Kotisairaala ei eilen tullut, soitti ja sitten soitti lääkäri. Tänään ehkä tapahtuu. Peruutin huomisen oman lääkärin ajan ja voi olla että koko setelipäivä siirtyy tuonnemmaksi. Mr.Murphy tuli vierailulle. Herra, joka panee asioita menemään "pieleen". No, tämä on tämmöistä.
Kiipesin eilen tikapuille. Korkeammalle kuin keittiötikkaille. Olen jo pitemmän aikaa katsellut makuuhuoneen kattovalaisimen kuutta varjostinta suuren häpeän vallassa. Pölyä, paksusti pölyä. Valo ei enää päässyt läpi. Kiipesin, otin varjostimet pois ja pyyhin valaisimesta pölyt varovaisesti, ettei leviä. Menin parvekkeelle, avasin ikkunan ja harjasin varjostimet. Katselin, miten paksu pölypilvi leijaili tuulen mukana jokikisestä. Partsilla ei saa tätä sääntöjen mukaan tehdä, mutta minä nyt tein. Sitten taas kaikki päinvastaisessa järjestyksessä paikoilleen. Olin tyytyväinen ja onnellinen. Ennen vanhaan tämmöinen oli helppoa ja tuskin kertomisen arvoistakaan. Nyt heppoinenkin homma lonkkavaivaisella on suurta ja aiheuttaa tarinan. Muuta "suurta" en sitten eilen tehnytkään. Tavanomaiset hommat.
Palveluseteli tuli postissa. On tosiaankin voimassa vuoden loppuun asti tarkoittaen minulle vapaa-aikaa 3 x 6 tuntia kuukaudessa. No, minähän uskaltaudun näin alussa vain yhteen kuuden tunnin jaksoon kuukautta kohti. Katsotaan ensi vuonna. Onhan minulla vielä tuuraajankin ajat. Niistä en luovu, vaikka osuisi seteliviikolle. Kyllä minulle vapaus kelpaa.
Pianonpimputtaja yläpuolelta muuttaa. Tästä en voi olla kuin iloinen. Pianoa ei ole, mutta on se pieni instrumentti, jossa on vain rivi koskettimia. Kaveri ei osaa edes soittaa. Sitten vielä hän laulaa! Eikä sekään osu nuotilleen. Kuuluu meille aivan selvästi makuuhuoneeseen. Usein panen Bachia, Mozartia tai Beethovenia soimaan toivoen näiden peittävän yläkerran epämusikaaliset soinnut. O:lla oli oikea piano, mutta sieltä ei milloinkaan kuulunut mitään. O:n puoliso on säveltäjä ja sävellystyö on suurelta osin kirjoittamista.
Kun en tiedä Kotisairaalan tämän päivän meiningeistä, varaudun heidän tulemiseensa. Tavallista tanakampi aamiainen puolisolle, kun ehkä ei syö enää tänään toimenpiteen jälkeenkään. Nukkuu. Hosuin hänen lakanoittensa kanssa ja itseni ylitin. Mies sängyssä ja vaihdoin lakanat kuin myös kaiken muun vaippa ja paita mukaan lukien. Uskokaa tai älkää, mutta se lakanahomma otti voimille ja lonkalle. Pyöritystä vuoteen laidalta toiselle, lakanoiden myttyämistä ja taas pyörittämistä kasan yli ja suoristus. Sain tehtyä ja ihan ähkin tyytyväisyydestä. Vielä käyn itse suihkussa ja sitten olenkin valmis vastaanottamaan Kotisairaalan. Kunhan olen tässä kahvini juonut ja itseäni hetken lepuuttanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti