PRETZEL

Uusi ihminen on rohkeasti tullut lukijoitteni joukkoon. Sydämellinen kiitos ja tervetuloa.

Tilasin Celiasta äänikirjoja ja mukana kaksi Minna Lindgrenin kirjaa Ehtoolehdosta. Minulle on aikoinaan näitä kirjoja suositellut blogiystäväni Ulla, josta kiitos, mutta en tullut kuitenkaan paperikirjoina ostaneeksi.  Nyt olen uteliaasti kuulolla.

Joskus ostan pretzelin ja nyt ostin. En ole varma, mikä on sen oikeaoppinen syöntitapa eli minkä kanssa. Juustoa? Voita? Hanhenmaksaa? Minä söin sen mansikkamehun kanssa ja sen suolarakeet ratisivat  hampaissa. Pretzel näyttää viipurinrinkeliltä, mutta muuta yhteistä ei niillä ole. Pretzelit ovat läpinäkyvän luukun takana laatikossaan aina niin herkullisen näköisiä ja siksi sorrun niitä ostamaan. Herkullisuus jääkin siihen, enkä minä  niistä  tykkää. Tässäkin makuyhdistelmässä, jonka  nautin, oli mansikkamehu ehdottomasti se parempi nautinto. Urheasti pistelin kuitenkin pretzelin ja toivon sen jääneen vihdoinkin elämäni viimeiseksi pretzeliksi. Nimeä voin makustella: pprretttzzzelll.

Viime yö ei ollut meillä mitä parhain. Puoliso näki ilmeisesti pahaa unta. Huusi ja huitoi, eikä tyynnyttelyni heti tepsinyt, Hän oli sekava myös. Sen näkee silmistä. Ja minä tämän miehen tunnen. Lopulta meni ohi, mutta minun nukkumisestani ei enää mitään tullut. Aamuruoka meni entiseen tapaan jo, että ilmeisesti jälleen kaikki hyvin ja loppu erinomaisesti. Tosin olen itse väsynyt. Tänään pitäisi sairaanhoitaja tulla ottamaan verikokeet, jos nyt onnistuu. Viime kerta meni poskelleen, kun antoivat väärän ajan rauhoittavan lääkkeen antamiselle ja vaikutus oli mennyt ohi hoitajan tultua. Ehkä tänään paremmin. Lupasivat soittaa.