Nyt taas tuutin täydeltä urheilua. Kun olimme päässeet Pariisin olympialaisista, alkoi sieltä tulla paralympialaiset ja samaan pötköön Suomi-Ruotsi Helsingin Olympiastadionilta. Olen katsellut kaikkea sen kuin ehtinyt. Tosin rakkaan vihollisemme kanssa käymät kamppailut Helsingissä kiinnostavat eniten. Tätä naputellessa eilisen jälkeen Suomi johtaa miesten puolella. Tänään saamme lopulliset tulokset.
Käväisin kauppahallimatkalla kirjakauppaan vaihtamaan ostamani Kati ja Jari Tervon kirjan, jonka yks kaks muistin jo lukeneeni ja sen olevan hyllyssäni. Vaihdoin sen hiukan toisenlaiseen teokseen: Edgar Allan Poen The Murders in Rue Morgue and Other Tales. Tunnustan ilman sarvia ja hampaita tässä ja nyt, että en ole kirjana tutustunut Poen proosaan. On korkea aika, sillä onhan sentään kysymyksessä vahva klassikko. Ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1840. Kaveri eli 1809-1849 ja syntyi Yhdysvaltojen Bostonissa. Koko lyhyen elämänsä aikana koki kaikenlaista orpoudesta alkaen. Oli skandaaleja, naimisiin meneminen 13-vuotiaan serkun kanssa, alkoholismia, hallusinaatioita jne. Värikkäästi mies eli. Ja värikkäästi kirjoitti.
Elokuulle saamme sanoa hyvästit. Vielä eilen pasteerailin kesävermeissä, mutta seuraavaan ulkoiluun pukeudun syksyisemmin, vaikka lämpöä kuulemma vielä piisaa ja lehti on puussa. Mutta syksylle tuoksahtaa ja viileältä tuntuu. Olen onnistunut harkitusti tappamaan parvekkeen kesäkukkani ja ne on taiten otettava pois ja pantava bioroskiin. Kunhan kerkiän. Taloa ei vielä lämmitetä. Palelen ja polttelen kynttilöitä ja peitän itseni lämpimällä torkkupeitolla.
Heräsin tänään taas hävyttömän aikaisin. Tiputtelin kahvin ja tavoistani poiketen paahdoin leipäviipaleen ja panin päälle appelsiinimarmeladia. Melkein oikeaoppinen toast. Lounaaksi teen kesäkurpitsasta ja halloumista pihvin eilen valmiina ostamani mangokanan seuraksi. Pikkukupillisen espressoa nautin Marie-keksin kanssa urheilua katsellessani. Eiköhän päivä näillä eväillä suju.