Tarvittiin puolisolta lisää verta ja Kotisairaalan viehko hoitajatar tuli eilen ottamaan. Annoin rauhoittavan pillerin. Puoliso niin tokkurassa, että vaati sienimetsään lähtemistä. Kerroin syyn hoitajalle: mökkiaikana sienestettiin heti korvasienien ilmaannuttua ja vielä syyspakkasilla nautimme metsän tuoksuista. Verta tuli putkiloihin, hoitaja lähti, puoliso alkoi nukkua ja minä ryhdyin lounaspuuhiin.
Ammattiväki on alkanut ihmetellä "sisukkuuttani" omaishoitajana. Tämäkin hoitaja. No, kun ei ole kunnon vaihtoehtoa, niin omaishoidan niin kauan kuin voin. Laitokseen en pane ennen kuin viimeisen pakon edessä. "Onko tukiverkostoa?" kysyi. Kyllä, jos lasketaan muutamat ystävät, joista osa minuakin kremppaisempia, vaivaisempia, ikäisiäni. Ei tämä minun omaishoitamiseni nyt niin kamalaa ole. Otan asiat niin kuin ovat, teen niin hyvin kuin osaan, elän päivän kerrallaan ja tykkään miehestä, jota hoidan. Olen elänyt hyvää elämää, tehnyt paljon ja nauttinut vielä enemmän, matkustellut, ollut nuorena nätti ja minua on kosittu muutaman kerran. Vieläkin nautin monesta asiasta, vaikka elämä on rajallista, lonkkaa ja jalkaa särkee, käytän rollaattoria, enkä enää ole itselleni kaikessa se ykkönen. Tämä tässä on nyt minun elämääni.
Illalla puheenaiheena ystävä K:n kanssa Jari Sillanpää. Mies juhli Stadionilla puolivuosisataista taivaltaan elämässä. Kerroin ostaneeni Jari Sillanpää-kuohuviiniä. Pullon kyljessä komeilee artistin kuva. Ystävä ei ollut viinistä kuullut, mutta lupasi kysyä pojaltaan, joka etäisesti tuntee Sillanpään. Kuinka etäisesti, en tullut kysyneeksi.
Aamiainen syötetty ja nyt jo taas puoliso nukkuu. Suihkuttajat peruutettu. Jos kotiin tullaan tänään tekemään Kotisairaalasta toimenpide. Minä tästä konttailen suorittamaan päivän askareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti