanoa,eivätkä osanneet Mehiläisessäkään.Mutta asia kuitenkin loppuun käsitelty niin heidän kuin minun osaltani.
Omaishoitajien jäsentiedote tuli.Kiinnostaiskohan minua lounasristeily m/s Doriksella kesäkuussa hoidettavani kanssa? Mukaan mahtuu neljä pyörätuolia,että ilmoittautua pitäisi tuotapikaa.Toisaalta me olemme jo tämmöisen risteilyn itsenäisesti samaisella laivalla tehneet vuosia sitten ja toisellakin laivalla myöhemmin. Mutta nyt kiinnostaisi tavata muita omaishoitajia ja jutella heidän kanssaan,vaikka tuskin risteily meidän kokemuksillemme olisikaan oikea hetki.Toisaalta kuitenkin taas asia on niin,että alitajuisesti hiukan karsastan tämmöistä joukkoa,jossa on mieheni kaltaisia rajoitteisia ihmisiä.Mieluummin liikun "normaalien" joukossa hänen kanssaan.Mistähän sekin johtuu? Ehkä minua masentaa nähdä muita jonkinlaisena ryhmänä,enkä usko miehenikään siitä piristyvän,kun ei kuitenkaan kenellekään ilman eri kehoitustani päivää sano.Saati muuta.Ehkä jätän tämän yhteisristeilyn väliin ja teemme kaksistaan jotain kivaa kuten muutenkin teemme.
Ja kuten sanoin,aloitamme "kivan" menemällä tänään ulos aurinkoon meren rannalle ja tämä ennen ruokailua ja se taas tietää,että tuumastapa oitis toimeen.Hei.
Citykaneista on päästy noin 900 kanin määrällä eroon.Määrätietoinen harvennus talvella tuotti tulosta.Suurimpana apuna hääri aseiden ja miesten kanssa kymmen-päinen koulutettu hillerijoukko.Osa tähteeksi jääneistä kaneista on siirtynyt nyt pientaloasuntoalueille Helsingissä ja niiden ulkopuolellekin.No, ruokapöydän antimet lisääntyvät heti,kun ryytimaat täyttyvät makoisista salaatinlehdistä sun muusta syötävästä kasvukauden edetessä.Ensialkuun on ehkä somaakin,kun pihalla hyppelee suloiselta näyttävä kanilauma.Mitäs sitten,kun lisääntyvät ihan silmissä kuten kaneilla tapana on ja salaattia ei jää enää ihmisten syötäväksi? Koirastakin tulee kiukkuinen ja muriseva hirmu,kun sen reviirillä on kutsumatonta väkeä.Papanoita joka puolella.
Pullahtaa mieleen sekin hyvä puoli tämmöisestä kerrostalomiljöössä asumisesta,että kanit tuskin täällä viihtyisivät.Rantanurmikotkin ovat valkoposkihanhien vallottamina ja lopusta tilasta pitävät seudun koirat huolen joko järjestyssääntöä uhmaten vapaina tai narun päässä.Pihalla joskus aamuvarhaisella loikkii rusakko sekin häviten nopeasti sille sopivimmille maille.Ei-toivottuja lokkeja on,totta kai,vallan pihapiirissäkin ja jo nyt jätehuoneen katolla pesivät käyvät päivittäin tarkastuskierroksella että josko voisi pesimisen aloittaa.Muutakin linnustoa on ja ne ovat ihmisille harmittomia.Silkkaa silmäin iloa.Sirkutusta ja liverrystä korvien ratoksi.
Kontula-nimisessä kaupunginosassa ovat vastakkain pulut ja ihmiset.Pulut eli hienommmasti citykyyhkyset ovat vallanneet Kontulan metroaseman tienoot.Nekin pläjäyttävät ulosteensa ihmisten niskaan kuten lokit Kauppatorilla.Eikä sielläkään tästä pidetä.HS:n toimittaja lähti ottamaan asiasta selkoa.Ja tapasi heti verekseltään mummelin,joka syötti puluja,vaikka ympäriämpäri kylteissä se ankarasti kielletään.Toimittaja oli yhyttänyt mummon,mutta sai kiukkuisia katseita vastaansa ja lopulta raa´an kehoituksen painua helvettiin.Puluja on yritetty häätää monin mahdollisin keinoin.Tuloksetta.Ne ovat härskiä lintulajia,joka antaa häätämisyrityksille piut ja paut.Niiden ruokkiminen vielä lisää niiden hinkua oleilla siellä missä ihmiset liikkuvat.
Näitä eläinrakkaita mummeleita löytyy kaikkialta.Heillä on yleensä ryppyinen ja kovia kokenut muovikassi mukanaan,jossa leivänpaloja ja muruja.Linnut tunnistavat ja lentävät luo.Tämä on ensimmäinen nautinto mummolle,joka ehkä viettää yksinäistä elämää kotonaan vailla ystäviä.Toinen nautinto on se,kun mummo saa ruokkia,hoivavaisto herää.Ehkä hän on ruokkinut joskus perheensä tai toivonut saavansa ruokkia lapsia,joita ei sitten ollutkaan.Pulut ovat hänelle lapsia.Hän ei yleensä viivy kauaa lintulaumansa keskellä,koska tietää tekevänsä väärin.Kiiruhtaa pois,taittelee muovikassin taskuunsa ja näyttää sen jälkeen ihan tavalliselta vanhalta päiväkävelyllä olevalta mummolta.Huomenna taas.
Aurinkoa.Tänään ulos.Pyykkikone jo jyskää,dosetti on täytetty,aamukahvit juotu.Päivä hyvästi alullaan.Ai niin,Mehiläisestä soitettiin.Ovat olleet salapoliiseina kattomaalauksensa tekijää etsiskellessään.Nyt ovat melkein varmoja,että maalauksen tekijä on Antti Salmenlinna 1897-1968.Katselin netistä hänen töitään ja ehkä vaikuttavat samantyylisiltä kuin Mehiläisen katossa.En osaa varmasti sanoa,eivätkä osanneet Mehiläisessäkään.Mutta asia kuitenkin loppuun käsitelty niin heidän kuin minun osaltani.
Omaishoitajien jäsentiedote tuli.Kiinnostaiskohan minua lounasristeily m/s Doriksella kesäkuussa hoidettavani kanssa? Mukaan mahtuu neljä pyörätuolia,että ilmoittautua pitäisi tuotapikaa.Toisaalta me olemme jo tämmöisen risteilyn itsenäisesti samaisella laivalla tehneet vuosia sitten ja toisellakin laivalla myöhemmin. Mutta nyt kiinnostaisi tavata muita omaishoitajia ja jutella heidän kanssaan,vaikka tuskin risteily meidän kokemuksillemme olisikaan oikea hetki.Toisaalta kuitenkin taas asia on niin,että alitajuisesti hiukan karsastan tämmöistä joukkoa,jossa on mieheni kaltaisia rajoitteisia ihmisiä.Mieluummin liikun "normaalien" joukossa hänen kanssaan.Mistähän sekin johtuu? Ehkä minua masentaa nähdä muita jonkinlaisena ryhmänä,enkä usko miehenikään siitä piristyvän,kun ei kuitenkaan kenellekään ilman eri kehoitustani päivää sano.Saati muuta.Ehkä jätän tämän yhteisristeilyn väliin ja teemme kaksistaan jotain kivaa kuten muutenkin teemme.
Ja kuten sanoin,aloitamme "kivan" menemällä tänään ulos aurinkoon meren rannalle ja tämä ennen ruokailua ja se taas tietää,että tuumastapa oitis toimeen.Hei.
20. huhtikuuta 2011
PÄÄSIÄISVIIKOLLA
Mitenkä huolimattomasti oikein Texasissa pidetään ladattuja aseita kotona,että kuusivuotiaskin voi ottaa ja panna taskuunsa kouluun lähtiessään? Saako sielläpäin pitää asetta ladattuna vai osasiko tämä lapsi ladata sen itse? Tuntuu aika vastuuttomalta. Ja kuinka hullusti olisi voinutkaan käydä,jos poika olisi alkanut aseella leikkiä.Nythän se pudotessaan laukesi.Vahingoitti kyllä muutamaa. Ja kuinka kummassa pääsi tapahtumaan meillä Suomessa Halsualla sekin kolmen vuoden ikäisen pojan hukkuminen puolen kilometrin päässä olevaan jokeen? Oliko lapsi jäänyt valvomatta pihalle? Lähti sitten kävelemään pihapiiristä,eikä kukaan huomannut heti.Missä aikuisten silmät olivat?
Nyt on keittiön pöydälläkin keltaisia narsisseja purkissa.Nupussa kuten partsinkin kukat,mutta puhkeavat kukkaan kyllä.Vakuutti myyjä.Viileää ulkona.Paljon kylmempää kuin eilen.Istuttiin rannalla,tänään ei.Ruotsiin ja Viroon menijöitä oli taas ratikka täynnä palautuessani kampaajalta.Reppua,vetokärryä ja entisajan matkalaukkujakin.Keskustassa ei näkynyt ensimmäistäkään kerjäläistä.Ovat ilmeisesti jo lähteneet pääsiäisen viettoon Romaniaan.Onko niin hyvin tienattu että matkarahat koossa? Oli oikeastaan hyvinkin miellyttävää Aleksilla kävellä,kun kukaan ei istunut seinän vierustoilla rahaa anelemassa.Ihan kuin ennen vanhaan.
Eilen taisin kirjoittaa Kike Elomaan halusta saada kulttuuriministerin salkku tässä uudessa hallituksessa.Kike Elomaa on kehonrakentaja.Newsweek-lehti kirjoittaa,että toisesta kehonrakentajasta Arnold Schwarzeneggeristä saattaisi tulla EU:n presidentti nyt kun hänellä on aikaa virkaa hakea jätettyään Kalifornian kyvernöörin pestin.Schwarzenegger kun on oikeasti itävaltalainenkin.Ansioitunut männävuosinaan myös elokuvatähtenä.Eikös hän ole ainakin esittänyt semmoista ihan muista tähdistöistä tänne tipahtanutta? Syntyy aikuisena ja ilkialastomana sikiöasennossa öiseen aikaan jossain Manhattanilla.Siitä sitten jostain nuttua ekaksi niskaan ja sitten vaan saamiinsa tehtäviin. En muista,olenko leffaa tästä syntymisen ihmeestä eteenpäin nähnyt,että en tiedä,onko meininkinä tehdä hyvää vaiko pahaa ihmiskunnalle.
Tässä kohtaa putkahtikin mieleen,että alkaa olla lounasaika.Siiklit kattilaan ja jääkaapista pari päivää sitten valmistettua kanaa.Eiköhän se ole ihan jees näin tänä kiirastorstaita edeltävänä päivänä.Tuli sekin mieleen,että lapsena pelkäsin vähän pitkäperjantaita.Oli jotenkin usein pimeä päivä ja kun tiesi päivän tarkoituksen,vaikka ei aivan kaikkea ymmärtänytkään.Elokuviakaan ei saanut näyttää,eikä juurikaan kyläilty edes.Oli kuin vuoden ylimääräinen rukoussunnuntai,joita oli muutamia.Eikä silloinkaan saanut ilakoida maallisesti eikä epäjumalisesti.Ensimmäinen pääsiäispyhä meni samaa rataa,mutta toisena jo höllennettiin.Lapsi ei aina saanut jujua pääsiäisen ajasta,kun kuitenkin veitikkamaiset pääsiäispuput ja luudalla lentävät noita-akat olivat rekvisiittana ja silti piti pitää naamaa peruslukemilla.No,tänä päivänä ei meitä ihmisiä enää holhota siihen malliin kuin minun lapsuudessani.Leffaan pääsee ja nauraakin saa.Toki saa hiljentyäkin,ken haluaa.
Nyt on keittiön pöydälläkin keltaisia narsisseja purkissa.Nupussa kuten partsinkin kukat,mutta puhkeavat kukkaan kyllä.Vakuutti myyjä.Viileää ulkona.Paljon kylmempää kuin eilen.Istuttiin rannalla,tänään ei.Ruotsiin ja Viroon menijöitä oli taas ratikka täynnä palautuessani kampaajalta.Reppua,vetokärryä ja entisajan matkalaukkujakin.Keskustassa ei näkynyt ensimmäistäkään kerjäläistä.Ovat ilmeisesti jo lähteneet pääsiäisen viettoon Romaniaan.Onko niin hyvin tienattu että matkarahat koossa? Oli oikeastaan hyvinkin miellyttävää Aleksilla kävellä,kun kukaan ei istunut seinän vierustoilla rahaa anelemassa.Ihan kuin ennen vanhaan.
Eilen taisin kirjoittaa Kike Elomaan halusta saada kulttuuriministerin salkku tässä uudessa hallituksessa.Kike Elomaa on kehonrakentaja.Newsweek-lehti kirjoittaa,että toisesta kehonrakentajasta Arnold Schwarzeneggeristä saattaisi tulla EU:n presidentti nyt kun hänellä on aikaa virkaa hakea jätettyään Kalifornian kyvernöörin pestin.Schwarzenegger kun on oikeasti itävaltalainenkin.Ansioitunut männävuosinaan myös elokuvatähtenä.Eikös hän ole ainakin esittänyt semmoista ihan muista tähdistöistä tänne tipahtanutta? Syntyy aikuisena ja ilkialastomana sikiöasennossa öiseen aikaan jossain Manhattanilla.Siitä sitten jostain nuttua ekaksi niskaan ja sitten vaan saamiinsa tehtäviin. En muista,olenko leffaa tästä syntymisen ihmeestä eteenpäin nähnyt,että en tiedä,onko meininkinä tehdä hyvää vaiko pahaa ihmiskunnalle.
Tässä kohtaa putkahtikin mieleen,että alkaa olla lounasaika.Siiklit kattilaan ja jääkaapista pari päivää sitten valmistettua kanaa.Eiköhän se ole ihan jees näin tänä kiirastorstaita edeltävänä päivänä.Tuli sekin mieleen,että lapsena pelkäsin vähän pitkäperjantaita.Oli jotenkin usein pimeä päivä ja kun tiesi päivän tarkoituksen,vaikka ei aivan kaikkea ymmärtänytkään.Elokuviakaan ei saanut näyttää,eikä juurikaan kyläilty edes.Oli kuin vuoden ylimääräinen rukoussunnuntai,joita oli muutamia.Eikä silloinkaan saanut ilakoida maallisesti eikä epäjumalisesti.Ensimmäinen pääsiäispyhä meni samaa rataa,mutta toisena jo höllennettiin.Lapsi ei aina saanut jujua pääsiäisen ajasta,kun kuitenkin veitikkamaiset pääsiäispuput ja luudalla lentävät noita-akat olivat rekvisiittana ja silti piti pitää naamaa peruslukemilla.No,tänä päivänä ei meitä ihmisiä enää holhota siihen malliin kuin minun lapsuudessani.Leffaan pääsee ja nauraakin saa.Toki saa hiljentyäkin,ken haluaa.
19. huhtikuuta 2011
AAMUISTA TARINOINTIA
Aurinko ja minä heräsimme tänään melkein yhtaikaa.Menin varhain nukkumaan,että jo tässä ollaan kuhnailtu pitkäkin tovi.Mies vielä nukkuu ja saakin,ennen kuin herättelen aamukahville.
Eilen kaupungilla.Sitä ennen lysti juttu.Avasin oven viedäkseni roskat ja postiluukussa törrötti virpomisvarpu.Trullipojat,joille annoin kummallekin kaksi euroa,ehkä katsoivat,että varpulisä ei ole pahitteeksi.Sainhan jo lorun lisäksi yhden edellispäivänä.Tämä oli ihan tavallinen ruskea oksanpätkä,johon oli huolellisesti liimattu kolme isohkoa höyhentuppoa,punainen,keltainen ja vihreä.Nauratti.Kysyn,kunhan tapaan. No ja sitten lähdettiin stadiin ruokaostoksille.Ei mitään pääsiäisruuhkaa vielä,jotta sain rauhassa työnnellä pyörätuoli-invaostoskärry-yhdistelmää,joka vie sekä leveydessä että pituudessa tilaa.Suureksi ja häpeämättömäksi riemukseni huomasin Herkun leivonnaistiskissä Ekbergin samppanjakorkkeja.Kysyin,jos pitävät vastaisuudessakin myynnissä.Luvattiin.Näitä herkkuja ei juurikaan muualta saa kuin Bulevardin Ekbergiltä.Ostin kaksi ja söin illan mittaan molemmat.Toin parvekkeelle myös kaksi peltirasiallista narsisseja.Purkkien kyljessä lukee Farm Fresh Eggs.Hauskoja.Näin on meidän hushollin pääsiäisostokset tehty ruokineen päivineen.Lammasta on pakastimessa.
Vaalien jälkipuinti ja analysointi jatkuu.Minkälainen hallitus? Uusi kansanedustaja perussuomalaisten riveissä Kike Elomaa on ilmoittanut valmiutensa vaikka kulttuuriministeriksi,jos kutsu käy.Hmm... Vietetään nyt ensin tämä pääsiäinen ja sitten tositoimiin.Uusi eduskunta kai kyllä jo panee rivejään kuntoon tällä viikolla.Tutustutaan paikkoihin ja opetellaan nauttimaan vallasta.
Nonnih,ja nyt on aamukahvit juotu.Mies vielä loppuja jyystää ja sitten takaisin vuoteeseen joksikin aikaa äänikirjan kanssa.Ehkä jossain välissä jälleen uloskin tänään.Ajattelin myös panna parvekkeen viimeisiäkin myöten valmiiksi kesää varten.Yhtäkään viheriäistä silmun alkua en ole vielä kadunvarsipensaissakaan nähnyt.Mutta sitten kun puhkeavat,kaikki alkaa vauhdilla.Rapun kukkalaatikon narsissit eivät oikein ota kunnolla kasvaakseen.Viitisen senttiä lehtiä maasta työntyneenä jököttävät mitä lie odottaen,sillä aurinko paistaa siihenkin kohtaan jo iltapäivällä.Somalta nämäkin näyttävät hennon vaaleassa vihreydessään kertoen luonnon joka vuotisesta heräämisestä,mikä aina suurelta ihmeeltä tuntuu.Kuten syntymä aina.Oli sitten kyseessä kissanpoikanen tai ihminen,kasvi tai puu.
Kirjoitin minäkin Forumin katon huuhkajaperheestä kerran.Nyt ollaan asiassa edetty jo niin pitkälle,että kolme poikasta on aivan kohta jättämässä pesän ja Forumin katon.Yksi jo kokeili,miltä tuntuu kököttää alhaalla ratikkakiskoilla,mutta se nostettiin pesän lähelle toipumaan.Ihmiset ovat kyllä kaiken aikaa joko tahallisesti tai tahattomasti häirinneet lintujen perhe-elämää.Onneksi cityhuuhkajat ovat tottuneet häiriköihin kaupungin koko ajan eläessä ympärillä.Silti olisi ollut kohteliaampaa leikkiä ornitologia hiukan sivummalla.Toivokaamme koko tälle huuhkajaperheelle kaikkea hyvää lintuelämässään eteen päin ja poikasten saavuttavan lopullisen aikuisikänsä ilman vastoinkäymisiä.
Eilen kaupungilla.Sitä ennen lysti juttu.Avasin oven viedäkseni roskat ja postiluukussa törrötti virpomisvarpu.Trullipojat,joille annoin kummallekin kaksi euroa,ehkä katsoivat,että varpulisä ei ole pahitteeksi.Sainhan jo lorun lisäksi yhden edellispäivänä.Tämä oli ihan tavallinen ruskea oksanpätkä,johon oli huolellisesti liimattu kolme isohkoa höyhentuppoa,punainen,keltainen ja vihreä.Nauratti.Kysyn,kunhan tapaan. No ja sitten lähdettiin stadiin ruokaostoksille.Ei mitään pääsiäisruuhkaa vielä,jotta sain rauhassa työnnellä pyörätuoli-invaostoskärry-yhdistelmää,joka vie sekä leveydessä että pituudessa tilaa.Suureksi ja häpeämättömäksi riemukseni huomasin Herkun leivonnaistiskissä Ekbergin samppanjakorkkeja.Kysyin,jos pitävät vastaisuudessakin myynnissä.Luvattiin.Näitä herkkuja ei juurikaan muualta saa kuin Bulevardin Ekbergiltä.Ostin kaksi ja söin illan mittaan molemmat.Toin parvekkeelle myös kaksi peltirasiallista narsisseja.Purkkien kyljessä lukee Farm Fresh Eggs.Hauskoja.Näin on meidän hushollin pääsiäisostokset tehty ruokineen päivineen.Lammasta on pakastimessa.
Vaalien jälkipuinti ja analysointi jatkuu.Minkälainen hallitus? Uusi kansanedustaja perussuomalaisten riveissä Kike Elomaa on ilmoittanut valmiutensa vaikka kulttuuriministeriksi,jos kutsu käy.Hmm... Vietetään nyt ensin tämä pääsiäinen ja sitten tositoimiin.Uusi eduskunta kai kyllä jo panee rivejään kuntoon tällä viikolla.Tutustutaan paikkoihin ja opetellaan nauttimaan vallasta.
Nonnih,ja nyt on aamukahvit juotu.Mies vielä loppuja jyystää ja sitten takaisin vuoteeseen joksikin aikaa äänikirjan kanssa.Ehkä jossain välissä jälleen uloskin tänään.Ajattelin myös panna parvekkeen viimeisiäkin myöten valmiiksi kesää varten.Yhtäkään viheriäistä silmun alkua en ole vielä kadunvarsipensaissakaan nähnyt.Mutta sitten kun puhkeavat,kaikki alkaa vauhdilla.Rapun kukkalaatikon narsissit eivät oikein ota kunnolla kasvaakseen.Viitisen senttiä lehtiä maasta työntyneenä jököttävät mitä lie odottaen,sillä aurinko paistaa siihenkin kohtaan jo iltapäivällä.Somalta nämäkin näyttävät hennon vaaleassa vihreydessään kertoen luonnon joka vuotisesta heräämisestä,mikä aina suurelta ihmeeltä tuntuu.Kuten syntymä aina.Oli sitten kyseessä kissanpoikanen tai ihminen,kasvi tai puu.
Kirjoitin minäkin Forumin katon huuhkajaperheestä kerran.Nyt ollaan asiassa edetty jo niin pitkälle,että kolme poikasta on aivan kohta jättämässä pesän ja Forumin katon.Yksi jo kokeili,miltä tuntuu kököttää alhaalla ratikkakiskoilla,mutta se nostettiin pesän lähelle toipumaan.Ihmiset ovat kyllä kaiken aikaa joko tahallisesti tai tahattomasti häirinneet lintujen perhe-elämää.Onneksi cityhuuhkajat ovat tottuneet häiriköihin kaupungin koko ajan eläessä ympärillä.Silti olisi ollut kohteliaampaa leikkiä ornitologia hiukan sivummalla.Toivokaamme koko tälle huuhkajaperheelle kaikkea hyvää lintuelämässään eteen päin ja poikasten saavuttavan lopullisen aikuisikänsä ilman vastoinkäymisiä.
18. huhtikuuta 2011
VAALIEN JÄLKEEN
Vaalit ohi.Melkein loppuun ruudusta seurasin.Oma ehdokkaani pääsi!On jo vanha konkari sillä saralla.Mutta olipa lysti katsella Timo Soinin aitoa iloa vaalituloksen ollessa odotettuakin paremman.Keskustapuolueessa taas ei ilo ollutkaan ylimmillään,kun tuloksena oli "rökäletappio",kuten sanonta kuuluu.No,politiikka on sellaista.Jutta Urpilaisen hymy ei ollut liioin hyydyksissä.Rouvan kelpaa. Jyrki Katainen oli ilakoinut puolueensa vaalitilaisuudessa ja ansaitusti hänkin.Tästäpä sitten alkaa,kun hallitusta muovataan.Että semmoinen vaalipäivä.
Asteita kymmenen ja kaikki plussaa.Eilen taas pasteerailtiin rannassa ja edellispäivien jäälautat olivat muuttuneet vedeksi.Muutama sorsa laineilla ja yksi vene jo aaltoja halkomassa.Noukin tupakintumppeja pensaitten takaa ulos mennessämme juuri puhdistamaltani alalta piharapun vieressä.Kirjoitin alaoveen lapun,jossa pyysin tupakoijia panemaan tumppinsa erään toisen naapurin tuomaan lasipurkkiin rappusilla.Pitää neuvoa kuin pieniä lapsia! Liekö niin,että on liian suuri vaiva kiertää purkin kansi auki,tipauttaa tumppi ja kiertää kansi kiinni? Helpompaa heittää maahan purkin yli! Huoltomiesten toimenkuvaan ei tämä alue kuulu,että jos en olisi kerännyt tumppeja (tai joku muu asukas) vuosien aikana pois,olisi kerros aika paksu.Ja mikä näky!
Pääsiäinen viikonvaihteessa.Ei suurempia valmisteluja.Ennen muinoin viitseliäisyyttä riitti koristeluun sekä ruokapuoleen.Nyt kuittaantuu olemattomin rekvisiitoin.Tuuraaja vielä kaksi tuntia tällä viikolla ja minä pikapikaa kaupungilla.Pääsiäisestä noin viikko,niin toukokuu hollilla.Ei tässä ehdi kissaakaan sanoa.Vappu,äitienpäivä,kesäkuussa Helsinki-päivä ja helluntai (sama päivä).Tätä viimeksimainittua vietetäänkin sitten Espan puistossa sään niin salliessa ja katsotaan kuka tullut valituksi viralliseksi Stadin friiduksi,kundiksi ja vielä ehkä junnuksikin.Minullahan tuo "Stadin friidu" vain nimimerkkinä,ehtaa tavaraa siis minäkin paljasjalkaisena ja kolmannessa polvessa.Heidän,jotka tittelin saavat vuosittain,esivanhemmat ovat ehkä jo kuljeksineet näillä main Helsingin opetellessa kaupunkina olemistaan Kustaa Vaasan mahtikäskyn mukaisesti.
Yksi virpomisvarpu meillä! Eilen tullessamme kotiin,oli pihalla kaksi pikkupoikaa.Toinen tämän talon pakistanilaispoika ja toinen muualta.Kummallakin varpu kädessään.Hellyttävän näköiset yhden höyhenen koristelemat oksat,joissa muutama pajunkissa.Kysyin,ovatko trullipoikina? Sitten päästelivät reippaasti Virvon,varvon-lorun tapittaen minua suurin silmin.Sain varvun ja annoin kummallekin lantin.Pojat kumarsivat ja toivottivat yhteen ääneen hyvää pääsiäistä.Näin maahanmuuttajaperheen jälkikasvu sopeutuu tämän maan tavoille palmusunnuntaina,vaikkakin sitten Kyöpelinvuoren kautta.
Tänään kaupungille.Niin että jospa ryhtyisin tuumasta heti toimeen.Valmistautuminen matkaan vie aina oman aikansa,kun kaksi ihmistä pannaan valmiiksi lähtöön.Rutiinia tämäkin homma, vuosien kokemusta.Hyvää päivää ja alkanutta viikkoa!
Asteita kymmenen ja kaikki plussaa.Eilen taas pasteerailtiin rannassa ja edellispäivien jäälautat olivat muuttuneet vedeksi.Muutama sorsa laineilla ja yksi vene jo aaltoja halkomassa.Noukin tupakintumppeja pensaitten takaa ulos mennessämme juuri puhdistamaltani alalta piharapun vieressä.Kirjoitin alaoveen lapun,jossa pyysin tupakoijia panemaan tumppinsa erään toisen naapurin tuomaan lasipurkkiin rappusilla.Pitää neuvoa kuin pieniä lapsia! Liekö niin,että on liian suuri vaiva kiertää purkin kansi auki,tipauttaa tumppi ja kiertää kansi kiinni? Helpompaa heittää maahan purkin yli! Huoltomiesten toimenkuvaan ei tämä alue kuulu,että jos en olisi kerännyt tumppeja (tai joku muu asukas) vuosien aikana pois,olisi kerros aika paksu.Ja mikä näky!
Pääsiäinen viikonvaihteessa.Ei suurempia valmisteluja.Ennen muinoin viitseliäisyyttä riitti koristeluun sekä ruokapuoleen.Nyt kuittaantuu olemattomin rekvisiitoin.Tuuraaja vielä kaksi tuntia tällä viikolla ja minä pikapikaa kaupungilla.Pääsiäisestä noin viikko,niin toukokuu hollilla.Ei tässä ehdi kissaakaan sanoa.Vappu,äitienpäivä,kesäkuussa Helsinki-päivä ja helluntai (sama päivä).Tätä viimeksimainittua vietetäänkin sitten Espan puistossa sään niin salliessa ja katsotaan kuka tullut valituksi viralliseksi Stadin friiduksi,kundiksi ja vielä ehkä junnuksikin.Minullahan tuo "Stadin friidu" vain nimimerkkinä,ehtaa tavaraa siis minäkin paljasjalkaisena ja kolmannessa polvessa.Heidän,jotka tittelin saavat vuosittain,esivanhemmat ovat ehkä jo kuljeksineet näillä main Helsingin opetellessa kaupunkina olemistaan Kustaa Vaasan mahtikäskyn mukaisesti.
Yksi virpomisvarpu meillä! Eilen tullessamme kotiin,oli pihalla kaksi pikkupoikaa.Toinen tämän talon pakistanilaispoika ja toinen muualta.Kummallakin varpu kädessään.Hellyttävän näköiset yhden höyhenen koristelemat oksat,joissa muutama pajunkissa.Kysyin,ovatko trullipoikina? Sitten päästelivät reippaasti Virvon,varvon-lorun tapittaen minua suurin silmin.Sain varvun ja annoin kummallekin lantin.Pojat kumarsivat ja toivottivat yhteen ääneen hyvää pääsiäistä.Näin maahanmuuttajaperheen jälkikasvu sopeutuu tämän maan tavoille palmusunnuntaina,vaikkakin sitten Kyöpelinvuoren kautta.
Tänään kaupungille.Niin että jospa ryhtyisin tuumasta heti toimeen.Valmistautuminen matkaan vie aina oman aikansa,kun kaksi ihmistä pannaan valmiiksi lähtöön.Rutiinia tämäkin homma, vuosien kokemusta.Hyvää päivää ja alkanutta viikkoa!
17. huhtikuuta 2011
PALMUSUNNUNTAINA
Vaalipäivä ja palmusunnuntai urkeni keväisenä,kuten eilinenkin aamu.Istuin partsilla pitkät tovit ja tuntuipa mukavalta.Joku oli jo heittänyt jätehuoneen katolle pallon.Siellä se on,voi olla vaikka kuukausia ennen kuin joku uskallikko sinne kiipeää.Keräilin eilen pihalta suurempia roskia,että on miellyttävämpää katsella parvekkeen lasien läpi alas.Niin ja yhteiseksi viihtyvyydeksi myös.Rohkenin näin tehdä,vaikka olenkin kuullut "se ei sulle kuulu tehdä,vaan huoltomiehille". Tämä asenne ei koskaan ole yltänyt ymmärrykseeni asti.Jos on roska pihalla,miksi odottaa jotain huoltomiestä,kun voi pikaisesti kumartua roskan nostamaan? Huoltoyhtiö tulee kun tulee.Joskus.
Olen pohdiskellut ystäväni Ilonan kanssa Sauli Niinistön tiedon pihtaamisesta ollako presidenttiehdokkaana vaiko eikö olla? Olemme sitä mieltä,että hän asettuu kilpaan jaloon mukaan.Ehkä silloin tuloskin on selvä.Niinistön vastauksen julkistamista ennen jännitetään tänään vaalituloksia.Kuka pääsee eduskuntaan,kuka tuikivarmoista putoa tipahtaa? On se kovaa kamppailua päästä kahdensadan valitun joukkoon.Monet vanhat jermut sanoivat hyvästit antaen uusille mahdollisuuden.Enää emme kuule Esko Tennilän pauhaamista eduskunnan keskustelu- tai kyselytunneilla.Hänen punaiset pikkutakkinsa eivät enää ole istuntosalissa katseenvangitsijana.Mikä on niin monen edustajan lähdön syy? Yleinen tyytymättömyys ja kaikki julkisuutta saaneet ikävät asiat? Monet varmaankin haluavat alkaa viettää "normaalia" elämää,jossa on enemmän tilaa yksityisyydelle,perheelle ja ystäville.
Tänään tarkoituksena lähteä taas nuuhkimaan merituulosia,kunhan tästä enemmän päivään tokenen.Mies kuunnelkoon siihen asti Ilkka Koiviston kuvailemaa elämää intendenttivuosistaan Korkeasaaressa.Mitä hänen aikanaan kuului sikäläiselle eläinkunnalle? Kaikkeahan tapahtuu eläintarhan kulissien takana,joka on usein paljon jännittävämpää kuin se,mitä me näemme joko aidan tai lasin takaa.
Minä puolestani olen jo monena yönä nukahtanut Esko Salmisen kirjan ääneen lukemiseen.Korvaan jää nappi ja kirja loppunut aamulla.Esko Salminen on yksi maamme miellyttävimmistä näyttelijöistä,monen roolin taitava esittäjä.Yhä työssä,eikä ikä paina.Pitänee aloittaa jälleen kirjan kuuntelu alusta,josko pääsisin asiassa eteenpäin.
Teatterissa käyminen on ollut aina sydäntäni lähellä.Pikkutytöstä lähtien minut vietiin teatteriin.Ensimmäinen näytelmä oli Alladinin taikalamppu,jossa lampunhenkenä oli perhetuttavamme.Joka myös ansioitui myöhemmin eri teattereiden johtajana sekä teatterialan opinahjon rehtorinakin.
Myöhemmin kasvettuani sain tutustua hänen tyttäriensä kautta lähemmin teatterielämään esiripun toisellakin puolen.Molemmat tytöt ovat näyttelijöitä,mutta yhteydenpidot puolin ja toisin jääneet vuosien taa.Näyttelijävanhemmista aika jättänyt,kuten minunkin vanhemmistani.Olen kuitenkin saanut haistella teatteri-ilmaa kulisseissa ja pukuhuoneissa niin Helsingin kuin muittenkin kaupunkien teattereissa.Enkä unohda.
Muistan senkin niiltä ajoilta,miten järkytyin nuorena,kun Impi-täti makasi kuolleena arkussa näyttämöllä ja molemmat tytöt sanoivat arkun äärellä äidilleen jäähyväiset.Tytöt eläytyivät voimakkaasti ja minä tein samoin katsomossa.Se oli vavahduttava kokemus.Tosin "kuollut" oli yrittänyt kertoa arkusta käsin tyttärilleen pienellä hymyllä,että ei tapahtuma ole muuta kuin näytelmää.Ehkä tämä esitys oli ponnahduslautana tyttöjen myöhemmälle ammatille.Yleensä Impi-täti esitti draamaa enemmän primadonnan osia laulunäytelmissä.Muistan hyvin esimerkiksi hänen Mustalaisruhtinattarensa Sylvan Emmerich Kálmánin operetissa.No,nämä ajat ovat menneet.Ei niistä sen enempää.
Nyt on tänään ja justiinsa pisti päähän aloittaa aamutoimet miehen kanssa,että päästään ulos auringonpaisteeseen.Näinhän tuo tuppaa menemään,rutiininomaisesti päivä toisensa jälkeen.Että ei kun kirjoittamisiin taas.
Olen pohdiskellut ystäväni Ilonan kanssa Sauli Niinistön tiedon pihtaamisesta ollako presidenttiehdokkaana vaiko eikö olla? Olemme sitä mieltä,että hän asettuu kilpaan jaloon mukaan.Ehkä silloin tuloskin on selvä.Niinistön vastauksen julkistamista ennen jännitetään tänään vaalituloksia.Kuka pääsee eduskuntaan,kuka tuikivarmoista putoa tipahtaa? On se kovaa kamppailua päästä kahdensadan valitun joukkoon.Monet vanhat jermut sanoivat hyvästit antaen uusille mahdollisuuden.Enää emme kuule Esko Tennilän pauhaamista eduskunnan keskustelu- tai kyselytunneilla.Hänen punaiset pikkutakkinsa eivät enää ole istuntosalissa katseenvangitsijana.Mikä on niin monen edustajan lähdön syy? Yleinen tyytymättömyys ja kaikki julkisuutta saaneet ikävät asiat? Monet varmaankin haluavat alkaa viettää "normaalia" elämää,jossa on enemmän tilaa yksityisyydelle,perheelle ja ystäville.
Tänään tarkoituksena lähteä taas nuuhkimaan merituulosia,kunhan tästä enemmän päivään tokenen.Mies kuunnelkoon siihen asti Ilkka Koiviston kuvailemaa elämää intendenttivuosistaan Korkeasaaressa.Mitä hänen aikanaan kuului sikäläiselle eläinkunnalle? Kaikkeahan tapahtuu eläintarhan kulissien takana,joka on usein paljon jännittävämpää kuin se,mitä me näemme joko aidan tai lasin takaa.
Minä puolestani olen jo monena yönä nukahtanut Esko Salmisen kirjan ääneen lukemiseen.Korvaan jää nappi ja kirja loppunut aamulla.Esko Salminen on yksi maamme miellyttävimmistä näyttelijöistä,monen roolin taitava esittäjä.Yhä työssä,eikä ikä paina.Pitänee aloittaa jälleen kirjan kuuntelu alusta,josko pääsisin asiassa eteenpäin.
Teatterissa käyminen on ollut aina sydäntäni lähellä.Pikkutytöstä lähtien minut vietiin teatteriin.Ensimmäinen näytelmä oli Alladinin taikalamppu,jossa lampunhenkenä oli perhetuttavamme.Joka myös ansioitui myöhemmin eri teattereiden johtajana sekä teatterialan opinahjon rehtorinakin.
Myöhemmin kasvettuani sain tutustua hänen tyttäriensä kautta lähemmin teatterielämään esiripun toisellakin puolen.Molemmat tytöt ovat näyttelijöitä,mutta yhteydenpidot puolin ja toisin jääneet vuosien taa.Näyttelijävanhemmista aika jättänyt,kuten minunkin vanhemmistani.Olen kuitenkin saanut haistella teatteri-ilmaa kulisseissa ja pukuhuoneissa niin Helsingin kuin muittenkin kaupunkien teattereissa.Enkä unohda.
Muistan senkin niiltä ajoilta,miten järkytyin nuorena,kun Impi-täti makasi kuolleena arkussa näyttämöllä ja molemmat tytöt sanoivat arkun äärellä äidilleen jäähyväiset.Tytöt eläytyivät voimakkaasti ja minä tein samoin katsomossa.Se oli vavahduttava kokemus.Tosin "kuollut" oli yrittänyt kertoa arkusta käsin tyttärilleen pienellä hymyllä,että ei tapahtuma ole muuta kuin näytelmää.Ehkä tämä esitys oli ponnahduslautana tyttöjen myöhemmälle ammatille.Yleensä Impi-täti esitti draamaa enemmän primadonnan osia laulunäytelmissä.Muistan hyvin esimerkiksi hänen Mustalaisruhtinattarensa Sylvan Emmerich Kálmánin operetissa.No,nämä ajat ovat menneet.Ei niistä sen enempää.
Nyt on tänään ja justiinsa pisti päähän aloittaa aamutoimet miehen kanssa,että päästään ulos auringonpaisteeseen.Näinhän tuo tuppaa menemään,rutiininomaisesti päivä toisensa jälkeen.Että ei kun kirjoittamisiin taas.
16. huhtikuuta 2011
HELSINGIN TORIELÄMÄÄ
Joku päästi taannoin semmoisen tiedon,että Helsingin Kauppatorin lokkikantaan pannaan piste kouluttamalla brittiläisiä haukkoja asialle vihkiytymään.Tämä olikin uutisankka,kenen lie keksimä.Joskus kuulemma kaupunginvaltuuston kokouksessa puolileikillä heitetty juttu,jonka nyt joku totena ottanut oli.Olisi ollut kuulemma kuusi vuoroon lentävää haukkaa Kauppatorin yläpuolella,joitten pelkkä läsnäolo olisi jo torilokit karkottanut.Jos kuitenkin lokkiparka olisi kynsiin joutunut,tarkoituksena olisi ollut,että haukka toisi saaliinsa kiltisti vahingoittumattomana kouluttajalleen.Tämä sitten päästäisi kiinniotetut vapaaksi jossain lokeille soveliaammalla paikalla,jossa oppisivat elämään lokkielämää,johon kuuluu ruoan hankinta merestä.Ei siis jäätelötötteröt,viipurinrinkelit ja lenkkimakkarat ihmisen käsistä.No,tämä haukka-asia oli siis jonkun toimittajan ilmoille päästämä perätön juttu.Hulvaton ja helppo lokkien ruoansaanti jatkuu entiseen malliin Kauppatorin vilskeessä.Eipä auta itku markkinoilla.
Markkinoista puheenollen siirrynkin sutjakkaasti Helsingin historiaan.Varsinaisesta torielämästä tiedetään tarkemmin vasta 1700-luvulta asti.Maalaisilta ostettiin tiettyinä viikonpäivinä,kalastajat toivat venelasteittain tuotteitaan ja kaupunkilaiset saivat perheilleen tuoretta pöytäänsä silloiselta Suurtorilta,joka nyttemmin Senaatintorina tunnetaan.Kun Helsingistä tuli suuriruhtinaskunnan pääkaupunki,alkoi kaupungin siistiytyminen,johon kuului myös Suurtorin tyhjentyminen torikauppiaista.
Joitakin aikoja torikojuja sai pitää nykyisen Vanhan Kauppahallin päätyalueella,josta kuitenkin Ullanlinnan asukkaiden nenään tuli lihakauppiaitten tiskeiltä teurastuoksuja.Niinpä torielämä siirtyi vähitellen Kauppatorille,jossa se yhä on.Elämä torilla oli jo vilkasta 1800-luvulla,vaikkakin erilaiset määräykset säätelivät myynnissä olevia tuotteita.Kuukausittaiset hintataksat ulottuivat teerinkilöistä ja muusta leivästä lihatuotteisiin,voihin ja kynttilöihin.Sääntöjä ja määräyksiä oli monen sortin ja mitä enemmän oli,sitä enemmän niitä rikottiin.
Venäläiset "marketantit" eli sotilaskaupustelijat tulivat myös torille myymään ja tästähän syntyi närää.Väitettiin heidän myyvän salaa yhtä sun toista ruoasta viinaan venäläisille sotilaille.Syntyi suukopua silloin tällöin,kuka myy ja miten myy.Myös oli osingoille pyrkivä myyjäryhmä,joka osti mielellään kokonaisia maalaiskuormia.Nämä myyjät olivat yleensä naisia,juutalaisia tai venäläisiä.Heitä alettiin kutsua "pradajerskoiksi".Sana liittyy venäjänkieliseen sanaan "myydä".Maine ei ollut pradajerskoilla mitenkään hyvä.
Tästä kertoi Sakari Topelius Pudonnut kenkä-näytelmässään,jonka minun ikäisistäni jotkut saattavat muistaa hyvinkin.Matami Ström näkee kohdalleen tulevan pradajerskajan,joka tahtoo ostaa kaikki matami Strömin myymät tavarat,koska pradajerskaja aikoo "juuri nyt lähteä Viaporiin". Ström ei vehnäsiään suostu myymään pilkkahinnalla pahamaineiselle tukkuostajalle ja väittää kyllä tietävänsä pradajerskajan metkut.Tämä tahtoo tietää millaiset metkut.Matami Ström kertoo:
"Akka,joka vaihtaa,huijaa,
tyhjää ostaa,hyvää myy;
juoksee,kiusaa,puhuu,puijaa,
räpättää kuin turkinpyy;
kujein kulkee,liehuu,leijaa,
tunkee kyökkiin totta mar;
petkuttaa ja peijaa,veijaa
ja on pradajerskatar".
Heitä ei enää Kauppatorilla näy ja muutenkin tämänpäiväinen Helsingin torielämä on paljon värittömämpää kuin 1800-luvulla.Eloa tuovat perinteiset silakkamarkkinat syksyisin,jolloin saattaa sieraimet saada tuta ehtaa tervantuoksua,koska laiturissa on aina muutama vanha parkki markkinoiden aikaan.Toki kalastajilta saa kalaa ostaa yhä suoraan veneistä,mutta silakatkin purkeissaan ovat kyllästettyjä valkosipulilla tai muilla nykyajan vaatimilla mausteilla.Suolakala tuskin tekisi kauppansa.
Kauppatori on kuitenkin oikea tori,jossa lapsesta asti olen ilon saanut käydä ja yhä käyn,vaikka mies joutuukin pyörätuolissa nupukivillä tärisemään.Ne ovat nupukiviä,eivätkä mukulakiviä,jotka kaksi anteeksiantamattoman usein sekoitetaan.Mukulakivi on se epämääräisen pyöreä luonnontuote perunaa muistuttava.Nupukivi suorakaiteen muotoinen ja säännöllinen,ihmiskäden muovaama.Korjaan aina,kun taksinkuljettaja noituu "mukulakivillä" ajamista joillakin Helsingin kaduilla.Mukulakiviä tuskin on muualla kuin museokatu Sofiankadulla Senaatintorin ja Pohjoisespan välissä.Näin se on.Uskokaa tai älkää,niitten päällä vasta pyörätuoli tärisee.
Markkinoista puheenollen siirrynkin sutjakkaasti Helsingin historiaan.Varsinaisesta torielämästä tiedetään tarkemmin vasta 1700-luvulta asti.Maalaisilta ostettiin tiettyinä viikonpäivinä,kalastajat toivat venelasteittain tuotteitaan ja kaupunkilaiset saivat perheilleen tuoretta pöytäänsä silloiselta Suurtorilta,joka nyttemmin Senaatintorina tunnetaan.Kun Helsingistä tuli suuriruhtinaskunnan pääkaupunki,alkoi kaupungin siistiytyminen,johon kuului myös Suurtorin tyhjentyminen torikauppiaista.
Joitakin aikoja torikojuja sai pitää nykyisen Vanhan Kauppahallin päätyalueella,josta kuitenkin Ullanlinnan asukkaiden nenään tuli lihakauppiaitten tiskeiltä teurastuoksuja.Niinpä torielämä siirtyi vähitellen Kauppatorille,jossa se yhä on.Elämä torilla oli jo vilkasta 1800-luvulla,vaikkakin erilaiset määräykset säätelivät myynnissä olevia tuotteita.Kuukausittaiset hintataksat ulottuivat teerinkilöistä ja muusta leivästä lihatuotteisiin,voihin ja kynttilöihin.Sääntöjä ja määräyksiä oli monen sortin ja mitä enemmän oli,sitä enemmän niitä rikottiin.
Venäläiset "marketantit" eli sotilaskaupustelijat tulivat myös torille myymään ja tästähän syntyi närää.Väitettiin heidän myyvän salaa yhtä sun toista ruoasta viinaan venäläisille sotilaille.Syntyi suukopua silloin tällöin,kuka myy ja miten myy.Myös oli osingoille pyrkivä myyjäryhmä,joka osti mielellään kokonaisia maalaiskuormia.Nämä myyjät olivat yleensä naisia,juutalaisia tai venäläisiä.Heitä alettiin kutsua "pradajerskoiksi".Sana liittyy venäjänkieliseen sanaan "myydä".Maine ei ollut pradajerskoilla mitenkään hyvä.
Tästä kertoi Sakari Topelius Pudonnut kenkä-näytelmässään,jonka minun ikäisistäni jotkut saattavat muistaa hyvinkin.Matami Ström näkee kohdalleen tulevan pradajerskajan,joka tahtoo ostaa kaikki matami Strömin myymät tavarat,koska pradajerskaja aikoo "juuri nyt lähteä Viaporiin". Ström ei vehnäsiään suostu myymään pilkkahinnalla pahamaineiselle tukkuostajalle ja väittää kyllä tietävänsä pradajerskajan metkut.Tämä tahtoo tietää millaiset metkut.Matami Ström kertoo:
"Akka,joka vaihtaa,huijaa,
tyhjää ostaa,hyvää myy;
juoksee,kiusaa,puhuu,puijaa,
räpättää kuin turkinpyy;
kujein kulkee,liehuu,leijaa,
tunkee kyökkiin totta mar;
petkuttaa ja peijaa,veijaa
ja on pradajerskatar".
Heitä ei enää Kauppatorilla näy ja muutenkin tämänpäiväinen Helsingin torielämä on paljon värittömämpää kuin 1800-luvulla.Eloa tuovat perinteiset silakkamarkkinat syksyisin,jolloin saattaa sieraimet saada tuta ehtaa tervantuoksua,koska laiturissa on aina muutama vanha parkki markkinoiden aikaan.Toki kalastajilta saa kalaa ostaa yhä suoraan veneistä,mutta silakatkin purkeissaan ovat kyllästettyjä valkosipulilla tai muilla nykyajan vaatimilla mausteilla.Suolakala tuskin tekisi kauppansa.
Kauppatori on kuitenkin oikea tori,jossa lapsesta asti olen ilon saanut käydä ja yhä käyn,vaikka mies joutuukin pyörätuolissa nupukivillä tärisemään.Ne ovat nupukiviä,eivätkä mukulakiviä,jotka kaksi anteeksiantamattoman usein sekoitetaan.Mukulakivi on se epämääräisen pyöreä luonnontuote perunaa muistuttava.Nupukivi suorakaiteen muotoinen ja säännöllinen,ihmiskäden muovaama.Korjaan aina,kun taksinkuljettaja noituu "mukulakivillä" ajamista joillakin Helsingin kaduilla.Mukulakiviä tuskin on muualla kuin museokatu Sofiankadulla Senaatintorin ja Pohjoisespan välissä.Näin se on.Uskokaa tai älkää,niitten päällä vasta pyörätuoli tärisee.
15. huhtikuuta 2011
LASIPALATSIN PIILIPUU
Sitten jälleen kerran suomalaiseen luonteeseen.Lasipalatsin kulmalle on istutettu uusi salava.Aika jätti edellisestä 1800-luvulla istutetusta.Tämä pienokainen on sen salavan jälkeläinen.Puunalku aidattiin ja toivottiin,että ei vandalismi tätä kosketa.Toisin kävi.Jo ensimmäisenä yönään pieni puu koki ilkivaltaa kun siitä vietiin oksa.Mikä piru meitä oikein vaivaa? Mistä ihmeestä olemme saaneet tämmöisen vimman vahingoittaa? On sitten kohteena puistonpenkit,patsaat,seinät,istutukset,ilmaisnäyttelyiden esineet,yleiset kulkuneuvot jne. niin rikkoa pitää.Miten täällä kävisi mosaiikkipenkkien,joita on etelän kaupungeissa yllin kyllin,eikä yhtäkään ole tuhrittu saati viety paloja? Istutuksia ei tallota,ei varasteta kukkia purkkeineen ikkunalaudoilta.
No,tietysti kulttuurieroilla on osansa.Monissa muissa maissa on eletty lähikosketuksessa keskenään tuhansia vuosia ennen meitä.Sivistys oli korkeaa yliopistoineen,kun meillä koko opinahjoa tarkoittava sana oli vielä tuntematon.Kulttuurierot eivät yksinomaan riitä käyttäytymiseemme.Täytyy olla luonnekysymys.Kasvatukseen päin myös osoitan sormeni jälleen kerran.Mitä isot edellä,sitä pienet perässä.Ei opeteta kunnioittamaan toisen omaa,ei silmän iloille yhteiseksi viihdykkeeksi tarkoitettuja asioita.
Saa nähdä,ehtiikö tämä pieni salavantaimi koskaan aikuisikään Lasipalatsin kulmalla? Puu,josta se on saanut alkunsa,istutettiin aikana,jolloin suomalaisilla oli vielä hyvät tavat kunniassaan.Silloinen salava sai kasvaa rauhassa siksi komeaksi puuksi,jota helsinkiläiset saivat liki pari vuosisataa ihailla,kunnes myrsky sen kaatoi. Me voisimme iloita nyt uudesta puusta,jättää sen ilkivallalta rauhaan,antaa sen kasvaa.
Siitä on mahdottomasti aikaa,kun olen Ars-näyttelyssä ollut.Kiasma ei vielä rakennettu.Ateneum oli paikka.Meillä ei siihen mennessä usein oltu nähty näin modernia taidetta ja monet epäilivät sen taidetta olevankaan.Näytillä oli koneitakin,joita oli aina pidetty hyödykkeinä eikä suinkaan taiteena.Nyt meillä on Kiasma ja siellä on marraskuuhun asti Ars11.Ajattelin mennä ja ottaa vielä miehen mukaan.Näyttelyn järjestäjä kertoo,että yksikään teos ei suuremmin shokeeraa,ei aiheuta närää katsojassa,vaikka onkin aiheeltaan kipeä.Yhteisenä piirteenä on,että jokainen teos viittaa Afrikkaan,menneeseen ja nykyiseen kaihtamatta arkojakaan aiheita.Kiasmaa ja modernia- ja nykytaidetta turhaan aliarvioidaan.Vannoutuneena "vanhan" taiteen ihailijana mielelläni tutustun myös uudempaan silloin tällöin ja nyt Kiasman Ars-näyttely olkoon tarkasteluni kohde.
Eilen siivosin pihalla pensaan taustan ja kukkapenkit rapun vieressä miehen katsellessa toimitusta pyörätuolistaan.Vein rappuritilän alle kerääntyneet moskatkin pois ja noiduin itsekseni sitä tupakintumppimäärää,joka laahautui harvanpiikeissä koko ajan kasvavaan roskakasaan päätyen lopulta jätesäkkiin.Siihen tulla tupsahti naapuri,joka loihe lausumaan samankaltaisen moitteen kuin minä ajatuksissani: miksi suomalainen on niin epäsiisti?
Myöhemmin sain ajatuksen ja menin soittamaan samaisen naapurin ovikelloa.Ehdotin että hän liittyisi talon asukastoimikunnan jäsenistöön.Sieltä on moni lähtenyt ja toimikunnan puuhat rajoittuvat vain pariin talkoon järjestämiseen ja kesän sekä talven makkarajuhliin.Asiat,jotka liittyvät varsinaisesti asumiseemme talossa, ovat jääneet taka-alalle.Tämä mies saattaisi olla pelastus.Lupasi asiaa harkita.Edes asukaskokousta ei ole järjestetty enää pariin vuoteen.Tiedän tietenkin,että tämmöinen istunto ei asukkaita likikään kiinnosta ja jos,niin ovat aina ne samat ja yleensä toimikunnan jäseniä.Muut loistavat poissaolollaan.Jokin siis mättää ja juuri siihen olisi saatava muutos ja kaikkien kiinnostus asiaan.Muullakin tavoin kuin pahvimukillisella viiniä.
Siivosin eilen myös parvekkeen.Panin pari tuolia jo pehmusteineen paikoilleen,istahdin toiseen tarkastellen kätteni työn jälkeä.Työ jatkuu kunhan kevät etenee.Vaalipäiväksi luvattiin suorastaan lämmintä ja mikäs silloin on partsilla istuksia ja katsella loppujenkin lumikasojen sulamista.Huoltomiehet puhdistivat talven sorat pihateiltä,luuttusivat vielä nurkatkin.Ei tartu enää pyörätuolin pyöriin.Kaikki näytti siistiltä.Vielä en tiedä,kuinka paljon on jo savukkeenpätkiä piharapulla ja sen edessä.Sen näen,kun lähdetään ulos.
No,tietysti kulttuurieroilla on osansa.Monissa muissa maissa on eletty lähikosketuksessa keskenään tuhansia vuosia ennen meitä.Sivistys oli korkeaa yliopistoineen,kun meillä koko opinahjoa tarkoittava sana oli vielä tuntematon.Kulttuurierot eivät yksinomaan riitä käyttäytymiseemme.Täytyy olla luonnekysymys.Kasvatukseen päin myös osoitan sormeni jälleen kerran.Mitä isot edellä,sitä pienet perässä.Ei opeteta kunnioittamaan toisen omaa,ei silmän iloille yhteiseksi viihdykkeeksi tarkoitettuja asioita.
Saa nähdä,ehtiikö tämä pieni salavantaimi koskaan aikuisikään Lasipalatsin kulmalla? Puu,josta se on saanut alkunsa,istutettiin aikana,jolloin suomalaisilla oli vielä hyvät tavat kunniassaan.Silloinen salava sai kasvaa rauhassa siksi komeaksi puuksi,jota helsinkiläiset saivat liki pari vuosisataa ihailla,kunnes myrsky sen kaatoi. Me voisimme iloita nyt uudesta puusta,jättää sen ilkivallalta rauhaan,antaa sen kasvaa.
Siitä on mahdottomasti aikaa,kun olen Ars-näyttelyssä ollut.Kiasma ei vielä rakennettu.Ateneum oli paikka.Meillä ei siihen mennessä usein oltu nähty näin modernia taidetta ja monet epäilivät sen taidetta olevankaan.Näytillä oli koneitakin,joita oli aina pidetty hyödykkeinä eikä suinkaan taiteena.Nyt meillä on Kiasma ja siellä on marraskuuhun asti Ars11.Ajattelin mennä ja ottaa vielä miehen mukaan.Näyttelyn järjestäjä kertoo,että yksikään teos ei suuremmin shokeeraa,ei aiheuta närää katsojassa,vaikka onkin aiheeltaan kipeä.Yhteisenä piirteenä on,että jokainen teos viittaa Afrikkaan,menneeseen ja nykyiseen kaihtamatta arkojakaan aiheita.Kiasmaa ja modernia- ja nykytaidetta turhaan aliarvioidaan.Vannoutuneena "vanhan" taiteen ihailijana mielelläni tutustun myös uudempaan silloin tällöin ja nyt Kiasman Ars-näyttely olkoon tarkasteluni kohde.
Eilen siivosin pihalla pensaan taustan ja kukkapenkit rapun vieressä miehen katsellessa toimitusta pyörätuolistaan.Vein rappuritilän alle kerääntyneet moskatkin pois ja noiduin itsekseni sitä tupakintumppimäärää,joka laahautui harvanpiikeissä koko ajan kasvavaan roskakasaan päätyen lopulta jätesäkkiin.Siihen tulla tupsahti naapuri,joka loihe lausumaan samankaltaisen moitteen kuin minä ajatuksissani: miksi suomalainen on niin epäsiisti?
Myöhemmin sain ajatuksen ja menin soittamaan samaisen naapurin ovikelloa.Ehdotin että hän liittyisi talon asukastoimikunnan jäsenistöön.Sieltä on moni lähtenyt ja toimikunnan puuhat rajoittuvat vain pariin talkoon järjestämiseen ja kesän sekä talven makkarajuhliin.Asiat,jotka liittyvät varsinaisesti asumiseemme talossa, ovat jääneet taka-alalle.Tämä mies saattaisi olla pelastus.Lupasi asiaa harkita.Edes asukaskokousta ei ole järjestetty enää pariin vuoteen.Tiedän tietenkin,että tämmöinen istunto ei asukkaita likikään kiinnosta ja jos,niin ovat aina ne samat ja yleensä toimikunnan jäseniä.Muut loistavat poissaolollaan.Jokin siis mättää ja juuri siihen olisi saatava muutos ja kaikkien kiinnostus asiaan.Muullakin tavoin kuin pahvimukillisella viiniä.
Siivosin eilen myös parvekkeen.Panin pari tuolia jo pehmusteineen paikoilleen,istahdin toiseen tarkastellen kätteni työn jälkeä.Työ jatkuu kunhan kevät etenee.Vaalipäiväksi luvattiin suorastaan lämmintä ja mikäs silloin on partsilla istuksia ja katsella loppujenkin lumikasojen sulamista.Huoltomiehet puhdistivat talven sorat pihateiltä,luuttusivat vielä nurkatkin.Ei tartu enää pyörätuolin pyöriin.Kaikki näytti siistiltä.Vielä en tiedä,kuinka paljon on jo savukkeenpätkiä piharapulla ja sen edessä.Sen näen,kun lähdetään ulos.
14. huhtikuuta 2011
KEVÄT
Tänään istutan miehen pyörätuoliinsa ja saa siitä katsella vaimon ahkeroimista lehtiharavan varressa piharapun vieressä.Jonain päivänä pasteerailen hänen kanssaan rantaan katsastamaan lumitilannetta raitilla,onko vielä vaiko eikö ole,päästäänkö rantaan asti? Siitäpä se sitten alkaa.Veden loiskeet rantakiville,tiirojen ponnistelut kalaa etsiessään ja veneen kulku auringonkilon kirkastamilla laineilla tuulen hyväillessä sen kylkiä.On se vaan semmoinen jokavuotinen onnenpamaus sielulle että ihan rinnassa on rallattelun halut.Eikä tämmöistä kevään ja kesän heräämistä edes väsy katselemaan.Uutta on aina ensinäyt ulapalle,kun viimeinenkin jäälohkare on kadonnut kellumasta,nurmikot tuoksuvat verekseltään ja vanha tyrnipuu työntää voimainsa tunnossa lehtiä oksiinsa.Sen alla oleva penkki huo´ahtaa varistettuaan talven yltään ja valmistautuu vastaanottamaan puun varjoista viileyttä etsiviä kävelijöitä.
KEVÄÄN TAIKA
Kevät,rakastan sinua,sinusta hehkuu nuoruus.
Sinulla on tuuhea tukka.
Aina mä uudesti synnyn keskellä tuoksusi raikkaan.
Henkeni levoton lentää hetkessä tuhanteen paikkaan.
Pitkin metsiä kuljen rinnassa kukka.
Kevät,rakastan sinua,silmäsi lempeä loistaa.
Sinulla on suloiset huulet.
Suutelet oraalle pellon,verhoat ruoholla niityn.
Paimenhuilua soittain juhlasaattoosi liityn.
Huntuas hulmuavaa kantavat tuulet.
Kevät,rakastan sinua,sinusta elämä uhkuu.
Sinulla on haltian taika.
Mihin sun kätesi koskee,luonto kuolleista herää.
Mihin sun jalkasi astuu,kukkaset tekevät terää.
Missä sun laulusi kaikuu,unohtuu aika.
(Einari Vuorela)
KEVÄÄN TAIKA
Kevät,rakastan sinua,sinusta hehkuu nuoruus.
Sinulla on tuuhea tukka.
Aina mä uudesti synnyn keskellä tuoksusi raikkaan.
Henkeni levoton lentää hetkessä tuhanteen paikkaan.
Pitkin metsiä kuljen rinnassa kukka.
Kevät,rakastan sinua,silmäsi lempeä loistaa.
Sinulla on suloiset huulet.
Suutelet oraalle pellon,verhoat ruoholla niityn.
Paimenhuilua soittain juhlasaattoosi liityn.
Huntuas hulmuavaa kantavat tuulet.
Kevät,rakastan sinua,sinusta elämä uhkuu.
Sinulla on haltian taika.
Mihin sun kätesi koskee,luonto kuolleista herää.
Mihin sun jalkasi astuu,kukkaset tekevät terää.
Missä sun laulusi kaikuu,unohtuu aika.
(Einari Vuorela)
13. huhtikuuta 2011
KUKA MAALASI ?
Luulin panneeni pisteen asialle: Mehiläisen kattomaalaukset.Näin ei käynytkään.Prosessi jälleen täydessä vauhdissa.Mehiläisestä soitettiin ja kerrottiin taiteilijan metsästyksen olevan menossa.Ottivat haasteen vastaan ja kiinnostuivat.Olinhan ottanut jo aiemmin yhteyttä Mehiläisen viestintäosastoon ja kysynyt heidän tietämystään kattomaalauksen tekijästä.Jatkoin minäkin etsimistä ja soitin eräälle taiteen asiantuntijalle eli Wenzel Hagelstamille,jos hän tietäisi kattomaalarin.Ei tiennyt,mutta ei myöskään hyväksynyt ehdotustani Kalle Carlstedtista,koska hän on puupiirtäjä,eikä ole työskennellyt koskaan Helsingissä.Eino Rapp sen sijaan sai kannatusta,vaan ei varmuutta.Keskustelu soljui mielenkiintoisesti aika pitkän tovin.
Sain senkin tietää Hagelstamilta,että välttämättä kattoteosten tekijä ei milloinkaan selviä,sillä noihin aikoihin 1930-luvulla saattoi rakennuksen arkkitehti ottaa sisäkoristelijaksi jonkun muun kuin kuuluisan taiteilijan.Signeerausta ei pidetty asiaan kuuluvana,eikä taiteilijan nimeä pidetty tärkeänä ilmoittaa.Rakennusmuseosta olisi mahdollista saada tietää.Vedin siis jälleen vesiperän.Etsintä jatkuu.Mehiläisestä tahollaan luvattiin minulle heti ilmoittaa,jos heitä onnistaa.
Tuuraajakin vaihtuu.Juuri kun aloimme tutustua.Tämä lähtee opiskelemaan.Ei kun onnea.Vahdinvaihto tapahtuu joskus kesän aikana ymmärtääkseni.Vielä vanha ja pääsin tänään kaupungille.Hyppäsin paikasta toiseen tuulen lailla ja olin kotiin tullessani varttitunnin vielä etuajassa.Olin ylpeä itsestäni.Ostin sellaisen kahvinkeittimen,jossa kahvi valmistuu "prässäämällä".Siis niin puhdas heräteostos kuin vain olla voi ja ehkä tuikiturhakin meillä,kun juomme kahvia vain aamulla.Myyjä hämmästeli vilpittömästi "eikö teillä ole vedenkeitintä",kun iloisesti mainitsin keittäväni aparaattia varten "melkein kiehuvaksi" veden ihan tavallisessa kattilassa.Lupasin vedenkeittimen ostaa,jos prässäyskahvista tulee meille tapa.Voin kokeilla uuden lajin kahvia ehkä samana päivänä kun kokeilen uutta helppoa ikkunanpesijääni.Olen siinä asiassa jo niin pitkällä,että purin laitteen laatikosta ja luin ohjekirjaa.Panin makuuasentoon talteen,jatkoin ohjeitten lukemista ja siellä sanottiin että laite on oltava pystyasennossa.Ei kun miettimään uutta säilytyspaikkaa.Onnistuihan sekin.Niin että tekniikka pelaa meillä kotona monella taholla,kunhan kaikkia oppisi käyttämään.Hohhoijaa.
Japanissa tsunamin irrottamat roskaläjät ajelehtivat pitkin ulapoita saavuttaen joskus aikanaan Yhdysvaltojen rannat.Taloja,talon kattoja,puita,veneitä ja muuta moskaa haittaamassa laivaliikennettä.Myös yhä Japanissa järisee tuon tuosta.Koska se kaikki oikein loppuu? Ovathan toki tottuneet,mutta tämä taannoinen taisi olla heillekin jo liikaa.Seuraamukset tiedämme.
Hyvä meillä täällä,vaikka katupölyä onkin jälleen Helsingissä.Likipitäen kovin pientä harmia.Lumi häippäsee kohisten.Suunnittelen lehtiharavan kanssa pihalle menoa ja putsaan piharapun viereisen pensaan takasen alueen,jonne armaat rapun asukkaat ovat ottaneet asiakseen viskata tupakantumppinsa,käytetyt oluttölkkinsä ja niistetyt paperinenäliinansa.On siellä syksyisiä pensaankin lehtiä,joista kaikista aion päästä eroon.Muihin paikkoihin en kajoa.Olkoon talkoolaisten hommia,jos moiset tänä keväänä järjestetään.Jos aion vielä tulevanakin suvena puuhastella kukkamaan kanssa,on sen ympäristö oltava kukkia kunnioittava ja siisti.
Sain senkin tietää Hagelstamilta,että välttämättä kattoteosten tekijä ei milloinkaan selviä,sillä noihin aikoihin 1930-luvulla saattoi rakennuksen arkkitehti ottaa sisäkoristelijaksi jonkun muun kuin kuuluisan taiteilijan.Signeerausta ei pidetty asiaan kuuluvana,eikä taiteilijan nimeä pidetty tärkeänä ilmoittaa.Rakennusmuseosta olisi mahdollista saada tietää.Vedin siis jälleen vesiperän.Etsintä jatkuu.Mehiläisestä tahollaan luvattiin minulle heti ilmoittaa,jos heitä onnistaa.
Tuuraajakin vaihtuu.Juuri kun aloimme tutustua.Tämä lähtee opiskelemaan.Ei kun onnea.Vahdinvaihto tapahtuu joskus kesän aikana ymmärtääkseni.Vielä vanha ja pääsin tänään kaupungille.Hyppäsin paikasta toiseen tuulen lailla ja olin kotiin tullessani varttitunnin vielä etuajassa.Olin ylpeä itsestäni.Ostin sellaisen kahvinkeittimen,jossa kahvi valmistuu "prässäämällä".Siis niin puhdas heräteostos kuin vain olla voi ja ehkä tuikiturhakin meillä,kun juomme kahvia vain aamulla.Myyjä hämmästeli vilpittömästi "eikö teillä ole vedenkeitintä",kun iloisesti mainitsin keittäväni aparaattia varten "melkein kiehuvaksi" veden ihan tavallisessa kattilassa.Lupasin vedenkeittimen ostaa,jos prässäyskahvista tulee meille tapa.Voin kokeilla uuden lajin kahvia ehkä samana päivänä kun kokeilen uutta helppoa ikkunanpesijääni.Olen siinä asiassa jo niin pitkällä,että purin laitteen laatikosta ja luin ohjekirjaa.Panin makuuasentoon talteen,jatkoin ohjeitten lukemista ja siellä sanottiin että laite on oltava pystyasennossa.Ei kun miettimään uutta säilytyspaikkaa.Onnistuihan sekin.Niin että tekniikka pelaa meillä kotona monella taholla,kunhan kaikkia oppisi käyttämään.Hohhoijaa.
Japanissa tsunamin irrottamat roskaläjät ajelehtivat pitkin ulapoita saavuttaen joskus aikanaan Yhdysvaltojen rannat.Taloja,talon kattoja,puita,veneitä ja muuta moskaa haittaamassa laivaliikennettä.Myös yhä Japanissa järisee tuon tuosta.Koska se kaikki oikein loppuu? Ovathan toki tottuneet,mutta tämä taannoinen taisi olla heillekin jo liikaa.Seuraamukset tiedämme.
Hyvä meillä täällä,vaikka katupölyä onkin jälleen Helsingissä.Likipitäen kovin pientä harmia.Lumi häippäsee kohisten.Suunnittelen lehtiharavan kanssa pihalle menoa ja putsaan piharapun viereisen pensaan takasen alueen,jonne armaat rapun asukkaat ovat ottaneet asiakseen viskata tupakantumppinsa,käytetyt oluttölkkinsä ja niistetyt paperinenäliinansa.On siellä syksyisiä pensaankin lehtiä,joista kaikista aion päästä eroon.Muihin paikkoihin en kajoa.Olkoon talkoolaisten hommia,jos moiset tänä keväänä järjestetään.Jos aion vielä tulevanakin suvena puuhastella kukkamaan kanssa,on sen ympäristö oltava kukkia kunnioittava ja siisti.
12. huhtikuuta 2011
PORKKANAN VOIMA
Ennen sanottiin,että yksi omena päivässä pitää lääkärin loitolla.Tänä päivänä pitkän elämän toivossa popsitaan porkkanoita.Tutkittu juttu tämäkin,todistettukin.Alfakaroteeni on taikasana.No,meidän huushollissa on aina syöty porkkanoita.Ei nyt fanaattisuuteen asti,mutta normaalisti ja usein.Lapsuuteni Lastentunti-ääni Markus-setä vannoi kaurapuuron nimeen kertoen sen panevan lapsille kasvuun vauhtia.Luultavasti melkein jokainen Suomen lapsi söi noihin aikoihin kaurapuuroa.
Nyt aletaan päivä murolautasellisella.Muroihin on upotettu vitamiineja ja muuta terveellistä,kuten moniin muihinkin kaupasta ostettaviin ruokatuotteisiin.Maidot,jugurtit,jauhot ovat ympättyinä jos ei muulla niin ainakin D-vitamiinilla.Päälle vielä luontaistuotteet ja apteekista ostetut vitamiinit,niin emmeköhän ole ihan pingollaan kaikkea mitä ihminen tarvitsee ollakseen reipas ja energinen.Aurinkokin poissa Pohjolassa ison osan vuotta.Sen säteethän vitaminisoivat meitä sen kuin kerkiävät.Huhtikuussa yleensä jo ollaan paremmalla puolella ja kyllä tänäkin aamuna sumun seasta toivo pilkahteli.
Ranskassa poliisit vahtivat maan juuri saaneen burkakieltolain noudattamista.Uhmausta on ilmassa ja virkavallan kynät sauhuavat.Jos minulta kysytään,ei kysytä,mutta kerron silti,että jos ei kasvoista näy muuta kuin silmät,niin en hyväksy.Meillähän puututtiin myös näihin peittoihin,kun piti todistaa henkilöllisyys esimerkiksi bussissa kuvallisen kuukausilipun kanssa.Ei onnistunut ja jos kuljettaja oli mies,niin eihän musliminainen kasvojaan paljasta.En tiedä,monestiko burkanaisen matka tyssäsi tähän asiaan.Helsingin keskustassa on vähän näitä naisia.Itse olen nähnyt vain kerran taikka pari.Ehkä heidän omissa yhteisöissään muualla kaupungissa enemmän.Eihän tämmöinen meno oikein Euroopassa käy,kun pitää mennen tullen todistella henkilöllisyyttään.Pelkät silmät eivät kerro muuta kuin värin.Koko kropan peittäviä mekkoja päähuiveineen näkee Itäkeskuksessa,jonka itsekin todennut siellä kuitenkin nykyisin ylen harvoin käyneenä.
Sitten muutama rivi jälleen iänikuista kerjäläisasiaa.Kituvat edelleen ilman sähköä Kalasataman huterissa oloissa.Nyt Helsinki alkaa käräjöidä sosiaalikeskus Sataman kanssa haluten purkaa koko vuokrasopimuksen ennen aikojaan.Edelleenkään ei kelpaa oikea talo kerjäläisjoukkiolle asuttavaksi,vaikka lupa yhä voimassa.Ei ensimmäistäkään kiinnosta kunnollinen asuminen.Osa on ilmoittanut piipahtavansa pääsiäisen viettoon kotimaahansa Romaniaan,mutta tokikin palautuvat hetimiten kiireenvilkaa tänne pahvimukiensa viereen.Keskustan talojen kulmilla heihin jo kompastelee,kun joukko kasvanut näin lämpenevän kevään myötä.
Eilen olin niin topakka mieleltäni,että tempaisin huushollin taas putipuhtaaksi.Pyykkikone surisi taustamusiikiksi,kun edellinen yö oli sen mallinen,että aamulla pestävää meillä riitti.Vaikka jouduin kahdesta asti valvomaan,jostain kummallisesta syystä väsymys ei painanut.Mutta illalla raukenin varhain ja vuoteeseen mentyäni nukahdin oitis.Tämä aamu oli taas normaalia paitsi sen kannalta,että tuuraaja pyrki tuuraamaan,vaikka varsinainen päivä on vasta huomenna.Käännähti ovella kiireesti kannoillaan ehtiäkseen edes joltisenkin säälliseen aikaan sinne minne pitikin."Huomiseen" huikkasin perään Helenan kiiruhtaessa puolijuoksua kohti hissiä.
Huomenna on tosiaankin tuurauspäivä ja minulla jälleen hitonmoinen kiire,että noin puoli kahteentoista mennessä kaiken ehdin.Silloin on jo oltava melkein kotimatkalla.Kaksi tuntia jää asioille.On pankkia ja suutaria,apteekkia ja kukkakauppaa plus vielä ruokaostokset.Hui.Töppöstä on pantava toisen eteen vauhdilla,eikä turhiin pysähdyksiin aikaa liikene.Tänään vielä rauhallista ja juuri mietiskelen,veisinkö miehen ulos.Päivää riittäisi vielä parvekehommiinkin,joita myös jo eilen aloittelin.
Vanha viholliseni kalalokkipariskunta,tuo rauhoitettu lintulaji Suomessa, parveilee jo jätetalon katon yläpuolella.Katolta lumet hävinneet ja entinen pesä hiukan ränstyneenä paksun lumikerroksen jäljiltä odottelee asukkaitaan.Tiedän lokkien iän olevan pitkän,ilman porkkanoitakin,ja se harmittaa,että pitävät kotinaan vielä tätä kattoa,vaikka minusta on jo aika jättänyt.Aloittaessaan perhe-elämän onnea,olivat nuoria lintuja ja parhaassa iässään.Voisin tietysti niille tulla kummittelemaan ja maksaa potut pottuina,kun ovat tahrineet kesäkolttuni,rääkäisseet korviini ja lyöneet päälakiani siivillään räpylät hiuksissani.Hu-huu! Mitenkähän sitten nokka pannaan?
Miehen makuuhaava näyttää taas paremmalta.Tutkin asiaa muutaman päivän välein.Myös raportoin Mehiläisen haavahoitajalle,jonka huomassa pääasiallisesti mieheni kylki on.Nyt on haavan päällä varsinaisen siteen lisäksi semmoiset toppaukset että.Estävät suurimman paineen hänen maatessaan sillä kyljellä.Aikamoinen tappelu muuten operaation aikana.Viimeksi sain kuin muulin potkun selkääni miehen kamppaillessa toimenpidettä vastaan.Ottaa mukamas kipeää.
Miksi muuten miesten kipukynnys on niin paljon naisten kynnystä matalampi? Minun tämä urhoni kerran pyörtyi,kun häneltä otettiin muutama tikki pois paikallispuudutuksessa tehdyn leikkauksen jälkeen.Olimme matkailemassa eteläisessä Ranskassa ja Marseillessa eräs hammaslääkäri tikit poisti.Sattui semmoinen kyltti olemaan kadulla ja minä päätin,että lääkäri kuin lääkäri.Siinä miestäni hoivatessa taas eloon kuukahtamisensa jälkeen kerroin,miksi vasta siellä tikit poistetaan.Siksi,että matka oli, ja kotona jo keksin,että voidaanhan ne poistaa muuallakin.Siis ei kun matkaan.Hammaslääkäri ei edes veloittanut työstään mitään!
Tämmöiseen matkamuistoon loppuu tämänpäiväinen teksti.Hellurei.
Nyt aletaan päivä murolautasellisella.Muroihin on upotettu vitamiineja ja muuta terveellistä,kuten moniin muihinkin kaupasta ostettaviin ruokatuotteisiin.Maidot,jugurtit,jauhot ovat ympättyinä jos ei muulla niin ainakin D-vitamiinilla.Päälle vielä luontaistuotteet ja apteekista ostetut vitamiinit,niin emmeköhän ole ihan pingollaan kaikkea mitä ihminen tarvitsee ollakseen reipas ja energinen.Aurinkokin poissa Pohjolassa ison osan vuotta.Sen säteethän vitaminisoivat meitä sen kuin kerkiävät.Huhtikuussa yleensä jo ollaan paremmalla puolella ja kyllä tänäkin aamuna sumun seasta toivo pilkahteli.
Ranskassa poliisit vahtivat maan juuri saaneen burkakieltolain noudattamista.Uhmausta on ilmassa ja virkavallan kynät sauhuavat.Jos minulta kysytään,ei kysytä,mutta kerron silti,että jos ei kasvoista näy muuta kuin silmät,niin en hyväksy.Meillähän puututtiin myös näihin peittoihin,kun piti todistaa henkilöllisyys esimerkiksi bussissa kuvallisen kuukausilipun kanssa.Ei onnistunut ja jos kuljettaja oli mies,niin eihän musliminainen kasvojaan paljasta.En tiedä,monestiko burkanaisen matka tyssäsi tähän asiaan.Helsingin keskustassa on vähän näitä naisia.Itse olen nähnyt vain kerran taikka pari.Ehkä heidän omissa yhteisöissään muualla kaupungissa enemmän.Eihän tämmöinen meno oikein Euroopassa käy,kun pitää mennen tullen todistella henkilöllisyyttään.Pelkät silmät eivät kerro muuta kuin värin.Koko kropan peittäviä mekkoja päähuiveineen näkee Itäkeskuksessa,jonka itsekin todennut siellä kuitenkin nykyisin ylen harvoin käyneenä.
Sitten muutama rivi jälleen iänikuista kerjäläisasiaa.Kituvat edelleen ilman sähköä Kalasataman huterissa oloissa.Nyt Helsinki alkaa käräjöidä sosiaalikeskus Sataman kanssa haluten purkaa koko vuokrasopimuksen ennen aikojaan.Edelleenkään ei kelpaa oikea talo kerjäläisjoukkiolle asuttavaksi,vaikka lupa yhä voimassa.Ei ensimmäistäkään kiinnosta kunnollinen asuminen.Osa on ilmoittanut piipahtavansa pääsiäisen viettoon kotimaahansa Romaniaan,mutta tokikin palautuvat hetimiten kiireenvilkaa tänne pahvimukiensa viereen.Keskustan talojen kulmilla heihin jo kompastelee,kun joukko kasvanut näin lämpenevän kevään myötä.
Eilen olin niin topakka mieleltäni,että tempaisin huushollin taas putipuhtaaksi.Pyykkikone surisi taustamusiikiksi,kun edellinen yö oli sen mallinen,että aamulla pestävää meillä riitti.Vaikka jouduin kahdesta asti valvomaan,jostain kummallisesta syystä väsymys ei painanut.Mutta illalla raukenin varhain ja vuoteeseen mentyäni nukahdin oitis.Tämä aamu oli taas normaalia paitsi sen kannalta,että tuuraaja pyrki tuuraamaan,vaikka varsinainen päivä on vasta huomenna.Käännähti ovella kiireesti kannoillaan ehtiäkseen edes joltisenkin säälliseen aikaan sinne minne pitikin."Huomiseen" huikkasin perään Helenan kiiruhtaessa puolijuoksua kohti hissiä.
Huomenna on tosiaankin tuurauspäivä ja minulla jälleen hitonmoinen kiire,että noin puoli kahteentoista mennessä kaiken ehdin.Silloin on jo oltava melkein kotimatkalla.Kaksi tuntia jää asioille.On pankkia ja suutaria,apteekkia ja kukkakauppaa plus vielä ruokaostokset.Hui.Töppöstä on pantava toisen eteen vauhdilla,eikä turhiin pysähdyksiin aikaa liikene.Tänään vielä rauhallista ja juuri mietiskelen,veisinkö miehen ulos.Päivää riittäisi vielä parvekehommiinkin,joita myös jo eilen aloittelin.
Vanha viholliseni kalalokkipariskunta,tuo rauhoitettu lintulaji Suomessa, parveilee jo jätetalon katon yläpuolella.Katolta lumet hävinneet ja entinen pesä hiukan ränstyneenä paksun lumikerroksen jäljiltä odottelee asukkaitaan.Tiedän lokkien iän olevan pitkän,ilman porkkanoitakin,ja se harmittaa,että pitävät kotinaan vielä tätä kattoa,vaikka minusta on jo aika jättänyt.Aloittaessaan perhe-elämän onnea,olivat nuoria lintuja ja parhaassa iässään.Voisin tietysti niille tulla kummittelemaan ja maksaa potut pottuina,kun ovat tahrineet kesäkolttuni,rääkäisseet korviini ja lyöneet päälakiani siivillään räpylät hiuksissani.Hu-huu! Mitenkähän sitten nokka pannaan?
Miehen makuuhaava näyttää taas paremmalta.Tutkin asiaa muutaman päivän välein.Myös raportoin Mehiläisen haavahoitajalle,jonka huomassa pääasiallisesti mieheni kylki on.Nyt on haavan päällä varsinaisen siteen lisäksi semmoiset toppaukset että.Estävät suurimman paineen hänen maatessaan sillä kyljellä.Aikamoinen tappelu muuten operaation aikana.Viimeksi sain kuin muulin potkun selkääni miehen kamppaillessa toimenpidettä vastaan.Ottaa mukamas kipeää.
Miksi muuten miesten kipukynnys on niin paljon naisten kynnystä matalampi? Minun tämä urhoni kerran pyörtyi,kun häneltä otettiin muutama tikki pois paikallispuudutuksessa tehdyn leikkauksen jälkeen.Olimme matkailemassa eteläisessä Ranskassa ja Marseillessa eräs hammaslääkäri tikit poisti.Sattui semmoinen kyltti olemaan kadulla ja minä päätin,että lääkäri kuin lääkäri.Siinä miestäni hoivatessa taas eloon kuukahtamisensa jälkeen kerroin,miksi vasta siellä tikit poistetaan.Siksi,että matka oli, ja kotona jo keksin,että voidaanhan ne poistaa muuallakin.Siis ei kun matkaan.Hammaslääkäri ei edes veloittanut työstään mitään!
Tämmöiseen matkamuistoon loppuu tämänpäiväinen teksti.Hellurei.
11. huhtikuuta 2011
HYVYYS
Pärjääkö pelkällä kaikenkattavalla hyvyydellä nykymaailmassa? Elää Raamatun mukaisesti lyöjälle toisen posken kääntäen? Muistaa kymmenet käskyt? Hyväksyy kaiken,ei pane vastaan,ei vaadi,ei arvostele,ymmärtää,mistään itselleen hyötyä penäämättä... Jäin tätä eilen miettimään keskusteltuani ystäväni kanssa,jonka suurin halu elämässä on olla hyvä ihminen.Ihminen itsessään on hyvä ja hän on myös paha.Toiset enemmän ja toiset vähemmän.Mutta tuskin koko tästä suuresta maailmasta löytyy yhtäkään pelkällä hyvyydellä elävää ihmistä ja on pärjännyt.
Minkälaista elämä olisi,jos emme peräänkuuluttaisi oikeuksiamme,myöntäisimme kaiken ja hyväksyisimme kaiken? Emme milloinkaan vihastuisi tai edes suuttuisi,närkästyisi.Kasvattaisimme lapsemme suureen hyvyyteen ja samalla päähän potkittavaksi.Emme opettaisi itsensä puolustamista,emme valmistaisi häntä todellisuuteen.Elämä on julmaa ja hänelle naurettaisiin samalla kun käytettäisiin hyväksi kaikin keinoin,vahingoitettaisiin,kunnes hän ei enää jaksaisi eikä voisi olla saamiensa oppien mukaisesti vain hyvä.Jossain sisimmässämme meillä täytyy olla puolustusmekanismi ja sydämessä me tiedämme oikean ja väärän eron. Meidän on taisteltava ankarasti vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuuksia vastaan joskus jopa hyvyyden hinnalla.Määrätietoisesti.
Itse en ystäväni lailla allekirjoita hänen etsimäänsä kaikenkattavaa hyvyyttä,kun ympärillä on kuitenkin oma paha maailmamme. Vaaditaan valppautta ja pärjäämisen taitoa,joka taas vaatii tietynlaista rohkeutta olla eri mieltä ja olla hyväksymättä kaikkea.Se voi vaatia asenteita,jotka eivät täytä hyvyyden ehtoja.Emme elä enää sitä aikaa,kun oli aikaa olla pelkästään hyvä.Elämä on muuttunut ja yhteiskunnan vaatimukset pitävät meitä otteessaan pystyäksemme elämään muitten ihmisten mukana niin hyvine kuin pahoine ajatuksinemme.Me olemme vain ihmisiä kaikkine vikoinemme.Eikä pelkän hyvyyden mukainen elämä ole edes normaalia.Toisen posken kääntäminen kuulostaa ainakin minusta hiukan ajattelemattomalta.
On hyvä lopettaa Maria Jotunin sanoihin:"Tehdä hyvää on helppo.Tehdä todellista hyvää on ylivoimaista.Ellet uskalla panna koko itseäsi ja elämääsi peliin,on turha alkaakaan todellisen hyvän harjoitusta".
Minkälaista elämä olisi,jos emme peräänkuuluttaisi oikeuksiamme,myöntäisimme kaiken ja hyväksyisimme kaiken? Emme milloinkaan vihastuisi tai edes suuttuisi,närkästyisi.Kasvattaisimme lapsemme suureen hyvyyteen ja samalla päähän potkittavaksi.Emme opettaisi itsensä puolustamista,emme valmistaisi häntä todellisuuteen.Elämä on julmaa ja hänelle naurettaisiin samalla kun käytettäisiin hyväksi kaikin keinoin,vahingoitettaisiin,kunnes hän ei enää jaksaisi eikä voisi olla saamiensa oppien mukaisesti vain hyvä.Jossain sisimmässämme meillä täytyy olla puolustusmekanismi ja sydämessä me tiedämme oikean ja väärän eron. Meidän on taisteltava ankarasti vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuuksia vastaan joskus jopa hyvyyden hinnalla.Määrätietoisesti.
Itse en ystäväni lailla allekirjoita hänen etsimäänsä kaikenkattavaa hyvyyttä,kun ympärillä on kuitenkin oma paha maailmamme. Vaaditaan valppautta ja pärjäämisen taitoa,joka taas vaatii tietynlaista rohkeutta olla eri mieltä ja olla hyväksymättä kaikkea.Se voi vaatia asenteita,jotka eivät täytä hyvyyden ehtoja.Emme elä enää sitä aikaa,kun oli aikaa olla pelkästään hyvä.Elämä on muuttunut ja yhteiskunnan vaatimukset pitävät meitä otteessaan pystyäksemme elämään muitten ihmisten mukana niin hyvine kuin pahoine ajatuksinemme.Me olemme vain ihmisiä kaikkine vikoinemme.Eikä pelkän hyvyyden mukainen elämä ole edes normaalia.Toisen posken kääntäminen kuulostaa ainakin minusta hiukan ajattelemattomalta.
On hyvä lopettaa Maria Jotunin sanoihin:"Tehdä hyvää on helppo.Tehdä todellista hyvää on ylivoimaista.Ellet uskalla panna koko itseäsi ja elämääsi peliin,on turha alkaakaan todellisen hyvän harjoitusta".
10. huhtikuuta 2011
KIRJOITTAMISEN AALTOILUA
Miinalaiva Pohjanmaa ahkeroi Intian valtamerellä ja upotti merirosvojen aluksen pois kuleksimasta laivaväylällä.Itse rosvot ovat Pohjanmaassa hyvässä tallessa odottamassa jatkotoimenpiteitä.Huvituin siitä,kun netin HS:n keskustelupalstalla ihmetellään mihin kaikkeen "meidän verorahoja käytetään".Ollaanko milloinkaan tyytyväisiä mihinkään asiaan? Eikös näitä merirosvoja jahtaamassa juuri nämä Suomen pojat ole? Aikamoinen kokemus.Kerrottavaa jälkipolville.Voittaa varmaankin huikeimmat tarinat kapteeni Koukusta.Eipä silti,on merirosvoutta harrastettu aivan kotinurkillakin Itämerellä joskus keskiajalla. Musta liina vaan päähän ja veitsi suuhun ja partaan yli aarrelaivaan. Eivätkä viikingitkään mitään puhtaita pulmusia olleet retkillään.No,tänäpäivänä ei välttämättä tarvitse historiaan asti mennä etsimään näitä hurjia,vaan maailman merillä on heitä yhä,jos ei Suomenlahdella sentään.Saamme seilata seesteisissä olosuhteissa Tukholmaan ja takaisin ainakin mitä merirosvoihin tulee.Muut uhat ovatkin jo toinen juttu.
Viime öinä olen muuten matkaillut aivan hengästymisiin asti.Olin C:n kanssa Amerikoissakin,enkä suinkaan New Yorkissa vaan jossain inkojen valtakunnan historian lehtien havinoissa.Miksikö juuri C putkahti unessa matkatoverikseni? Ehkä siksi,että hän on oikeastikin käynyt Macchu Picchussa.Toisena yönä matkailin Eevi-ystäväni kanssa Barcelonassa,jossa sitten muitten turistien tapaan katselimme epämääräisin tuntein arkkitehti Antonio Gaudin luomuksia niin Güellin puistossa Sadan pylvään salin pääportaikkoa kuin myös kuulua Sagrada Familia-kirkkoa,joka ei liene vieläkään aivan valmistunut.Onhan niitä muitakin ja iso osa piti nähdä.Suomessa kun ei moista arkkitehtuuria tulla kai milloinkaan sallimaan.Gaudi sai surmansa ratikan tönäisemänä kotikaupungissaan Barcelonassa vuonna 1926.Hänet on haudattu Sagrada Familian kryptaan.Työt elävät! Mihin vielä päädynkään kaikkina tulevina öinä? Jännittävää.Nyt kun ei enää fyysisesti pääse matkailemaan,niin onhan ihmisillä mielikuvitus,joka panee unet aivan elokuvamaisiksi spektaakkeleiksi ja joissa itse on vielä pääosassa.
Mistä sana "elokuva" tulee? Ennen vuotta 1927 puhuttiin elävistä kuvista,biografikuvista ja kinematografikuvista. Artturi Kannisto esitti elokuva-sanaa uudissanaksi.Kannisto antoi myös sanalle "elävän kuvain näyttelijä" uuden ilmaisun "elokuvanäyttelijä".Liioin eivät "ottaa eläviä kuvia" ja "valkea kangas" olleet Kanniston mukaan käypiä,vaan hän synnytti tilalle elokuvata ja valkokangas. Artturi Kannisto oli kylmäkoskelaisen ratsutilallisen poika,josta tuli aikanaan Helsingin yliopiston professori ja kielentutkija.Hän on keksinyt suomenkielen pisimmän sanan,jota en tähän nyt kirjoita.Siinä taitaa olla ainakin noin 95 kirjainta.
Kaikkia ihmisiä ei sanojen synty kiinnosta.Minua kovastikin.Kun Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja kaikkine 1633-sivuine ilmestyi vuonna 2004 ja kummityttöni siitä kertoi,menin heti ostamaan.Nyt kirja on ahkerassa käytössä.Sieltä katsoin elokuva-sanankin synnyn.Sanat ovat mukavia ystäviä.Niiden parissa viihtyy.Niistä näkyy kielen kehitys,muuttuminen.Kieli on elävää.Näkyy koko kielen kirjossa slangista ja murteista kirjakieleen. Murteiden kohdalla minua harmittaa se,että kun nuori tulee ruuhka-Suomeen esimerkiksi opiskelemaan,hän unohtaa jo matkalla oman murteensa ja ottaa isoksi osaksi kirjakielen käyttöön.Ehkä osaksi siksi,että ei leimattaisi "maalaiseksi".Osaksi,että tulee helpommin ymmärretyksi.
Ovatko murteet häviämässä? Ehkä ovatkin.Vanhemmat ihmiset puhuvat omaa kieltään kotikonnuillaan,vaikka tuvan nurkassa televisio suoltaa illat pääksytysten kirjakieltä.Tästä jo lapset saavat kirjakielestä tuntua.Samoin näkymiä muusta maailmasta,jonne myöhemmin heidän mielensä halaa.Enää ei riitä oma pihapiiri,ei lähiniitty,ei viljapelto riihen takana.Hän alkaa miettiä,minne päätyy oman lehmän maito,kun maitoauto on sen tankista sisuksiinsa imenyt.Hän lähtee kaupunkiin koulunsa jälkeen ja näkee maidon pahvitetrassa,jonka kyljessä on tuttu kuva lehmästä.No,ei anna ehkä leipää myöskään enää kotikylä.Opintoja jatkettava kyläkoulun jälkeen,valmistuttava ammattiin.Juhlapyhiksi kotiin,jossa kuitenkin jokin on muuttunut.Enää ei viihtyisi.Vanha murre on kaivettava esille,mutta luontuuhan se vielä.Se jätetään omille mailleen,kun taas kirjakielen maailma kutsuu.
Viime öinä olen muuten matkaillut aivan hengästymisiin asti.Olin C:n kanssa Amerikoissakin,enkä suinkaan New Yorkissa vaan jossain inkojen valtakunnan historian lehtien havinoissa.Miksikö juuri C putkahti unessa matkatoverikseni? Ehkä siksi,että hän on oikeastikin käynyt Macchu Picchussa.Toisena yönä matkailin Eevi-ystäväni kanssa Barcelonassa,jossa sitten muitten turistien tapaan katselimme epämääräisin tuntein arkkitehti Antonio Gaudin luomuksia niin Güellin puistossa Sadan pylvään salin pääportaikkoa kuin myös kuulua Sagrada Familia-kirkkoa,joka ei liene vieläkään aivan valmistunut.Onhan niitä muitakin ja iso osa piti nähdä.Suomessa kun ei moista arkkitehtuuria tulla kai milloinkaan sallimaan.Gaudi sai surmansa ratikan tönäisemänä kotikaupungissaan Barcelonassa vuonna 1926.Hänet on haudattu Sagrada Familian kryptaan.Työt elävät! Mihin vielä päädynkään kaikkina tulevina öinä? Jännittävää.Nyt kun ei enää fyysisesti pääse matkailemaan,niin onhan ihmisillä mielikuvitus,joka panee unet aivan elokuvamaisiksi spektaakkeleiksi ja joissa itse on vielä pääosassa.
Mistä sana "elokuva" tulee? Ennen vuotta 1927 puhuttiin elävistä kuvista,biografikuvista ja kinematografikuvista. Artturi Kannisto esitti elokuva-sanaa uudissanaksi.Kannisto antoi myös sanalle "elävän kuvain näyttelijä" uuden ilmaisun "elokuvanäyttelijä".Liioin eivät "ottaa eläviä kuvia" ja "valkea kangas" olleet Kanniston mukaan käypiä,vaan hän synnytti tilalle elokuvata ja valkokangas. Artturi Kannisto oli kylmäkoskelaisen ratsutilallisen poika,josta tuli aikanaan Helsingin yliopiston professori ja kielentutkija.Hän on keksinyt suomenkielen pisimmän sanan,jota en tähän nyt kirjoita.Siinä taitaa olla ainakin noin 95 kirjainta.
Kaikkia ihmisiä ei sanojen synty kiinnosta.Minua kovastikin.Kun Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja kaikkine 1633-sivuine ilmestyi vuonna 2004 ja kummityttöni siitä kertoi,menin heti ostamaan.Nyt kirja on ahkerassa käytössä.Sieltä katsoin elokuva-sanankin synnyn.Sanat ovat mukavia ystäviä.Niiden parissa viihtyy.Niistä näkyy kielen kehitys,muuttuminen.Kieli on elävää.Näkyy koko kielen kirjossa slangista ja murteista kirjakieleen. Murteiden kohdalla minua harmittaa se,että kun nuori tulee ruuhka-Suomeen esimerkiksi opiskelemaan,hän unohtaa jo matkalla oman murteensa ja ottaa isoksi osaksi kirjakielen käyttöön.Ehkä osaksi siksi,että ei leimattaisi "maalaiseksi".Osaksi,että tulee helpommin ymmärretyksi.
Ovatko murteet häviämässä? Ehkä ovatkin.Vanhemmat ihmiset puhuvat omaa kieltään kotikonnuillaan,vaikka tuvan nurkassa televisio suoltaa illat pääksytysten kirjakieltä.Tästä jo lapset saavat kirjakielestä tuntua.Samoin näkymiä muusta maailmasta,jonne myöhemmin heidän mielensä halaa.Enää ei riitä oma pihapiiri,ei lähiniitty,ei viljapelto riihen takana.Hän alkaa miettiä,minne päätyy oman lehmän maito,kun maitoauto on sen tankista sisuksiinsa imenyt.Hän lähtee kaupunkiin koulunsa jälkeen ja näkee maidon pahvitetrassa,jonka kyljessä on tuttu kuva lehmästä.No,ei anna ehkä leipää myöskään enää kotikylä.Opintoja jatkettava kyläkoulun jälkeen,valmistuttava ammattiin.Juhlapyhiksi kotiin,jossa kuitenkin jokin on muuttunut.Enää ei viihtyisi.Vanha murre on kaivettava esille,mutta luontuuhan se vielä.Se jätetään omille mailleen,kun taas kirjakielen maailma kutsuu.
9. huhtikuuta 2011
KUNNALLISESTA YKSITYISELLE
Yhä useampi käy yksityislääkärin vastaanotolla,lukee HS-netissä.En ihmettele ja itsekin siirsin miehen pois kunnallisesta "hoidosta". Jo siihen väsyy,kun joutuu kuuntelemaan heti alkuunsa puhelimessa automaatin kertaamaa loputonta virttä,että palvelemme teitä hetken kuluttua.Odotus venyy ja venyy,minuutit kuluvat,menee varttitunti... Sitten ajan,vaikka valittaisi sietämättömiksi vaivojaan,saa kuukauden kuluttua.Onko tämä henkilö ajanvarauksessa edes lääketiedettä tunteva,että tietäisi lääkärille pääsyn kiireellisyyden? Nyt ministeri Risikon ministeriö on jälleen antanut ohjeen terveysasemille: puhelimiin on vastattava viidessä minuutissa. Onko näin nytkään tapahtunut,en tiedä,sillä en enää ole yrittänytkään soittaa omalle terveysasemalleni.
Kirjoitin johtavalle ylilääkärille kirjeen,jossa muistutin Risikon jo viime vuonna kertaalleen annetusta ohjeesta puhelimeen vastaamisen ajasta.Kirjoitin muustakin.Vastauskirje oli ympäripyöreä,mutta sen myönsi,että mieheni tapauksessa aika olisi pitänyt saada kahdessa viikossa sääntöjen mukaisesti.Mies olisi saanut ajan neljän viikon kuluttua.Missähän tai kenessä on vika? Miksi ei saada lääkäreitä terveysasemille? Miksi ainakin omalla ta:lla entisellä omalääkärillämme oli niin kiire,että odotusaika käytävässä venyi joskus jopa parituntiseksi? Siinä täytyi olla joku muu syy kuin liian vähässä lääkärimäärässä. Emmekä olleet ainoita odottajia.Kun ta:lla diagnosoitiin miehen makuuhaava finniksi,oli se viimeinen pisara.Siirsin miehen Mehiläisen potilaaksi.Ajan saa viimeistään seuraavaksi päiväksi.Tällä lääkärillä on aikaa kuunnella.Hän vaikuttaa jokaisella kerralla siltä kuin mieheni olisi hänelle maailman tärkein ihminen.Hän vastaa kysymyksiin selvästi,selittää syyt ja seuraukset,lähettää lisätutkimuksiin,joihin pääsy ei vie kohtuuttomasti aikaa.Hänen luonaan on turvallista olla.
Kalasataman kerjäläisjoukko majailee nyt leirissään ilman sähköä.Pelastuslaitos suivaantui lopullisesti paloturvallisesti kyseenalaiseen paikkaan,kun romanit olivat taas vetäneet sähköpiuhoja sosiaalikeskus Sataman purunalaisesta talosta,joka myöskään ei ole asuinkelvollinen.Siitä huolimatta,että 4.4.2011 olivat saaneet ukaasin lähteä leiristä,eivät sitä tehneet.Kuin myöskään eivät kelpuuttaneet kaupungin aikaisemmin osoittamaa paikkaa asua,jossa olisi ollut lämpöä,sähköä ja vettä.Nyt maanantaina 11.4.2011 on kaupunginjohtajalla,pelastusjohtajalla ja nuorisotoimen johtajalla kokous,jossa ties kuinka monennen kerran mietitään,minne tämä joukkio saataisiin asumaan,niin että se tyydyttää sekä Helsingin kaupunkia että arvoisia turistivieraitamme,jotka ovat tulleet meille siipeilemään riesaksi asti.En millään viitsisi enää ketään rasittaa toistamalla,että luultavasti aika monesta suomalaisesta paras tapa päästä heistä eroon,olisi ensin säätää kerjäämisen kieltävä laki ja sitten panna nämä ei-toivotut ihmiset lähtemään pois maastamme.
Eilen olimme äänestämässä.Mieshän suureksi ällistyksekseni kertoi jo kotona sen henkilön nimen,jota tahtoo äänestää.Yleensähän ei sairautensa vuoksi juurikaan mihinkään osallistu saati tuo julki omia toiveitaan.Totta kai panin haluamansa ehdokkaan numeron lappuun ja panin vielä saman omaanikin.Kaupungintalolla ei,kuten ei aikaisemminkaan,ollut mitään ruuhkaa,jotta selviydyimme tästä kansalaisvelvollisuudesta tyylikkään sutjakkaasti.Annoin vielä keräyslippaaseen lantin varmistuttuani ensin,että kerättävä raha menee vain suomalaisten tarpeisiin.
Työntäydyimme ensin torille,josta ostin laatikollisen espanjalaisia mansikoita,jotka osoittautuivat makeiksi ja hyvänmakuisiksi ja sieltä vielä Vanhaan kauppahalliin,josta jotain pientä syötävää.Tämä Gustav Nyströmin suunnittelema 83m pitkä rakennus valmistui 1889 ja sitä kannattaa katsella tarkasti ulkoapäin.Komea talo Kauppatorin kupeessa Kolera-altaan tuntumassa meren rannalla.Muinoin laivat kuljettivat tuotteensa suoraan sekä torille että halliin avovesiaikana.Lumien tultua työ suoritettiin hevospeleillä.Nämä ajat ovat historiaa.
Nyt pakettiautot kuljettavat tuotteet eikä torilla enää saa myydä siipikarjaa tai muuta lihaa kuten ennen.Hallinkin tuotevalikoima pienentynyt kuten myyntikojutkin määrässään.Remonttien myötä hallin imago muuttunut.Asiakkaille tarjotaan nyt muutakin ostettavaa kuin suuhun pantavaa.Kahvilat ja pikkuravintolat,piskuinen Alko ja sushibaarit antavat oman leimansa hallille.Ulkomaalaiset poikkeavat valokuvaamaan miljöötä,joka ei enää ole samanlainen kuin minun lapsuudessani.Ruokakojut täyttivät käytävät molemmin puolin ja tunnelma oli ehdottomasti nykyistä paljon välittömämpää.Halli oli kylmä talvella,myyjillä pipot ja takit päällä,eikä ruuan säilyttäminenkään täyttänyt terveysviranomaisten sääntöjä.Tuli remontti.Ja halli muuttui.Nyt se on jälleen remonttiuhan alla,joka tapahtunee muutaman vuoden kuluttua.
Aurinko paistaa tänään.Jokohan viitsisin alkaa olla parvekkeen kimpussa? Imuroitava ja raahattava talviset ericat roskikseen.Vielä ei sentään ole muun sisutuksen aika.Mutta pian! Sain kortin New Yorkista.Italialainen ystäväni oli lähtenyt suuren meren taakse ja pani lähettäen kuvan pilvenpiirtäjistä.Kuulen matkasta myöhemmin lisää kirjeen muodossa.
Kirjoitin johtavalle ylilääkärille kirjeen,jossa muistutin Risikon jo viime vuonna kertaalleen annetusta ohjeesta puhelimeen vastaamisen ajasta.Kirjoitin muustakin.Vastauskirje oli ympäripyöreä,mutta sen myönsi,että mieheni tapauksessa aika olisi pitänyt saada kahdessa viikossa sääntöjen mukaisesti.Mies olisi saanut ajan neljän viikon kuluttua.Missähän tai kenessä on vika? Miksi ei saada lääkäreitä terveysasemille? Miksi ainakin omalla ta:lla entisellä omalääkärillämme oli niin kiire,että odotusaika käytävässä venyi joskus jopa parituntiseksi? Siinä täytyi olla joku muu syy kuin liian vähässä lääkärimäärässä. Emmekä olleet ainoita odottajia.Kun ta:lla diagnosoitiin miehen makuuhaava finniksi,oli se viimeinen pisara.Siirsin miehen Mehiläisen potilaaksi.Ajan saa viimeistään seuraavaksi päiväksi.Tällä lääkärillä on aikaa kuunnella.Hän vaikuttaa jokaisella kerralla siltä kuin mieheni olisi hänelle maailman tärkein ihminen.Hän vastaa kysymyksiin selvästi,selittää syyt ja seuraukset,lähettää lisätutkimuksiin,joihin pääsy ei vie kohtuuttomasti aikaa.Hänen luonaan on turvallista olla.
Kalasataman kerjäläisjoukko majailee nyt leirissään ilman sähköä.Pelastuslaitos suivaantui lopullisesti paloturvallisesti kyseenalaiseen paikkaan,kun romanit olivat taas vetäneet sähköpiuhoja sosiaalikeskus Sataman purunalaisesta talosta,joka myöskään ei ole asuinkelvollinen.Siitä huolimatta,että 4.4.2011 olivat saaneet ukaasin lähteä leiristä,eivät sitä tehneet.Kuin myöskään eivät kelpuuttaneet kaupungin aikaisemmin osoittamaa paikkaa asua,jossa olisi ollut lämpöä,sähköä ja vettä.Nyt maanantaina 11.4.2011 on kaupunginjohtajalla,pelastusjohtajalla ja nuorisotoimen johtajalla kokous,jossa ties kuinka monennen kerran mietitään,minne tämä joukkio saataisiin asumaan,niin että se tyydyttää sekä Helsingin kaupunkia että arvoisia turistivieraitamme,jotka ovat tulleet meille siipeilemään riesaksi asti.En millään viitsisi enää ketään rasittaa toistamalla,että luultavasti aika monesta suomalaisesta paras tapa päästä heistä eroon,olisi ensin säätää kerjäämisen kieltävä laki ja sitten panna nämä ei-toivotut ihmiset lähtemään pois maastamme.
Eilen olimme äänestämässä.Mieshän suureksi ällistyksekseni kertoi jo kotona sen henkilön nimen,jota tahtoo äänestää.Yleensähän ei sairautensa vuoksi juurikaan mihinkään osallistu saati tuo julki omia toiveitaan.Totta kai panin haluamansa ehdokkaan numeron lappuun ja panin vielä saman omaanikin.Kaupungintalolla ei,kuten ei aikaisemminkaan,ollut mitään ruuhkaa,jotta selviydyimme tästä kansalaisvelvollisuudesta tyylikkään sutjakkaasti.Annoin vielä keräyslippaaseen lantin varmistuttuani ensin,että kerättävä raha menee vain suomalaisten tarpeisiin.
Työntäydyimme ensin torille,josta ostin laatikollisen espanjalaisia mansikoita,jotka osoittautuivat makeiksi ja hyvänmakuisiksi ja sieltä vielä Vanhaan kauppahalliin,josta jotain pientä syötävää.Tämä Gustav Nyströmin suunnittelema 83m pitkä rakennus valmistui 1889 ja sitä kannattaa katsella tarkasti ulkoapäin.Komea talo Kauppatorin kupeessa Kolera-altaan tuntumassa meren rannalla.Muinoin laivat kuljettivat tuotteensa suoraan sekä torille että halliin avovesiaikana.Lumien tultua työ suoritettiin hevospeleillä.Nämä ajat ovat historiaa.
Nyt pakettiautot kuljettavat tuotteet eikä torilla enää saa myydä siipikarjaa tai muuta lihaa kuten ennen.Hallinkin tuotevalikoima pienentynyt kuten myyntikojutkin määrässään.Remonttien myötä hallin imago muuttunut.Asiakkaille tarjotaan nyt muutakin ostettavaa kuin suuhun pantavaa.Kahvilat ja pikkuravintolat,piskuinen Alko ja sushibaarit antavat oman leimansa hallille.Ulkomaalaiset poikkeavat valokuvaamaan miljöötä,joka ei enää ole samanlainen kuin minun lapsuudessani.Ruokakojut täyttivät käytävät molemmin puolin ja tunnelma oli ehdottomasti nykyistä paljon välittömämpää.Halli oli kylmä talvella,myyjillä pipot ja takit päällä,eikä ruuan säilyttäminenkään täyttänyt terveysviranomaisten sääntöjä.Tuli remontti.Ja halli muuttui.Nyt se on jälleen remonttiuhan alla,joka tapahtunee muutaman vuoden kuluttua.
Aurinko paistaa tänään.Jokohan viitsisin alkaa olla parvekkeen kimpussa? Imuroitava ja raahattava talviset ericat roskikseen.Vielä ei sentään ole muun sisutuksen aika.Mutta pian! Sain kortin New Yorkista.Italialainen ystäväni oli lähtenyt suuren meren taakse ja pani lähettäen kuvan pilvenpiirtäjistä.Kuulen matkasta myöhemmin lisää kirjeen muodossa.
7. huhtikuuta 2011
SIKINSOKIN JUTUSTELUA
Olipas eilisiltainen vaalikeskustelu aikamoista sekamelskaa.Kaikki puhuivat toimittajia myöten yhteen ääneen,josta ei sitten susikaan selvää saanut.Ettäkö me suomalaiset olemme jäyhiä ja juroja? Ei sinne päinkään.Itse vastaukset kysymyksiin jäivät ainakin minulta joskus hieman hämäräksi sanojen sinkoillessa päällekkäin studiossa,mutta katselin kokonaisuutta kiinnostuneena kuin parastakin televisioviihdykettä.Jos joku katselija sai tästä keskustelusta jotain isompaa tolkkua,niin hyvä on.
Kelasta tuli lupaamansa paperit koskien taksifirmaa,joka otti miehen pyörätuolista sääntöjen vastaisesti maksun.Kehotin lähettämässäni kirjeessä ystävällisesti firman omistajaa informoimaan kuljettajiaan vastaisen varalle.En vaadi väärin otettua maksua takaisin.Nyt olen kuljettajalta taksissa ollessamme kysynyt,ottaako maksun pyörätuolista.Ovat tienneet sen olevan määräysten vastaista.
Miinalaiva Pohjanmaa on saanut saalista Intian valtamerellä.Haaviin osui joitakin merirosvoja.Taitaa suomalaispojilla olla yleensäkin jännät paikat siellä seilatessaan.Kotiväki täällä taas rukoilee kaiken menevän onnellisesti ja pojat pääsevät ehjinä Suomeen aikanaan.Niin me toivomme kaikki.
Pöyristyin luettuani HS-netistä,mitenkä intialainen Suomessa toimiva ravintoloitsija piti maamiestään orjanaan ja kokonaisen vuoden kuulemma palkatta.Kaveri asui ravintolan takahuoneessa!Odotti Kohtalon puuttuvan asiaan ja kaiken muuttuvan parhain päin.Ei muuttunut,eikä Kohtalo avittanut.Mies kääntyi itse lopulta poliisin puoleen ja sitten lukemani mukaan matkusti takaisin kotimaahansa.Näitä tarinoita putkahtaa silloin tällöin julkisuuteen ja ihmettelen,minkälaisia työnantajia tämmöiset ihmiset oikein ovat. Salamyhkäinen palkaton orjatyövoima on Suomessa lisääntynyt kansainvälistymisen myötä.Teetetään raskasta työtä joko alle minimipalkan tai ei makseta ollenkaan.Minne työntekijä voi mennä,jos työnantaja antaa ruokapalkalla jossain kolossa asua eikä ole rahaa? Hänen on puurrettava päivät pääksytysten,kun ei aina uskalla tehdä ilmoitustakaan ehkä koston pelossa,josta vielä on mahdollisesti uhkailtu.Mitä kaikkea tässä rakkaassa ennen muinoin niin lainkuuliaisten ihmisten asuttamassa Suomenmaassa tapahtuukaan verhojen ja ovien takana?
Mies saa taas uusia äänikirjoja.Tilasin eilen.Itse olen kiinnostunut Jangfeldtin kirjasta "Axel Munthe".En tokikaan ole ollut hänen huvilassaan meren rannalla,joka on nykyisin monelle kirjallisuuden ystävälle mieluinen matkakohde Caprin saaressa."Huvila meren rannalla" olen lukenut,jotta tiedän jotain tästä ruotsalaisesta lääkäristä,kirjailijasta ja kielinerosta,jonka motto elämässä oli samanlainen kuin Robin Hoodilla,auttaa köyhiä.Hän hoiti heitä ilmaiseksi.Itse jouduttuaan taloudelliseen ahdinkoon avasi praktiikan myös Roomaan asuen siellä osan ajastaan Caprin lisäksi.
Mehiläisen viestintä- ja markkinointijohtaja ei ole sähköpostiini vastannut eikä liioin puhelimessa jättämääni soittopyyntöön.Katsoi ehkä uteliaisuuteni Mehiläisen kattomaalausten tekijästä olevan liian mitättömän vastaukseen.Kuitenkin maalaukset ovat julkisissa tiloissa,kun kerran sairaalarakennuksessa ovat.En enää kysele taiteilijan perään.Ajattelen vahvasti tekijäksi Kalle Carlstedtia ja piste.
Sen sijaan tämän talon isännöitsijä noudatti soittopyyntöäni (kuten aina) ja keskustelimme siitä,miten saada laittomat autojen parkkeeraukset pois pihalta.Purnaan siitä,kun tukkivat autoillaan pihalta pääsyn ulos panemalla kulkutien päälle poikittain autonsa ajettuaan sen kujalta pihapiiriin.Tähän ei ole neuvoa muuta kuin että otan jälleen yhteyttä sen talon isännöitsijään,jonka hallinnoiman talon asukkaat ja työmiehet syyllistyvät tekoon.Tosin meille tulee myös kaksi kieltotaulua,joihin voi vedota.Ehdotin että ostaisin omakustanteisesti kolmannen ja se juntattaisiin siihen kohtaan,joka minulle pyörätuolin kanssa on se pahin paikka.Yksityinen asukas ei voi kuulemma ostaa kieltotaulua.Parkkiongelma on kokokaupunkikohtainen ja sen tiedän itsekin autoilleena monet kymmenet vuodet.Parkkipaikkoja ei ole ja suivaantunut kuljettaja työntää ajokkinsa sitten mihin vaan.
Isännöitsijä kertoi myös,että kun joskus selviää yksityisten sakkofirmojen laillisuus,on sellainen sakottaminen myös tässä talossa ajankohtaista. Koska tämä asia lopullisesti selvitetään,kukaan ei tiedä.Nythän se on juuttunut perustuslaillisiin seikkoihin ollen aivan kesken lainsäätäjillä.Maksaako yksityiseltä sakkofirmalta saadun sakon,vai eikö maksaa,kas siinä pulma.Tietävät kehottavat kuitenkin maksamaan.Sehän pyritään perimään oikeusteitse.
Sumu on käärinyt pihan vaippaansa,taivas tasaisesti pilvessä.Lauri Viidan sanoin:"Räntäseula seudun päällä,saappaan alla lotinaa,lautajuova järven jäällä -kesä tulee,ihanaa."
Kelasta tuli lupaamansa paperit koskien taksifirmaa,joka otti miehen pyörätuolista sääntöjen vastaisesti maksun.Kehotin lähettämässäni kirjeessä ystävällisesti firman omistajaa informoimaan kuljettajiaan vastaisen varalle.En vaadi väärin otettua maksua takaisin.Nyt olen kuljettajalta taksissa ollessamme kysynyt,ottaako maksun pyörätuolista.Ovat tienneet sen olevan määräysten vastaista.
Miinalaiva Pohjanmaa on saanut saalista Intian valtamerellä.Haaviin osui joitakin merirosvoja.Taitaa suomalaispojilla olla yleensäkin jännät paikat siellä seilatessaan.Kotiväki täällä taas rukoilee kaiken menevän onnellisesti ja pojat pääsevät ehjinä Suomeen aikanaan.Niin me toivomme kaikki.
Pöyristyin luettuani HS-netistä,mitenkä intialainen Suomessa toimiva ravintoloitsija piti maamiestään orjanaan ja kokonaisen vuoden kuulemma palkatta.Kaveri asui ravintolan takahuoneessa!Odotti Kohtalon puuttuvan asiaan ja kaiken muuttuvan parhain päin.Ei muuttunut,eikä Kohtalo avittanut.Mies kääntyi itse lopulta poliisin puoleen ja sitten lukemani mukaan matkusti takaisin kotimaahansa.Näitä tarinoita putkahtaa silloin tällöin julkisuuteen ja ihmettelen,minkälaisia työnantajia tämmöiset ihmiset oikein ovat. Salamyhkäinen palkaton orjatyövoima on Suomessa lisääntynyt kansainvälistymisen myötä.Teetetään raskasta työtä joko alle minimipalkan tai ei makseta ollenkaan.Minne työntekijä voi mennä,jos työnantaja antaa ruokapalkalla jossain kolossa asua eikä ole rahaa? Hänen on puurrettava päivät pääksytysten,kun ei aina uskalla tehdä ilmoitustakaan ehkä koston pelossa,josta vielä on mahdollisesti uhkailtu.Mitä kaikkea tässä rakkaassa ennen muinoin niin lainkuuliaisten ihmisten asuttamassa Suomenmaassa tapahtuukaan verhojen ja ovien takana?
Mies saa taas uusia äänikirjoja.Tilasin eilen.Itse olen kiinnostunut Jangfeldtin kirjasta "Axel Munthe".En tokikaan ole ollut hänen huvilassaan meren rannalla,joka on nykyisin monelle kirjallisuuden ystävälle mieluinen matkakohde Caprin saaressa."Huvila meren rannalla" olen lukenut,jotta tiedän jotain tästä ruotsalaisesta lääkäristä,kirjailijasta ja kielinerosta,jonka motto elämässä oli samanlainen kuin Robin Hoodilla,auttaa köyhiä.Hän hoiti heitä ilmaiseksi.Itse jouduttuaan taloudelliseen ahdinkoon avasi praktiikan myös Roomaan asuen siellä osan ajastaan Caprin lisäksi.
Mehiläisen viestintä- ja markkinointijohtaja ei ole sähköpostiini vastannut eikä liioin puhelimessa jättämääni soittopyyntöön.Katsoi ehkä uteliaisuuteni Mehiläisen kattomaalausten tekijästä olevan liian mitättömän vastaukseen.Kuitenkin maalaukset ovat julkisissa tiloissa,kun kerran sairaalarakennuksessa ovat.En enää kysele taiteilijan perään.Ajattelen vahvasti tekijäksi Kalle Carlstedtia ja piste.
Sen sijaan tämän talon isännöitsijä noudatti soittopyyntöäni (kuten aina) ja keskustelimme siitä,miten saada laittomat autojen parkkeeraukset pois pihalta.Purnaan siitä,kun tukkivat autoillaan pihalta pääsyn ulos panemalla kulkutien päälle poikittain autonsa ajettuaan sen kujalta pihapiiriin.Tähän ei ole neuvoa muuta kuin että otan jälleen yhteyttä sen talon isännöitsijään,jonka hallinnoiman talon asukkaat ja työmiehet syyllistyvät tekoon.Tosin meille tulee myös kaksi kieltotaulua,joihin voi vedota.Ehdotin että ostaisin omakustanteisesti kolmannen ja se juntattaisiin siihen kohtaan,joka minulle pyörätuolin kanssa on se pahin paikka.Yksityinen asukas ei voi kuulemma ostaa kieltotaulua.Parkkiongelma on kokokaupunkikohtainen ja sen tiedän itsekin autoilleena monet kymmenet vuodet.Parkkipaikkoja ei ole ja suivaantunut kuljettaja työntää ajokkinsa sitten mihin vaan.
Isännöitsijä kertoi myös,että kun joskus selviää yksityisten sakkofirmojen laillisuus,on sellainen sakottaminen myös tässä talossa ajankohtaista. Koska tämä asia lopullisesti selvitetään,kukaan ei tiedä.Nythän se on juuttunut perustuslaillisiin seikkoihin ollen aivan kesken lainsäätäjillä.Maksaako yksityiseltä sakkofirmalta saadun sakon,vai eikö maksaa,kas siinä pulma.Tietävät kehottavat kuitenkin maksamaan.Sehän pyritään perimään oikeusteitse.
Sumu on käärinyt pihan vaippaansa,taivas tasaisesti pilvessä.Lauri Viidan sanoin:"Räntäseula seudun päällä,saappaan alla lotinaa,lautajuova järven jäällä -kesä tulee,ihanaa."
6. huhtikuuta 2011
BERLUSCONISTA TURMIOLAN TOMMIIN
Onko Italian pääministerillä pitempi nenä kuin aikaisemmin? Ainakin,jos Pinokkion tarinaan on uskominen,näin olisi pitänyt tapahtua.Jo aikaisemminkin kuin nyt,kun hän on luvannut olla itse omapersoonaisesti läsnä jokikisessä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä,eikä nyt olekaan. Valehteli.Aletaan puida Berlusconin seksiasioita alaikäisen naisen kanssa kuin myös hänen väärin käyttämäänsä valtaa pääministerinä pelastaessaan nuoren naisen putkasta.Tai jotakin tähän tapaan.Montaa asiaa ihmettelen tässä maailmassa ja vähäisin ei suinkaan ole se,että miksi Italia ei pääse tästä miehestä eroon.No,tiedänhän minäkin,että kannattajia on ja kaveri omistaa käytännöllisesti sanoen melkein puoli maata.Kyllähän siinä valtaa piisaa.Iso osa kansasta kuitenkin haluaa hänen väistyvän.Berlusconi on ja pysyy.Jollain kumman konstilla vielä lain ulottumattomissa.
Sataa vettä.Taitaa jäädä myöhäisemmäksi miehen ja minun äänestäminen.Mennään vain Stockmannille,jossa kauhukseni on alkanut myös Hullut Päivät på svenska Galna Dagar.Tietää ruuhkia.Joista en pidä.Jokaviikkoinen ruuanhankinta on kuitenkin tehtävä,niin että pelottomasti vain sekaan.No,selasinhan minä Päivien katalogin,mutta kuten jo viimekin vuonna,sopivaa tai himottavaa ostettavaa ei ollut.Tulee hankittua tarpeen tullen pitkin vuotta,jotta olkoot minun puolestani muut osastot Herkkua paitsi.
Nyt on sitten tutkittu sekin asia,että suomalaiset eivät sittenkään ole sen kummoisempia viinan juojia ainakaan mitattuna eri maiden geenivaihteluiden välillä.Tutkimuksella saadaan tosin se tietää aikanaan,miksi alkoholi maistuu joillakin ihmisillä makoisammalta kuin toisilla.Tämän selvittyä oikeanlajin pilleriä vaan maaruun ja tämä viinalle altis tyyppi voikin alkaa vain syljeskellä lasiinsa.Turmiolan Tommi saa repiä pelihousunsa.
Vanhemmat olivat jo nuorina liittyneet raittiusseuraan,joka siihen aikaan oli riemukas seura.Nuorilla oli talokin, Ikuinen Taistelu,jossa kokoontuivat.Tekivät matkoja kesäiseen Hankoon,laivaristeilyjä Saimaalla jne. Kotona asuessani selailin seuralaisten käsin kokoamaa Ajantuntu-kirjaa vuosien varrelta. Minun oli siitä luovuttava ja palautettava seuraan isäni kuoltua. Seuran varhaisina aikoina ei se ollut mikään viinan kiroista paasaava yhdistys,vaan nautittiin yhdessäolon iloista ja monet löysivät elämänkumppaninsakin niiltä main,kuten vanhempanikin toisensa.
Minut värvättiin seuraan koulutyttöiässä ja vielä kysymättä lupaa.Siitä en pitänyt.Kirjoitin kirjeen Helsingin raittiusseuraan ja esitin eroanomuksen.Nousi kohu sekä vanhempieni että seuran sielun Ester Engströmin taholta.Pidin pintani puolustaen kantaani,että edes nuorta,vaikka alaikäinen onkin,ei saa ilman keskustelua ja lupaa panna jäseneksi mihinkään.Voitin taistelun ja eroanomukseni hyväksyttiin.Sen verran joskus annoin myöten,että lähdin vanhempieni seurassa raittiusseuran joulujuhliin syömään puuroa.
Sitten myöhemmin raittiusliike otti kiivaamman ja ankaran kannan viinanjuontiin siinä mielessä,että vanhempieni kertoman mukaan Turmiolan Tommin edesottamukset viinamäen miehenä olivat kokouksessa kuin kokouksessa pääteemana.Tarkoituksena ilmeisesti levittää sanaa alkoholin turmiollisuudesta samaan tapaan kuin jotkut uskonlahkolaiset tuputtavat uskoaan vaikka väkisin.Vanhempani eivät enää kokouksissa käyneet.Aika oli muutenkin muuttunut,että viinilasillinen perheissä ei suinkaan tarkoittanut alkoholismiin vaipumista,vaan elämä hiljalleen vapautui ja hyväksyminen lisääntyi.Alkokin lopetti viinakorttien käytön.Mitähän Ester Engström sanoisi tänään,kun hänen ikäisensä harmaapäiset rouvat jonottavat nyt Alkon kassalla maksaakseen viinipullonsa? Luultavasti multa on kovastikin pöllähtänyt.
Sataa vettä.Taitaa jäädä myöhäisemmäksi miehen ja minun äänestäminen.Mennään vain Stockmannille,jossa kauhukseni on alkanut myös Hullut Päivät på svenska Galna Dagar.Tietää ruuhkia.Joista en pidä.Jokaviikkoinen ruuanhankinta on kuitenkin tehtävä,niin että pelottomasti vain sekaan.No,selasinhan minä Päivien katalogin,mutta kuten jo viimekin vuonna,sopivaa tai himottavaa ostettavaa ei ollut.Tulee hankittua tarpeen tullen pitkin vuotta,jotta olkoot minun puolestani muut osastot Herkkua paitsi.
Nyt on sitten tutkittu sekin asia,että suomalaiset eivät sittenkään ole sen kummoisempia viinan juojia ainakaan mitattuna eri maiden geenivaihteluiden välillä.Tutkimuksella saadaan tosin se tietää aikanaan,miksi alkoholi maistuu joillakin ihmisillä makoisammalta kuin toisilla.Tämän selvittyä oikeanlajin pilleriä vaan maaruun ja tämä viinalle altis tyyppi voikin alkaa vain syljeskellä lasiinsa.Turmiolan Tommi saa repiä pelihousunsa.
Vanhemmat olivat jo nuorina liittyneet raittiusseuraan,joka siihen aikaan oli riemukas seura.Nuorilla oli talokin, Ikuinen Taistelu,jossa kokoontuivat.Tekivät matkoja kesäiseen Hankoon,laivaristeilyjä Saimaalla jne. Kotona asuessani selailin seuralaisten käsin kokoamaa Ajantuntu-kirjaa vuosien varrelta. Minun oli siitä luovuttava ja palautettava seuraan isäni kuoltua. Seuran varhaisina aikoina ei se ollut mikään viinan kiroista paasaava yhdistys,vaan nautittiin yhdessäolon iloista ja monet löysivät elämänkumppaninsakin niiltä main,kuten vanhempanikin toisensa.
Minut värvättiin seuraan koulutyttöiässä ja vielä kysymättä lupaa.Siitä en pitänyt.Kirjoitin kirjeen Helsingin raittiusseuraan ja esitin eroanomuksen.Nousi kohu sekä vanhempieni että seuran sielun Ester Engströmin taholta.Pidin pintani puolustaen kantaani,että edes nuorta,vaikka alaikäinen onkin,ei saa ilman keskustelua ja lupaa panna jäseneksi mihinkään.Voitin taistelun ja eroanomukseni hyväksyttiin.Sen verran joskus annoin myöten,että lähdin vanhempieni seurassa raittiusseuran joulujuhliin syömään puuroa.
Sitten myöhemmin raittiusliike otti kiivaamman ja ankaran kannan viinanjuontiin siinä mielessä,että vanhempieni kertoman mukaan Turmiolan Tommin edesottamukset viinamäen miehenä olivat kokouksessa kuin kokouksessa pääteemana.Tarkoituksena ilmeisesti levittää sanaa alkoholin turmiollisuudesta samaan tapaan kuin jotkut uskonlahkolaiset tuputtavat uskoaan vaikka väkisin.Vanhempani eivät enää kokouksissa käyneet.Aika oli muutenkin muuttunut,että viinilasillinen perheissä ei suinkaan tarkoittanut alkoholismiin vaipumista,vaan elämä hiljalleen vapautui ja hyväksyminen lisääntyi.Alkokin lopetti viinakorttien käytön.Mitähän Ester Engström sanoisi tänään,kun hänen ikäisensä harmaapäiset rouvat jonottavat nyt Alkon kassalla maksaakseen viinipullonsa? Luultavasti multa on kovastikin pöllähtänyt.
5. huhtikuuta 2011
AMPIAISJUTTUA JA MUUTA
Uudessa-Seelannissa ampiaiset eivät ole mitä tahansa ampiaisia,vaan pienempiään kohtaan mitä ymmärtäväisempiä.Tosin tutkijat ovat sitä mieltä,että "ymmärrys" johtuu muurahaisten pahasta mausta.No,yhtäkaikki,muurahaiset ovat joskus samalla ruoka-apajalla suurempiensa kanssa ja toki eläinmaailmassa siinä tapauksessa voisi syntyä isokin tappelu,joka johtaa siihen,että voimakkaampi ahmaisee kitaansa heikomman.Uudessa-Seelannissa ei.Ampiainen nostaa muurahaisen pois ruuan äärestä ja lennättää sen varovaisesti kauemmaksi ja pudottaa maahan.Muurahainen tajuaa lennon tarkoituksen ja hiipii tiehensä tuntosarvet hiukan ilmakyydistä sekaisin.Eikös ollutkin soma juttu ja sen luin HS-netistä.
Gaddafi ei aio luovuttaa.Sen verran Libyassa tullaan vastaan,että poliittinen järjestelmä olisi ehkä muutettavissa demokraattisempaan suuntaan,mutta vain,jos Gaddafi on johdossa.Kansallakin olisi jotain sanottavaa.Suurestipa hallitsija siellä luottaa,että kansa häntä aina vaan ja varauksettomasti rakastaa ja päällikökseen tahtoo.Saas nähdä.
Mies tänään korvaklinikalla.Ensi kuussa jatkuvat tutkimukset.Pyysin ottamaan vaikut korvista ja niin tehtiin.Kuulo on palannut.Tämäkin lääkäri avulias ja ymmärtäväinen,kuten korvalääkärit aina.Samoin silmälääkärit.Tai sitten meille sattuu aina ne mukavimmat.Mene ja tiedä.Tai sitten vanha sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" pitää paikkansa.Harjasin miehen lierihatun kevätkuntoon ja panin hänelle päähän.Olihan somaa.Aurinko paistaa ja linnutkin livertävät hiukan vielä talvikäheänä,mutta kuitenkin.
Joka päivä tulee vaalipostia joko ihan nimellä tai yleisesti.Tänään tuli yleisesti "arvoisalle helsinkiläiselle". Kokoomus pommittaa katajanokkalaisia.Huomenna voisi käydä äänestämässä,kun on aikomus kaupungille.Näkyivät jo ohiajaessamme valmistelevan 6.4. alkavaa ennakkoäänestystä varten kaupungintaloa asianmukaiseen kuntoon.Sieltä jaksaisin huomenna hyvinkin lykkiä miehen Stockmannille paljasta asfalttipintaista Espaa pitkin.Sään salliessa tämän promenaadin.
Maailmanmatkaajaystävä soitti eilen ja kuulin kaiken näkemästään Afrikassa.Heillä muistojen kirja sen kuin paisuu kaikkien kokemusten siivittämänä.Mitään auringon kalvamia luurankoja eivät nähneet Namibian aavikolla,joita aina matkakirjat ja elokuvat tarjoilevat.Eivät liioin aavikkonorsut olleet vastaan tulleet,muuta pienempää eläinkalustoa kyllä.No,nyt ovat taas kevätkirkkaassa Suomessa ja kotipihakin alkaa paljastua lumen alta.Minäkin juuri tänään huomasin pihan kukkalaatikossa viime vuonna istuttamani narsissisipulit lykänneen vartta.Työntyvät terhakkoina mullasta.Ehkä riemukseni kukkivatkin vielä.Kerran jo ajattelin jättäväni väliin tänä vuonna kukkaistutukseni,mutta nyt nähdessäni narsissin alut,alkoi viherpeukalo antaa merkkejä.Kunhan kevät kiepsahtaa kesän korvalle,niin enköhän taas ryhdy häärimään ainakin toisessa kukkalaatikossa.
Meillä on tänään eilistä jauhelihakastiketta ja sitä menen nyt lämmittämään.Perunatkin kiehumaan.Niin että tämäpä tässä.
Gaddafi ei aio luovuttaa.Sen verran Libyassa tullaan vastaan,että poliittinen järjestelmä olisi ehkä muutettavissa demokraattisempaan suuntaan,mutta vain,jos Gaddafi on johdossa.Kansallakin olisi jotain sanottavaa.Suurestipa hallitsija siellä luottaa,että kansa häntä aina vaan ja varauksettomasti rakastaa ja päällikökseen tahtoo.Saas nähdä.
Mies tänään korvaklinikalla.Ensi kuussa jatkuvat tutkimukset.Pyysin ottamaan vaikut korvista ja niin tehtiin.Kuulo on palannut.Tämäkin lääkäri avulias ja ymmärtäväinen,kuten korvalääkärit aina.Samoin silmälääkärit.Tai sitten meille sattuu aina ne mukavimmat.Mene ja tiedä.Tai sitten vanha sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" pitää paikkansa.Harjasin miehen lierihatun kevätkuntoon ja panin hänelle päähän.Olihan somaa.Aurinko paistaa ja linnutkin livertävät hiukan vielä talvikäheänä,mutta kuitenkin.
Joka päivä tulee vaalipostia joko ihan nimellä tai yleisesti.Tänään tuli yleisesti "arvoisalle helsinkiläiselle". Kokoomus pommittaa katajanokkalaisia.Huomenna voisi käydä äänestämässä,kun on aikomus kaupungille.Näkyivät jo ohiajaessamme valmistelevan 6.4. alkavaa ennakkoäänestystä varten kaupungintaloa asianmukaiseen kuntoon.Sieltä jaksaisin huomenna hyvinkin lykkiä miehen Stockmannille paljasta asfalttipintaista Espaa pitkin.Sään salliessa tämän promenaadin.
Maailmanmatkaajaystävä soitti eilen ja kuulin kaiken näkemästään Afrikassa.Heillä muistojen kirja sen kuin paisuu kaikkien kokemusten siivittämänä.Mitään auringon kalvamia luurankoja eivät nähneet Namibian aavikolla,joita aina matkakirjat ja elokuvat tarjoilevat.Eivät liioin aavikkonorsut olleet vastaan tulleet,muuta pienempää eläinkalustoa kyllä.No,nyt ovat taas kevätkirkkaassa Suomessa ja kotipihakin alkaa paljastua lumen alta.Minäkin juuri tänään huomasin pihan kukkalaatikossa viime vuonna istuttamani narsissisipulit lykänneen vartta.Työntyvät terhakkoina mullasta.Ehkä riemukseni kukkivatkin vielä.Kerran jo ajattelin jättäväni väliin tänä vuonna kukkaistutukseni,mutta nyt nähdessäni narsissin alut,alkoi viherpeukalo antaa merkkejä.Kunhan kevät kiepsahtaa kesän korvalle,niin enköhän taas ryhdy häärimään ainakin toisessa kukkalaatikossa.
Meillä on tänään eilistä jauhelihakastiketta ja sitä menen nyt lämmittämään.Perunatkin kiehumaan.Niin että tämäpä tässä.
4. huhtikuuta 2011
BLOGISTIN LENTOKAMMO
Olen koko aikuisikäni potenut lentopelkoa.Lapsena en ymmärtänyt olla säikky.Sitä vaan meni minne vanhemmat veivät.Pelko alkoi myöhemmin,vaikka urhein mielin koneeseen meninkin.Nyt saa lukea lehdistä useinkin,miten koneet kesken lennon syöksyvät maahan tai mereen.Tai kuinka "tekninen vika" pakottaa miehistön kurvaamaan takaisin lähtökentälle.Kuinka osat irtoavat kesken kaiken tai mitenkä, kuten USAssa hiljattain tapahtui,ilmestyi lennon aikana reikä kattoon ja seiniin halkeamia.
Sanotaan metallin väsyvän.Eikö voi ajoissa havaita väsymyksen merkkejä? Voisiko metallin kestoiän laskea ja sen mukaan varautua? Mieheni sairastumisen alkutaipaleella katkeroiduin hiukan siitä,että matkat kohdallamme on tehty.Nyt suhtautumiseni on muuttunut ja oikeastaan olen iloinen,että saan pitää molemmat jalkani tukevasti maan kamaralla.Enää ei uniinikaan syöksy näkyjä olemisestani turmakoneessa,jonka kohtalo on sinetöity.Katselen jo tyynin mielin katastrofielokuvien havainnollistettuja lento-onnettomuuksia näyttelijäkeinoin.Osa perustuu todellisiin tapahtumiin.En usko,että lentopelosta pääsee koskaan eroon sen ihmisen vallattuaan.Onhan niitä lentoyhtiöiden järjestämiä kursseja! Vaikka,näin meidän kesken,eläisin hyvin mielelläni terveen miehen kanssa ja lentopelkoisenakin astuisin koneeseen päästäkseni näkemään maailmaa.Aivan varmasti!
Eltsun kenttä uusitaan! Ensi vuonna on yleisurheilun mm-kisat ja urheilijoiden on päästävä harjoittelemaan kunnon kentälle,joka sattuu olemaan myös Suomen vanhin urheilukenttä.Minäkin olen juossut Eltsussa.Koulu oli Urheilukadulla,myös Töölön Yhteiskoulun valmistava koulu,jota ensin kävin, ja voimistelutunti pidettiin joskus Eltsussa.Muistan juosseeni 60m enkä yhtään hullummalla ajalla.Sitten minulla huomattiin synnynnäinen selkävika ja pantiin pumpuliin.Vapautettiin voimistelusta ja kaikesta muustakin kivasta,hiihtämisestä ja luistelusta,yleisestä lystinpidosta.Patjan alle pantiin vanerilevy selän suoristamiseksi ja minua vietiin aina välillä lääkäriin.Nykyisin hoitomenetelmä olisi toinen ja luultavasti selkää rasitettaisiin aivan normaaliin tapaan ja luistinradalle ja hiihtomaille suorastaan kehotettaisiin menemään.No,kyllä minä kokeilin Railin nurmeksilla luistelua vanhemmiltani salaa.Eihän se tietenkään onnistunut,kun kokemus puuttui.Nauratti minuakin Railin lailla mätkähdettyäni jäähän.Sen koommin en ole edes yrittänyt.
Perussuomalaisten pullistumista aina vaan suuremmaksi ihmetellään ja pelätään.Timo Soinia mollaavat toisten puoluiden puheenjohtajat ja hänen suhtautumisensa katolilaisena aborttiin vedetään mennen tullen esille aivan kyllästymiseen asti. Suosion laskemiseksi on otettu käyttöön järeämmät aseet,kertoo politiikasta kaiken tietävä Ilona-ystäväni.HS kirjoittaa,että hänen hauskoille lausumilleen vaalikeskusteluissa muitten puolueitten edustajat eivät enää räjähdä ystävälliseen nauruun.Nyt ollaan vakavin naamoin huolestuneita kaverin näyttävästä esiinmarssista ja siitä mitä kaikkea voikaan tapahtua vaaleissa.Maasta se pienikin on ponnistanut! Olen ihan varma,että Timo Soini Iivisniemen kodissaan myhäilee tyytyväisenä ehkä itsekin hiukan hämmästellen puolueensa suurta suosiota.Toisaalta monen pesuveden kestäneenä poliitikkona ei ehkä vielä tässä vaiheessa tanssiksi pistä.
Sataa silkkaa vettä.Pihalla komea lampi täynnä menneen talven sulanutta lunta.Uudet asukkaat alapuolellamme ovat kotiutumassa asuntoonsa.Tauluja kuuluu pantavan seinille.Roskis pursuaa tyhjistä sikin sokin heitetyistä litistämättömistä pahvilaatikoista,joista jo yksi kokonainen on täyttänyt jätelaatikon ollen vielä pohja ylöspäin.Jätehuollon pojat kiroavat.Pahimmassa tapauksessa taloyhtiö saa ylimääräisen laskun.Näkyi siellä eilen olevan korituolikin huolimattomasti viskattuna.
Tästä tulikin mieleeni,että rupean metsästämään partsille rottinkisohvaa.Pitäisi mallata tuolien kanssa ja se tekeekin jahdista jo vaikeamman.Viime keväänä mieleen ailahti sohvan hankkiminen,mutta silloin se oli vielä pelkkä tuuma.Ja miten sitä pääsee autoton säällisesti jonnekin kehäteitten varteen suuriin huonekalupuoteihin niitä katsastamaan? Mies mukaan ja invataksi? Tuuraajapäivänä ei riitä aika.No,ei kun mietintämyssy päähän ja aivotyöhön.
Sanotaan metallin väsyvän.Eikö voi ajoissa havaita väsymyksen merkkejä? Voisiko metallin kestoiän laskea ja sen mukaan varautua? Mieheni sairastumisen alkutaipaleella katkeroiduin hiukan siitä,että matkat kohdallamme on tehty.Nyt suhtautumiseni on muuttunut ja oikeastaan olen iloinen,että saan pitää molemmat jalkani tukevasti maan kamaralla.Enää ei uniinikaan syöksy näkyjä olemisestani turmakoneessa,jonka kohtalo on sinetöity.Katselen jo tyynin mielin katastrofielokuvien havainnollistettuja lento-onnettomuuksia näyttelijäkeinoin.Osa perustuu todellisiin tapahtumiin.En usko,että lentopelosta pääsee koskaan eroon sen ihmisen vallattuaan.Onhan niitä lentoyhtiöiden järjestämiä kursseja! Vaikka,näin meidän kesken,eläisin hyvin mielelläni terveen miehen kanssa ja lentopelkoisenakin astuisin koneeseen päästäkseni näkemään maailmaa.Aivan varmasti!
Eltsun kenttä uusitaan! Ensi vuonna on yleisurheilun mm-kisat ja urheilijoiden on päästävä harjoittelemaan kunnon kentälle,joka sattuu olemaan myös Suomen vanhin urheilukenttä.Minäkin olen juossut Eltsussa.Koulu oli Urheilukadulla,myös Töölön Yhteiskoulun valmistava koulu,jota ensin kävin, ja voimistelutunti pidettiin joskus Eltsussa.Muistan juosseeni 60m enkä yhtään hullummalla ajalla.Sitten minulla huomattiin synnynnäinen selkävika ja pantiin pumpuliin.Vapautettiin voimistelusta ja kaikesta muustakin kivasta,hiihtämisestä ja luistelusta,yleisestä lystinpidosta.Patjan alle pantiin vanerilevy selän suoristamiseksi ja minua vietiin aina välillä lääkäriin.Nykyisin hoitomenetelmä olisi toinen ja luultavasti selkää rasitettaisiin aivan normaaliin tapaan ja luistinradalle ja hiihtomaille suorastaan kehotettaisiin menemään.No,kyllä minä kokeilin Railin nurmeksilla luistelua vanhemmiltani salaa.Eihän se tietenkään onnistunut,kun kokemus puuttui.Nauratti minuakin Railin lailla mätkähdettyäni jäähän.Sen koommin en ole edes yrittänyt.
Perussuomalaisten pullistumista aina vaan suuremmaksi ihmetellään ja pelätään.Timo Soinia mollaavat toisten puoluiden puheenjohtajat ja hänen suhtautumisensa katolilaisena aborttiin vedetään mennen tullen esille aivan kyllästymiseen asti. Suosion laskemiseksi on otettu käyttöön järeämmät aseet,kertoo politiikasta kaiken tietävä Ilona-ystäväni.HS kirjoittaa,että hänen hauskoille lausumilleen vaalikeskusteluissa muitten puolueitten edustajat eivät enää räjähdä ystävälliseen nauruun.Nyt ollaan vakavin naamoin huolestuneita kaverin näyttävästä esiinmarssista ja siitä mitä kaikkea voikaan tapahtua vaaleissa.Maasta se pienikin on ponnistanut! Olen ihan varma,että Timo Soini Iivisniemen kodissaan myhäilee tyytyväisenä ehkä itsekin hiukan hämmästellen puolueensa suurta suosiota.Toisaalta monen pesuveden kestäneenä poliitikkona ei ehkä vielä tässä vaiheessa tanssiksi pistä.
Sataa silkkaa vettä.Pihalla komea lampi täynnä menneen talven sulanutta lunta.Uudet asukkaat alapuolellamme ovat kotiutumassa asuntoonsa.Tauluja kuuluu pantavan seinille.Roskis pursuaa tyhjistä sikin sokin heitetyistä litistämättömistä pahvilaatikoista,joista jo yksi kokonainen on täyttänyt jätelaatikon ollen vielä pohja ylöspäin.Jätehuollon pojat kiroavat.Pahimmassa tapauksessa taloyhtiö saa ylimääräisen laskun.Näkyi siellä eilen olevan korituolikin huolimattomasti viskattuna.
Tästä tulikin mieleeni,että rupean metsästämään partsille rottinkisohvaa.Pitäisi mallata tuolien kanssa ja se tekeekin jahdista jo vaikeamman.Viime keväänä mieleen ailahti sohvan hankkiminen,mutta silloin se oli vielä pelkkä tuuma.Ja miten sitä pääsee autoton säällisesti jonnekin kehäteitten varteen suuriin huonekalupuoteihin niitä katsastamaan? Mies mukaan ja invataksi? Tuuraajapäivänä ei riitä aika.No,ei kun mietintämyssy päähän ja aivotyöhön.
3. huhtikuuta 2011
ABSURDIT LASTENVAATTEET
USAssa on kohahtanut ja aivan aiheesta.Lastenvaateteollisuus alkoi valmistaa 7-8v tytöille push up-narubikineitä,joissa topattu yläosa! Olen koko tämän omituisen pukeutumisen ajan,jolloin pikkutytöt vaatetetaan aikuisnaisten tapaan,purnannut asiasta kysyen: missä on lapsuus? Onneksi amerikkalaiset äidit ovat nousseet vastustamaan push up-bikineitä ja toivottavasti Englannin tapaan tuotteet vedetään myynnistä.
Ei ole mitään järkeä vaatettaa pikkutytöt houkutteleviin vaatteisiin ja sitten ihmetellään raiskauksien ja lasten hyväksikäyttämisten lisääntymistä.Miksi 7v pitää tässä iässä seksuaalistaa? Ja vielä maassa,jossa muuten lasten paljas iho on kiellettyä näytettävää.Uimarannoilla pitää vauvaikäisetkin olla peitettyinä ja jo 1v tytöt uima-asuisina.Toisaalla vaateteollisuus suoltaa liukuhihnalta pienten tyttöjen aikuisasuja läpinäkyvine puseroineen,alushousuineen,jotka ovat pelkkiä naruja ja navan sekä vatsan paljastavia aistillisia ajatuksia herättäviä muita vaatteita.
Hollannissa 12v tyttö synnytti luokkaretkellä! Monissa kehitysmaissa lapsiavioliitot kuuluvat kulttuuriin.Vanhat ja elähtäneet eurooppalaiset miehet lähtevät etsimään Thaimaasta lapsikumppania itselleen.Helsingissä Taiteiden yön tapahtumat Töölönlahden rannalla peruutetaan tänä vuonna.Monituhatpäinen lauma nuoria 15-20v on juovuksissa,on väkivaltaa ja aivan varmasti puskissa harrastetaan myös seksiä.Nuoria tyttöjä on prostituoituina myös rakkaassa Helsingissämme.Koulujen läheisyydessä vaanii sairasmielinen mies saadakseen kevytpukeisen alaluokkalaisen tytön tyydyttämään outoja mielihalujaan. Ehkä yhtenäiset ja asiallisemmat kouluasut kitkisivät ainakin osan tästä järjettömyydestä pukea lapsi aikuiseksi.Mutta ennen kaikkea,sormeni osoittaa jälleen vanhempiin ja kotiin,pitäisi lapsille opettaa lapsena oloa,antaa hänen olla lapsi,kasvattaa häntä kohti aikuisuutta oikealla tavalla.Eikä saattaa häntä liian aikaisin elämään aikuisen elämää antamalla periksi esimerkiksi vaateteollisuuden kummallisille oikuille tehdä rahaa keinolla millä tahansa.
Illalla eilen oli taas nautittava tuokio televison ääressä kun "Guess who´s coming to dinner" täytti kuvaruudun.Katherine Hepburn,Spencer Tracy ja Sidney Poitier vauhdissa.Kaikki kolme minua miellyttäviä näyttelijöitä.Ja taas oli hymyn ja kyyneleiden paikka.Asiaakin oli,kun ennakkoluuloinen ja rotuerotteleva USA sai ihmeteltäväkseen valkoisen naisen ja mustan miehen aikeet avioitua.Ongelma alkoi jo tietysti kummankin perheessä.Nyt eletään 44 vuotta elokuvan teon jälkeen ja ymmärrys ja suvaitsevaisuus on lisääntynyt.Enää ei paheksuta ainakaan siinä määrin.Tosin täydellinen hyväksyminen saattaa olla työn takana meillä Suomessakin suhtautumisessamme toisten rotujen edustajiin.
Vielä muutama vuosikymmen takaperin minunkin eräs silloinen ystäväni sanoi aina lastenvaunuissa makaavan tummaihoisen lapsen nähdessään "matkamuisto".Nyt adoptiolapsetkin kautta maailman ovat yleisiä.Enää emme liioin lähde "kaupungille katselemaan neekereitä",kuten Helsingin olympiakesänä 1952.Afrikasta tulleita vilisee katukuvassa monessa Suomen kaupungissa.Emme enää jää tuijottamaan.Ja fiksuimmat meistä pitävät ajatukset ominaan.Kaikki eivät pidä suutaan kiinni.Somalialaisiin suhtaudutaan ehkä kaikkein varauksellisemmin.
Mutta mustan ja valkoisen välisen avioliiton hyväksyn varauksetta.Varsinkin jos ovat samasta kulttuurista.Heillä onnistumisen mahdollisuudet ovat vahvempia niin itsensä osalta kuin ympäristön suhtaumisen kannalta.Jos toinen on erilaisista olosuhteista,voi vaikeuksia tulla.Mutta sekin on heidän oma asiansa,eikä siihen pidä muiden puuttuman.Vanhemmat puuttuessaan ajattelevat usein itseään,eikä lasten parasta,vaikka niin sanovat.Jokainen on oman onnensa seppä.Kuitenkin.
Ei ole mitään järkeä vaatettaa pikkutytöt houkutteleviin vaatteisiin ja sitten ihmetellään raiskauksien ja lasten hyväksikäyttämisten lisääntymistä.Miksi 7v pitää tässä iässä seksuaalistaa? Ja vielä maassa,jossa muuten lasten paljas iho on kiellettyä näytettävää.Uimarannoilla pitää vauvaikäisetkin olla peitettyinä ja jo 1v tytöt uima-asuisina.Toisaalla vaateteollisuus suoltaa liukuhihnalta pienten tyttöjen aikuisasuja läpinäkyvine puseroineen,alushousuineen,jotka ovat pelkkiä naruja ja navan sekä vatsan paljastavia aistillisia ajatuksia herättäviä muita vaatteita.
Hollannissa 12v tyttö synnytti luokkaretkellä! Monissa kehitysmaissa lapsiavioliitot kuuluvat kulttuuriin.Vanhat ja elähtäneet eurooppalaiset miehet lähtevät etsimään Thaimaasta lapsikumppania itselleen.Helsingissä Taiteiden yön tapahtumat Töölönlahden rannalla peruutetaan tänä vuonna.Monituhatpäinen lauma nuoria 15-20v on juovuksissa,on väkivaltaa ja aivan varmasti puskissa harrastetaan myös seksiä.Nuoria tyttöjä on prostituoituina myös rakkaassa Helsingissämme.Koulujen läheisyydessä vaanii sairasmielinen mies saadakseen kevytpukeisen alaluokkalaisen tytön tyydyttämään outoja mielihalujaan. Ehkä yhtenäiset ja asiallisemmat kouluasut kitkisivät ainakin osan tästä järjettömyydestä pukea lapsi aikuiseksi.Mutta ennen kaikkea,sormeni osoittaa jälleen vanhempiin ja kotiin,pitäisi lapsille opettaa lapsena oloa,antaa hänen olla lapsi,kasvattaa häntä kohti aikuisuutta oikealla tavalla.Eikä saattaa häntä liian aikaisin elämään aikuisen elämää antamalla periksi esimerkiksi vaateteollisuuden kummallisille oikuille tehdä rahaa keinolla millä tahansa.
Illalla eilen oli taas nautittava tuokio televison ääressä kun "Guess who´s coming to dinner" täytti kuvaruudun.Katherine Hepburn,Spencer Tracy ja Sidney Poitier vauhdissa.Kaikki kolme minua miellyttäviä näyttelijöitä.Ja taas oli hymyn ja kyyneleiden paikka.Asiaakin oli,kun ennakkoluuloinen ja rotuerotteleva USA sai ihmeteltäväkseen valkoisen naisen ja mustan miehen aikeet avioitua.Ongelma alkoi jo tietysti kummankin perheessä.Nyt eletään 44 vuotta elokuvan teon jälkeen ja ymmärrys ja suvaitsevaisuus on lisääntynyt.Enää ei paheksuta ainakaan siinä määrin.Tosin täydellinen hyväksyminen saattaa olla työn takana meillä Suomessakin suhtautumisessamme toisten rotujen edustajiin.
Vielä muutama vuosikymmen takaperin minunkin eräs silloinen ystäväni sanoi aina lastenvaunuissa makaavan tummaihoisen lapsen nähdessään "matkamuisto".Nyt adoptiolapsetkin kautta maailman ovat yleisiä.Enää emme liioin lähde "kaupungille katselemaan neekereitä",kuten Helsingin olympiakesänä 1952.Afrikasta tulleita vilisee katukuvassa monessa Suomen kaupungissa.Emme enää jää tuijottamaan.Ja fiksuimmat meistä pitävät ajatukset ominaan.Kaikki eivät pidä suutaan kiinni.Somalialaisiin suhtaudutaan ehkä kaikkein varauksellisemmin.
Mutta mustan ja valkoisen välisen avioliiton hyväksyn varauksetta.Varsinkin jos ovat samasta kulttuurista.Heillä onnistumisen mahdollisuudet ovat vahvempia niin itsensä osalta kuin ympäristön suhtaumisen kannalta.Jos toinen on erilaisista olosuhteista,voi vaikeuksia tulla.Mutta sekin on heidän oma asiansa,eikä siihen pidä muiden puuttuman.Vanhemmat puuttuessaan ajattelevat usein itseään,eikä lasten parasta,vaikka niin sanovat.Jokainen on oman onnensa seppä.Kuitenkin.
2. huhtikuuta 2011
ARVOITUKSELLINEN KATTOMAALAUS
Varsin aikaista kirjoittamista tänään,mutta takana touhukas yö,jotta yhtä hyvin koneen ääreen,kun nukkuakaan ei voi.Eilinen päivä meni siihen,kun yritin saada selville Hesperiankadun Mehiläisen mm.4.krs kattomaalauksen tekijän.Akateemisesta ostin Hannu Pesosen Mehiläinen 100 vuotta suomalaisten elämässä,jota olin jo Mehiläisessä käydessäni selaillut ja josta myös siellä omalääkärin kanssa jutellut.Kirjastakaan noin äkkisältään ei taiteilija selvinnyt.Kerrottiin kyllä Keravan puuseppätehtaan valmistaneen huonekalut,joita yhä Mehiläisessä on.
Otin yhteyttä Museovirastoon,jonka suojeluksessa kattomaalaukset ovat.Ei tiedetty.Soittelin eri instansseihin,puhuin intendenttien,museomestareiden sekä museonjohtajien kanssa.Kukaan ei tiennyt.Nyt on vielä yksi intendentti,jota koetan viikonlopun jälkeen tavoittaa.Sitten on vielä Mehiläisen viestintä- ja markkinointijohtaja,joka voisi tietää.Itse veikkaan taiteilijaksi joko Kalle Carlstedtia tai Eino Rappia.Tykkään juuri tämmöisistä tutkimisista,selville ottamisista,jotka viisastuttavat itseäänkin.Aika noloa muuten,ettei Museovirasto tiedä,mitä suojelevat ja missä.Mehiläisen henkilökunta oli niin paljon maalauksista selvillä,että tiesi niiden olevan suojeltuja.
Kirjan lisäksi ostin ladattavan ikkunanpesuvehkeen.Nyt pitäisi sujua kuin leikki,kun ei tarvitse lotrata saippuavesien kanssa.Tulee laitteesta suoraan ja vielä imaisee sisäänsä nesteet lasista.Kuivaaminenkin kuuluu koneen tehtäviin.Ei mitään isoäitien aikuista hössäämistä sanomalehtienkaan kanssa.Kaikkea ne saksalaiset keksii! Se,koska sitten olen niin tarmokas,että pääsen kokeiluasteelle,onkin jo toinen juttu.
Kela soitti ja lupasi lähettää jäljennökset niistä papereistani,joista selviää se taksifirma,joka veloitti tammikuussa miehen lääkärireissulla eri maksun koirasta tai tavarasta ja jota Kela ei korvannut.Jos tavara tarkoitti pyörätuolia,siitä ei saa maksua ottaa.Otin tästäkin selvää.Perästä kuuluu.Mitä koiraan tulee,sitä ei meillä ole.
Eilen oli ainakin minusta tavattoman viileää ulkona.Palelin köpöttäessäni ratikkapysäkille.Tuuli vielä lisäsi kylmyyttä.Nyt on luvattu "pysyvästi" plusasteita.Ja sehän edesauttaa,että pääsisimme lumista eroon.Lokit lentelevät jo huolestuneina kattojen yllä tarkastaen pesäpaikkoja,jotka ovat toistaiseksi syvästi lumiuppeluksissa.Jos minulta kysytään,kattolumet saisivat jäädäkin.Mitähän sille Thaimaahan aikovalle lumenpäästäjälle mahtaa kuulua? Lehdissä ei enää kerrota kaverin edesottamuksia.Oli sellainen nopeanpuoleinen tähdenlento julkisuuden valokeilassa.
En enää juurikaan ällisty suoranaisesti mistään,mutta eilen ihan vähän.Etsiessäni netistä henkilöitä,joihin voisin ottaa yhteyttä kattomaalausten takia,osui silmiini outo luettelo.Siinä oli suomalaiset julkisuuden elävät ja kuolleet homoseksuaaliset ihmiset kuin myös biseksuaaliset ja yksi queer! Nimet peräkanaa ja vieressä kolme saraketta,jossa selvitettiin tarkemmin suuntaus.En tiennyt,mikä on "queer".Piti sekin tarkistaa.Tarkoittaa henkilöä,jonka sukupuolta ei voi tai tahdota määritellä.Mietin,kenelle ja miksi tämmöinen luettelo.Mitä näillä tiedoilla tehdään? Minkä ihmeen takia on tärkeää julkaista jonkun henkilön seksuaalinen suuntaus? Mitäs hemmettiä sillä on tekemistä minkään kanssa? Minä olen hetero.Mitä sitten? Tai oikeammin muodikkaasti "so what".
Nyt menen tiputtelemaan tässä välillä aamukahvit ja paahdan leivät.Mies revittävä hereille.
Tehty! Ai että on hyvää semmoinen vastapaahdettu valkoinen toast,jossa päällä appelsiinimarmeladia ja juustoa.Mies ruokitaan terveellisemmin.Nyt hän on jo taas kuuntelemassa Anna Kortelaisen kirjaa L.Onervasta. Itsekin ajatellut sen kuunnella aikanaan.
Tänään ei ulos tuonne harmauteen.Roskiskeikka minulla tyydyttää siinä happihyppelyssä raittiin ilman tarpeen.Ja sitten voisi hyödyntää sisälläolon johonkin semmoiseen hommaan,mitä on siirrellyt ajasta toiseen.Niin paljon olen saanut aikaan,että konesilppusin vanhoja laskuja ja tiliotteita.Tuli kolme isoa muovikassillista paperiliuskaa.Nyt olen sentään jo tämän vuosisadan puolella.Mitä kaikkea lippua ja lappua sitä onkaan tullut säästettyä.
Näihin tuumailuihin ja seuraavaan kertaan.
Otin yhteyttä Museovirastoon,jonka suojeluksessa kattomaalaukset ovat.Ei tiedetty.Soittelin eri instansseihin,puhuin intendenttien,museomestareiden sekä museonjohtajien kanssa.Kukaan ei tiennyt.Nyt on vielä yksi intendentti,jota koetan viikonlopun jälkeen tavoittaa.Sitten on vielä Mehiläisen viestintä- ja markkinointijohtaja,joka voisi tietää.Itse veikkaan taiteilijaksi joko Kalle Carlstedtia tai Eino Rappia.Tykkään juuri tämmöisistä tutkimisista,selville ottamisista,jotka viisastuttavat itseäänkin.Aika noloa muuten,ettei Museovirasto tiedä,mitä suojelevat ja missä.Mehiläisen henkilökunta oli niin paljon maalauksista selvillä,että tiesi niiden olevan suojeltuja.
Kirjan lisäksi ostin ladattavan ikkunanpesuvehkeen.Nyt pitäisi sujua kuin leikki,kun ei tarvitse lotrata saippuavesien kanssa.Tulee laitteesta suoraan ja vielä imaisee sisäänsä nesteet lasista.Kuivaaminenkin kuuluu koneen tehtäviin.Ei mitään isoäitien aikuista hössäämistä sanomalehtienkaan kanssa.Kaikkea ne saksalaiset keksii! Se,koska sitten olen niin tarmokas,että pääsen kokeiluasteelle,onkin jo toinen juttu.
Kela soitti ja lupasi lähettää jäljennökset niistä papereistani,joista selviää se taksifirma,joka veloitti tammikuussa miehen lääkärireissulla eri maksun koirasta tai tavarasta ja jota Kela ei korvannut.Jos tavara tarkoitti pyörätuolia,siitä ei saa maksua ottaa.Otin tästäkin selvää.Perästä kuuluu.Mitä koiraan tulee,sitä ei meillä ole.
Eilen oli ainakin minusta tavattoman viileää ulkona.Palelin köpöttäessäni ratikkapysäkille.Tuuli vielä lisäsi kylmyyttä.Nyt on luvattu "pysyvästi" plusasteita.Ja sehän edesauttaa,että pääsisimme lumista eroon.Lokit lentelevät jo huolestuneina kattojen yllä tarkastaen pesäpaikkoja,jotka ovat toistaiseksi syvästi lumiuppeluksissa.Jos minulta kysytään,kattolumet saisivat jäädäkin.Mitähän sille Thaimaahan aikovalle lumenpäästäjälle mahtaa kuulua? Lehdissä ei enää kerrota kaverin edesottamuksia.Oli sellainen nopeanpuoleinen tähdenlento julkisuuden valokeilassa.
En enää juurikaan ällisty suoranaisesti mistään,mutta eilen ihan vähän.Etsiessäni netistä henkilöitä,joihin voisin ottaa yhteyttä kattomaalausten takia,osui silmiini outo luettelo.Siinä oli suomalaiset julkisuuden elävät ja kuolleet homoseksuaaliset ihmiset kuin myös biseksuaaliset ja yksi queer! Nimet peräkanaa ja vieressä kolme saraketta,jossa selvitettiin tarkemmin suuntaus.En tiennyt,mikä on "queer".Piti sekin tarkistaa.Tarkoittaa henkilöä,jonka sukupuolta ei voi tai tahdota määritellä.Mietin,kenelle ja miksi tämmöinen luettelo.Mitä näillä tiedoilla tehdään? Minkä ihmeen takia on tärkeää julkaista jonkun henkilön seksuaalinen suuntaus? Mitäs hemmettiä sillä on tekemistä minkään kanssa? Minä olen hetero.Mitä sitten? Tai oikeammin muodikkaasti "so what".
Nyt menen tiputtelemaan tässä välillä aamukahvit ja paahdan leivät.Mies revittävä hereille.
Tehty! Ai että on hyvää semmoinen vastapaahdettu valkoinen toast,jossa päällä appelsiinimarmeladia ja juustoa.Mies ruokitaan terveellisemmin.Nyt hän on jo taas kuuntelemassa Anna Kortelaisen kirjaa L.Onervasta. Itsekin ajatellut sen kuunnella aikanaan.
Tänään ei ulos tuonne harmauteen.Roskiskeikka minulla tyydyttää siinä happihyppelyssä raittiin ilman tarpeen.Ja sitten voisi hyödyntää sisälläolon johonkin semmoiseen hommaan,mitä on siirrellyt ajasta toiseen.Niin paljon olen saanut aikaan,että konesilppusin vanhoja laskuja ja tiliotteita.Tuli kolme isoa muovikassillista paperiliuskaa.Nyt olen sentään jo tämän vuosisadan puolella.Mitä kaikkea lippua ja lappua sitä onkaan tullut säästettyä.
Näihin tuumailuihin ja seuraavaan kertaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)