Lauantai urkeni lämpimänä ja hiukan painostavana ikään kuin sadetta enteillen. Aurinkoista ja kuumaa kesää povattu eteenkin päin. Lomilta palanneita harmittaa. Minkäs teet, Suomen kesä on oikullinen kaveri.
Palvelusetelintuottaja soitti ja varmisti ensi viikkoisen tutustumiskäynnin. Tiedän nyt myös hiukan enemmän setelin käytöstä puhuttuani sosiaaliohjaajani kanssa. Omaishoitaja menettää lakisääteisiä vapaapäiviä kutakin kuuden tunnin tuuraajan aikaa kohti. Kuin myös hän maksaa käynneistä omavastuuosuutensa. Katsotaan nyt, miten homma menee, jatkuuko setelin käyttöni jne.
Yläpuolen asunnossa on ollut vesivahinko. Veden tulo loppuikin ykskaks eräänä päivänä ja minä heti soittamaan huoltoon, onko hetken vai päivän poissa. Oli hetken. Eilen tuli vesimies tarkistamaan, ettei meillä vuoda. Katselin keittiön lattiaan, mutta se oli turhaa, koska putket kulkevat seinän sisällä ja jos vuotoa on, on se siellä. Jaahas. Miehellä oli keppi, jonka päässä tärkeän näköinen tunniste ja toisessa päässä mittari. Keppi kertoi, että seinän sisällä ei vuoda eli ole kosteutta, kun hän työnsi kepin seinään kiinni. Kaikkea ne saksalaiset keksii. Ennen muinoin luultavasti avattiin seinä tarkistamista varten. Mies oli antautunut sydänjuuriaan myöten putkialalle, koska olisi luennoinut kauemminkin putkien ihmeellisestä maailmasta. Mutta puoliso odotti lounastaan ja niin putkimiehen ja minun tiet erosivat.
Jaksoin illalla vaivoin katsoa Poirotin. Ennen oli hän mielimiehistäni yksi ja olin kiinnostunut jopa niin, että luin Agatha Christietä laajemminkin. Olenko minä muuttunut, koska Hercule Poirot on menettänyt suurelta osin kiinnostukseni? Poirotia jaksoi katsoa uudestaan ja uudestaan, nyt nippanappa. Eikä siihen välttämättä vaikuta, että jaksot ovat tuttuja entuudestaan. Sanotaan sitten, että minä olen muuttunut. Ehkä katsomisen yritystä innostaa enää näyttelijä Poirotina, David Suchet.
Olen iltaisin ollut käymässä Amazonilla. Pikkutytöstä lähtien ovat tutkimusmatkat minua kiehtoneet, eikä kiinnostus ole laantunut. Nyt etsin 1900-luvun alkupuolella Percy Fawcettin kanssa kadonnutta kaupunkia, jolle hän antoi nimeksi Z. Ei löytynyt kaupunkia ja etsijäkin hävisi jäljettömiin poikansa ja tämän ystävän kanssa jonnekin Amazonin viidakkoon. Heidän katoamisensa on kiinnostanut muita tutkimusmatkaajia, mutta ei jälkeäkään kolmikosta. Luonto pitää salaisuutensa.
Päivä niin pitkällä, että alkaa olla puolison ruoka-aika. Siispä töihin.
Olen aina tykännyt näistä Poirot -leffoista, joissa David Suchet näyttelee ja niistä uusimmista Neiti Marplei'sta myös. Aikoinaan luin varmaan kaikki Aghatan kirjat läpi ja muutamat sekä suomeksi että englanniksi. Mutta nyt on jäänyt muutama Poirot jäänyt väliin, mietin juuri, että olenko vaan saanut kyllikseni. Mutta eilen kun katsoin, niin huomasin, että kiinnitin huomiota kuvaukseen, vaatetukseen ja esineisiin, kun ei tarvinnut enää miettiä murhaajaa. Jotenkin innostuin uudelleen, että näissähän on v ielä palkon nähtävää.
VastaaPoistaAika kurjaa, että menettää kuuden tunnin vuoksi koko vapaapäivän. Mutta toisaalta jos enemmän hyötyy siitä, että on kerran viikossa kunnolla aikaa hoitaa asioita, eikä niinkään kaipaa niitä kokonaisia vapaapäivä, niin silloin kai ne palvelusetelit ovat ok, mutta reiluuden vuoksi musta pitäisi olla siin, että vaikka kolme kuuden tunnin sessiota vastaisi yhtä vapaapäivää.
CurryKaneli, palveluseteli ei edellytä viikoittaista vapaata, vaan 3x6 tuntia kuukaudessa ja ne voi jakaa kuuden tunnin jaksoihin kolmen kuukauden ajaksikin ymmärrykseni mukaan. Tähän tähtään: kerran kuussa á 6 tuntia. Vapaapäivän menetys koskee näitä lakisääteisiä, joita on 3 pv per kuukausi. Niistä menetetään. Minulla on "varastossa" päiviä, kun puoliso ei ole intervallihoidossa ollut koko tänä vuonna. Vähän sekavaa, eikö totta?
Poista