31. toukokuuta 2011

HAJATUUMAILUJA

Tänään piti lähtemämme kaupungille,mutta jää,kun miehen nenä on punainen ja hän saa yskänpuuskia.Parempi katsoa kuin katua.Meinaan että huomiseen tai vallan perjantaihin asti.Lääkäri soitti ja kertoi postetun korvantauspatin olleen vaarattoman talijutun.Eikä ihonalainen poskipattikaan ultrassa ilmaantunut muuksi kuin sen hetkiseksi suurentuneeksi rauhaseksi flunssatilan jälkeen.Niin että sen puoleen kaikki hyvin.Rauhasilla on kuulemma tapana pullahtaa aika-ajoin suuremmiksi ja niin pitääkin,sanoi tohtori,varsinkin nuhataudin seuraamuksena.

Maailmanmatkaajaystäväni soitti eilen ja kertoi pysyttelevänsä tanakasti miehensä kanssa kotimaan kamaralla ja nauttivansa kesäheinän kasvun katselemisesta omalla pihallaan.Odottelee luvattuja helteitä.Hän kun viihtyy vaikka minkämoisessa paahteessa.Ihan kuin kärpäset.Peruja kaiketi syvässä Afrikassa asumisesta.Minä taas jo puhaltelen pölyjä tuulettimien päältä asetellakseni niitä kohtapuoliin kaikkiin huoneisiin huolehtimaan edes jonkinlaisesta elämisen mahdollisuudesta kuumallakin.Kauhulla ajattelen ihoon takertuvia vaatteita.Meikki ei pysy,kasvot kiiltävät ja pyörätuolin lykkiminen ulkona on kuin tervan juontia.Katse etsii koko ajan jotain varjoa,jossa voisi hetken levähtää.No,ei ehkä ihan tänään vielä ainakaan täällä rannikolla ajankohtaista.

Olen viimeaikoina öisin kuunnellut Tuomas Marjamäen äänikirjaa Naurattajat,suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907.Vielä elossa olevia kuin myös edesmenneitä ammattimaisia hauskuuden tuojia.Olen teatteriväkiystäviltäni kuullut jo vuosia sitten,ettei mikään ole niin vaikeaa kuin komiikan tekeminen.Senkin olen tiennyt,mikä vielä Marjamäen kirjassa vahvistettiin,että moni komediantekijä tai muu ammatikseen naurattaja on mitä vakavin,melkein synkkä,privaattielämässään.

Jotkut heistä ovat kiusaantuneita,ymmärrettävästi,kun ollessaan esimerkiksi ravintolassa syömässä viereen seilaa ihmisiä vaatimaan olemaan hauska.Moni näistä julkisnaurattajista on aikoinaan vastannut ymmärrettävästi ärsyyntyneen kiukkuisestikin myötälaitaisessa seisoville vaatijoille kuten esimerkiksi Pertti Pasanen ja Hannes Häyrinen ovat antaneet sanaisen säilänsä heilua.Pasasta tapasin joskus golfpiireissä eikä hänkään silloin ollut muita hauskempi.Sitä paitsi golfin pelaaja ottaa jopa tauoilla pelinsä hyvin vakavasti.Siinä on kysymyksessä elämä tai kuolema.Häyrinen oli aina muille paitsi läheisilleen vihainen herra yksityiselämässään.Hänenkin hauskana olemisen kiintiönsä täyttynyt jo näyttelijätyön alkuaikoina.

Me vain odotamme,että nämä kaikki kansan rakastamat iki-ilakoijat viihdyttävät meitä myös työnsä ulkopuolella.Laulajienkin pitäisi laulaen kulkea päivät pääksytyksin,soittajien kanniskella instrumenttejaan ja soittaa,stand up-koomikoiden laukoa vitsejä vaikka ostoksilla ollessaan ja hilpeyden ammatikseen muulla lailla ottaneiden olla kaiken aikaa meille viihdykkeenä missä sitten kulkenevatkin.Minunkin Sirkka-ystäväni Tampereella kerran ollessamme lounaalla,näki naapuripöydässä laulaja Matti "Fredi" Siitosen. Sirkka huikkaamaan "laula,Fredi,laula!" Potkin Sirkan jalkaa pöydän alla ja miineilin sen kuin kerkisin. Eikös mitä,Fredi päästi laulun alun ilmoille.Sirkka kiitti ja me taputimme molemmat.Näin siis kumminkin joskus.

Me ihmiset emme aina erota tarua ja totta.Siitäkin kuulee,kuinka omistaudumme niin jollekin televisosarjalle,että siinä esiintyvä näyttelijä on meille vastaan tullessaan sarjassa oleva henkilö.Tervehdimme kuin vanhaa tuttavaa.Voimme myös väläytellä vaivojamme,jos henkilö on sarjassa lääkäri tai kysymme juridisia neuvoja,jos hän on lakimies roolissaan. No,he ovat tottuneet tähän,mutta tämmöinen tungettelu ei kaikkia tietenkään miellytä.Mutta miten ihmeessä me eläydymme joihinkin tv-sarjoihin niin,että alitajunta pettää? Onko se merkki hyvästä näyttelijätyöstä vai jostain muusta? Epäilen jälkimmäistä.

Mitenkähän nyt tänään hyödyntäisi järkevällä tavalla tämän sisälläolon,kun en vie miestä mihinkään? Maailmanmatkaajaystäväni kertoi pesseensä suuren talonsa kaikki ikkunat! Minä katselin paksua sumua pihalla,kunnes huomasin näyn johtuvan ikkunalasieni kunnosta. Saakohan vielä kotitalousvähennystä,kun teettää työt ulkopuolisilla? Puolustaudun silläkin,että olen huomattavasti vanhempi maailmanmatkaajaystävääni ja ikkunanpesutaidotkin ovat vähän sitä sun tätä.Ei enää,kuulemma,käytetä sanomalehtiäkään kuivaamiseen! On minulla vempaimia,on! Semmoisiakin,joita ei ole kokeiltu.Myyjä kertoi että "helppoa" ja näytti kuvaa laatikon kyljessä.Siinä hymysuin oleva nainen vetelee koneella ikkunat putipuhtaaksi.Hymy ei hyydy missään kohdin kuvasarjaa.Ei viiruja ikkunoissa.Ostin koneen.

Tämmöistä tänään kesäkuun aattona.

30. toukokuuta 2011

JUMALA-LEIKKI

Joskus männävuosina sanottiin neilikoista niiden olevan niitä ainoita kukkia,joita miehet osaavat ostaa.Minäkin sain usein neilikoita.Ne alkoivat vähitellen kokea jonkunlaisen inflaation,eikä kukaan nainen niitä juurikaan itse itselleen ostanut.Viime aikoina minä olen.Nytkin maljakossa muhkea kimppu punaisia.Niissä on jopa tuoksua,mikä monista ruusulajikkeistakin puuttuu.Ehkä allergioiden tuomaa jalostamista.Onneksi rantaraitin ruusut ja tuomet tuoksuvat.Viimeksi eilen saimme sieraimiimme ehtaa tuomenkukan tuoksua.Mieskin tunsi.Syreenit jo lykkimässä nuppuja,vaikkakin vielä hyvin pieninä terttuina.Monet pensaat kukkaloistossaan pani rantaraitilla flaneeraamisen mitä miellyttävimmäksi kokemukseksi.On tämä kesä taas niin poikaa!

Kukkasten hajuttomiksi jalostaminen ei ole mitään sen rinnalla,mitä koirille tehdään ihmisen kunnianhimon takia.Nyt tutkijat ja aidot koiriaan rakastavat ihmiset tahtovat lopettaa cavalierkingcharlespanieli-rodun.Koirahan on pieni ja sangen söpö suurine silmineen,oppivainen ja kiltti luonteeltaan haluten aina miellyttää,mutta millä hinnalla se on "söpöytensä" saanut? Päätä muokattu sen malliseksi,että pikkuaivot eivät mahdu edes paikoilleen!!! Rodussa ilmenee kahdeksankin eri perinnöllistä sairautta,jotka ovat ihmisen loputtoman Jumalaa leikkimisen halun tuomia vakavia vikoja.Juuri eilen illalla katselin Animal Planetista tästä rodusta dokumentin.Yksikään kennelihminen ei maininnut mitään pikkuaivojen puristuksista uudessa paikassaan tai niistä valtavista kivuista,joita koira sairastuttuaan joutuu kärsimään.Kerrottiin rodun olevan halutuimpia maailmassa.Näytettiin koiraperhettä,jossa pyöri mitä suloisimpia cavalierkingcharlespanielpentuja aavistamattakaan mitä niiden aikuiselämä tuo tullessaan ihmisen loputtoman halun takia saada kenneltoiminta maailmassa pyörimään ja rahoja kirstuun kilahtelemaan.

Aikoinani koiria itsekin omistaneena vastustin häntien typistämistä.Minunkin koirieni rotujen kauneuskäsityksiin kuului hännän lyhentäminen.Nykyisin se ei ole enää suotavaa,jos edes missään määrin sallittuakaan.Edes korvien kokoon tai asentoon ei saa kajota.Nyt ne pystyvät sydämensä halusta kokonaisia korviaan luimistelemaan. Ne pystyvät tunteitaan näyttämään myös koko häntäpituudellaan.Koiranäyttelytkin ovat minusta arvelluttavaa puuhaa,vaikka tiedänkin joidenkin koirien jopa nauttivan esittelykierroksistaan ja kopissa kyyhöttämisestä kaikkien töllisteltävänä.Koko touhu on kuitenkin taas ja jälleen ihmisen kunnianhimon takia.

Jos koiralta kysytään,luulen vastauksen olevan,että se tahtoisi mieluummin hiukan takkuisena juoksennella vapaana kotiväkensä kanssa,kaivaa maata,haistella kaikkea,ottaa suuhunsa ei-sallittuja asioita,kieriä mädäntyneessä sienessä metsässä,haista sen jälkeen ihmisen nenään pahalle ja olla koko olemukseltaan vain koira. Ilman näyttelyn palkintopokaaleja ja näyttäviä ruusukkeita.Se on kuitenkin vapaana juoksentelevasta sudesta polveutunut ja koiran päässä on aivan varmasti atavistinen muisto villinä elämisestä.No,tietysti on mukavaa,kun ei tarvitse itse ruokaa metsästää ja nukkuakin voi koiravuoteessa turvallisessa ympäristössä rakastavan ihmisperheen parissa.Mutta vain koirana koiran omien halujen ja viettien ehdoilla.

Tuulee vimmatusti.Pihakoivut kaartavat eteen- ja taaksepäin,oksat heiluvat kuin kädet parhaallakin maestrolla tahtipuikkoineen orkesterin edessä.Pieni sade vihmoo,ikkunoissa pitkiä hentoja valuvia pisaroita.Ehdin illalla kastella kukkani ja sitten hetken päästä näin satavan.Jos olisin malttanut tovin verran... No,tänään ei tarvitse.Emmekä uloskaan aio.Jokapäiväinen roskiskeikka olkoon kohdallani ainoa kodin ulkopuolinen toimenpide.Nopeasti kipaisen lokkiviholliseni pesäkaton ohi toivoen linnun huomion kiinnittyvän enemmän allaan oleviin muniin.Kuka sanoo ettei luontoelämää ole kerrostalon pihalla tai ylipäätään hektisessä autojen ja ratikoiden maailmassa?

29. toukokuuta 2011

KESÄ

Toukokuuta enää kolme päivää.Sitten olemme kesäkuussa. "Kesäkuussa kesä tulee,tuulkoon vaikka mistä" ja näinhän se on. Joka tapauksessa on kesä,on sää sitä taikka tätä.Helatorstaitakin vietämme heti toisena päivänä.Ja se on vanhan uskomuksen mukaan niin iso ja pyhä juhlapäivä,ettei ruohokaan kasva.Tyttöjen piti helatorstaina "pojastaa".Jos siinä hommassa ei onnistunut,jäi ilman poikakaveria koko loppuvuodeksi.Helavalkeita sytytettiin muinaiseen aikaan henkien poiskarkottamiseksi.Talon lehmät pääsivät myös yleensä helatorstaina ensimmäistä kertaa laitumelle,jossa ne sitten viettivät aikaa aina syksyviileisiin asti.Tämmöistä muinoin helatorstaina.Kirkon puolella päivää vietetään Kristuksen taivaaseen astumisen päivänä,josta kirkkoväki aivan varmasti myös nyt 2.6. eri pyhäköissä kuulee entisaikojen toukojuhlien riittimenojen jäädessä taka-alalle.

Aurinko tänään jossain pilvien takana.Paistaa,jos sille mielelle herkeää ja muistaa.Sadettakin luvassa.Tämmöisenä yhden laatikon puutarhaihmisenä otan sateen riemuiten vastaan.Eilen illalla kävin tökkäämässä sormen kukkamultaan.Kostealta vaikutti.Kastelua ei tarvittu.Vaikka ei se iso vaiva olekaan.Jos oikein olen hiljaa,kuulen sääkukkien kiitollisina huokaavan,kun vesisuihku ne lempeästi saavuttaa.Eilen katselin pääskysiä.Huimaa vauhtia lensivät hyönteisten perässä kuin myös silkasta ilosta tuntien nekin kesän palattuaan taas pitkältä matkaltaan Pohjolan valkeisiin öihin. On se aina yhtä ihmeellistä jokaisena vuotena,kesä!

Kesäkuun laulu

Kaikkihan taas on kuin olla pitää:
läikkyy laine,siemen itää.
Helpomp´ hengitys ei olla vois!
Kelläpä nyt runon syytä ois...?

Katsella vain ja kuunnella vainen!
-Kuiskii aamu hopeainen.
Kiertää lehtojen himmeät tiet:
tuttuna tulluthan taas,suvi liet...?

Tuoksahti tuuli ja läikähti laine:
vaivaas ei maksa runon maine!
Nurmeen nuokahti poika maan:
maa ja taivas ol´ ennallaan!

(Juhani Siljo)

28. toukokuuta 2011

RAPARPERI

Nyt mennen tullen puhutaan suomalaisruuan kalleudesta,että minäkin lopulta havahduin asiaa oikein miettimään.En enää osta mitä mieleen juolahtaa,vaan ryhdyn taloudelliseen huushollin pitoon,johon ehdottomasti kuuluu järkevästi hankitut ruoka-aineet.Lopetan lihatiskiltä seepran ja antiloopin lihan sekä härän sisäfileen haikailemisen,eksoottiset hedelmät jätän rauhaan samoin käsintehdyt marmeladimakeiset ja Ekbergin samppanjakorkit.

Tästä uudesta menetelmästäni on hyötyä myös miehen kihdille ja itseni liikapainolle.Kumpikin asia vaatii ajatusta aterioitten laadinnoissa.Tiedän aivan varmasti,että taidoillani ja Arkiruoka-keittokirjoillani saan ruokabudjettini supistumaan ihailtaviin mittoihin.Ja minähän tulen taatusti perässä omilla mitoillani.Entuudestaan tiedän toki jauhelihastakin saatavan mitä herkullisempia aterioita.Pataankaan ei tarvitse aina sitä mureinta lihan kohtaa,kauemmin muhiessa kaikesta tulee mureaa.Mutta lenkkimakkaraan olen aikonut olla kajoamatta.No,joskus tietysti makkarakastike olisi poikaa,kerran kaksi vuodessa.

Säästötoimenpiteisiin kuuluu myös kokki Aki Wahlmanin terveiset "mitä sitä turhaan ostaa mangoa,kun kohta on tulossa tuoretta raparperia".Tässä kohdin hiukan arvelluttaa,sillä nuo kaksi eivät ihan vastaa toisiaan,eikä raparperin oksaalihapot mahdollisesti intohimoiselle mangon syöjälle sovi.Raparperia harvemmin pistellään poskeen ainakaan edes yhden mangon vertaa raakana.Se on varsi,joka jalostetaan syötäviin muotoihin ja niitä on sitten useammanlaisia hillosta piirakoihin.Kasvissa olevan hapon vuoksi pidetään terveellisenä nauttia jotain maitotuotetta raparperiruuan keralla.Kermavaahtoa ja piirakkaa? Jäätelöä?

Koko raparperia ei keskiajalla missään tapauksessa käytetty ravinnoksi,vaan sitä pidettiin syömäkelvottomana myrkkykasvina.Myöhemmin asia muuttui.Ehkä saamme kiittää sitäkin,että kasvi aloitti raparperin uransa kauan sitten jossakin Uralin rinteillä,josta se matkasi kauppamiesten laivoissa pitkin Volgaa,jota kutsuttiin Rha Barbarumiksi, Välimerelle asti kohti sikäläisiä sivilisaatioita. Eihän raparperi tokikaan ole mikään suomalaisen mummunmökin pihanurkan kasvi yksinomaan.Ehei,kyllä sitä saa Costa del Solissakin!

Eilen oli viileää ulkona.Mies tahtoi takkinsa kauluksen pystyyn.Tuulikin navakasti.Meri täynnä vaahtopäitä.Urheasti ulkoilimme sen minkä ulkoilimme.Kitkin hiukan kuivahtaneita sääkukkia ohimennessäni.Lokki katseli minua ynseästi pesästään roskisvajan katolla.Suunnitteli varmaankin nopeinta lentoreittiä kimppuuni sitten kun poikaset ovat kuoriutuneet.Vältin katsekontaktia.Jätän ulkoilemisen tänään väliin.Ilma ei tunnu pätkääkään sen houkuttelevammalta kuin eilenkään.Eikä missään lue,että on jokaisena päivänä mentävä ulos,vaikka se onkin kuulunut päätöksiini.

Suomen Kuvalehti tietää tällä viikolla vuonna 2057 65v täyttävillä olevan 7-8 vuotta enemmän elinvuosia kuin tänä vuonna 65v täyttävillä. Heidän povataan näyttävänkin nuoremmilta kuin tämän päivän kuuskymppiset.Näinhän se ilmeisesti menee,sillä nytkin nämä 60v näyttävät huomattavasti nuoremmilta kuin minun isoäitini siinä iässä.Vanhusten huoltokin parantunut isoäitini ajoista.Vaivaistalot jääneet historiaan,ainakin nimikkeenä.Onko yleensä vanhusten huolto parantunut tästä päivästä vuonna 2057? Ihmisiä on kaiketi enemmän,jos keski-ikä on korkeampi.Sitä myöten sairauttakin,vaikka lääketiede mennytkin siihen mennessä pitkin harppauksin eteen päin.Saatan hyvin pukea ylleni kummituskaapuni ja tulla asioita tutkailemaan.Tai jos mayojen ennustus ensi vuonna käy toteen,on aie pantava uusiksi.

Jos kansanedustaja Teuvo Hakkaraisella ei kovin helppoa ole menneisyytensä repostelun kanssa,niin ei liioin Ruotsin kuninkaallakaan.Kunkku on joko sotkeentunut tai sotkettu kaikenlaisiin kummallisiin kruunulle sopimattomiin asioihin ja siitähän svedut eivät tykkää. Kuninkaallisia pidetään kaiken yläpuolella olevina,eikä ylenmääräinen inhimillisyys juurikaan saa näkyä ainakaan julkisuudessa.Eikä näistä lehtien otsikoiden totuudellisuudesta ota susikaan selvää,onko kuningas vai eikö kuningas ole ollut tai tehnyt.Toisaalta taas ei savua ilman tulta. Sanotaan myös minkä taakseen jättää,sen edestään löytää. Me ihmiset medioita myöten olemme julmia.Kaivellaan asioita ja jos löytyy negatiivista,on se heti saatettava kansan tietoon.Asiaa on räävittävä,siihen on lisättävä,sillä mällätään ja sillä ryvetetään asianomainen henkilö säälittä.Se unohdetaan,mutta aikaa kuluu ja maineen puhdistuminen on kinkkinen juttu.Teuvo Hakkaraisella ei sentään ole koko valtakunta kysymyksessä kuten naapurimaan miehellä.Kummallakin on kuitenkin ajateltavaa.

27. toukokuuta 2011

ISÄ

Tänään isäni syntymäpäivänä istahdin,kuten melkein jokaisena päivänä aamukahvin jälkeen,koneen ääreen tarinoiminen mielessä.Isä olisi tänään täyttänyt 105v.Hän oli iloluontoinen veikko,joka kulki hattu kallellaan.Hänestä pitivät sekä ihmiset että eläimet.Shakki oli isän harrastus,jota ehti pelata elämänsä aikana melkein 80 vuotta.Kaksi kertaa viikossa satoi taikka paistoi.Tuoksui tupakalle klubilta tultuaan.Pelasi hän nuoruudessaan pesäpalloakin pesäpallon isäksi kutsutun Tahko Pihkalan aikaan ja jopa opastuksella.Räpylöitä ei alussa ollut.Isällä oli vääntyneitä sormia kovan pallon osuttua monesti voimalla käteen.Näytteli niitä kuin voitonpokaaleja suurella ylpeydellä.Tulivat ne räpylätkin käyttöön aikanaan.Kaipaan vieläkin hänen myötämielisyyttään elämää kohtaan,iloista luonnettaan.Olen kiitollinen hänelle monesta asiasta.Siitäkin,kun hän keksi kanssani tekemistä,kun olin lapsi.Olin isän tyttö.Minulla ei ollut sisaruksia.Ikävöin isää vieläkin.Hyvää syntymäpäivää pilven reunalle,isä.

Kastelin illalla sääkukat.Naapurinrouva huikkasi ohikulkiessaan "kauniita kukkia".Ovathan ne.Laittaiskohan ensi vuonna pelargonioita? Nyt kun on vain yksi kolmimetrinen laatikollinen,on helppo kastella.Yksi 10 litran kastelukannullinen riittää.Viime yönä keksin,että ostan jotain kukkasipuleita toiseen laatikkoon,jotka sitten toivon mukaan keväisin työntävät vartta ja puhkeavat aikanaan kukkaan.Sopisivat hyvin pensaitten eteen,jotka ovat talon seinustalla.Näin toimin,kyllä.

On muuten eri hyvä,ettei maailmanloppua tullutkaan,jota joku tosissaan povasi juuri jokin aika takaperin.Ihmiset jossakin maassa olivat lähteneet joukolla kuolemaa odottelemaan.Hyvästejä elämälle jättämään.Ensi vuosi on kai sitten se vuosi,kun mayat vuosituhansia sitten ovat lopun ennustaneet tulevaksi.Tämä ennuste kai sai alkunsa siitä,että mayojen kalenteri päättyy meidän aikamme vuoteen 2012.Ei siis aivan välttämättä kaiken loppua.En kuitenkaan aio mitenkään varautua,vaan lykin sipulit maahan,tuli mitä tuli.Pitää aina ajatella positiivisesti.

Nyt kyllä espanjalaiset tuorekurkut saavat kyytiä. Pitkin Eurooppaa on niistä saatu kolibakteerien aiheuttamaa tautia.Kuolemantapauksiakin ollut.Siunatut kasvihuoneet Suomessa! Niistä saa varsinaisen kasvukauden ulkopuolellakin suomalaista. Vaikka matkoillani ollessa olen syönyt myös ulkomaisia kurkkuja (ei sitä viitsi kantaa oman maan kurkkua mukanaankaan), niin kotona ostan aina suomalaisia tuorejuttuja.Ja pianhan kaikkea alkaa saada avomaitten tuotoksina,joissa sitten maistuu ehtauden lisäksi Pohjolan aurinko ja ylipäätään valo,jota meille aina suviaikaan on ympärivuorokautisesti tarjolla.No,tietysti tänään myös meikäläisiin ujutetaan kaikenlaista kasvua nostattavaa ja kasvitauteja torjuvia aineita sen kuin ehditään.Jotenkin itsetykönäni tunnen kriittisyyttä myös luomuun,ellei se ole kasvanut omalla takapihalla.Pitäisi tietysti luottaa siihen mitä sanotaan,mutta minun nimeni on kyllä enemmänkin Tuomas.Hengissä on pysytty tähän asti ja usein ajattelen,että tähän ikään ihminen on saanut tarpeeksi myrkkyjä,lisä ei siis pahaa tee.Olisikohan kotimaisissa himpun verran vähemmän?

Toinen pyöräilijä nappasi toisen pyöräilijän etukorista repun Rovaniemellä.Olen kyllä aina ihmetellyt sitä loputonta luottamista,mitä me suomalaiset yhä edelleenkin tunnemme.Kaikkihan pitäisi köyttää kiinni,herrijee! Reppu selässäkin on minusta arvelluttavaa kannettavaa.Siinä on vetoketjuja ja taskuja,joihin lipevä varas kätensä ujuttaa ammattimaisella taidolla.Eikä reppua kantava huomaa tämän taivaallista.Samoin naisilla olkalaukku saattaa iloisesti heilua kävelyn tahdissa selkäpuolella.Mikä tilaisuus joko kahmaista koko laukku tai ovelasti sisäpuolelta lompakko.Polkupyörän pakkari tai etukori ovat vihonviimeisiä tavaran pitopaikkoja,jos niitä ei ole lukoilla kiinnitetty pyörään.Hei,ei meillä suomalaisilla enää ole sen enempää ylimääräistä sisua kuin kaikessa rehellisyyttäkään.Jäivät jonnekin vuosien taakse.

Poliisit ovat kokoontuneet ja keskustelleet siitä,mitä lieveilmiöitä (ei niinkään kyllä "lieveilmiöitä") kerjääminen eri maissa on tuonut mukanaan.Kun koko homma on rikollisten organisoimaa,niin toki työnantajat lähettävät myös palkkaamiaan rikollisia tekemään tuhmia.Kyllä se näin on,vaikka kukkahattutädit kyyneleet silmissä ovat toista mieltä.Mistä ihmeestä tämäkin tätijoukko on saanut siniset silmänsä?

Lueskelin tässä taas näitä netin keskustelupalstan kirjoituksia.Nyt kun on ilmennyt kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen hurjasta nuoruudesta totuuksia,niin kerrottiin sekin kun Hakkarainen oli ollut mukana varastamassa kirkkohopeita Suomussalmen kirkossa.Tämän kertoi totuuden torvi nimeltänsä Seiska. Melkein 100 000 mk edestä kaverukset veivät 1980-luvulla ja siitä ilosta lankesi nykyiselle kansanedustajalle 9kk ehdollista vankeutta.Nyt oli ällistyttävän paljon varkauden hyväksyjiä ja jopa puolestapuhujia "pikku rikkeestä vuosien takaa" keskustelupalstan kirjoitusten joukossa.Mikä ihmeen pikkurike? Kirjoituksissa myös peräänkuulutettiin muidenkin kansanedustajien menneisyyttä,mitä sieltä löytyy,kun kuulemma melkein jokaisella on jotakin kahnausta esivallan kanssa ollut.Onko?

Ihmettelen tätä helluntailaisuskoista Hakkaraista,miten hän on Raamattunsa oikein lukenut.Ei ole tainnut Sana mennä perille.Vai tapahtuiko valaistuminen "pikkurikkeiden" jälkeen,kun katumus nosti päätään? Kun nyt julkisuuteen tupsahtaa Hakkaraisen tekemiset,onko miehellä kurja olo kansan maiskutellessa asioilla? En usko poliitikon paksunahkaisuuden vielä kumminkaan asettuneen Hakkaraisen niskaan.No,ken leikkiin ryhtyy,se leikin kestäköön ja tämähän neuvo sopii myös politiikan pyörteisiin päässeelle untuvikolle.Katsotaan neljän vuoden kuluttua.

Tämmöistä Stadin friidulta tänään perjantaina isäni syntymäpäivänä.

26. toukokuuta 2011

BELGIASSAKIN BURKAKIELTO

Ranskan lisäksi myös Belgiassa kielletään burkan ja niqabin pitäminen yleisillä paikoilla.Olen kyllä samaa mieltä,että eurooppalaisessa yhteiskunnassa on kasvojen oltava näkyvissä julkisesti liikuttaessa.Sittenhän sitä voisi ajatella päästävän myös toiseen äärimmäisyyteen ja joidenkin kuljeksivan ilkialastomina kaupungilla,jos kovasti ollaan pukeutumisen vapauden kannalla.Tosin alastomuuden kohdalla puhuttaisiin silloin pukeutumattomuudesta.Sama asia.Kun tullaan asumaan vieraaseen maahan,ei sinne voi aivan kaikkea julkisuuteen omasta kulttuuristaan tuoda.Osa on pidettävä oman kodin seinien sisäpuolella.Enkä edelleenkään ymmärrä,miten kaksi burka- tai niqabinaista tunnistavat toisensa esimerkiksi kadulla.Vai tervehditäänkö kaikkia samoin pukeutuneita ja sitten tunnistetaan äänestä.Tämä on minulle tätä itämaista mystiikkaa.

Eurooppalaisen naisen on pidettävä huivia päässään joissakin islamin maissa.Se katsotaan jopa pakolliseksi.Miksi sitten Euroopassa ei katsottaisi asialliseksi olla ilman kasvoja peittäviä vaatteita? Miksi heillä muttei meillä? No,Suomessa eivät nämä musliminaisten burkat ja niqabit yleisillä paikoilla ainakaan vielä anna aihetta suurempaan keskusteluun.Helsingissä liikkuu hyvin harvoin näitä salaperäisiä henkilönsä kokonaan peittäviä olentoja yleisillä paikoilla.Musta vaatetus naisilla kaulasta alaspäin ja huivi päässä on sen sijaan yleisempi näky.Keskustassa ei niinkään.Ovat asuttaneet kaupungin lähiöitä ja Itäkeskuksen kauppahuoneet ovat mukavamman matkan päässä kotoa.Joku kirjoitti kerran,että Itäkeskuksessa pasteeraileminen on kuin olisi ulkomailla.Niin on kielten,asujen ja ihmisten värien sekamelskaa.

Näistä väreistä tulikin taas metsien mies Teuvo Hakkarainen mieleen,joka sai omilta puoluetovereiltaan huomautuksen kielenkäytöstään.Myös Vihreiden Jani Toivola oli keskustellut perussuomalainen Hakkaraisen kanssa.Toivola on eduskunnassa ensimmäinen tummaihoinen edustaja.Mitä suomalainen "neekeriukko" oli Hakkaraisen kanssa puhunut,sitä ei ole julkisuuteen liiemmin kerrottu.

Citykanit ovat nyt sitten Helsingin keskustasta kaikonneet.Kovat talvet ja lahtaaminen karkottanut lähiöiden puutarhoihin ja jopa naapurikaupunkeihin.Onkohan niin,että Suomeen on saatu pysyvä riesa näistä eläimistä,kuten esimerkiksi Australiassa? Joku dokumentti televisiossa joskus näyttänyt otuksen hillitsemättömästä lisääntymisestä siellä päin.Meidän pihalla kyllä visiteeraa isompi jänisheimoon kuuluva.Rusakko.Yhtenä aamuna istui ihan rauhassa ja sitten lähti sinne päin,missä ratikka kulkee.Toivottavasti osasi nelosta väistää.

Eilen tässä huushollissa oli hääpäivä.Mutta eihän me enää semmoista noteerata.Aika,jolloin oli kukkia ja juhla-ateria,on mennyttä.Mies ei edes enää moisia muista saati ajattele.Enkä muistuttanut.Tuuraaja oli ja minä tietysti kaupungilla.Ihan kuin minä muuna tavallisena tuuraajapäivänäkin.En edes mennyt tavaratalon First Loungeen kuohuvaiselle,jossa olisin voinut kyllä ilman viiniäkin levähtää.Dieetti rajaa myös juomia.Tein tavallista enemmän ostoksia.Tuli hankittua vihdoinkin ne kotikengät,joita olen pähkäillyt.Aamutossuja ei ole hyvä koko päivää käyttää.Nyt on itävaltalaiset (tai italialaiset) sandaalimaiset Think!-jalkineet helpottamassa arkea kotona. Etuosassa varpaiden kohdalla suippopäinen iloisesti kohoava leikkaus pitää kengät hilpeän näköisinä.Ulkona en niitä tohdi käyttää.Eivät ole oikein tyyliäni,mutta kotikäytössä mahdottoman mukavat jalassa,kevyet ja ilmavat.

Senaatintorin reunan Kiseleffin talo on nyt vihdoinkin remontin jälkeen valmis.Enää ei ole basaaritunnelmaa,vaan nyt designmyymälät ja ravintolat ovat vallanneet tämän vanhan empirerakennuksen Sarvikuonon korttelissa Lars Sonckin suunnittelemissa sisätiloissa.Torikorttelit alkavat vähitellen hahmottua.Katuosuutta vielä entraillaan,levennetään mahdollisia terasseja varten.Siellä silmä sitten lepää katseen kiinnittyessä Tuomiokirkon ylvääseen ulkonäköön.Pitänee jonain päivänä käydä Kiseleffin taloon tutustumassa.

Tänään meillä kotinurkilla oleskelua,jos tuuleen mennään.Aikamoinen suhina pihakoivuissa.Eikä suuremmin vielä kesälämpökään poskia hivele.Vaahtopäitä merellä,lokkien lekottelua ilmavirroissa.Jos ei sade kastele sääkukkia,on se minun illalla tehtävä.Puutarhurin arkea.Puhelinsoitto myös pikkuserkulle,jonka syntymäpäivän tyystin unohdin toissapäivänä.Ollaan päivissä likekkäin,että huomioida olisi sopinut.Korjaan tänään asian post festum.

24. toukokuuta 2011

TAAS SE HAKKARAINEN

Uusi päivä ja uudet kujeet,sanotaan.Huomenta.Perussuomalainen Teuvo Hakkarainen sen kuin pysyttelee tapetilla suusta pullahtavine sammakoineen.Nyt on taas niin hänen mukaansa,että "neekeriukot" olisi poistettava toreilta ja pantava metsätöihin.Timo Soini pitää Hakkaraiselle jälleen puhuttelun.Nyt ei Hakkarainen kai enää voi syyttää "maalaisuuttaan" halventavista sanoistaan tai sitten miehellä on keskitasoa huonompi muisti.Mitä varten pitää nimitellä näyttääkseen olevansa tämän maan maahanmuuttopolitiikkaa vastaan? Eikö olisi muita asiallisempia kanavia tuoda mielipiteitään julki vasiten,kun nyt istuu kansaa edustamassa parlamentissa? Hakkarainen saa näiden "neekeriukkojen" vihat päälleen ja afrikkalainen temperamentti saattaa leimahtaa.Mitenkäs sitten Hakkarainen suunsa panee? Sammakot eivät enää mahdukaan ulos.

Ympäristölautakunta Helsingissä aikoo panna historiaan kaikki 13 kaupungin kelluvaa mattolaituria.Itämeren tilasta keskusteleminen vaatii tämän toimenpiteen,ettei mäntysuopaa enää pääse mereen.Lopettamisesta on puhuttu iät ja ajat.Saas nähdä mitä tuleman pitää,kun vastustajia laiturien poistamisesta on.Kuivalle maalle pykättäisiin vastaavia,mutta sepäs ei olekaan kaikkien matonpesijöiden mieleen.Uskon tuommoisen mattolaiturin olleen hyvän ja mukavan sosiaalisen elämän tapahtumapaikan.Niin olivat ennenmuinaiset pesutuvatkin kerrostaloissa.Rouvat juorusivat,panivat maailmaa järjestykseen siinä samalla hangaten pestäviä pyykkilautaa vasten vierivieressä olevissa paljuissa.Mutta voihan sanan jos toisenkin vaihtaa kuivallakin maalla olevan mattojen pesupaikan liepeillä,vai? Tosin siitä on,myönnän,jonkinlainen romanttisuus pois,minkä meri antaa tuoksuineen,tuulineen ja auringonkiloineen.Kumpi on sitten tärkeämpää,Itämeren puhtaus vai valokuvauksellinen mattolaituri pesijöineen aalloilla?

Ainoan maton pesun,jonka itse olen eläissäni suorittanut,oli mökillä.Vanha lautarakenne alustana,mäntysuopapökäle,matot ja letkusta vesi.Räsymattoja piisasi ja emännällä virtasi hiki kärpästen ja muiden pieneläinten suristessa ympärillä.Kaduin jo ensimmäisen maton pesemisen puolivälissä yltiöpäisyyttäni,enkä nähnyt koko hommassa hituistakaan edes lopputuloksen puhtautta.Sain ähellettyä urakan loppuun ja saunaportaiden kaiteet koko pituudeltaan oli vettä tippuvia mattoja täynnä.Mäntysuovan vahva haju leijui koko tontilla.Käteni olivat samaa tuoksua täynnä ja näyttivät ryppyisiltä rusinoilta.Yritin karkottaa hajun Chanel vitosella,mutta vahvaa ,ah vahvaa on mäntysuopa.Se oli elämäni ensimmäinen omakohtainen mattopesu ja jäi takuulla viimeiseksi.

Tänään on päiväjärjestys semmoinen,että käydään kaupungilla.Kunhan olen kirjoitellut ja muutenkin ihmetellyt aamupäivän menoa.Sitten alkaa kahden ihmisen paneminen lähtökuntoon,jolla aina oma aikansa ja manööverinsa.Siinä vaiheessa huokaan helpotuksesta,kun pyörätuoli on jo valmiina odottamassa eteisessä,inva-auto tilattu ja matka hissille voi alkaa.Eilinen sade teki luonnolle hyvää ja minä säästyin sääkukkien kastelulta.Kävin kyllä tarkistamassa,miten olivat ensisateestaan selvinneet.Jotkut roikottivat varsiaan murheisen näköisinä,kun taas toiset viskanneet muutaman terälehden kukankasvoiltaan.Yleiskuva kuitenkin hyvä.Tämän päivän saavat toipua,tuskin tarvitsevat illallakaan vettä.Epävakaista säätä on luvattu pitkin viikkoa.

Islannissa senkuin tupruttaa.Eilinen uutisvälähdys oli kuin Pompeijissa ikään tulivuoren lähikylien peityttyä tuhkakerrokseen.Onneksi ei käynyt samoin kuin Italiassa muinoin,vaan ihmiset suojautuivat koteihinsa.Lentoliikenne hiukan takkuilee jo muuallakin Euroopassa,minne tuhkat levittäytyneet tuulten mukana.No,tämmöistähän se on Luontoäidin kanssa,joka joskus puhuu vallan isännän äänellä.

Eilen kirjoitin pitkähkön kirjeen ystävälleni Lammille.Emme mitenkään kirjeenvaihdossa ole.Joskus soitellaan ja muu kanssakäyminen jää joulukorttien varaan.Vuosia kulunut ainakin yhdeksän tai kymmenen viimeisimmästä tapaamisesta ystäväni ja miehensä kauniissa kodissa.Pihamaa oli kuin kukkaniitty kukoistaen omaan tahtiinsa,mistä näystä silmä nautti suunnattomasti.Niin usein pihapiiri on kuin puutarhalehdestä,symmetrinen,viimeisen päälle huolehdittu kuin säntillinen puisto pienoiskoossa.Tämä vanhojen ruusupensaiden reunustama alue oli vuosia ilman ihmiskäsien kosketusta olevassa tilassa sormustinkukkien ja floksien karattua jo ajat sitten järjestäytyneistä riveistään kaikenväristen lupiinien sekaan.Niiden lomassa sinnitteli kannusruohot,peltoretikat,koiranputket apiloiden ojentuessa aurinkoa kohti niiden jaloissa.

Siitä pihasta tuli hyvä mieli,kaipuu lapsuuteen,kun joskus vanhempien kanssa sai kirmata vapailla laitumilla,liukastua lehmänkakkaan Pohjanmaalla vieraillessa.Kieriä loputtomalta tuntuvaa rinnettä alas ruohon tuoksuessa nenään timoteiden raapiessa paljaita sääriä ja käsivarsia.Kukaan ei varmaankaan unohda lapsuutensa kesiä ja ne putkahtavat mieleen vaikkapa vain ystävän kukkien täyttämän pihapiirin katselemisesta.

23. toukokuuta 2011

SUOLIKAASUHUUMORIKO LYSTIKÄSTÄ?

Olen aina ihmetellyt,miksi pierulle nauretaan.Miksi ihmisiä huvittaa tämmöinen anaalihuumori? Onko se jo kotona lapsena opittua,että kun on päässyt pieru,muu perhe ratkeaa nauruun? Ei minun kotonani.Eikä meillä liiemmin piereskeltykään muitten läsnäollessa.Hiukan vanhempana minulle kerrottiin,että tämmöinen ilmanpääsy peräaukosta on hiivojen ja bakteerien tuottamaa suolikaasua,joka pyrkii luonnollisesti ulos.Se pitääkin tulla,mutta mielellään ei muitten ihmisten läsnäollessa.Tämän opin.Yhä pidän tästä kiinni enkä tähän ikään ole tullut tietämään,mikä ihme piereskelyssä saa toiset nauramaan.Onko se pärähdystä muistuttava ääni? Ääntähän matkitaan myös suulla ja sekin huvittaa muita kovasti.Miksi ihmeessä? En ikinä tule myöntämään,että minun huumorintajussani olisi jokin vika!

Tarina kertoo eräästä jaarlista Englannissa,jolta pääsi hallitsematon pieru aivan väärässä tilanteessa,kun oli vannomassa uskollisuutta silloiselle kuningattarelleen.Jaarli nolostui niin paljon,että lähti vapaaehtoiseen maanpakoon seitsemäksi vuodeksi.Palattuaan sai tietää,että kuningatar oli ajat sitten unohtanut koko ilmanpäästön.Loppu hyvin,kaikki hyvin.

Eläessämme monien vuosien ajan koirien kanssa,nekin tiesivät piereskelyn epämiellyttävyyden ja epäkohteliaisuuden toisia kohtaan.Ehkä tähän "häveliäisyyteen" kuitenkin oli syynä suolikaasun haju.Kun varsinkin Midiltä pääsi paukku,se käänsi päänsä peräpuoltaan kohti,vilkaisi lähellään olevaa ihmistä,pani korvansa luimuun ja siirtyi sitten nolon tuntuisena sivummalle.Tämän jälkeen ja hetken kuluttua se tuli nuolemaan ihmisen kasvoja ja se,jos mikä,oli anteeksipyyntö.Koira ei nauranut,emmekä mekään.Hyväilyistä ei tahtonut loppua tulla.Rakkaus oli molemminpuolista.

Yleensä ihmisiä naurattaa alapääjutut.Kyllä minuakin,jos vitsi on tyylikäs ja älykkäästi laadittu,eikä aivan valmiiksi pureskeltu,eikä se koske anaalipuolta. Toinen asia,mikä mieltäni huumorin kannalta askarruttaa,on humalaiselle nauramiset.Mikähän siinäkin on niin lystiä,kun ihminen on menettänyt estonsa,järkensä eikä puheesta saa minkäänlaista selvää? Kompastelua ja kohellusta,ehkä oksentamista,ilman tolkkua olevaa käytöstä.Mitä varten se saa toiset hilpeiksi? Tämä humalakäyttäytyminen on naurattanut kautta aikojen teattereiden lavoillakin.Moni näyttelijä on saanut koko uransa ajan kantaa kerran tai pari esittämänsä humalaisen koomikon roolia,vaikka näyttelisikin näytelmän selvinpäin olevaa ensirakastajaa tai suuren tragedian murheen murtamaa sankaria.

No,mietiskelyni niin anaalihuumorin kuin viinapuolenkin hauskuudesta ei selviä nyt eikä luultavasti myöhemminkään.Kysymys,joka jää vain kysymykseksi.Onko tutkittu tieteen kannalta,en tiedä.Jätän aiheen tähän.

No niin ja se on sitten taas tuhkapilveä taivaalla.Islannista 2400 km päästä tuhkia leijuu ja ehtinee meille tällä viikolla. Islantilaisen Nobel-palkitun kirjailija Halldòr Laxnessin nimeämään Elämä on suolakalaa-maahan ei lennetä eikä sieltä pois.Se on nyt stop joksikin aikaa.Sama rumba kuin vuosi sitten saman maan toisessa tulivuoressa.Sen suurempaa haittaa kuitenkaan tuskin tähän normaaliin elämään Suomessa.Islannissa saattaa olla toista paikkapaikoin.Tupruaa mitä tupruaa ja sitten loppuu.

Tänään vihdoinkin ulos,kun ei edes eilen oltu.Leikin television kanavilla,kun osa suomalaisista oli saanut lahjaksi kanavan poikineen katseltavakseen.Tuskin ehdin dieettisoppapussin avata ja laittaa miehelle lounaan sun muut.Nähty on elokuvia,ikivanhoja ja rakastettuja sarjoja,ennen näkemättömiä luonto- ja matkadokumentteja sekä historiaa.Istuin ja imin itseeni kuvaruudun ihmeellisyyksiä.Koko pitkän päivän.

22. toukokuuta 2011

ENNEN PUOLTAPÄIVÄÄ

Hagelstam on myynyt aivan äskettäin Albert Edelfeltiä huutokaupassa.Joku onnellinen sai omakseen Näkymä Helsingin Eteläsatamasta.Edelfelt on monen suomalaisen mieleen.Minunkin.Syntyi 1854,sillä "minun hyvällä vuosisadallani",ja kuoli vuotta aiemmin kuin vanhempani syntyivät.Olen monen monituiset kerrat katsellut erilaisin tuntein Edelfeltin töitä hymyillen ja toisinaan pienoisen järkytyksen vallassa kuten Lapsen ruumissaatto-teosta.Se pysäytti.Taidepostikortteihin on Edelfeltiä myös ikuistettu.Lähetän niitä mielelläni ystävilleni. Edelfelt maalasi useita Helsinki-näkymiä sekä kesä- että talviaiheisia. Kuin myös asuessaan Ranskassa maisemia Cannesin ikkunastaan,Tukholman ja Kööpenhaminan aikoinaan sieltä näköaloja.Lämpimimmät tunteet ailahtelevat sydämessäni kuitenkin eniten katsellessani suomalaista maisemaa tai muotokuvaa ihmisestä,jonka kasvoilla näkyy eletty elämä.

Stara,Kundi ja Friidu! Mitä mahtaa kuulua nyt näille jo lentokykyisille uusille helsinkiläisille huuhkajalapsille? Ovat muuten sitten aitoja stadilaisia,joihin vasta-annetut nimetkin viittaavat.Asiasta oli oikein kilpailu ja raati pitkän harkinnan jälkeen valitsi nämä kolme nimeä poikasille. Olisi tainnut sivellin pudota taidemaalari Ferdinand von Wrightin kädestä joskus 1800-luvulla,jos joku olisi pokkana kertonut,että Helsingissä pari sataa vuotta myöhemmin pesii huuhkajia ja jossain määrin muitakin villimetsälintuja.Ei ole tänä keväänä tarvinnut helsinkiläisten tarpoa korpimaille katselemaan pöllöjä von Wrightin tapaan,joka Savon erämaissa vaelsi maalauskohteitaan etsimässä. Kaikkihan me tunnemme Taistelevat metsot,jos ei muuna niin ryijyinä seinillä.Itse alkuperäistä teosta voi ihailla Ateneumissa.

Jos tahtoo suurempaa draamaa,niin Islantiin vaan,jossa taas tulivuoririntamalla savuaa ja odotellaan purkautumista.Tiedemiehet kuitenkin ennustavat,ettei tästä tule yhtä kaaosmaista kuin edellisestä,joka sai epäjärjestystä aikaan ilmailualalla.Jää nähtäväksi,onko Luontoäiti samaa mieltä näiden ihmistietäväisten kanssa.

Kansainvälisen valuuttarahaston entinen pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn viettää arestiaikaa päästyään takuita vastaan vapaaksi odottelemaan oikeudenkäyntiä raiskausyrityksistään.Herrijee,kun näitä tapauksia on maailmassa.Eikä enää yhteiskunnallinen asemakaan ole esteenä yhtäkkisille- missä- ja koskavaan- seksihaluille.Moraalista puhumattakaan.Mies kieltää kaiken,totta kai,niinhän tapana on.Mutta minun yksinkertainen mieleni on sitä mieltä,ettei savua ilman tulta.Hupaisaa on se,että New Yorkin arestitalo on turistiajelujen yksi kohde.Pitäähän sitä nähdä lähemmin ainakin talo,missä tämä sairasmielinen libidoaan kurissa pitämätön seksihurjastelija on.No,siellä äijä nyt miettii tekosiaan jättäen samalla katkerantuntuisia hyvästejä IMF:n pääjohtajuudelle ja ehkä vielä hilpeälle elämällekin vapaudessa.

Pitelee tänään semmoisia ilmoja että ihan ulos ajattelen miehen vieväni.Eilen ei oltukaan.Oli konepyykkiä,imuroimista,ruuanlaittoa ja puhelimessa Ilonan kanssa maailman panemista jälleen parempaan järjestykseen.Kerroin sen kaskunkin,jonka nappasin Jussi Halla-ahon blogista "Mikä on romanien onnenluku? Se on viistöistä". Halla-aho oli tämän blogiinsa pannut,kun se sivusi rasismiasiaa.Halla-ahon mieliaiheet ovat juuri rasismi ja maahanmuuttoasiat,joista riuskin ottein kirjoittaa olematta itse rasisti.Puoltaa niitä maahanmuuttajia ja pakolaisia,jotka ovat mukana henkeen ja vereen kotiuttamisessa tähän maahan.Heitäkin on.Tietysti.Mutta Suomen maahanmuuttopolitiikka on pielessä eli niin kuin peestä hänen ja monen muunkin mielestä.Minunkin. Tämän maan lepsua asennoitumista maahanmuuttoon ihmetellään jo muuallakin ja hienoinen varoituksen sana on kiirinyt meille rajojemme yli.

Että ei tässä muuta kuin auringonpaistetta tänään kaikille ja heikunkeikun taas.

21. toukokuuta 2011

HOPPUA PITÄÄ

Tuuraajan tultua eilen syöksyin kaupungille ja sitten menikin vähän aikaa kun en ehtinyt kissaakaan sanoa.Tulenpalava kiire kotiin ja vielä suurempi ehtiäksemme ompeleiden poistoon Mehiläiseen puoli kahdeksi.Mies etenee toimissaan ylen hitaasti, ja vaikka mitenkä autan pukeutumisessa,kengännauhojen sitomisessa yms, kovaa kiirusta piti ennen kuin istuimme taksissa.Mutta me ehdimme! Ystävällinen hoitaja poisti tikit.Minä pidin korvalehteä pois tieltä.Aika hyvin meni kun ottaa huomioon mieheni matalan kipukynnyksen.

Sitten taas taksiin,joka näytteli meille Helsinkiä luullen,etten huomaa hänen ajelevan pitemmän kautta.Bulevardin kohdalla jo sanoin ja niin päästiin sitten Uudenmaankatua Espalle päin ja lopulta kotiinkin.Joko tarkoituksella tai epähuomiossa ei antanut minulle rahasta takaisin.Ei ollut isosta summasta kysymys,mutta periaatteesta kyllä.Olin kuitenkin vaiti asiasta.Olimmehan saaneet sight seeing-kierroksen.Jos olisin ollut huonolla tuulella,olisin huomauttanut.Nyt olin tyytyväinen,kun miehen korvan tausta oli hyvin parantunut. Eikä ollut edes märkä,vaikka välillä olenkin sitä mieltä. Hahhaa.

Olen lisännyt sääkukkia muutamalla kappaleella pihalaatikkoon.Komea rivistö! On se vaan niin nättiä,kun on kesäkukkia.Laatikot,jotka ovat asukastoimikunnan kontolla,ovat vielä täynnä viimevuotisia ruskeita ja puolimädäntyneitä rankoja.Saas nähdä,jäävätkö,kun ei kevättalkoista olla kuultu puoltakaan sanaa.Naapuri jo arveli,ettei semmoisia järjestetäkään tänä vuonna.Tämmöinen saamattomuus harmittaa minua ihan mahdottomasti,kun tällä pihalla olisi mahdollisuus olla mitä kaunein,jos jokainen asukas kantaisi kortensa kekoon antamalla kesäistutuksiin euron tai kaksi per henkilö sekä osallistuisi yhteiseen työntekoon.Asukastoimikunta pihtaa budjetissaan,kun rahaa pitää säästää pariin pippaloon vuoden aikana.Eikä niissä voi saitailla.Pihviä ja makkaraa,monenlajista viiniä,salaatti viimeisen päälle,patonkeja paljon,kahvia ja pullaa.Semmoiset kekkerit.

Pressiklubi ei saanut eilen televisiossa näyttää presidentti Kekkosen kupsahtamista tantereeseen vuonna 1980 laskeutuessaan lentokoneesta.Juontaja Ruben Stiller oli käärmeentynyt asiasta,kun YLE tuli kieltämään.No,en oikein tiedä,olisiko kaatumisen näyttö ollut aivan paikallaan,kun siinä vielä oli Mertarannan selostus ihan muusta nurinmenosta.Huumoriahan siinä tietysti perään kuulutettiin.Hyvä maku on sitten kunkin ajateltavissa,miten sen laita on.Toisaalta taas tämmöinen yli 30 vuoden takainen tapahtuma on jo aika kaukana historiassa,etteikö siitä voisi vaikkapa pientä leikkiä laskea.Ehkä voi,ehkä ei.Minä en sano juuta enkä jaata.

Televisio-ohjelmissa pysyäkseni katselin ehtoona eräänä kauhunäytelmää siitä,mitä sitten tapahtuu maailmalle,kun/jos/kun USAn Yellowstonen alla piilevä massiivinen tulivuori saa päähänsä purkautua.Siinä kertoman mukaan käy kalpaten kaikille ja kaikelle.Aluetta pidetään mitä merkillisimpänä ja se huomattiin jo 1800-luvulla,jolloin 1872 Yhdysvaltain hallitus päätti alkaa Yellowstonea suojella tulevia sukupolvia varten.Pitää maailman vanhimman luonnosuojelualueen titteliä itsellään.Kaunista ja ihmeellistä kuvista ja elävistä kuvista päätellen kanjoneineen,vesiputouksineen,biisoneineen,mutta kun tietää koko totuuden,se pelottaa aivan kamalasti.Hirvittävät voimat jylläävät maankuoren alla pullahduttaen aina välillä näyttiä supertulivuorestaan komeilla vesisuihkuilla geysireistään.No,ja kyllä on pamahtanut. 640 000 vuotta sitten oikein roimasti ja siitä seurasi,että koko puisto sijaitsee valtavassa tulivuoren kalderassa.Tiedeihmiset uskovat,tietävät ja ennustavat,että ennemmin tai myöhemmin tämän helvetin on purkauduttava.On se sitten tapahtuva vaikka tuhansien vuosien kuluttua tai jonain vuonna meidän aikanamme.Että tämmöistä Amerikoissa, suurta ja kaunista.Karkkipussitkin kilon painoisia!

Nohnih ja tästä päästiin sievästi minun laihtumiseeni ja soppapusseihin.Vielä maistuu,mutta nyt jo pitää ajatella vankasti sitä,miltä näytän loppusuoralla ja siihen satsata,kun keitto valuu kurkusta alas.Ostin eilen lisää pusseja,mutta nyt jo jätin ne makeat litkut paikoilleen.Otan vaikka pari elävää mansikkaa tilalle,on se sitten sallittua eli ei.Kotimaisia näkyi jo olevan,niitä kasvihuoneessa kasvaneita,mutta makoisia,ah.Pari tomaattiakin olen syönyt,vaikka ehkä rikkoen tämän dieetin sääntöjä.En yleensä ole tomaattien ystävä,mutta mitenkä ne nyt maistuvatkaan.Taivaallisilta! Isken hampaani tomaatin punaiseen kylkeen ja annan mehun purskahtaa suuhuni.Nautin.Sitten pureskelen onnen tunteen täyttäessä koko sieluni kaiken muunkin tomaatista sitä kovaa kantaa myöten.Mitään ei panna haaskiin.Maiskuttelen pitkään jälkeen päin ja nappaan vielä perään suurimman pensasmustikan,mikä ostamastani rasiasta löytyy.Mustikkakaan ei ole milloinkaan näin hyvältä maistunut,sanon ma.

En kykene enempään kirjoittamiseen,kun vesi herahti kielelle.Pitää mennä syömään päivän ensimmäinen soppapussillinen.Ottaiskohan kalakeiton tai thaikanakeiton? Otan sienikeiton sittenkin.

19. toukokuuta 2011

KEVYTTÄ JUTUSTELUA

Kovassa tuulessa eilen panin sääkukat multaan.Mies istui viltti polvillaan pyörätuolissa ja katseli.Siistin vielä laatikon ympäristön,ettei mullanhituistakaan jää.Eikä jäänyt.Sitten kotiin.Myöhemmin roskia viedessäni naapurin rouva jo ihasteli työni tuloksia,mutta ei hänkään ollut kuullut sääkukista aikaisemmin.

Neljäs päivä menossa tämän uuden dieetin kanssa.Vaikka päivää kohti taloudellisesti tyyristä,niin tulee kuitenkin halvemmaksi kuin koko vaatevaraston uusiminen.Näin olen minä sen räknännyt.Kolme pussillista päivässä,kaksi suolaista keittoa ja yksi makea smoothien tapainen,joka maistuu aivan kamalalta.Sopat menevät jotenkuten,vaikka niissäkin omituinen jauhomainen maku.No,kai minä kaksi viikkoa kestän ja sitten katsotaan.Eiköhän silloin olisi jo kunnon pohjaa ryhtyä terveellisemmälle kuurille eli vähentää vain sokeria ja rasvaa roimasti ja sitämyöten kalorimäärää.

Mistä ihmeestä se johtuu,että joihinkuihin tarttuu tämä pulleus enemmän kuin toisiin? Vanhempani eivät olleet mitenkään liian lihavia,mutta isäni äiti oli semmoinen vanhanajan pyöreäolemuksinen mummuihminen,joka näyttikin sadun oikealta lämpimäntuntuiselta hopeahapsiselta mummulta.Nykyisin tämmöisiä mummumummuja on aika harvassa.Olenko siis perinyt tämän pyöreyteni isäni äidiltä? Mitä lienen perinyt vanhemmiltani? En ainakaan piirtämisen taitoa,vaikka molemmat piirsivät,äitini jopa Ateneumin käyneenä.Tätä perimisasiaa ryhdynkin tästä jonain päivänä syvällisemmin pohtimaan.Nyt jääköön tähän.

Pysyttelemmepä tänään sisällä.Kylmä tuuli käväisi jo parvekkeella avattuani lasit,kun piti kurkistaa,ovatko istutukseni vielä paikoillaan.Olivathan ne.Lämpöasteissakaan ei juuri nyt suurempaa hurraamisen tarvetta.Huomenna on tuuraajapäivä ja minä kaupungille.Kotiin tultuani vien miehen Mehiläiseen.Tikkien poisto korvan takaa.Olisi jo aika alkaa myös miettiä lomani ajankohtaa,kun sellaisen olen tänä vuonna aikonut pitää.Ensin on kysyttävä omalta sosiaalityöntekijältä,koska miehelle on hoitopaikka ja saa toki omiakin aikoja ehdottaa.Tästä se lomanpito yleensä alkaa omaishoitajalla.Jossain välissä tuleekin sitten mieleen,että tarvitsenko koko lomaa? Ja homma jää siihen.

Kyllä maailmanmestarijääkiekkoilijoden juhlinnasta nyt keskustellaan.No,itsetykönäni kyllä olen vähän kallellaan sinne päin,että noin humalassa toikkaroiminen yleisön edessä ei aivan korrektia ollut.Vaikka kuulemma itse tasavallan presidenttikin oli ymmärtänyt tilanteen.Naapurimaissa on irvailtu suomalaisten koheltamiselle,valokuvat ja filminpätkät levinneet.Ykskaks rikki mennyt kenkä oli ollut yhden kompuroinnin syy.Puheet haastattelijoiden kanssa eivät oikein selkeästi sujuneet.Voisikohan sitä kutsua ihan sammaltamiseksi? No,jälkipuintia riittää niin kansalla kuin urheilijoiden omissa piireissä.Pokaalikin oli särkynyt juhlinnan tiimmellyksessä! Hohhoijaa.Mitähän mieltä olisivat Tahko Pihkala ja Paavo Nurmi?

Osama bin Laden on puhunut haudan takaa.Viimeisessä viestissä hän kehoittaa muslimeja liittoutumaan ja päättämään,mikä aika olisi paras saada "koko muslimimaailma kapinaan". Eikä saa liian kauaa miettiä,ettei "tilaisuus mene sivu suun". Mitä vastaan "koko muslimimaailma" pitäisi sitten kapinoida? Eivätkö hyväksy muita uskontoja? Liekö vallan vallanhimon tavoittelua tämä bin Ladenin toivoma vastarinta? Eikö Koraanissa puhuta mitään suvaitsevaisuudesta? Tarkoittaako kapinoiminen sitä,että kaikki "vääräuskoiset" maailmasta pannaan päiviltä? Uskonto on kummallinen asia.

18. toukokuuta 2011

OLIPA KERRAN ERÄS KAKKU

Kun vuonna 2008 Stella-leipomo meni konkurssiin,se vei hautaan myös Ellen Svinhufvud-kakun reseptin.Tai ainakin näin kerrottiin.Stockmannia syytettiin Stellan nurinmenosta,kun tavaratalo alkoi Svinhufvud-kakun asemesta myydä Sans Rival-nimistä kakkua,joka muistutti Svinhufvudin tuotetta.Stockmann oli ollut Stellalle iso asiakas ja tulos kakun vaihdosta oli sitä mitä oli: Stellaa ei enää ole.

Managment Events-yhtiön omistaja Olli Muurainen Raaseporin Billnäsin vanhassa ruukissa oli ehtinyt ostaa Stellalta Ellenin kakun ohjeet ja ruukki alkoi leipoa.Aitoa Ellen-kakkua myydään (tai ainakin myytiin,näin kerrottiin) joissakin pikkumyymälöissä ja kahviloissa.Saako nykyisin muualtakin tai saako ylipäätään,ei ole tiedossani.Itse en ollut niinkään Ellen Svinhufvud-kakkuun ihastunut.

Nyt on saatu tietää lisäasiaa kohutun kakun tiimoilta,että Ellen-rouvalla ei olisikaan mitään sen kummempaa tekemistä nimensä saaneen kakun kanssa.Kakku on alunalkaen Frasilité-kakku,jota Pehr Evind Svinhufvudin aikana linnaan tilattiin.Stella-leipomo joskus 1930-luvulla oli vain pyytänyt presidentin rouvalta lupaa saada nimetä Frasilité-kakku rouvan mukaan.Lupa annettiin.Frasilité-kakku oli tunettu kakku,ei vain Luumäen kahvikutsuilla tai presidentinlinnassa vaan muissakin maissa kahvipöytien ykköskakkuna.Nykyisin se elää Sans Rival-nimisenä kertoen tarinaansa,ken osaa kuunnella.

Suomen Leijonat siis tulivat voittoisalta mm-matkaltaan.Katselin Kauppatorin pippalot,jossa oli laskettu olevaksi noin 100 000 ihmistä.No,ja tulivathan lavalle itse sankaritkin.Haastateltiin,halattiin,laulettiin ja ilakoitiin oikein olan takaa.Ihan tasavallan presidentinkin kanssa.Oli juotu ilolientä ja tästähän nousi meteli.Että nuorison idolit toikkaroivat myötälaitaisessa julkisessa tilaisuudessa.Eivät kaikki sentään.Eräs heistä jo kompuroi lentokoneesta ulos tullessaan niin että se komea ja paljon suudeltu palkintopokaali lensi miehen kanssa koti-Suomen tantereeseen.Kauppatorilla söhellettiin mitä söhellettiin ja siitäkös ei myöskään urheiluministeri Stefan Wallin tykännyt,vaan otti asian puheeksi kahdenkesken.Tästä taas ei kansa tykännyt.Yhtäkaikki,pojat ovat nyt jo kotona arkensa keskellä voiton huumaa vielä maistellen.Kuluihan edellisestä mestaruudesta aikaa peräti kuusitoista pitkää vuotta.Hyvä Leijonat!

Tänään,ellei sada,otan miehen mukaan ja menen istuttamaan sääkukat.Ostin eilen.En ollut ikinä moisista edes kuullut.Nimi siitä,että kukat menevät suppuun viileällä säällä ja yöksi,kun taas pysyvät avoimina valossa ja auringonpaisteessa.Siis sääkukka eli Dimorphoteca pluvalis.Muistuttavat ulkonäöltään hiukan päivänkakkaraa.Väri vaihtelee valkoisesta muihin väreihin.Minulla nyt valkoisia ja tummanpunaisia.Odottavat partsilla jatkotoimenpiteitä.

17. toukokuuta 2011

RASISMIAKO?

Joskus aikaisemminkin olen kertonut mielelläni lukevani blogeja.Panu Rajalan on yksi,jota suhteellisen säännöllisesti seuraan ja nyt lukemieni joukkoon on ilmestynyt perussuomalaisten kansanedustajan Jussi Halla-ahon blogi Scripta Kirjoituksia uppoavasta Lännestä.Kielitieteilijänä ja suomen kielen taitavana käyttäjänä hänen kirjoituksensa ovat miellyttävää luettavaa ja,vaikka tästä ollaan montaa mieltä,niissä on useimmiten oikeaa asiaa.Halla-aho kieltäytyy olemasta rasisti,vaikka ei hyväksykään Suomen monikultturismia ja maahanmuuttopolitiikkaa.Hän on myös siinä oikeassa,että Suomessa asuvien somalialaisten huono asema työmarkkinoilla ei johdu työnantajien asenteesta,vaan somalialaisten omasta asenteesta.Heidän huono työllistymisensä on yleistä monissa maissa,mihin ovat asettuneet maahanmuuttajina asumaan.Halla-ahon mukaan muiden Afrikan maiden edustajien kanssa on työllistyminen onnistunut huomattavasti paremmin niin meillä kuin muualla.

Kansanedustaja Halla-aho on ilmeisen värikäs ja särmikäs persoona,joka näkyy hänen reipashenkisissä kirjoituksissaan,joista on joskus syntynyt ankaraakin polemiikkia ja vaadittu Halla-ahoa vastaamaan sanoistaan.Tämänkaltainen persoona yleensä jakaa ihmiset kahteen leiriin,hyväksyjiin ja vastustajiin.Hänen suhteensa ei olla välinpitämättömiä.

Itse olen rasisti,mutta nyt olen alkanut miettiä,mitä sana "rasisti" todellisuudessa tarkoittaa.Kun kuitenkin hyväksyn maahanmuuttajina ja pakolaisina ne henkilöt,jotka haluavat tehdä työtä Suomessa ja tekevät sitä,maksavat veronsa,ovat hankkineet (saaneet) kodin ja tottelevat Suomen lakeja ja sääntöjä kuten me muutkin.Olenko siis rasisti? Taidankin Halla-ahon lailla olla vain Suomen maahanmuuttopolitiikaan tyytymätön,sillä meillä minusta ollaan liian lepsuja ja hyväsydämisiä maahanmuuttoasioissa.Kuten niin monissa muissakin,jotka koskevat Schengen-sopimuksen mukaisesti tänne saapuvia,jotka pesiytyvät nurkkiimme ilman aikomustakaan hankkia työtä.Kuten esimerkiksi Romanian ja Bulgarian romanit.Olen yhä sitä mieltä,että yksinkertaisin ratkaisu yleisillä paikoilla kerjäämisen loppumiseen on sen kieltävä laki.Miksi meillä ei saada sitä aikaan?

Olen sitäkin miettinyt,mitä tulee aikuisina näistä somalialaisperheiden lapsista,jotka nyt käyvät Suomessa koulua? Onko heidän työllistymisensä jo paremmalla kantilla? He osaavat suomen kielen toisin kuin ehkä vanhempansa,joista ainakaan perheen äiti ei ole vaivautunut suomea opettelemaan.Lapset tuntevat suomalaisen kulttuurin,tavat ja säännöt jokapäiväisessä elämässä.Jatkuuko opiskelu koulun jälkeen korkeakoulussa? Saavatko,haluavatko,työtä elättääkseen itsensä? Onko heidän sukupolvensa jo sisäistänyt itsensä suomalaiseen yhteiskuntaan niin,että heillä on hyvä olla? Toivon kuitenkin,että he eivät milloinkaan unohda juuriaan,omaa äidinkieltään ja kulttuuriaan.Vaan elävät sopusoinnussa keskellämme somalialaisina suomalaisina.Olenko siis rasisti?

16. toukokuuta 2011

HIP HIP HURRAA

Jos en sitten millään jaksanut valvoa euroviisujen kanssa,niin eilen jaksoin ilman yhtäkään haukotusta seurata jääkiekon maailmanmestaruuden ratkeamista.Suomi on maailmanmestari,jippiiii!!! Maaleja tehtiin kuin tyhjää vaan kuusi kappaletta.Ruotsilla yksi. Ottelun päätyttyä kamera seurasi ruotsalaisyleisön ilmeitä,jotka olivat murheen murtamia,synkkiä ja tappion tuntua täynnä.Häviäjän osa on katkera osa.Meidän pojilla piisasi naurua.Halattiin,iloittiin,käteltiin ja oltiin onnellisia.Ollaan me hyviä! Ruotsalaisten pitäisi muistaa,että jo finaaliin pääseminen on voitto ja vaikka hopea saadaan häviämisen kustannuksella,ei se huono asia ole kokonaisuutta ajatellen.No,kyllä kun tomu on laskeutunut,ruotsalaisetkin ajattelevat koko asiaa jo myönteisemmin.Maailman toiseksi paras ei ole huono sijainti. Mutta onhan makoisaa olla kuitenkin ykkönen! Ja sehän on Suomi!

Nyt aamulla yritin saada ompeleitten poistoaikaa miehelle perjantaiksi terveysasemalta.Ei onnistunut.Varasin ajan Mehiläisestä.No,minulla oli kyllä tiukka aikaraja,sillä tuuraajasta en perjantaina luovu ja kotiin tulen yhdeksi.Perjantai ta:lla lyhyt päivä,jotta ymmärrettävästi en aikaa saanut.Nyt mietin,milloin saan sinne viedyksi lääkemääräykset uusittaviksi,jos entiseen tapaan sulkeutuvat moniksi viikoiksi kesäaikaan,joka alkaa parin viikon kuluttua. Mies mukaan ja matkat omakustanteisesti.Reseptimatkoja kun ei kunta eikä Kela korvaa.Joskus ihmettelen tätä omaishoitajan arkea!

Siitä laveammin juuri eilen puhuin pikkuserkkuni vaimon kanssa,jonka elämää työllistää myös omaishoitajuus.Miehellänsä Parkinsonin tauti.Minulla sentään monetkin yöt sujuvat mukavasti nukkuen,mutta Hillevi joutuu parin tunnin välein kääntämään miehensä yön aikana.Niin että voisin lopettaa omat jeremiadini niistä sillointällöisistä öistä,joina joudun vaihtamaan mieheni vuodevaatteet.A propos,nyt on ollutkin pitkähkö kuiva-aika.Ehkä sitten päiväsaikaan olen enemmän remmissä kuin Hillevi,sillä hänen miehensä on oma-aloitteinen ja liikkuu jopa ulkonakin,kun pystyasento sujuu makuuta paremmin.Kunta on heidän kotiseudullaan ilmeisesti Helsinkiä varakkaampi,sillä hoitotykötarpeissa ei ole säästetty,vaan kaikkea saa tarpeen mukaan.Helsinki supistanut.No,täällä enemmän tarvitsijoitakin,kun taas heidän kuntansa pieni ja hoitotarvikkeiden käyttäjiä vähemmän.

Sataa,kuten luvassa olikin.Kalalokki kyyhöttää pesässään muniaan varjellen.Hautovat vielä jonkun aikaa.Sitten alkaakin armoton poikasten vahtiminen,kun munista kuoriutuneet ovat jo juoksuiässä ja ympäristöäkin pitää tutkia.Pihallakulkijat saavat jälleen tuta lintumaailman ärjyn suojeluhalun vihollisilta,vaikka emme suuremmin siihen kategoriaan kuulukaan roskia viedessämme.Eihän linnut sitä tiedä.

Eilen muuten simahti minulta jälleen bloggeri.Odotin ja odotin,että ilmaantuu aivan itsekseen.Eikö mitä.Lopulta rohkaistuin,vaikka sunnuntakipäivä olikin,soittamaan ystävälleni tietokone-ekspertille,joka etäauttoi kuten niin monesti ennenkin vaivojaan säästämättä ja väittäen sen vielä tekevänsä varsin mielellään.Ja niin bloggeri palautui omalle paikalleen.Enkä voi lakata ihastelemasta sitä taidon ja osaamisen määrää tietokoneen kanssa,mikä tällä kaverilla on. Kiitoksia.

Sateesta puheenollen,tekee luonnolle hyvää.Värit kirkastuneet,ruoho kasvaa uutta voimaa saaneena,koivunlehdet paisuvat paisumistaan vähitellen täyteen mittaansa.Mansikkasato ei ole kuulemma kärsinyt viime talvesta ja sehän on tärkeä tieto tämmöiselle mansikanrakastajalle.Mikään muun maan marja ei vedä vertoja Pohjolan auringon kypsyttämälle mansikalle,jota tuulet ovat hyväilleet ja valoa täynnä olevat yöt syleilleet.Mansikan tuoksu huumaa ja sen lämpimän punainen väri houkuttaa haukkaamaan tai työntämään koko ihanuuden kokonaisena suuhun,jossa se koskettaa makuhermoja mitä suloisimmalla tavalla.Marja mehuineen levittäytyy koko suun alueelle jatkaen matkaansa ruokatorveen ja mahalaukkuun,jossa se yhä vieläkin antaa hyvänolon tunteen.

Myöhemmin kesällä,kun ihminen on syönyt marjat tuoreina ja raikkaina,alkaa tahtoa niistä valmistettuja herkkuja.Suussa sulavat Romanovin mansikat,minttu- tai suklaamansikat. Nyt tuli vesi suuhun.Juhannuksen aikoihin saamme etumakua mansikoista,vaan ei silloin aivan vielä niistä "oikeista" avomaalla kasvaneista.Vaan kun ne ilmestyvät toripöydille,ei meikäfriidun huushollissa muuta syödäkään kuin ihania,tuoreita kotimaisia mansikoita.

Juuri luin netistä Pirjo Bergströmin kuolleen.Viimeksi tapasin Pirjon (o.s.Halminen) vuosia,vuosia sitten Mustikkamaalla,kun menin Kesäyön unelman väliajalla häntä tapaamaan.Muistelimme kouluaikoja ja nuoruuttamme,jolloin olimme paljon yhdessä.Näin rivimme harvenevat.Hyvää matkaa,Pirjo.

15. toukokuuta 2011

PILVISENÄ SUNNUNTAINA

En sitten millään jaksanut seurata euroviisukilpailua.Uni tuli,vaikka mitenkä vastaan tappelin.Suljin television ja menin nukkumaan.Äsken tarkistin ja Azerbaidzhan tuli ensimmäiseksi.Suomi hännillä 21. Niin aina.No,onhan tuo mukavaa olla mukana ja sanotaanhan sitä juuri,ettei tärkeintä ole voitto vaan osallistuminen.

Yhden koiran politiikkaa Kiinassa! Ainakin Shanghai ja Peking vesikauhun takia määrää,että yksi koira per talous.Lisäksi koirat pitää ulkoiluttaessa olla kytkettynä ja jonkunlainen verokin tulee maksaa.Tietenkään kaikki koiraihmiset eivät pidä siitä,että kumppanieläinten määrää säännöstellään.Ihanhan tuo haiskahtaa,sanovat,kuin elettäisiin porvarillisen hienostelun männäaikoja.Aivan asiaa,että yritetään hillitä rabieksen leviämistä,johon kuolee siellä päin ihmisiä vuosittain aikamoinen määrä.Matkadokumenteissa Kiinan kaupungeista koiria juoksentelee liikenteen seassa ja ihmisten jaloissa irrallaan ja ilmeisen kodittominakin lukemattomat määrät.Eikä niiden lukumäärää ole varmastikaan pystytty edes tilastoimaan.

Näitä irtokoiria näkee kyllä ihan Euroopassakin eteläisimmissä maissa kuten kissojakin.Marbellassa eräässäkin ravintolassa kuljeksi kissa.Kysyin lopulta henkilökunnalta,saako sille antaa syötävää.Lupasivat.Minä annoin eikä kissa poistunut jaloistamme koko aterian aikana.Ei ollut kuulemma kenenkään omaisuutta,mutta ravintolassa oli kaiket päivät.Suomessa ei moinen peli vetelisi.Terveysviranomaiset olisivat heti kimpussa ja eläimelle tulisi häätö tai ehkä pahimmassa tapauksessa kiinniotto ja koppivankeutta kunnes siirryttäisiin seuraaviin toimenpiteisiin.En viitsi mainita tässä,mitä ne sitten olisivat.

Viileää ulkona,aurinko tiessään,tänään pysyttelemme sisällä.Huomiseksi luvattu sadetta.Ihan luppopäivä tiedossa,kun äänekkäitä huushollihommia olen aina sunnuntaisin pyrkinyt välttämään.Eilen tuli päällisinpuolin imuroitua kuin muutakin siistimispuuhastelua suoritettua.Panin komean kimpun leikkokukkia parvekkeelle isoon boolimaljaan.Nostin seuraksi tuuheaksi ja komeaksi kasvaneen joulutähden viereen.Mitä jälkimmäinen pitää koleudesta,jää nähtäväksi,kun on tottunut kasvamaan lämpimimmissä maissa.

Alakerran oluesta pitävä nuorimies heittelee tyhjät olut- ja lonkeropurkkinsa pyörävajan katolle.Siellä niitä nyt on hämmästyttämässä lokkipariskuntaa.Samainen kaveri viskaa tupakintumppinsa pationsa pensasaidan yli pihalle.Noukiskelen niitä sitten ohikulkiessani.Enkä suinkaan ystävällisin tuntein.Pojan kaverit samaa viinamäen joukkoa,joille myös tupakki kelpaa sauhuteltavaksi.Istuksivat patiolla velton näköisinä silmät sameina kuin muissa maailmoissa.Toivottavasti pensasaita kasvaa pian niin korkeaksi,että me ohikulkijat vältymme heitä näkemästä ja pohtimasta syytä näiden isänmaan toivojen käyttäytymiseen.Paha olo,sanotaan.Jospa vain alkoholi maistuu ja tupakki suupielissä näyttää miehekkäältä?

"Ma aikaan nuoruuteni kullanarmaan
elämän salat tunsin tuiki varmaan!
Niist´ etten ymmärtänyt ole sanaakaan,
nyt näen,hämyss´ elonillan harmaan."

(Omar Khaijam)

14. toukokuuta 2011

LAUANTAITUUMAILUA

Kyllä tämä tietokonemaailma on sitten ihmeellinen maailma.Eilen mainitsemani J.V.Snellman-kirjoitukseni on taas paikoillaan,vaikka oli häviksissä! Siis ollaan jälleen normaalissa elämän rytmissä.Aamukahvin jälkeen kirjoitan,mies kuuntelee äänikirjaa,aurinko paistaa ja jätevajan katon lokit hautovat.

Libyan Gaddafi on ilmoittanut olevansa turvassa,kun maailma jo ehti ihmetellä tapahtunutta,mitä hänelle kuuluu.Muuhun maailmaan kuuluu sitä ja tätä,enkä aina jaksa edes seurata ja asioita mietiskellä.Omassakin elämässä pitelemistä.Korvaklinikalta sain tehtävän hoidella miehen leikkaushaavaa.Seurata,ettei tule komplikaatioita.Ompeleet saa viikon kuluttua poistaa.Omalla terveysasemalla,ellen sitten katso asialliseksi mennä näyttämään lähettäneelle lääkärille Mehiläiseen.Riippuu nyt taas siitä,pääsenkö ta:lle edes varaamaan puhelimitse aikaa,kun sekin asia on niin kovin vaikeaa nykyisin toimistohenkilökunnan kiireitten takia.Ja saanko ajan nopeammin kuin kuukauden kuluttua.Nämä ovat näitä ikuisuuskysymyksiä kunnallisen terveydenhoidon puolella.

Eilinen Flooran päivä oli meillä semmoinen päivä muinaisina aikoina,että mies pani Chevalier-tyyppisen olkihattunsa päähän,kun ulos lähdettiin.Tämä hattutemppu oli varma kesän merkki,jota joskus nykyisin kaipaan.Nyt hattu koristaa parvekkeen seinää kertoen sieltä käsin kesän tulleen.Katselen sitä pienoisen kaihon vallassa ja mieleen tulvahtaa monta muutakin iloista traditiota,joita ei enää meillä ole.No,muistella saa ja pitääkin vaikka silmänurkat kostuvatkin.Aikansa kaikella ja nyt on näin.Sama Flooran päivän aurinko paistaa ja yhtälailla luonto puhkeaa kukoistukseen kuten se on aina tehnyt.Passaa iloita.Ulos aiomme tänäänkin.Tuuleen ja paisteeseen,alkavaan kesään.

Olen tehnyt päätöksen.Tarkoittaa,että sittenkin istutan piharapun kolmimetriseen laatikkoon kesäkukat.Lähdenkö miehen kanssa Plantageniin vai tyydynkö Stockmannin uuteen puutarhakojuun Keskuskadulla? Kauaa ei tätä voi miettiä,kun nyt jo alkaa olla passeli istutusaika käsillä.Pitää saada ennen pihatalkoita valmiiksi,etten sitten hyöri muitten jaloissa osallistumatta sen enempää kevätpuuhasteluun.

Tästä tulikin mieleeni,että naapuritalon englantia puhuvat kissaihmiset eivät ole enää olleet kumppanieläintään ulkoiluttamassa meidän nurmikollamme.Heidän isännöitsijänsä ilmeisesti sai heidät lopultakin ymmärtämään tämmöisen monen talon pihapiirin säännöt ja tavat. Myös talonpoikaisjärjen olisi pitänyt kertoa,ettei ole kovin korrektia ulkoiluttaa eläintä naapuritalon yksityispihalla.Pieniä,pieniä ovat nänmä asiat,mutta ihmistä lähellä jokapäiväiseen elämään kuuluvina.

Muutapa lisättävää ei tähän ole kuin kirjoittamisiin taas.

13. toukokuuta 2011

FLOORAN PÄIVÄN ILTANA

Jännä juttu.Päivällä bloggeri oli hävinnyt ja nyt kun se taas on reilassa,hävisi yksi tekstini "J.V.Snellmanin päivänä".No,ei se maailmoja kaada,ei minun eikä kenenkään muunkaan.Kiva,kun nyt taas pelaa ja voin pätkän kirjoittaa.

Mies tänään pienessä korvantausleikkaukessa.Puudutus koski enemmän kuin itse operaatio,jolloin leikattava kohta oli aivan turtana.Sitten mentiin vielä saamaan toisenkin toimenpiteen Meilahden puolella,jotta näihin hommiin sukeutuikin sitten iso osa tästä päivästä.Onneksi Herkun ruoka oli vain lämmittämistä vaille.Olin kyllä tälle diebeetikolleni laittanut pari pientä kerrosvoileipää,kun kokemuksesta tiedän,että kanttiinien aukiolot voivat olla epävarmoja (tosin nyt olivat auki) ja aikaa klinikoilla saattaa kulua tuntitolkulla.No,minulla ei aika tullut pitkäksi,sillä on kiinnostavaa katsella ympärilleen.Mies sen sijaan hiukan alkoi hermostua,mutta juuri silloin meidät haettiin.

Tuli minulle kutsukin.Hakasalmen huvilan Merelle- 150 vuotta purjehdusta Helsingissä-näyttelyn avajaisiin 26.5. Mutta enhän minä voi.Kutsuja satelee sinne ja tänne ja joskus,jos rehellinen olen,hiukan harmittaa nykyiset olosuhteeni.Mutta menee yhtä pian ohi kuin tulla tupsahtikin.Kutsut ovat toisinaan vallan avec,mutta sekään ei oikein käy.Hohhoijaa.Tähän aikaan vuodesta on "taidetta" luonnossa ihan riittämiin.Pihan koristepuut puhkeavat pian kukkaan ja rannan istutukset ovat kauneimmillaan kilpaillen suloudesta villien voikukkien,kannusruohojen ja myöhemmin kesällä komeiden horsmien kanssa.Lintujen liverrykset ja tiirojen taidonnäytteet veden pinnalla kalan nappauksessa vetävät vertoja parhaimmallekin näyttelyn kutsulle.Ja Kiasmaanhan ARS11 olen päättänyt miehen viedä.Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.Aina pitää ajatella myönteisesti.

Italialaiset kertovat Libyan Gaddafin poistuneen Tripolista ja vallan haavoittuneen.Jokohan olisi aika hänen valtakautensa päättyä? Tätähän tässä ollaan odoteltu.Ai niin,luin jostakin,että Romanian kerjäläiset ovat vähentyneet,kun sana on Romaniassa kiertänyt,että suomalaiset ovat panneet kukkaronsa nyörit enemmän ja enemmän tiukemmasti kiinni eli tienistit talojen nurkissa pienentyneet.Nyt tänne on tullut väkeä Bulgariasta,mutta nämä keräävät pulloja ja saavat näin ehkä enemmän rahaa kuin kerjuupussia heilutellen.Työtä se pullojenkin kerääminen on ja hyödykästä lisäksi,sillä me suomalaisethan paiskaamme pullon tyhjennettyämme maahan ja joskus sattumoisin vielä se saattaapi pysyä ehjänä ja kelvollisena pulloautomaatin hihnalle.

Tykkään kovasti Jukka Ukkolan kolumnista SK:ssa.Tällä viikolla Ukkola kertoo epäkorrektista kielenkäytöstä,jota viime aikoina olemme kuulleet. Ukkolan mukaan brittiläinen julkaisu Journal of Animal Ethics tahtoo,että kissoja,koiria ja muita ihmisen kotieläimiä ei saisi sanoa lemmikeiksi,vaan kumppanieläimiksi.Myös nimitykset elukoista ja villieläimistä ovat loukkaavia,koska ne vihjaavat näiden eläinten olevan jollain lailla sivistymättömiä. Pannassa ovat myös vanhat tutut "viekas kuin kettu" ja "syö kuin porsas". Hyvä Jukka Ukkola! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Nyt on lopetettava.Miehellä hiukan myöhässä oleva iltapala-aika.Hyvää yötä.

12. toukokuuta 2011

J.V.SNELLMANIN PÄIVÄNÄ

Satuin eilispäivänä selailemaan kansanedustajien blogeja.Eteen sattui Kike Elomaan ja siihen kuuluvat kommentit.Elomaa on joskus kirjoituksessaan ihmetellyt,miksi ylipäätään mannerlaattojen päälle rakennetaan ydinvoimaloita.Tästäkös riemu syntyi.Naisparka sai tuta tyhmyytensä ylistystä,mietteitä päänsä autiudesta ym. Eikö nyt kenellekään tullut todellakaan mieleen,että joskus kirjoittajalla ajatus juoksee nopeammin kuin sormet näppäimillä ja jokin sana yhdellä sun toisella blogistilla saattaa jäädä pois? Kuten aivan varmasti näin kävi Elomaalla.Kyllä hän vahvasti on tietoinen,että kaiken minkä rakentaa tällä maapallolla, se on automaattisesti mannerlaattojen päällä tahtoi eli ei. Eri asia sitten,rakentaako laattojen yhtymäkohtaan ja tätä Kike Elomaa taatusti tarkoitti. Miksi nämä kommenttien lähettäjät takertuvat niin usein ilmiselvään lapsukseen? Revittelevät ja tuovat julkiluettavaksi omaa "viisauttaan" mollaamisen vahvistukseksi. Lapsuksia ja jopa asiavirheitä löytyy heiltäkin.Tässä kohdin voisi tovin rupatella malkasta ja roskasta silmässä.

Kaupungilla eilen.Ilma oli joviaali,aurinko paistoi,ihmiset kevyesti puettuina.Suven tuntua.Herkussa ei tungosta.Kävimme apteekissa. Nyt olen tosipaikan edessä.Ostin kokeeksi ACKD Easy Diet-soppapusseja.Niitä kun nauttii taiteen sääntöjen mukaisesti,niin useiden kilojen pudotusta luvassa kolmen viikon kuluttua.Keittojen soveltuvuus laihtumiseen testattu,tulokset sitä,mitä luvattu on. Kolme pussillista päivässä. Aloittaa en voi vielä,kun pääsen seuraavan kerran apteekkiin vasta ensi viikolla,jolloin on hankittava määrä,joka riittää useammaksi viikoksi.Mutta voi pojat,mummelihan nauttii jo pelkästä ajatuksesta,että jos nyt ei enää tässä iässä bikinimittoihin päästä eikä edes tahdota,niin kuitenkin vetoketjut menevät kiinni ilman äheltämistä ja vaatekaapista voi ottaa sellaista,jota on jo kauan kovasti huokaisten vain katseltu.

Espanjassa maa järissyt! Vaan ei Andalusiassa,mutta naapuriprovinssi Murcia sai tuta maanjäristyksen eritoten Lorca-niminen kaupunki.Kuolonuhreja,sortuneita rakennuksia,teitten rikkoontumisia.Jälleen on kuulunut isännän ääni luonnossa ja nyt tällä kertaa Euroopassa.Pyreneiden niemimaa on maanjäristysaltista aluetta.Lissabonissa se on todettu vakavin seurauksin jo joitakin vuosisatoja sitten.Laattojen yhtymäkohdat kiertävät maapalloa siellä ja täällä,ihmisten on niilläkin kulmilla asuttava,kun ovat aina asuneet.

Pitäisi tänään siistiä hiukan huushollia ja laittaa lounas.Eilen ostin valmista Herkusta,kun asiointipäivinä tuppaa päivä aina menemään pitkäksi,että ei viitsisi heti kotiin tultua ryhtyä ruuanlaittoon.Huomenaamulla mies korvaklinikalle.Se päivä menee siihen malliin.Sitten onkin taas viikonloppu.Ihan kuin aina olisi perjantai!

Tänään liehuvat liput Johan Vilhelm Snellmanin syntymän kunniaksi (12.5.1806).Johan Vilhelmin isä oli merikapteeni ja niinpä J.V.otti ja syntyi Tukholman satamassa laivassa.Jos Runebergia pidetään Suomen kansallisrunoilijana,niin J.V. Snellman on kansallisfilosofi.Hänellä oli myös sormensa pelissä Suomen saadessa oman markan 1860 ja niinpä Snellman on pystinä Suomen Pankin edessä.Mitähän mieltä hän olisi nyt eurosta? Häntä pidettiin vahvana fennomaanina,mutta edistyksellisenä miehenä hän luultavasti,jos ei nyt aivan hurraten,niin kuitenkin lievän hyväksynnän vallassa antaisi siunauksensa uudelle eurooppalaiselle rahalle.Luulen ma.

Eipä tässä tämän kummempia tällä kertaa.Hyvää Snellmanin päivää!

10. toukokuuta 2011

PETER MAYLEN MUKANA

Eilen illalla katselin brittikirjailija Peter Maylen kirjaan pohjautuvan elokuvan A Good Year- mainio vuosi. Olen lukenut useita Maylen kirjoja,elänyt hänen mukanaan Ranskassa kirjojensa sivuilla.Provencessa,jonne mies ja minä haaveilimme oman kotimmekin rakentaa.Silloin joskus.Se jäi,mutta toki kävimme Provencessa.Eteläinen Ranska kävi myös tutuksi Maylen kertomana ja nyt eilisen elokuvan myötä.Elokuva ei antanut ehkä sitä kuvaa minulle,mitä kirja teki.Russel Crowen Max Skinner oli minusta etäinen ja ehkä hiukan viileähkö tyyppi.Kun taas Peter Mayle lämmin ja empaattinen,jonka Provencen ajan alkua elokuvassa kerrottiin.Väljä omaelämäkerrallinen kuvaus.

Edessäni parastaikaa on yksi Maylen kirja French Lessons (2001),kääntäjä Raija Viitanen antanut meille suomalaisille nimeksi Bon appétit,herkuttelua ja hyvää elämää Ranskassa.Tämän teoksen mukana pääsin minäkin herkuttelemaan ranskalaiseen aitoon tapaan niin gourmet-aterioiden ja arkisten pataruokien parissa kuin Provencen iki-ihanien maisemien lumoissa.

Netin mukaan Peter Mayle yhä elää Provencessa Lourmarinin pikkukylässä viiniviljelysten keskellä mantelipuitten katveessa,oliivipuiden varjoissa.Toinenkin kirjailija on saanut inspiraationsa samassa kapeakujaisessa kylässä,Albert Camus.Provence on ollut monelle muullekin innoittajana,niin tavallisille ihmisille kuin hiukan kuuluisimmellekin,myös meille suomalaisille,joista jotkut ovat sinne muuttaneet,ihastuneet ja viihtyneet.

Mekin ihastuimme rantakävelyllämme eilen päivällä.Luoksemme lipui vanha ystävämme valkoinen joutsen.Luoja,mitenkä se on ylväs lintu! Kauempana valkoposkihanhet olivat kuin rosvojoukko nahisteluineen.Joutsenemme ei luonut katsettakaan hanhien metelöinnin suuntaan.Se painoi pitkän kaulansa veden alle etsien itselleen ateriaa rauhallisin elein veden juuri ja juuri hiukan väreillessä sen liikkeitten mukaan.Se viipyi lähellämme tovin lähtien sitten rantaviivaa pitkin pois näkyvistämme.Katselin mieli nöyränä yhden kauneimman lintumme kulkua kirkkaassa auringonpaisteessa tänä toukokuisena päivänä.

Eilen ehdimme muutakin.Vein vastapäisen talon isännöitsijälle monen tämän talon asukkaan allekirjoittaman vastalauseen siitä,että yhä englanninkieliset kissanomistajat naapuritalosta ulkoiluttavat eläintään taloyhtiömme nurmikoilla.Nyt luvattiin tarkentaa sääntöä talon rappukäytävien ilmoitustauluille.Aikaisempi säännöntarkistus koski lasten leikkialuetta ja nyt se pitää sitten ulottaa koko alueellemme.On varsin epäkorrektia tuoda toisten yksityisalueelle jokin kotieläin tarpeilleen.Eikö näillä ihmisillä ole laisinkaan talonpoikaisjärkeä,jos hyvät tavat ovat unohduksissa? Eivätkö he ole huomanneet,että kukaan ei ulkoiluta mitään eläintä heidän nurmikollaan? Ei omat eivätkä vieraat ihmiset.

Päivästä hehkeytymässä eilisen kaltainen lämmin päivä.Jääkaapissa eilistä broileri-riisivuokaa,että ruuanlaittohuolikin on poissa.Jaksaudummeko rannalle,se jää nähtäväksi.Oikeastaan menemiset ovat minun harkinnassani,sillä mies istuu vain mukavasti pyörätuolissaan minun tehdessäni työt.Nyt on monta kuukautta,että ei ole pyörillä esteitä kulussa,mutta loivat ylämäet ovat aina vastassamme kotiin tullessa.Joskus mietin,jos tsumani pyyhkäisee Suomenlinnan yli,niin kipuaako vesi meille asti? Ja minne pääsee turvaan,kun maisemat rajusti muuttuneet niistä Kalastaja- ja Harakkamäki-ajoista,jolloin koko Katajanokka oli vielä melkein vuorista ja karua,metsäistä maastoa.Merestäkin kaapattu osa asuttavaksemme.

No,tuskin Suomenlahti lienee kovin altis hyökyaaltojen temmellyksille.Luotetaan siihen ja eletään ilman stressiä.Vaikka toisaalta stressissä eläminen on niin muodikasta.Kun tapaa tuttavan sattumoisin,ei kulu aikaakaan,kun hän ilmaisee elämänsä olevan "niin stressaavaa".Tästä päästäänkin helposti muihin elämää koetteleviin kipu-ym tiloihin pillereineen ja rohtoineen,kaikkine kohdalle osuvine epäoikeudenmukaisuuksineen,kovaan ja rasittavaan työhön,loputtomiin kurjuuksiin.Joskus kysyn,koska sitten olet tyytyväinen ja onnellinen? Siihen saan hyvin harvoin vastauksen.Ehkä onnellisena oleminen ei ole muodikasta.

8. toukokuuta 2011

ÄITIENPÄIVÄNÄ

Tämätyttö se vaan skrivaa näin Äitienpäivänäkin.Ja mikäs on kirjoittaessa.Aurinko paistaa ja asteet mittarissa kertovat suhteellisen lämpimästä päivästä.Ei eilenkään hullumpaa rannalla.Laskin kuutisenkymmentä valkoposkihanhea.Meteli aikamoista,kun yhtäkkiä nousivat kaikki lentoon.Suhina melkoista.Korkeasaari veti väkeä.Sinne menevät veneet ihmisiä täynnä.Huviveneitäkin jo käytössä ikään kuin kokeeksi kesää odotellessa.Olo oli leppeää ja tuuli lempeää auringon leikkiessä aalloilla. Joku antoi ilmaista lentonäytöstä taivaalla.Pienkone teki silmukoita,nousi pystysuorassa ylöspäin kääntyen taas jyrkkään laskuun.Harjoiteltiinko siinä vai ilakoitiinko aivan silkasta riemusta taivaan sinessä?

Keskustelin eilen myös jälleen vastapäisen talon englannin kielisen asukkaan kanssa,joka taas ilmestyi kissansa kanssa tämän talon lasten leikkipaikalle ja nosti vielä varmemmaksi vakuudeksi eläimen siellä olevalle pöydälle,jota talomme asukkaat käyttävät kesäaikaan ruokailuun.Yritin uudemman kerran saada hänet ymmärtämään sekä kaupungin että taloyhtiömme sääntöä,joka ehdottomasti kieltää eläimen pitämisen leikkialueilla sekä niiden välittömässä läheisyydessä koko kaupungissa.Kun leikkialuetta pidetään eläinten ulkoiluttamispaikkana,epähygieenisyys lisääntyy ja taudit leviävät.Joko hän ei ymmärtänyt tai ei tahtonut ymmärtää.Väitti vielä koko piha-alueen kuuluvan kaikille ihmisille,vaikka jokaisella talolla on oma alueensa.Me muut asukkaat kunnioitamme tätä,emmekä suurin surminkaan menisi toisten pihoille eläimiämme ulkoiluttamaan.Emme ylipäätään oleskele muualla kuin omalla pihallamme lapsia lukuun ottamatta,joiden leikit ja juoksut yltävät myös naapurien puolelle.

Otin tämän talon järjestyssäännöistä,joissa on pets-pykälä, englanninkielisen kopion ja luvan saatuani isännöitsijältä annan sen näille ulkomaalaisille.Kerään myös nimiä ja lähetän kirjeen heidän talonsa isännöitsijälle pyytäen taas hänen puuttumistaan asiaan niin että ulkomaalaiset saadaan ruotuun ja sääntöjä noudattamaan.Heidän kulttuurinsa ei kuitenkaan eroa meidän kulttuuristamme kovin paljoa.Oletan heidän olevan Euroopasta,ehkä Britanniasta. Näin ollen ei pitäisi olla kovin vaikeaa sopeutua noudattamaan sen maan lakeja ja sääntöjä,jonne on muutettu asumaan.

Ihmetyttää ja kiukuttaa.

Perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen on jälleen päästellyt sammakoita suustaan.Jyväskylän Normaalikoulu oli eduskunnassa visiitillä ja koululaiset kysyivät homoseksuaalisten ihmisten adoptioista.Hakkaraisen vastaus oli "lapsesta tulee silloin tuplahomo". Onko tämä Hakkarainen vain ajattelematon vai onko hänellä jokin mania suoltaa outoja kommentteja suustaan? Onko hän nyt niin innostunut kansanedustajuudestaan,että luulee olevansa jotenkin armoitettu heittämään ilmoille tyhmiä ja loukkaavia ilmaisuja? Mikä on miehiään tämä Hakkarainen? Netti kertoo.Hakkarainen jätti koulunkäyntinsä kesken.Jossain välissä elämäänsä sai herätyksen ja hänestä tuli helluntailainen,jossa uskossa pitäisi elää Jeesuksen antaman mallin mukaisesti.Antoiko Jeesus mallia toisten ihmisten mollaamiseen (somalialaiset) ja sammakoiden päästämiseen suustaan? Tämä 1960 Viitasaarella syntynyt Hakkarainen on myös yrittäjänä Haka-Wood Oy:ssä.Joskus nuoruutensa kiivaina aikoina sai pikkurikoksista itsensä rikosrekisteriin.Tämmöinen on siis Hakkarainen,yksi kansamme edustajista maamme eduskunnassa.

Tänään pysyttelemme sisällä,vaikka ilmoja piteleekin.Teen ruokaa,hoidan ja istun parvekkeella sekä harmistun,jos näen taas ulkomaalaisen kissanulkoiluttajan lasten leikkialueella.Hillitsen itseni ja ryhdyn toimenpiteisiin huomenna.Hyvää Äitienpäivää itsekullekin!

7. toukokuuta 2011

OI IHANA TOUKOKUU

Tänään bongataan lintuja Tornien taisto-kilpailussa viidestä aamulla lähtien kello yhteen iltapäivällä.Voi niitä bongata muutenkin ja ihan vaikka näin kotoa käsin ikkunalasien läpi tai partsilla.Minä sekä että.Saaliiksi jäi lokki,mustarastas,västäräkki,varis,harakka,varpunen ja harmaajuovainen kissa.Jälkimmäisin oli naapurin parvekkeella.En tiedä lisääntyykö bongattavien määrä myöhemmin.Vastahan on aamu menneillään.Aiomme ulos ja rantaraitilla on mahdollisuus tavata vesilintuja.Joutsenet ovat kyllä jonnekin häippäisseet,koska päiviin ei ole näkynyt.

Italiasta tuli 28-sivuinen käsin kirjoitettu kirje.Olipa hieno ja avartava matkakertomus New Yorkin matkasta,jonka ystäväni oli tehnyt.Viiden päivän oleskeluun mahtui taiteesta nähtävyyksiin,pakollisiin ja sattumalta tavattuihin.Kaupunkia riitti ja riitti ja ylöskinpäin sitä riitti.Viisi päivää oli passelin pituinen aika noin äkkisältään ja summittaiseen tutustumiseen päällisinpuolin ja aivan varmasti paikat,jotka ovat kunnon turistille must, tuli nähtyä.Nyt on sitten käyty Isossa Omenassa.

Ystäväni lailla en ole milloinkaan tahtonut aivan mahdottomasti mennä juuri New Yorkiin.Mutta on muita paikkoja,jonne mieleni halajaa.Esimerkiksi autolla läpi koko valtavan maan idästä länteen.Voisi poiketa aina päähän pälkähtäessä milloin minnekin.No,aikaa kyllä menisi taatusti enemmän kuin viisi päivää.Tämä on vissi asia.Sitä kun ei nauttisi yhtään,jos painaisi hampaat irvessä eikä loppujen lopuksi näkisi juurikaan muuta kuin tien edessään.Mitä se semmoinen matkaileminen olisi? Euroopassakin ollaan hissukseen ajeltu näkemisistä nauttien,pysähtyen jonnekin vaikka pariksi päiväksi.On toteltu mielihaluja,unohdettu suunnitelma ja onnistuttu löytämään sellaista,josta matkaopas ei sivuillaan kerro ja jota eivät turistimassat vielä ole kuluttaneet.Tämä on minusta matkustustapojen eliittiä! Kuten pikkuserkkuni perhe asian ilmaisee matkaillaan "leppoistaen".

Eilispäivän,jota vielä tänäänkin,lihapullat sherrykastikkeessa oli eri hyvää.Mieskin tykkäsi,vaikka nykyisin automaattisesti kehuu kaikkea syömäänsä.Huomiseksi ja sunnuntaiksi aion saada aikaan herkun Libanonista: paistettua kanaa hunajan ja mintun kera.Lisukkeena meksikolainen salaatti,tomaattisalsa. Sitä liikutaan meidän huushollissa nyt maailmalla. Silloin pitää takoa,kun rauta on kuumaa eli minulla innostusta ja kokeilun halua.

Vieläkin olen kahden vaiheilla,kesäkukkia vaiko ei kukkia pihalle? Kohta olisi niiden aika istuttaa ja tyytyisinkö tänäkin vuonna torin antimiin vai invataksilla miehen kanssa puutarhamyymälään asti? Olisihan pihanpuoleinen rapun vierusta taas kauniin näköinen eikä vain laatikoissa pelkkää mustaa multaa.Antaa nyt miehen korvaklinikka-asian mennä ohi ja sitten tiedän.

Huomenna äitienpäivä.Kun olin tyttönen vielä,olin poiminut valkovuokkoja äidilleni.Niitä ojentaessani lausuin suurella paatoksella ulkoa opettelemani Einari Vuorelan runon "Kaivotiellä",vaikka se kertookin äidin ja pojan vuoropuhelusta.Äitini oli vuosien ajan syvästi liikuttunut päästyäni runon loppuosaan (kukapa äiti ei olisi):

"Äiti,soittaako mullekin kohtalon kello,
kun suureksi vartun,
sitten kun nukutaan monta yötä
ja minä jo työhönkin tartun?

Poju,soittaa kyllä,laulavat lapsoselle
kaihojen kyyhkyt,
silloin sä ymmärrät ihmisten itkut ja äitisi nyyhkyt.

Ihana äiti,ethän itke,kun annan
kaikki nää kukkaset sulle ja vesiastiaas kannan?"

6. toukokuuta 2011

AAMUKAHVIA JUODESSA

Pihan lehtipuut entistä enemmän viheriäitä.Pian vastapäinen talo peittyy,eikä sieltä nähdä,istunko parvekkeella eli en.Vaikka en toki mieli salaa istuakaan.Pihalla kulkijat näkevät,kun lasitus yltää katosta lattiaan.Tässäpä naputtelen tovin näin aamukahvin aikaan auringon paistaessa täydellä terällään pilvettömältä taivaalta.Lupasivat lämpenevää.

Eilen vein miehen parturiin.Ei mitään barbershop-lauluja.Sitten apteekkiin ja Herkkuun.Tänään espanjalainen lounas: lihapullia sherrykastikkeessa.Viitseliäisyys on iskenyt.Oli muuten oudonlainen invakuljettaja.Pyysi minua auttamaan pyörätuolin kanssa! Kuitenkin heidän säännöissään sanotaan,että kuljettaja ei auta saattajaa,joka ei ole varsinainen asiakas. Näinkö on,että saattajan on kuitenkin autettava kuljettajaa? No,autoinhan minä,mutta lievähkön hämmästyksen vallassa,kun sentään tekniikkakin on hänen apunaan kokemuksesta puhumattakaan.Ikääkin tällä saattajalla jo sen verran,että avittamisen pyytäminen ei aivan korrektia ole.Vai ottaiskohan pyynnön kohteliaisuutena,että näytän ikäistäni nuoremmalta? Mene ja tiedä.Onks toi sun isäs? kysyi kerran eräs herrahenkilö osoittaen miestäni.Oli kyllä hiukan kaffeessa.Kysymys huvitti.

Maailmalla pohditaan nyt bin Ladenin tappamisen oikeudellisuutta.HS:n raatilaisten enemmistö piti surmaa epäeettisenä.Olisi pitänyt mies vangita ja saattaa oikeuden eteen.No,lukemani mukaan tappamisen lupa oli ja jo edellisen presidentin käsky kuului: elävänä tai kuolleena. Ehkä tulitustilanteessa amerikkalaiset sotilaat näkivät silmissään New Yorkin kaksoistornien tuhoutumisen ja 3000 viattoman ihmisen kuoleman.Iski hillitön viha annetun käskyn tottelemisen lisäksi.Edessä seisoi maailman etsityin terroristi vaikkakin aseettomana.Mies,joka oli julistanut pyhän sodan muuta maailmaa vastaan ja vannonut tappavansa kaikki vääräuskoiset.Sotilaat eivät tienneet,mitä bin Ladenin talossa oli vastassa.Oli ehkä parempi tappaa kuin tulla tapetuksi.Joitakin aikoja spekuloidaan oliko oikein vai väärin.Sitten laantuu ja pääasia on tärkein: terroristijohtaja on poissa,mies,joka sai niin paljon pahaa maailmassa aikaan.Joku muu astuu tilalle.Se on jo toinen asia mutta myös tosiasia.

Helsingissä on jälleen hyökätty bussikuskin kimppuun.Ja jälleen maahanmuuttajataustainen kaveri uhrina.Tosin myös suomalaiset kuljettajat saavat tuta niin henkistä kuin ruumiillista väkivaltaa.Miksi juuri bussien kuljettajat? Mikä ihme tässä ammattikunnassa ärsyttää? Heitähän pitää olla,muutenhan bussit eivät kulje emmekä pääsisi paikasta toiseen alueilla,joissa ei ole ratikoita.Mikä pännii? Olen aiemminkin tunnustanut olevani tietyllä tavalla rasisti,mutta suon tänne ne ulkomaalaiset,jotka tekevät työtä,maksavat veroa,asuvat Suomessa ja tottelevat Suomen lakeja.Bussikuski mitä ilmeisemmin kuuluu heihin.Tutkijat ovat laskeneet,että ennen kuin pääsemme vuoden loppuun,on bussinkuljettajiin kohdistunutta väkivaltaa tapahtunut noin sata kertaa.Nimitellään,potkaistaan ja lyödään,uhkaillaan.En ymmärrä.

Forumin huuhkajanuoret lentävät jo niin hyvin,että tutkitaan muittenkin talojen kattoja ja pian aina kauempana ja kauempana.Ehkä myös luonto kutsuu ja perhe muuttaa Helsingistä liikenteen melun ulottumattomiin jonnekin hyvätuoksuiseen metsään missä citykanien sijasta saaliina on metsähiiriä,päästäisiä ja muuta suuhun pantavaa.Toinen vaihtoehto on tietysti,että jäävät helpon ruoan ääreen ihmisten iloksi ja mielenkiinnon kohteeksi.Jos minulta kysytään,tätä en suosittele.

Matkailukärpänen tuli ja puri.Sain Tallink-Siljalta houkuttelukirjeen meren ulapalle.Kiinnostus heräsi tämmöistä 22 tunnin risteilyä kohtaan.Miehen kanssa ei tällä hetkellä matkaileminen ole mahdollista,mutta jos joku ystävistäni olisi halukas.Olen tipahtanut Siljan asiakkuudessa alimmalle tasolle,kun en vuosiin ole laivalla,jos en muullakaan,kulkenut.On aloitettava alusta,mutta lisämaksulla saa,jos mielii ylemmän tason laivaelämää.Ja minä mielin.Annan itse itselleni palkinnon omaishoitajauurastuksestani,jos saan seuraa.Yksin en aivan laivamatkaa pelkän risteilyn vuoksi tekisi,mutta muuten yksinmatkailussa ei vikaa ole,jos on jokin muu päämäärä kuin pelkkä laivassaolo.Lomaahan aion pitää kuitenkin,niin enköhän uskaltautuisi liki vuorokaudeksi kaupungista pois.Olen aina pitänyt laivamatkoista.Meren äänet,tuuli,a la carte-ravintolat,parfyymikaupat,tasokas palvelu,hiukan ylellisyyttä...

4. toukokuuta 2011

LEFFASTA KRUUNUN KAUTTA TERRORISMIIN

Joku kysyi kerran mistä tulee sana "leffa".Sanojen synnystä kaikki tietäväinen Kaisa Häkkinen kertoo: "Leffa" on lainaa ruotsin slangijohdoksesta "leffa",joka perustuu ilmaukseen "levande bilder" eli "elävät kuvat".Sana on suunnilleen yhtä vanha kuin yleisölle esitetyt elokuvatkin.Helsingin puhekielessä se on esiintynyt 1910-luvulta lähtien." Joskus slangissa kuulee käytettävän "leffan" sijasta sanaa "levari". Itse olen aina käynyt leffassa.

En tosin enää aikoihin.En edes tarkalleen muista viimeistä näkemääni elokuvaa elokuvateatterissa.Jotenkin tämä kulttuurimuoto kohdallani lopahti.Ehkä syynä oli olohuoneen nurkassa oleva televisio,joka toi leffat kotiin.Tai tapahtui jotain muuta.
Kiintiökin saattoi tulla täyteen,sillä nuorempana ja suorastaan lapsempana olin armoton leffoissa kävijä.Ei mennyt viikkoakaan,etten yhden tai kaksi kertaa kirmannut ison kaltsin yli Axaan tai keskustan leffateatteriin ratikalla ja yleensä Tarjan kanssa.Noihin aikoihin pidimme pääosan esittäjiä tärkeämpinä elokuvaa valitessa kuin itse elokuvaa.Keräsimmehän tähtien kuvia vihkoihin,vertailimme ja toisinaan suvaitsimme jopa vaihtaakin kuvia.Elokuva-aitta-lehti oli hankittava aina sen ilmestyttyä.Siitä sitten leikeltiin parhaat kuvat.Nykyisin ei varmaankaan nuoriso enää ole näyttelijöistä niinkään kiinnostunut.Tänä päivänä innostaa muusikot ja urheilijat.

Oma fanijoukkonsa saattaa olla kuninkaallisillakin.Ainakin häitten aikaan,kun lehdet ja eri tiedotusvälineet levittävät kuvia.Moni nuori nainen haaveilee prinsessahääkoltusta.Niissä Euroopan maissa,missä vielä monarkia on,ihailijoita riittää.Vaikka aika-ajoin pohditaankin kuningashuoneen tulevaisuutta.Tasavallalla on aina myös kannattajansa.Skandaalit hovissa heikentävät monarkian olemassaoloa.Ja niitähän on,kun kuninkaallinenkin on vain ihminen.Ennen vuosikymmeniä sitten noista asioista vaiettiin huomaavaisesti.Nykyisin lehdet näillä mälläävät,kirjoitetaan kirjoja,kohteliasta vaitioloa ei tunneta.Ranskan hovissa muutama vuosisata sitten ei kuningas ollut mies eikä mikään,jos hänellä ei ollut rakastajatarta.Salaovien ukset vain paukahtivat hiljaa,kun kuningas kaipasi seuraa.Nyt ei enää eletä aivan tähän tapaan.Salaovista olen kuitenkin vanhoissa linnoissa aivan varma.Niitä vaan ei käytetä samoihin tarkoituksiin kuten esimerkiksi 1700-luvulla.Kuninkaallisten elämää seurataan 2000-luvullakin,heitä rakastetaan ja ihaillaan.Niin on aina tehty ja ilmeisesti tullaan aina tekemään niin kauan kuin kruunut päässä pysyvät.

USAssa pohditaan ankarasti,näytetäänkö kaikelle kansalle maailmassa Osama bin Ladenin valokuvaa,jossa hänet on juuri ammuttu.Miksi se pitäisi sitten näyttää? Ne,jotka eivät nytkään usko terroristijohtajan kuolemaan,eivät usko kuvan nähtyäänkään.Sekin voi olla väärennös,kuten niin moni kuva aiemminkin hänestä.Mies ollut jo pitkään piilossa vain lähimpiensä ympäröimänä.Kuolema putkahti esille aika-ajoin aikaisemminkin.Myös hautajaisseremonia merellä on videoitu. Näemmekö tämänkin joskus televisioruuduissamme? Keskustelu kaikesta bin Ladenin kuolemaan liittyvästä jatkuu ja jatkuu.Presidentti Martti Ahtisaari ei usko minkään maailmanrauhan laskeutuvan yllemme,vaikka etsitty pääterroristi onkin poissa.Tämä on aivan varmasti totta.Sekin lienee,että Osama bin Laden ei enää viime vuosina kovin aktiivisesti osallistunut terrori-iskujen suunnitteluun.Muutkin al-Qaidassa taitavat ne hommat.Terrorismi ei lopu!

Se kytee täällä Härmässäkin.Nyt on Joensuussa ruuvattu piikkejä maanteihin.Näin puhkotaan viattomien ihmisten autonrenkaat,ellei jotain suurempaakin pääse kovassa vauhdissa tapahtumaan.Jos jotain vielä tässä iässä hämmästelen,niin tämmöinen tolkuton ilkivalta saa minut melkein sanattomaksi.Samoin kuin se,kun junaradalle pinotaan pölkkyjä ja suuria kiviä.Juna tulee ja pahimmassa tapauksessa murhenäytelmä on valmis.

Mitä näiden ihmisten,olivat sitten pikkupoikia tai isompia poikia,päässä oikein liikkuu? Korvien väli tyhjää täynnä.Missä on ollut kotikasvatus? Koska kerrottu oikean ja väärän ero? Nämä pojat saattavat olla sitten isompina niitä,jotka ovat mukana erilaisissa liikkeissä,joissa pohditaan al-qaidamaisia terroritekoja.Mummojen potkiminen lienee jo vanhanaikaista.Nyt käydään samanikäisten ja nuorempienkin kimppuun nyrkkiraudoin ja veitsin.Kukaan maailmassa ei osaa tyhjentävästi kertoa,mistä tämmöinen hillitön viha ihmisissä on syntynyt.Mistä on tullut välinpitämättömyys toisen elämää kohtaan? Miksi meillä on paha olla?

3. toukokuuta 2011

AXEL MUNTHEN JA BLOGISTIN HÄMMÄSTYS

Kirjailija Axel Munthe aikoinaan ihmetteli vilpittömästi kirjansa Huvila meren rannalla huimaavaa menestystä maailmalla.Itse ei pitänyt sitä kirjallisesti hyvänä.Nyt minä,vähäpätöinen blogisti,ihmettelen omalla kohdallani blogini lukukertojen määrää.Eihän se tietystikään päätä huimaa,mutta itse olen aidosti hämmästynyt ja ennen kaikkea iloinen,sillä kyllä jokainen kirjoittaja sisimmässään toivoo jonkun tekstiään lukevan.No,alussa puolipakotin ystäviäni piipahtamaan Stadin friidun sivuilla.Tahdoin myös levitellä riemuani blogikirjoittajana olemisesta.Olihan se minulle aivan uusi asia,josta myöhemmin kehkeytyi melkein jokapäiväinen tuikitärkeä irrottautuminen omaishoitajan päivärutiineista.Sitä yrittää keksiä kaikenlaista tekemistä puolison sairauden rajaamaan elämään.Sellaista,joka vie ajatukset muualle ehkäpä mielikuvituksen värittämään maailmaan,sanojen leikkiin,itsestä kertomiseen vieraillekin ihmisille,arjestaan,toiveistaan ja tuumailuistaan.Itselle kuitenkin kai eniten kirjoittaa ja itsensä takia.

Kun vasta äskettäin keksin,että voin nähdä blogini käyntikertojen tilastoa,avautui siitä jälleen aivan uusi maailma.Maailma tosiaankin! Sillä,jos tilasto ei valehtele,käyntejä on tehty Euroopan lisäksi USAta ja Kanadaa myöten.Olin lentää pyllylleni.Miten siellä on löydetty jonkun Stadin friidun tekstit? Vahingossa? Luojalle kiitos niistä vahingoista.Tosin saatan tietää tämän "vahingon",sillä googlettaessa esiin tulee myös ne Stadin Friidut,jotka Stadin Slangi ry. vuosittain valitsee ja Espan lavalla Helsinki-päivänä julkistaa.Nämä Friidut ovat saattaneet olla siunaukseni! Tosin sitten lukija myös voi pettyä,että mikäs friidu tämä tämmöinen on,ei julkkis eikä mikään. Mutta kuten kerrottu on,sanoja ei voi omia,niin Stadin friidu on käytettävissä,tosin nyt minun kohdallani kaiketi nimimerkkinä ainutlaatuinen.Olen myös aivan oikeasti Stadin friidu,paljasjalkainen ja kolmannessa polvessa stadilainen.On nyt asian laita blogissani piipahtaessa miten tahansa,olen riemusta aivan turvoksissa,jos tekstejäni vastaisuudessakin vahingossa tai tarkoituksella luetaan.Kiitoksia.

Eilen ei oltukaan ulkona.Kaikki menoa varten valmista,mutta juuri silloin alkoi mies käyttäytyä siihen malliin,että kieltäydyin lähtemästä.Vaatteet pois ja lounaan laittoon.Mies alkoi mököttää.Se meni ohi ja pihvi maistui.Jälkiruuaksi äitini ohjeen mukaista pannukakkua.Diabeetikko pisteli hyvällä halulla mansikkahilloineen päivineen.Joskus minulla pinna kiristyy hänen käytöksensä vuoksi,vaikka tiedänkin kaiken johtuvan yksinomaan sairaudesta.Ei vain jaksa aina.Silloin huomaan,että alan olla loman tarpeessa.Kunhan selviydymme tämänkuisesta korvaklinikkakäynnistä,jatkoa viimekuiselle,alan pohtia pientä lomaa.Muutamakin päivä tekisi hyvää.

Haaveilen aina aamuista,kun saa olla vuoteessa vaikka keskipäivään asti,kuljeksia toimettomana kokonainen päivä,olla huolehtimatta mistään,seistä vaikka päällään.Sitten kun lomapäivät koittavat,ei niin menekään. Päivät ovatkin niin,että hullunkurisesti kaipaan niitä omaishoitajan rutiineja,hoitotoimenpiteitä,huomion antamisia.En ehkä keksikään mitään tekemistä,vaikka pasmat olivat niin selvät.Onko sitä niin kasvanut vuosien mittaan rooliinsa,että ei pääse irti? Kuinka pitkä loman tulee olla,että se olisi huviksi ja hyödyksi itselle? Pitäisikö repäistä itsensä aivan muihin maisemiin pois siitä ympäristöstä,johon kuuluvat tutut asiat? Matkustaa jonnekin,jossa on erilaista? Ehkä pitäisi.Mitä jos sillä aikaa miehelle jotain tapahtuisi? Olisin itsekkäästi jossain nauttimassa,kun pitäisi olla pitämässä kädestä.Mikä vaimo se sellainen on? En antaisi milloinkaan itselleni anteeksi.

Tänään on uusi ulosmenoyritys.Eilinen auringonpaiste houkutteli enemmän kuin tämän päivän pilvipeite.Eikä asteissakaan hurraamista ole.Pari korttia postilaatikkoon ja sitten rantaraitille.Pyörätuolissa vakiovarusteena kaksi sadekaapua.Eiköhän se siitä.

2. toukokuuta 2011

TIETOKONEEN TÄLLÄ PUOLEN

Maailma voi huokaista helpotuksesta,kun USA:n presidentti oli kertonut Osama bin Ladenin kuolleen.Miestähän on etsitty vuositolkulla kissojen ja koirien kanssa ja nyt lopultakin löydettiin,tehtiin isku olinpaikkaan ja siinä se sitten oli.No,ei nyt ihan voida ajatella,että tämän kuoleman myötä maailma tulisi paremmaksi,eiköhän hänen kannattajansa ala ensimmäiseksi pohtia kostoa ja sitten sen jälkeen uusia muita ikävyyksiä.Kyllä muutkin al-Qaidassa osaavat.Mutta monien terrori-iskujen pääsuunnittelija on riveistä poissa.

Meilläpäin täällä perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen ei tunnu pääsevän oudosta maahanmuuttajasanailustaan eroon.Taisi tulla lipsahdettua semmoista,mikä kauan ärsyttää.Kun Hakkarainen oli myöhemmin pannut "maalaisuutensa" tiliin epäkorrektit sanomisensa muslimeista,niin tästä taas älähtivät maalaiset.Voi,voi sitä Hakkaraista!Vaikka itsekin olen rasisti enkä katso kovin hyvällä silmällä kaikkia tänne tulijoita,en kuitenkaan menisi kailottamaan loukkauksia ketään kohtaan.Eivät asiat sillä muutu.Eivätkä asiat taida muuttua millään lailla.Maailmanmeno nyt on tämmöinen ja vastaan pitää ottaa ihmisiä,jotka tulla tahtovat omien maittensa huonoista oloista Suomeenkin,jossa toivovat eldoradon olevan.Mutta Hakkaraisen suu pitäisi pestä saippualla.Sammakot pysykööt sisäpuolella.

Perussuomalaiset kaikki likikään eivät pidä persu-nimityksestä.Samoilla linjoilla minäkin.Pitäisi kyllä jaksaa sanoa puolueen oikea nimi. "Persu" kuulostaa hiukan alentavalta ja epäkohteliaaltakin.Ehkä on tarkoitus,että lempinimen takana piilee piikki pistävä.

Viileä sää sen kuin jatkuu.Parvekkeella en ole istuksinut,enkä ulkoillessamme rantaraittien penkeillä.Miehellä huomattavasti lämpimämpää pyörätuolissaan,kun takapuolen alla muuta kuin kylmä teräs.Aurinko paistaessaan lämmittää ja tuulettomassa paikassa on suorastaan leppoisaa.Ehkä tänään parkkeeraudumme sellaiseen kohtaan.Tällä viikolla jälleen keskustareissu.Parturikin miehelle olisi tarpeen.Jotkut ystävärouvistani hoitavat itse miestensä hiukset.Yritysten ja erehdysten kautta luovutin,vaikka hommasin asiaankuuluvan koneenkin.Jälki oli kuin Jukolan Jussilla eteläisessä Hämeessä.

Mistä meille sana "parturi"? Parta-sanasta johdos tietenkin kertoo Kaisa Häkkinen etymologisessa sanakirjassaan sivulla 882.Kirjakieleen joskus 1800-luvun lopulla.Tosin esiintynyt ikään kuin kokeeksi Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa jo 1865. No,ja mistäs sitten "parta"? Melkein kaikissa lähisukukielissä sinne päin,vepsässä ja virossa "pard" esimerkiksi. Germaanistako lainaa,saksan Bart ja englannin beard,kysyvät viisaat? On niin taikka näin,sana lainaa ja ilmestynyt suomen kirjakieleen Agricolasta lähtien. Sanojen alkuperä on jännittävää!

Parturiin liittyy myös amerikanafrikkalaisten barbershop songs.Vokalisti,basso,baritoni ja tenori.Kvartetti.Olen jostain lukenut,että barbershop singing alkoi,kun parturissa odoteltiin vuoroa ja yhteen sattui neljä laulutaitoista miestä (mustaihoista?).Musiikkia ei ollut mukana.Aika kului rattoisasti vartoessa.Nykyisin jo tämän laulamisen tiimoilla esiinnytään,eikä edes parturissa.Mukaan ympätty musiikki.Olisipa lysti juttu,nyt kun vien miehen parturiin,saisimme kuulla barbershop songs.

Eilen illalla viedessäni roskapusseja jätehuoneeseen,se oli täynnä jonkun irtaimistoa vuoteesta lähtien.Sisään ei päässyt.Joku talosta lähtijä päättänyt jättää ylimääräiset ja työntänyt roskisvajan ovesta sisälle.Seisoin hetken ovella ja sitten heitin kaaressa omat jätteeni muitten päälle.En ollut halukas tunkeutumaan pitemmälle.Saas nähdä,mitä jäteauton kuljettajat sanovat? Lasku ainakin tulee taloyhtiölle,jota asukkaat joutuvat maksamaan aikanaan.Mikään ei ole ilmaista.Ohjeet ovat kyllä seinällä,että vain sen,mikä jätelaatikkoon mahtuu,saa jättää poiskuljetettavaksi.Kuka nyt ohjeita lukisi? Toisaalta taas,miten isoa esinettä joku vanhempi ihminen sitten lähtee kaatopaikalle omakustanteisesti rahtaamaan? Ei omaa eikä lähipiirissä pakettiautoa.Ei asiassa auttajia.Mitäs teet?

Vihreys sen kuin lisääntyy ihan silmissä ulkona,jotta ei kun aamutoimiin ja Niilo Tarvajärven sanoin "ylös,ulos ja lenkille".

1. toukokuuta 2011

KOHTI KESÄÄ

Kohtapuoliin voi kysyä runoilija Aleksanteri Rahkosen sanoin "Miks leivo lennät Suomehen sä varhain kevähällä,et viihdy,lintu riemuinen,sä maalla lämpimällä?" Tosin kun tänään katsoi lämpömittariin,niin asteita oli vajaa yksi plussaa.Ei taida aivan vielä leivosen ilma olla,vaikka toukokuu tupsahtanut hollille.Vappua vietetty kukin tavallaan.Meillä hiljaiseloa,vaikka kuohuvaisen pikkolopullon avasinkin.Tänään vuorossa toinen moinen.Ulkona kumminkin eilen päivällä,mutta holotna pani kiireesti takaisin sisälle.Ripeksi vettä ja merituuli oli viileää lajia.Taivaalla ylen tummia pilviä,mutta suurempaa sadetta emme saaneet.

Ystäväni E soitti Espoosta ja siellä tuli vettä kuin aisaa.Hänen miehensä oli suorittamassa Pohjois-Norjassa maratonhiihtoa.E kertoi reitin varrella olevan sopivin välein mies aseen kanssa "jääkarhujen varalta". Mitenkä paljon tässä asiassa todellista mahdollisuutta tavata ladulla tepastelemassa valkoinen jätti? Vai onko järjestäjillä välähtänyt kiva kikka saada eksoottisuutta hiihtoon? E ei ole mikään puhelimessa rupattelija,että yleensä selviydymme asiallisesti kuulumiset vaihtaen.Maailmaa ei panna sen kummemmin järjestykseen,kuten taas Ilonan kanssa.Niissä puheluissa käsitellään kaikki mahdollinen,kevyet ja vakavat aiheet.Menee hupaisasti tunti jos toinenkin.

Pikkuserkkuni vaimo pitää matkablogia.Aikoinaan olivat Italiassa ja jo silloin samoissa maisemissa kuin minäkin joskus.Nyt olivat olleet ajelemassa läpi Euroopan kierrellen ja kaarrellen Saksanmaan kuin Ranskankin. Sekin ajelu minulle tuttuja reittejä tuoden muistot esille ja miksei myös haikean kaipuun matkailemisen riemuihin.Päätyivät Espanjan Andalusiaan ja silloin pääsi sydämestäni syvä huokaus.Se provinssi on aikoinaan vienyt sydämeni ja nyt pääsin toisten mukana uudistamaan omat kokemukseni.

Elämäni muistot tulvahtivat mieleen blogia lukiessani silmänurkat kosteina.Jos olisi valta niin kuin on mieli,Andalusiaan palaisin.Sierra Nevadan rinteille,vuorten kupeilla roikkuviin pikkukyliin,pelottavan kapeille teille,joissa toisella puolella jyrkkä vuorenseinä ja toisella aitaamaton ammottava tyhjyys alaspäin.Kuulen vieläkin kivivyöryn jytinän takanamme,josta juuri ja juuri selviydyimme.Näen aamuauringon kirkkauden oliivipuulehdoissa,säteiden kultaamat rinteet mantelipuiden kukkiessa.Paikat,joita ei ole matkaoppaissa mainittu kuin myös ne,mitkä mainittu on.Cordoban moskeija,Rondan asuintalot jokitörmällä kuin liimattuina jyrkkään rinteeseen,Antequeran el Torcal-kivimuodostelmat miljoonien vuosien takaa.

Kävimme hellettä paossa Guadixin luola-asumuksen uumenissa,jotka alunalkaen kaiverrettiin vuoren seinämään köyhien asunnoksi.Nyt ovat kaikkien haluamia.Talvella pitää vuori asunnon lämpimänä ja kesällä kuumuuden ulkopuolella.Kuljeksimme Nerjan Euroopan parvekkeella katsellen Välimeren kirkasta sineä alapuolella.Ajelimme Euroopan vanhimmaksi sanotun kaupungin Cadizin kaduilla Guadalete-joen laskiessa Costa de la Luzista Atlantin valtamereen.Alpujarrisin kiertäen kahden päivän matka Granadaan,jossa loistelias vuosisatoja rakenteilla ollut maurilaiskuninkaiden palatsi Alhambra, 1500-luvulla lopullisesti valmistunut,tutustumisen arvoinen.Liput etukäteen!!! Me hankimme ne jo Marbellassa.Istuksimme Sevillan puistoissa puiden varjoissa katsellen sightseeing-veneitten kulkua kohti Guadalquivir-joen alajuoksua rannikolla. Muistoja.

Pääsenkö koskaan enää Andalusiaan? Ainakin muitten matkoissa,josta viimeksi lankeaa kiitos pikkuserkun perheen loistavasti kirjoitetulle ja kuvitetulle matkablogille.Matkaan myös omissa muistoissani,joita rakentelimme kokemuksista matkamme varrella mieli avoinna ja vastaanottavaisena päähänpälkähdysten saattelemina Andalusian auringossa eksyen ja taas löytäen.Muistan,siis elän.

Aurinko paistaa,hiirenkorvat kasvavat pullistuen pian oikeiksi lehdiksi puissa ja pensaissa.Nurmikko viheriöi.Oi ihana toukokuu! Miksikö leivoset tulevat?

"Sen tähden Suomeen kiiruhdan
ja lennän korkealla,
kun tahdon nähdä kauneimman
mä rannan taivaan alla.

Ja senpä vuoksi laulan ma,
kun kannel täällä soipi;
ei missään voi niin riemuta,
kun Suomessa vaan voipi".

(Aleksanteri Rahkonen)