Ensimmäinen setelipäivä takana. Ei kelloon vilkuilua, vaan rauhallista etenemistä asioimisesta toiseen. Ensin pankkiin. Sieltä rullauduin Sofiankadulle ja menin museokauppaan, jossa uppouduin Helsinki-kirjojen maailmaan.
No, tietysti ostin. Marjatta ja Heikki Paunosen "Stadin mestat osa 3 Stadin kartsoja dallattiin". Kahta edellistä Stadin mestat-kirjaa ei minulla olekaan. Tuttuja kartsat tuntuvat olevan, kun kirjaa jo ehdin selailla.
Helsinki oli minun lapsuudessani ja vielä nuoruudessakin pullollaan elokuvateattereita. Niitä oli kaikkialla, montakin samassa kaupunginosassa, keskustassa eritoten. Enää ei ole. Mutta minulla on nyt Olli Aaltosen, Jussi Nenosen ja Juhani Styrmanin kirja "Elokuvateatterit -korttelikinojen aikaan". Siinä on Axakin, jossa eniten olen käynyt. Sehän oli vain kaltsin takana kotikadusta ja sinne tsuppasi parissa minuutissa.
Minun rakkain vuosisatani on 1800-luku. Kaikki siinä on rakasta ja olisin tahtonut silloin Helsingissä olla olemassa. Matti Klinge on kirjoittanut kirjan "Pääkaupunki, Helsinki ja Suomen valtio 1808-1863". Nyt minulla on sekin kirja. Tuhti ja kookas laitos, sivuja 509. Sitten vielä teos "Katajanokka" suomeksi ja ruotsiksi. Teksti Lauri Putkosen. Olen Katajanokasta tänne blogiin kirjoittanutkin, mutta luettuani kirjan, tiedän enemmän.
Sitten musiikkia ja edelleen 1800-lukua. Hämäläis-osakunnan laulajien Ajan aallot-cd. Paciusta, Merikantoa, Faltinia, Wegeliusta, Järnefeltiä, Hannikaista, Laethénia jne. Kaikki kuulemma "romantiikan ajan Helsingistä". Vielä muutama postikortti, joista yhden näytin sijaiselleni. Kuvapuolella on Helsingin luminen Snellmaninkatu vuonna 1943, vanha ratikka ja torttuvallia reunustaa muhkea lumivalli, jota miehet käsipelillä lapioivat, kunnes tulee kuorma-auto, jonka lavalle lumi heitetään. Sijainen katseli ällistyneenä kuvaa "näinkö ennen tehtiin?" Näin, vastasin ja hymyilin nuoren naisen tietämättömyydelle tänä edistyksen aikakautena vuonna 2015.
Ostin museokaupasta kaksi käsintehtyä nekkua, jotka annoin sijaiselle. Nekin ikään kuin mennyttä aikaa. Nekku oli lapsuuteni herkku ja on joskus vieläkin. Jääkaapin oveen ostin uuden magneetin. Ratikka, mutta uudempaaa mallia. Kaupassa oli myös vanhoja kylttejä magneetteina. Kysyin, jos olisi ollut "Spotta ej på golvet", joka oli aina ratikan sisäseinässä muiden ohjeiden ja kieltojen ohessa. Ei ollut ja myyjää hymyilytti.
Museokaupan jälkeen pasteerailin hetken turistien seassa Senaatintorin tuntumassa ja ajattelin itsekseni, että ei tämä hullumpi kaupunki ole. Lähdin Stockmannille ja sieltä hiukan etuajassa kotiin. Seuraava sijaispäivä vajaan kuukauden kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti