6. toukokuuta 2022

TÄÄLLÄ TAAS

 Piti joko lopettamani tai ainakin pitämäni hyvin pitkä paussi blogin kirjoittamisessa. Maltoin olla kahdeksan päivää. Voi kuitenkin olla jonkunlaista harjoittelua luopumisesta. Tässä tekstiä kuitenkin vielä toivorikkaana suollan.

Museot ovat lakossa, päiväkoteja ja koulua en tarvitse. Sotatila Ukrainassa ei ole helpottunut, eikä venäläisten sanoihin ole luottamista. Piti olla kolmen päivän tulitauko. Ei ollut. E pyytää jokavuotiseen tapaansa minua vieraakseen Ouluun. Minä jokavuotiseen tapaan lupaan asiaa  miettiä. Ehkä tänä vuonna entisiä vuosia vakavammin. Lentäen vai junalla? Rakastan junamatkoja. Kuulemma ovat nykyisin aivan erilaisia kuin edellisillä kerroillani. Olisihan mukavaa kokeilla, minkälaisiksi ovat muuttuneet. Ravintolassakin saa kuulemani mukaan  jo viinilasillisen ilman muovista voileipää. Pelkään kuitenkin tunnelmankin muuttuneen. Ennen junamatkatkoilla tutustui kanssamatkustajiin ja lippuun pantiin reikä. Ehkä menenkin tutustumaan junamatkailun nykyaikaan mieluummin kuin ajelen taivaan halki parissa tunnissa. Viimeksi oli välilasku Tampereella. Tuli pari uutta matkustajaa ja matka jatkui. Lentäminen on tunteeton matkustusmuoto. Eikä Ouluun lentäessä oikein ehdi kissaakaan sanoa.

Keittelin jo aamulla "eksoottista kanakeittoa". Eksotiikkaa on omena, ananas, kirsikkatomaatit, inkiväärijuuri, erilaiset mausteet arkisimpien papujen ja maissien ym joukossa. Lopuksi ruokakermaa ja kookoskermaa, tuoretta persiljaa ja korianteria. Keittoa on kiva hämmentää, kun esille pullahtaa kaikenlaista. Broilerinpalat hyppelevät iloisesti ja keitos tuoksuu taivaallisen hyvältä.

Odotan päivä päivältä kiihkeämmin lierihattuilmoja. Sovittelin jo peilin edessä. Puissa selvästi silmuja. Piakkoin niistä kehittyy vaalean vihreitä lehtiä ja silloin on kevät ja alkukesä parhaimmillaan. Ennen kuin kaikki on tumman vihreää ja valmiin oloista. Kelpaa suvi minulle sellaisenakin. Olen ehdottomasti kevät- ja kesäihminen.