Palveluseteliasia etenee. Soitin yhdelle tuottajalle ja sieltä tullaan ensi viikolla tutustumiskäynnille kotiin, että minkä moinen hoidettava on, tehtävät ja sitten minkä oloinen olen minä. Ja minä katsastan tuottajafirman. Vaatimuksena minulla: lähihoitaja, vaipanvaihto-osaaminen ja syöttämistaito sekä vielä seurantaa, että kaikki puolisolla hyvin. Kerroin aggressiivisuudesta sekä kokoaikaisesta vuoteessa olemisesta. Hui kuinka jännittävää ja minulle aivan uutta tämmöinen palvelu. Käynti ei ole sitova. Jos tykästytään puolin ja toisin, pannaan pyörät pyörimään ja seuraava vaihe on yhteydenotto omaan sosiaaliohjaajaan, joka etenee asiassa tahollaan.
Eilen lämmintä. Hiki pinnassa laahustin roskikselle (kaksi kertaa). Aurinkoa ja tuuletonta. Isias hiukan hellittänyt. Vaihtelee. Lonkkavaiva ennallaan. Ei vaihtele. Eilen myös laitoin valmiiksi tämän päivän ruuan, että saan syötetyksi palattuani asioilta. Herkun pojat vitsailivat jäävänsä syömään, kun juuri paistoin jauhelihaa heidän tullessaan. Yöllä satoi ja mikäli unessa oikein ymmärsin, ukkostikin. Pilvistä ja yhä sateen tuntua. Tänään tuuraaja- ja toripäivä.
Sitten söin Herkun mansikoita, jotain Salsa-merkkistä marjaa Särkisalosta. Ei lähelläkään Polkaa. Salsa saattaa olla parempi latinotanssina kuin mansikkana. Pesin koneellisen pyykkiä, aivastin yhdeksän kertaa ja vaihdoin puolison haavapainauman siteen. Sitten piti taas levätä. Joku voi ajatella, että oikein levätä moisten jälkeen, mutta se nyt vaan on niin. Lonkka ei anna anteeksi vääriä liikkeitä ja niitä tulee kuin tuleekin tehtyä. Pitäisi muistaa nostaa vuodekin ylemmäksi vaipan vaihdon ajaksi, mutta ei. Ja taas pitää levätä. Jos ei muuten, niin hetki rollaattorin päällä pyrstöllään. Mutta menee se näinkin kuten Aleksis Kivi on sanonut "...tämän elämän retkutus käy laatuun, käypä se."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti