29. huhtikuuta 2020

EI SÄÄDETTYÄ TURVAVÄLIÄ

Ihmiset alkavat kyllästyä jo joihinkin rajoituksiin. Ostoskeskuksessa ei niinkään välitetty turvaväleistä. Ei metristä, eikä puolestatoista. Siinä vaan kylkeä hipoen mentiin. Yhdelle miehelle sanoin "turvaväli", kun tuli takaapäin ja ohitti sentin päästä. Toinen aivasteli railakkaasti. Ei hihaan, ei nenäliinaan. Kiersin hyvin kaukaa. Ostin ruokatarpeita niin, että on pitkälle vielä vapun jälkeenkin. Pesin kotona heti kädet, purin ostokset, kuorin appelsiinin ja söin. Piti taas pestä, koska en pessyt appelsiinia. Moni käsi hipelöinyt hedelmää, puristellut, vaihtanut toiseen. Minulla valinta on nopeaa.

Poliisikin antanut ohjeen, että kansa pitäisi pysyä valpurina kotonaan. Tulee mielenkiintoista nähdä, miten suhtaudutaan koronavirukseen ja rajoituksiin. Minä kun en usko muuhun kuin siihen, että moni kokoontuu, eikä osaa laskea kymmeneen. Ja mitä tuumii Manta-neito aitauksessaan? On hän seiniä kokenut. Pykättiin hotelli kerran ympärille ja moni maksoi maltaita saadakseen yöpyä Mantan kanssa.

Läppäri on hieno! Olen oikein tyytyväinen. Vanha kone toisinaan unohti kirjoittaa konsonantin. Tämä nöyrästi nekin. Opettelisinko kymmensormijärjestelmän? Parilla, kolmella on tähän asti menty. Vaikka isä panikin konekirjoituskouluun joskus. Opettaja ryyppäsi toimistossaan ja me oppilaat naputtelimme sen minkä naputtelimme. Kukaan ei oppinut kymmensormijärjestelmää siinä koulussa.  Isä sai tietää opettajan juomisesta ja minut otettiin koulusta pois. Sitä ennen oli otettu pois balettikoulusta, kun rahkeita ei ollut primaballerinaksi, eikä muuksikaan ballerinaksi. Tutua en päässyt edes kokeilemaan. Vuosia myöhemmin näin Joutsenlammen, mutta en ollut ollenkaan katkera, vaikka olinkin menettänyt hienon Odetten roolin romuluisen olemukseni takia. Sittemmin olen nähnyt useitakin Joutsenlampia ja nauttinut niistä kaikista. Teini-iässä menin Vuorisolan tanssikouluun ja sen kävin hamaan loppuun asti. Tykkäsin, eikä minulle sanottu, että en opi. Opin hyvinkin!




















28. huhtikuuta 2020

UUDELLA KONEELLA

Kiva uusi läppäri minulla. Ihka uusi. Ystäväni S kävi sen asentamassa, josta hänelle lämmin kiitos. Kun ottaa hauskat jutustelut laskuihin mukaan, hommassa meni kirjaimellisesti koko päivä. Annoin kahvia ja sen myötä pientä syötävää. Ja nyt naputtelen uudella koneellani uutta tekstiä.

Olen lähdössä asioille eli lähinnä ruokakauppaan hedelmien ostoon. Tippaleipiin en sorru. En liioin simaan. Tämäkin vappu ilman niitä. Manta on aidattu. Hyvä. Vuosikausia olen jo surrut hauraan neidon kestämistä vappuiloissa. Itse lakitus tapahtunut jo vuosien ajan nostokurjen korista. Mutta altaassa räpiköiminen ottaa silti koville patsaan kestokyvylle. Saas nähdä, miten tänä vuonna käy. Estääkö kaksi ja puoli-mtrinen aita altaaseen ja patsaan luo pääsyn?

Yöpöydällä enää yksi lukematon kirja. Siitäkin pääsen tuotapikaa eroon. On marssittava joko kirjakauppaan tai hyllylle kotona. Immanuel Kantin jätin suosiolla kesken. Onko kirjojen ostaminen lisääntynyt? Lukeminen? Äänikirjojen kuunteleminen? Uskon niin. Mitä tapahtuu koronaviruksen jätettyä maailman rauhaan? Jäljet takuulla jättää.

Lipittelen tässä lattelasini tyhjäksi ja alan valmistautua kauppareissua varten. Kolmen tunnin kuluttua avautuu ostoskeskuksen Stockmann ja pääsen vaivatta Herkkuun. Pääsisin aikaisemminkin, jos  käyttäisin muita ovia. Kiirettä ei ole. Ja ihanaa: toukokuu alkaa ylihuomenna yöllä.




24. huhtikuuta 2020

KIUKUTTELU TEKEE HYVÄÄ

Eilen aamulla koko Raide-Jokeri kaikkine töineen oli minulle täyttä sitä itteään!!!  Kun piti mennä suihkuun, ei tullut vettä. Eikä sitä tullut pari päivääkään sitten. Lappu pannaan ulko-oveen samalla hetkellä, kun veden tulo tyssää. Ja niinhän minä taas riemastuin ja soitin HSY-nimiseen paikkaan. Puhelu meni asiakaspalveluun. Tuttuja paikkoja minulle. Olin kohtelias, mutta raivoissani. Korona vaatii hygieniaa, käsien pesua mennen tullen. Milläs peset, jos ei ole vettä? Käsidesi ei kuulemma riitä. Rouvashenkilö HSY:n asiakaspalvelussa otti kiukkuni vastaan ihailtavalla arvokkuudella ja kärsivällisyydellä. Miksi ei informaatiota tunteja kestävästä vesikatkosta jaeta postiluukusta talouksiin? Onko joka ilta ja aamu mentävä tutkimaan, jos on terveisiä asukkaille jostain? Eilinen katko kuulemma päätettiin ykskaks! Ei kuin lappua oviin, että paragraafit tulee täytettyä. Välillä puuskutin asiakaspalvelun rouvalle, että kiihkon täyttämä ärtyisyyteni ei ole henkilökohtaista. Yllättäen hän lupasi, että vastedes muutama päivä ennen vesikatkoa minulle tulee puhelimeen HSY:ltä siitä tieto. Ällistyin niin, että meinasi puhelin pudota korvalta. "Onko se yleinen tapa?" kysyin hämmästyksen sävyttämällä äänellä. On, eikä maksa mitään. No, ei tämäkään minua lepyttänyt, KOSKA OLI MENOA JA PITI PÄÄSTÄ PESULLE TAI EDES KÄDET PESEMÄÄN. Puhelu päättyi ja menin ärhentelemään vuoteeseen. Paska Raide-Jokeri!

Kun lopulta vettä tuli, tein vesiaskareeni ja panin naaman ihmiskuntoon ja lähdin asioille. En ollut parhaimmalla tuulellani. "Onks sulla henkkaria?" kysyi suuren elektroniikkamyymälän kassa, kun olin hakemassa netistä tilattua läppäriä. Nousin heti takajaloilleni. Katselin tytteliä kaikella sillä vanhemman ihmisen arvovallalla ja ilmoitin omistavani "matkustusasiakirjan muodossa todistuksen henkilöllisyydestäni".  "Mtäh?" sanoi tytteli. Annoin passini. Sain paketin ja lähdin. Olin väsynyt, kiukkuinen ja koronaan kyllästynyt. Penkit oli kauppakeskuksesta poistettu. Minulla oli nyssykkä poikineen, joita raastoin kotiin paahtavassa paisteessa. Onneksi oli aurinkolasit. Se venäläinen suolakurkkupurkkikin painoi kassissa ainakin tonnin. Avasin kotona keltaisia rusinoita sisältävän pussin ja söin kourallisen. Purin ostokset ja menin pitkäkseni. Kaksi kertaa olin pessyt käteni.Soitin K:lle ja haukuin koko maailman!

Läppäri on yhä paketoituna eteisessä. Avaan myöhemmin. Laskukin on tullut. Eräpäivä toukokuussa. Nukuin ainakin hyvin. Syy ehkä eilisen päivän uuvuttavissa (henkisessti) tapahtumissa. Pilvistä. Talitiainen hyppelee koivussa. En nenääni ulos tänään pane.Partsinkin tuolitoppaukset saavat odottaa. Onhan tässä kevättä. S:n kanssa oli puhetta: tulisi ehkä sunnuntaina käymään. Saadaan tämäkin viikko kunnialla loppuun. Ensi viikolla toukokuu!






























































































































































'''



















































































































































































































































































































































































































































23. huhtikuuta 2020

TORSTAISSA AINA TOIVOA

Uusi päivä, torstai, ja uudet kujeet. Tässä iässä! Luin illalla myös kesken jäänyttä Immanuel Kantin kirjaa Ikuiseen rauhaan. Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1795 ja on takakannen mukaan "yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään". En taida jaksaa lukea loppuun. Olen lukenut  kuivia kirjoja, mutta tämä...  "Mikään valtio älköön sekaantuko väkivaltaisesti toisen valtion  hallitusasioihin."  Mikäpä siihen oikeuttaisi ? kysyy Kant.

Aamuisin aurinko varhain paistaa suoraan vuoteeseen. Herään siihen. Vedin verhoa enemmän ikkunan eteen.  Kun koivuihin ilmestyvät lehdet, helpottaa. Vedän verhon pois. Koivuissa vasta pienen pienet silmut. Ei niistä ole avuksi.

Olen lähdössä asioille. Myös ruokakauppaan. Tarvitsen kurkkunaamion ja ostan kurkun. Osan kurkusta syön. Tarvitsen taas muutakin. Ihminen tarvitsee aina jotain. Joskus sitä mitä haluaa ja tarvitsee, ei voi saada syystä tai toisesta. Minä voisin helposti saada tippaleipiä, vaan en osta. Itsekin niitä joskus tehnyt. Miten sitä muinoin ollutkin niin viitseliäs. Makkarankin teko sujui. Teurastamosta lampaan suolia. Karkkeja, näkkileipää...  kaikenlaista.  Enää ei. Ei sitten millään. Ei ajatustakaan. Simaakaan en vapuksi osta. Äitini teki maailman parasta. Itse yritin kerran ja surkeasti epäonnistuin. Kaupan simat ovat kaukana oikean siman mausta. Poreilevaa sokerivettä, jossa lilluu näön vuoksi yksi tai kaksi rusinaa. Wanhan Porvoon fabriikin sima ehkä aitoa makua lähinnä. En osta sitäkään.  Ostan samppanjaa.

Olin illalla meininkini mukaisesti Portillon mukana junamatkalla Amerikassa. Ilahduttaa hänen kirkaan väriset asunsa. Housut kaikissa sateenkaaren väreissä, paita ja takki myös. Nyt hänellä jälleen matkaoppaana vanha opus USAn junareiteistä. Jotkut radat kuten aamoisina aikoina, kun ratamatkailu oli vielä alussa. Rautavalimot puskivat raidetta, kipinät sinkoilivat. USA oli nuori ja valmiina valloittamaan.

Kello käy kahdeksaa aamulla. Latte juotu. Päivä voi alkaa.







22. huhtikuuta 2020

KOVA MIMMI MINNA CANTH

Tuoksun Diorin Joylle ja se on hyvä tuoksu. Omaehtoista karanteenia olen viettänyt. Tosin kaupoissa käynyt ja huomenna taas. Olen lukenut kesken jääneitä kirjoja loppuun.Viimeisin Minna Rytisalon Rouva C. Luin sen mielelläni. Fakta Minna Canthista muuttunut fiktioksi. On kirjailijan oikeus.

Ajelin metrollakin. Vaunut tyhjiä, ihmiset eivät liiku. Kuin pikkukaupunki. Kevät on kuitenkin. Silmut pullistuvat puissa ja pensaissa. Lämmintä.  Ei enää paksuja kaulaliinoja. Stadin Slangi ilmoitti, että Helsinki-päivää ei vietetä. Ei siis tänä vuonna Espan puistoon. Vappukin jää laihaksi iloitteluksi. Ravintolat pysyvät kiinni. Korona hallitsee. Tähän alkaa tottua, vaikka kyllästyttääkin.

K uskaltautui ulos viikkojen jälkeen. Oli tuntunut oudolta mutta ihanalta. Kevättuuli poskipäissä, aurinkoa. Minä en ole pystynyt noin sisätiloissa olemaan. Tulisin hulluksi. Roskiskäynti ei riitä. Tänään kävin parvkkeella. Lattialla yksi kuivunut pörriäinen. Nostin sisälle tuolin pehmusteet. Sitten taas ulos ja paikoilleen. Jos istuisin joskus. Vaikka tämä parveke ei houkuttele. Ikävöin Skattan tilaa ja kukkivia kirsikkapuita, öisiä lepakoita ja mereltä tuulta. Täällä tuoksuu vain kaupunki. Ei ratikkaakaan. Kiskot kuuluvat metrolle. Pääsenkö täältä koskaan pois?

Tänään illalla lähden Michael Portillon mukana junamatkalle Amerikassa, jonne en ole koskaan hinkunut matkustaa.  Nuorempana kiehtoi maantie 66. Nykyisin siitä on tallella vain pätkiä. No, en koskaan USAan mennyt. Leena meni vaihto-oppilaaksi Amarilloon. En sittenkään sinne halunnut, vaikka kertoikin jänniä juttuja. Koulutanssiaisia, poikaystäviä ja suurta kaikki. Minä tahdoin Espanjan Barcelonaan, mutta en sinnekään koskaan päässyt.

Tätä tässä, hiukan alakuloa ja pitkästymistä. Huomenna liikkeelle!




17. huhtikuuta 2020

MARKKINOINTIIN TERVEISENI

Mainitsin täälläkin siitä, että Stockmann eriarvoistaa kanta-asiakkaitaan antamalla 20% alennuksen vain verkkokaupassa omavalintaisena päivänä, vaikka tavaratalo on rajoitetusti päivittäin auki koronaviruksen aikana. Kirjoitin asiakaspalveluun. Minunhan kävi hyvin asioidessani siellä valitsemallani alennuspäivänä, koska sain kassalta suoraan tuon 20%. Kuinka moni verkkoa käyttämätön kanta-asiakas sitä osaa vaatia? Sain asiakaspalvelusta vastauksen, jossa kerrottiin terveiseni menneen markkinointiosastolle. Mene ja tiedä, menikö. Kiittivät "arvokkaaasta" palautteestani.Tietysti viestissäni pahoittelin myös, jos menetämme koko Stockmannin. Vienhän sinne rahani jo kolmannessa polvessa.

Imurointi ei aikeestani huolimatta eilen maistunut. Tein ihan muuta. Sain pääsiäiskortinkin, josta soitin ja kiitin E:tä. Yhdeksän päivää kortti tehnyt matkaa Oulusta Helsinkiin. Posti! M soitti ja tovin juttelimme. Hän on töissä kaikkine varotoimenpiteineen. Koronastakin puhuimme.

Olen Risto Isomäen kirjassa Viiden meren kansa loppusuoralla. Luvussa, jossa kerrotaan Kaalin kraatterista Viron Saarenmaalla. Syntyi meteoriitin putoamisesta  joskus esihistoriallisena aikana. Törmäys oli kuulemma kuultu Suomessa asti. Kraatteri on täynnä jännittävää mystiikkaa. Isometsä kertoo ihmisten rakentaneen aikoinaan aukon ympärille muhkean ympärysmuurin, josta enää rippeet tallella. Ainakin tuo juttu Kaalista on kirjassa faktaa, vaikka romaani onkin.

Auringonpaiste heijastuu kirkkaana koivujen rungoista ikkunani edessä. Sinitiaiset leikkivät oksistossa ja vanha varisvaari kököttää korkean kuusen varjoissa. Eilen sataneesta lumesta ei tietoakaan. No, jos tieto sentään. Näinhän sen minäkin. Punanuttuinen  tyttö pyöräilee kadulla. Valkoinen auto hänet ohitti. Muita ei näy. Koronanhiljainen on kylätie.




16. huhtikuuta 2020

EN LUOTA VIELÄKÄÄN

Postista soitettiin koskien taannoista pettymystäni Postin toimintaan. Kirjoitinhan toimitusjohtajalle kirjeen.  Kerrottiin, että kirjeeni on lähetetty kuljetusosastojen päälliköille ja on kuulemma alettu ottaa selvää, miksi jouduin kolmatta viikkoa pakettiani odottamaan. Yksi selitys kuulemma oli, ettei minuun saatu yhteyttä koko sinä aikana (???). Vastasinhan tähänkin puheluun. Ja kun vielä tiiviisti odotin Postin yhteydenottoa, miksi olisin ollut vastaamatta? Tietysti on ymmärrettävää, että syy yritetään langettaa asiakkaalle. No, asiahan on jo nyt mennyt ja kerroin Postin soittajalle antavani arvoa sille, että minuun otettiin nyt yhteyttä ja pahoiteltiin tapahtunutta. Ehkä kuljetuspäälliköt saivat idean alkaa valvoa tarkemmin alaistensa tekemisiä. Luotanko Postiin tämän jälkeen? En.

Kerroin A:lle sähköpostissa, että Suomessa on maa valkoinen ja lunta sataa Helsinkiä myöten. Ja että meillä yleensä huhtikuu on tällainen. Kevät keikkuen tulevi!  Espanjassa ollaan kevään kulussa pitemmällä ja onneksi olkoon siitä ystävälleni.

Laitoin eilen pataruoan kaniinista. Onneksi minulla on mahtava ja painava iso kiinalainen veitsi, jolla sain luut helposti rikottua. Hiukan voimaa tarvittiin. Ruoan valmistuttua maistoin sitä ja olihan tuo herkullista. Osa pakkaseen ja osa odottamaan syömistä.

Vielä olen yöpaidassa, mutta en kauaa. Tänään ohjelmassa imurointia. Nukuin yön hyvin ja siksi olo tuntuu pirtsakalta ja se pitää kiireesti hyödyntää. Ja palkinnoksi hyvä lounas!  Ei kuin  aloitetaan hommat.

15. huhtikuuta 2020

VAKUUTTAVAA PUHETTA

Puhelimella en päässyt Stockmannin asiakaspalveluun "kaikki asiakaspalvelijamme ovat nyt juuri varattuja..."  Odotin 21 minuuttia ja suljin puhelimen. Tunnin kuluttua sama. Lähdin paikan päälle. Kassassa sattui olemaan "päivystävä" henkilö. Olin siis sitä mieltä, että verkottomia kanta-asiakkaita syrjitään -20% alennusasiassa. Kun tavaratalo kuitenkin on auki ja toimii koronankin aikana. Ei kaikilla ole tietokonetta, kaikki eivät käytä verkkoa. Päivystävä henkilö oli samaa mieltä tai sitten minä puhuin vakuuttavasti. Sain alennuksen!  Sain myös lahjan parfyymiosastolta, kun ostin samaan alennussyssyyn Diorin hajuvettä. Että mä olen hyvä!

Ulkona vihmoi vuoroon auringonpaisteen kanssa lunta. Kukaan ei yskinyt lähelläni ja turvarakoakin suurinpiirtein noudatettiin. Ostoskeskuksessa aiempaa enemmän ihmisiä. Kansaa alkaa kyllästyttää. Minä kyllästyin jo ajat sitten. Nyt on taas hedelmiä kotona. Tuli heti turvallinen olo.  Toimituskatkoja Herkussa. Jotkut hyllyt typötyhjiä. Väliaikaistako? Vai loppuuko ruoka kaupoista? Mitäs sitten tehdään?

En ole vuosiin mässäillyt pääsiäisruokien kanssa. En tänäkään vuonna. Mutta pääsiäisen jälkeen eli eilen ostin Herkusta valmiin karitsanpotkan punaviinikastikkeessa. Kotona pakastin sen. Jonain päivänä siis mässäilen post festum. Nyt odottelen kaniinin sulamista jääkaapissa. Ostin sen kerran ja pyysin lihamestaria poistamaan pään, koska kani katseli minua. Lihamestari teki työtä käskettyä ja hymyili ymmärtäväisesti. Laitan kanipataa.

Nukuin taas yön huonosti eli en juuri ollenkaan. Kahviakaan ei tee vielä mieli.  Päivä tästäkin kuitenkin tulee. Hissun kissun olemista. Ensi viikolla pakko uskaltautua metroon ja stadiin.







14. huhtikuuta 2020

ERIARVOISUUTTA

Soitin H:lle. Hän oli yskinyt kadulla ja joku mies oli näyttänyt nyrkkiä. Olenkin pelännyt tätä, että  alkaa jossain yskittää tai aivastuttaa. Vaikka olisivat viattomia yskähdyksiä , niin ihmiset ajattelevat pahinta. Olen menossa ostoskeskukseen. Aion ottaa Stockmannilla kassan puhutteluun. Kanta-asiakkaat saavat -20% ostoksista, mutta vain verkossa koronan takia. Panevat meidät asiakkaat eriarvoisiksi. Minä en käytä verkkoa. Otan selvää, sorretaanko verkottomia kanta-asiakkaita.

Kummallista, kuinka kuitenkin päivät kuluvat, vaikka ei tee mitään sen suurempaa. Panin talvikaulaliinat laatikkoon ja talvisaappaat pitäisi hoitaa ensi talvea varten. A lähetti meilin. Tuntuu hänkin pitkästyvän. Luvan kanssa ulkoiluttaa Maggy-koiraansa. R:ltä sain kaksi mahdottoman viehättävää pienoisvideota. Toisessa tipuja ja toisessa vielä vähän vauvanpulleita lapsia, jotka halailivat toisiaan. Nauratti katsellessa. R asuu miehensä kanssa "maalla", jossa karanteeni ei paljoa vaikuta. Oma talo ja oma piha, samat kevätpuuhat kuin ennen karanteenia. R oli muuten samaa mieltä kanssani Postin toiminnasta.

Aika kuluu, päivät katoavat. Ei aina tiedä, mikä viikonpäivä. Kaikki samaa syssyä. Ulkona sataa lunta. Huhtikuu haihattelee. Ehkä ei tänään aivan keväisissä kengissä ulos. Ehkä sulaa päivän mittaan. Stockmann avataan vasta yhdeltätoista koronan takia. Tässä ei ole kiirettä. Olisikohan Stockmannin perustajalla Heinrich Georg Franz Stockmannilla ymmärrystä siitä, mitä nyt Stockmannilla tapahtuu? Ehkä hänkin joutui vaikeuksiin vuonna 1862 avattuaan Lampan taloon liikkeensä. Riittävätkö rahkeet? Ne riittivät toista sataa vuotta ja sitten tulivat vaikeudet. Niitä nyt Stockmannilla selvitetään. Liike pantiin yrityssaneeraukseen. Pelastuuko? Mikä meni vikaan? Muutamat suuret remontit? Laajentuminen ulkomaille? Liikaa yritystä? Maailman yleinen meno? Vieläkö vuoden kuluttua kannan rahani Stockmannille?




11. huhtikuuta 2020

EN AIO LAITOSTUA

Pitäisi terästäytyä ettei laitostuisi. Kotona olisi puuhasteltavaa, mutta kun olen aina ollut niiden hommien suhteen hiukan harkitseva. Alkaa tympiä karanteenissa oleminen. Liikun sentään kauemmaksi kerran viikossa kuin roskikselle. Käyn kaupassa. Pääsiäisen jälkeen menen taas. Kotona ei ole kuin yksi nahistunut appelsiini. Viimeisen omenan söin eilen. Ainoa pääsiäiseen viittaava on keltaiset tulppaanit maljakossa. En viitsinyt ottaa esille maalattuja munia tai muutakaan rekvisiittaa. Yleensäkään en ole pääsiäisihminen. Lapsena kukko muni. Myöhemmin selvisi siitäkin totuus, kuten joulupukistakin. Usko kaikkeen vähentynyt.

Lukeminen ei maistu, blogissani ei ole asiaa, media täynnä koronaa meillä ja muualla. Ihan mullin mallin kaikki. Uudesta läppäristä ei ole kuulunut muuta kuin vahvistus. Ei laskuakaan. Mitä voisin tehdä, niin siivota kirjoituspöydän ja tehdä tilaa uudelle koneelle. Papereita taas kertynyt. Aina niitä tulee, vaikka kuinka sähköisesti toimitaan. Jos ei muuten niin tulostamalla.

Lintujen elämä vilkastunut. Niitä lentelee ahkerasti ikkunan editse. Reviirin katsastusta, mihin sitten pykätä pesä. Ääntely lisääntynyt. Korostuu kun muuten on hiljaista korona-aikana. Parveketta voisi vähitellen laitella kesäkuntoon, imuroida jne. Täällä istun huomattavasti vähemmän kuin muilla parvekkeillani. Jotain on vikana. Eikä syyttää voi koronaakaan.

Ikävä puolisoa, vanhempia, monia ystäviä. Joskus näen unia heistä. Kuulen koirien haukunnan, veneen kolahduksen mökkirantaan, takkatulen loimun, piipusta nousevan savun, taivaanvuohen "mäkätyksen" ja tikan koputukset. Olimme usein pääsiäisen mökillä. Muistoja. Tästä pääsiäisestä muistaa koronaviruksen.










9. huhtikuuta 2020

NYT SE TULI

Toissaaamuna soi puhelin ja sama naisen ääni, joka lupasi paketin 7.4. soitti ja nyt lupasi sen 8.4. En päästänyt häntä vähällä. Miksi valehdellaan, jos tiedetään, että lupausta ei voida noudattaa? Hän ei tiennyt. Onko kolmatta viikkoa kohtuuton aika odotella? On. Olenko yhä kiukkuinen? Olen. Eilen 8.4. paketti todellakin tuotiin oven taakse. En nähnyt tuojaa. Soitin Nespressoon ja kerroin vihdoinkin lähetyksen saapuneen ja lupasin heti maksaa laskun. Maksoin. Nyt on taas kahvikapseleita 200 kappaletta. Seuraavan lähetyksen haen Postista, olkoon koronaa tai ei.

S-L soitti Italiasta ja kiitti kirjeestä. Mistään syystä ei saa liikkua ulkona paitsi oikeassa hätätilanteessa. S-L ei kärsi kotiarestista. Hän on sydänjuuriaan möten introvertti, jota minä en ole. Odotan jo kiihkeästi ensi viikkoa että pääsen kauppaan. Tarvitsen happea ja tavaroita. Tämä sisällä olo alkaa tuntua tylsältä. Ikuisesti ei jaksa lukea, lörpötellä puhelimessa, kirjoittaa blogia, suunnitella ruokia, joita en laita tai kuvitella tekevänsä kevätsiivousta. Ihmiset kuulemma syövät. Kun virus päästää meidät aikanaan irti, putkahtaa kodeista ulos lihonnutta väkeä.

Tänään sullon kahvikapselit paikoilleen kaappiin ja laitan vaikka kupposen uutta lajia kahvia. Mutta sitä ennen suihkuun, kun en aio jättäytyä aivan piittaamattomaksi, vaikka kotioloissa olenkin. Pakosta. Loput päivästä pohdin, mitä tapahtuu Stockmannille. Toivon koko sydämestäni, että siitä ei jää pelkkää muistoa. Jollain lailla se pitää pelastaa.

8. huhtikuuta 2020

MINÄ VS. POSTI

Sanotaan, että voi "kiehua yli". Minä tai oikeammin tunteeni kiehuvat yli koskien tätä onnetonta Nespresson lähetystä, joka piti tulla ovelleni jo yli kaksi viikkoa sitten. Minulle soitettiin jälleen kerran Postista 6.4. että paketti tuodaan seuraavana päivänä, eilen. Kuljettaja soittaa ensin. Ei soitettu, ei tuotu. Homma alkaa saada kafkamaisia piirteitä. Miksi Posti kiusaa minua? En ole aikaisemmin kotiinkuljetusta käyttänyt, en tilaa verkosta mitään (paitsi Nenäpäivän neniä pari vuotta sitten) ja olen aina käyttäytynyt kunnioittavasti Postia kohtaan. Miksi nyt minua kohdellaan näin? Luvataan tuoda paketti, ei tuoda. Tätä on jatkunut jo 24.3. asti. Eilen pudotin postilaatikkoon kirjeen Postin henkilölle, jonka haluan saavan tietää, mitä kentällä tapahtuu.

Olin siis kaupassa, puhelin mukana tarkasti kuulolla, jos paketti tuotaisiin vaikka ennen aikojaan. Oli aika kello 1:n jälkeen, mutta kun en enää Postiin luota. Ostin ruokaa ja tulppaaneja, hain passin, jätin loton ja kiiruhdin kotiin. Kuten sanoin äsken, en pakettia saanut. Illalla soitin K:lle ja vaihdoin A:n kanssa meilejä. Hän suree kun kampaajat Espanjassa suljettu ja pitäisi saada hiukset kuntoon. Meillä täällä vielä kampaamoihin pääsee ja minulla aika varattu. On uskaltauduttava metroon.

Ystäväni S on tilannut minulle uuden läppärin. Haen sen myymälästä. Laskua en ole vielä saanut. Laskuista puheenollen, pyysin Nespressoa siirtämään eräpäivää heidän laskussaan, koska en maksa sitä ennen kuin olen saanut tavaran. Lupasivat siirtää.

Luen yhä Risto Isomäen kirjaa Viiden meren kansa. Ketomuksia Itämeren ympäriltä, jotka ovat täyttä puppua. Isomäki kertoo seikkaperäisesti, miksi ja miten Lalli tappoi Köyliönjärven jäällä piispa Henrikin. Syy oli se,  kun piispa seurueineen oli ollut Lalliin poissaollessa Lallin kotona käyttäytyen omavaltaisesti ja sen lisäksi kaataneet vanhan petäjän, karsikkopuun, johon oli kirjattu suvun tapahtumat ammoisista ajoista lähtin. Vaimo Kerttu oli ollut kotona piispan vierraillessa. Lalli kotiin tultuaan lähti hurja palo silmissään ajamaan piispaa ja hänen joukkoaan takaa. Kiinni saatuaan, siinä oli muutkin kohdanneet kuolemansa kuin Henrik, joka pyysi Lallin miekan viuhuessa armoa englanniksi. Ei annettu. Niskat poikki vaan.


6. huhtikuuta 2020

TÄMÄ TIETÄÄ SOTAA

Olen julistanut sodan Postia vastaan. Huomenna tulee kaksi viikkoa siitä, kun minun piti saada Nespressolta tilaamani paketti kotiin tuotuna. En ole saanut. Olen soittanut Postiin neljä kertaa mukaan lukien Postin tekstiviestien aiheuttamat kaksi soittoani. Tänään soitin toisen kerran Nespressoon, josta on oltu ja ollaan yhteydessä Postiin. Huomenna postitan kirjeen Postiin henkilölle, jonka haluan tietävän mitä kentällä tapahtuu. Boikotoiko Posti jostain syystä minua tai Nespressoa? Sain Postista lohtulähetyksen: "Tavoitteenamme on tarjota aina parasta mahdollista palvelua ja siihen pyrimme jatkossakin." Vahvaa ironiaa!! Mukana seurasi kuusi kappaletta kirjeen postimerkkejä.

Tämän kaltaiset asiat pitävät karanteeniaikana minut pirteänä ja touhukkaana, mutta kahvikapselit alkavat pian loppua, joita hitaasti kulkevassa paketissani on. Ylläpidän sosiaalista elämääni puheluilla ja sähköposteilla. Varasin rohkeasti myös ajan kampaajalta parin viikon päähän. Pakkomeneminen. Kaupassa käynnit kerran viikossa jatkuvat. En suojaudu muulla tavalla kuin turvavälillä ja käsien pesulla heti kotiin tultuani. En käytä kasvosuojainta liioin. Sen käytöstä privaattihenkilöillä ollaan montaa mieltä. Ystäväni S auttaa minua läppärin hankinnassa. Siitä seuraa koneen hakeminen myymälästä. Nykyisin ylen harvoin soittava ystäväni J otti eilen yhteyttä ja kysyi miten menee. Yllätyin iloisesti. K:n kanssa juttelen useammin. Hän ei ole pitkiin aikoihin ollut ulkona. Siihen en minä pystyisi. Huomenna taas ruokaostoksille, samalla haen uuden passini.

HS kertoo Stockmannin hakeneen yrityssaneeraukseen, joka on konkurssin vaihtoehto yrityksen toiminnan ollessa yhä tervehdyttämiskelpoinen. Toivon koko sydämestäni asian olevan näin ja Stockmann olisi yhä "minun" kauppani, vaikka pudota mätkähdinkin alempaan kategoriaan kanta-asiakkuudessa.






3. huhtikuuta 2020

OLEN IHMISAPINOIDEN YLÄHEIMON JÄSEN

Olen katsellut niin paljon tv:stä lajien kehitysohjelmia, että kaivoin taas hyllystä Darwinin kirjan Lajien synty. Luin sitä jo aiemmin, mutta keskenhän se jäi. Kädellisiä olemme ja Afrikasta kotoisin, kuulumme ihmisapinoiden yläheimoon. Vielä 1800-luvulla uskottiin vissisti Raamatun mukaan, että meitä on ollut olemassa noin 6000 vuotta, kuten koko maailmakin oli ollut. Tiede tietää nyt toista. Tästä kaikesta otan selvää ja luen.

Poliisi ilmoitti passini olevan noutovalmis kioskissa. Ei kuin hakemaan, kun seuraavan kerran menen ruokaostoksille. Eilen laitoin fenkolisalaattia mintun kanssa. Niin rapsakkaa, niin rapsakkaa ja hyvää.Alan muuten nähdä tässä osa-aikaisessa karanteenissa positiivisia puolia. Ei tarvitse pitää sukkia, ei meikata ja saa pukeutua vanhaan kotimekkoon. On kuin olisi jonkinlainen loma. Ei kai tässä mitenkään laitostoiduta? No, ruokaostoksille tälläydyn. Tulen Herkussa hyvin huomioiduksi, kun yleensä olen ainoa asiakas. Nyt oli lehdessä juttua ohuista kertakäyttökäsineistä, joita ihmiset ovat alkaneet pitää kaupassa. Lääkärit huolestuivat. Samat käsineet kaupassa alusta loppuun ja puhelintakin näprätään niillä. Sitten sipaistaan edelleen hanskat käsissä kasvoja, kaivetaan korvaa tai tarkistetaan hiukset. Plus miinus nolla ja suurempi haitta kuin kädet olisivat ilman suojaa ja pestään heti kotona. Minä asioin pelkin paljain kätösin.

Aion tänä iltana kuunnella YleAreenasta HKO:n konsertin, joka soitetaan Musiikkitalossa ilman yleisöä. Kuulolla Brahms, Schumann, Sallinen muun muassa. Jos aika olisi normaali, tämä olisi konsertti, jonka kenraalin olisin nähnyt ja kuullut, jos konserttikaverini olisi saanut liput. Jos ja jos.

Koska en ole vieläkään saanut Postista lähetystä, soitin paketin lähettäjälle Nespressolle, josta oltiin yhteydessä Postiin. Posti oli kuulemma pahoitellut ja rekisteröi nyt lähetykseni uudestaan. Mihin se vanha rekisteröinti katosi? Tänään Posti ottaa yhteyttä. Jos ottaa. Saan jälleen soittaa Nespressoon, jos ei mitään tapahdu. Kerroin heille ottavani Postissa yhteyttä ylempään tahoon, jos paketti ei tule. Taas siis kuljen puhelin kädessä ja odotan Postin soittoa.




2. huhtikuuta 2020

KYÖKKIKÄRPÄNEN PISTI

Ahvenanmaalainen pannukakku onnistui ja maistui kuten pitääkin. Olin ylpeä pannukakun tekijä. Kaivoin hyllystä kirjan Omena Riitta Pojanluoman toimittama, Tammen kustantama, ilmestymisvuosi 2006, eikä se ole romaani.  Minuun on iskenyt hillitön ruoanlaittohimo. Kummallista. Nyt siis omenoiden kimppuun. Omenapaistos, omenariisi,omena-maustekakku ainakin. Kaikista koetekemiset ja sitten tarjoan, kun joku koronahässäkän jälkeen tulee. Kutsuttuna. Voi olla, että intohimoni laittamisiin on jo silloin laantunut ja käyn Herkun pullaosastolla.

Eilen siirryin takaisin fiktiiviseen Suomen historiaan, kuten kirjailija Risto Isomäki sen kertoo. Ihmiset eivät osanneet edes kalastaa! "Miten me saamme kiinni tuollaisen ison kalan?" Tuli taisi olla jo keksitty, mutta pyörästä ei tietoakaan.

Sain lystin meilin R:ltä. Toivon, ettei hän loukkaannu, vaikka lainaankin tähän pari hänen lähettämäänsä koronajuttua. "Tiettäkö joku, voiko jo mennä suihkuun, vai pestäänkö vielä vaan käsiä?"  Vielä toinen: Viikatemies on Uudenmaan rajalla poliisin kynsissä. Poliisi toteaa: "Ole mikä olet, mutta tästä et tule ilman todistusta siitä, että olet työmatkalla." Koko meili oli hauska ja sen lähettäjä on armoitettu kirjoittaja.

Tuli meili Espanjastakin, eikä niin hauska. A pelkää saavansa koronatartunnan, vaikka tottelee määräyksiä ja kehoituksia. Kyselee koko ajan huolestuneena, että olen ok. Ja olen minä. Mutta ilman kasvosuojusta. Suomessa eivät kiinnosta, eikä niiden vaikutuksesta olla edes yhtä mieltä. Jotkut käyttävät. Kunkin oma asia, mutta ne ovat kertakäyttöisiä ja siitä lipsutaan.

Yhä odotan Postin ilmoitusta, että pakettini tuodaan. On kulunut jo 10 päivää odotuksessa. Kuinka kauan vielä? Onneksi paketin sisältö kestää aikaa. Jos ei tällä viikolla tule, käyn taas kimppuun.

1. huhtikuuta 2020

AUTIOTA, AUTIOTA

Olipa outoa eilen pasteerailla ostoskeskuksen läpi Stockmannille. Viruksen pelottamia ihmisiä harvakseltaan, kahvilat ja ravintolat suljettu, joistakin saa ruokaa ostaa mukaan. Jopa moni kauppakin pannut uksensa kiinni. Myös Herkussa oli autiota. Taisi olla henkilökuntaa enemmän kuin asiakkaita. Kaivoin pitkän ostoslistani esille ja ryhdyin tavaroita keräämään. Nyt on ainekset niin pannukakkuun kuin leipävanukkaaseen. Vanukas joskus myöhemmin, mutta tänään ahvenanmaalaisen pannukakun kimppuun. Ensin pitää tehdä mannapuuro. Siihen ei sitten tulekaan mitä tahansa maitoa, vaan Valion Vanhan ajan täysmaitoa. Rasvaprosentti varmaan huikea. Jääkaappi näyttää epätavallisen kummalliselta  kaikkine yleensä minulta "kiellettyine" ruoka-aineineen. Piti ostaa voitakin. No, ei tästä tapaa tule.

Luin Vihaisen lesken loppuun ja nyt on jälleen kesken jääneiden kirjojen vuoro. Suomalainen Kirjakauppa oli eilen vielä auki. Kun meidät on surinpiirtein sisätiloihin teljetty, maistuu lukeminenkin, eikä se ole suinkaan huono asia. Televisiotakin tuijottaa epätavallisen suuri joukko. Sisäleikit lapsilla kunniassaan. Kaivetaan naftaliinista Afrikan tähti. Puhelinkeskustelut lisääntyvät. Kevätsiivous aloitetaan pontevasti. Vahditaan jokaista yskähdystä ja aivastusta kuumemittari hollilla.Kuunnellaan uutisia ja luetaan lehdistä ja netistä koronatapahtumia. Miten nyt tällaista, kun kaikki oli melkein hyvin? Ehkä tämä on yksi tapa havahduttaa koko maailma, ehkä tästä poikii jotain hyvääkin. Osaamme enemmän arvostaa niitä asioita, jotka aikaisemmin tuntuivat itseselvyyksiltä.

Saas nähdä, koska Posti toimittaa minulle pakettini. Nespresso lähetti jo laskunkin, jonka eräpäivä lähestyy uhkaavasti. En maksa, ennen kuin olen saanut tavaran, josta maksan. Pitää soittaa. Onneksi olen toiminnoissani aina hyvissä ajoin liikkeellä, muuten saattaisivat kahvikapselit minulta loppua ja aamuista tulisi ankeita ilman kofeiiniannostani. Parastaikaakin lipittelen sitä intialaisesta elefanttimukistani. Mukin kyljessä on kyllä afrikkalainen norsu sen korvista päätellen. Aasialaisella on huomattavasti pienemmät.

Jaahas, sitä ollaan jo huhtikuussa. Kevätulsterit esille ainakin naulakkoon!  Huomenna talossa jälleen kerran vedetön päivä. Kipot täyteen ja kärsivällisyyttä. Käsidesi käyttöön.