Ystäväni valittavat nyt vallitsevaa korkeapainetta ja sen aiheuttamaa lämpöä. Totta kai on hiukan tukalaa, varsinkin iäkkäillä ja sydänsairailla, mutta se nyt on sitä mitä on. En minäkään riemusta hihku. Läpiveto ei ole välttämättä hyväksi, eikä ikkunoiden auki pitäminen auta, kun ulkona on lämpimämpää kuin sisällä. Ilmastointi tai tuuletin helpottaa tilannetta. Ilmastoinnista voi saada nuhan tai peräti flunssan. Tuuletin oikein kohdistettuna on minulle ja puolisolle paras ratkaisu. Kun ei mitään tee, löyhyttää voi silloin tällöin kasvoja viuhkalla, hengittää rauhallisesti, juo runsaasti nestettä, niin kyllä tämän kestää. Tosin minä en näitä kaikkia voi noudattaa, kun hoitotoimenpiteet on suoritettava, on sitten kylmä taikka vari. Hiki tulee, kun vaihtaa lakanoita ja vaippoja puolison maatessa vuoteessa. Hän painaa ja on aikuinen mies, lisäksi yhteistyöhaluton, joka tarkoittaa kuin jauhosäkkiä liikuttaisi. Odotan kiihkeästi loppuviikkoa, jolloin on luvattu viileämpää. Viime viikon pesumaanantai jäi Kotisairaalan takia väliin. Onneksi tänään tullaan suihkuttamaan ja pääsen kunnollisesti vaihtamaan vuodevaatteet. Mies puhdistuu ja raikastuu.
Joku puhui minulle tämän olevan "intiaanikesä". Ei ole. Intiaanikesä tarkoittaa lämmintä jaksoa, joka tulee syksyn kylmien jälkeen yllättäen. Wikipedia tietää kertoa enemmän. Tämä, mikä meillä nyt elokuussa on, on ihan tavallista kesää, tosin tavallista lämpimämpää ajankohtaan nähden. Yöt ovat todella viileitä. Silloin voi avata ikkunoita ja vetää syvään henkeä. Partsilla en tarkene kuitenkaan yöpaidassa istuksia. Joskus olen seurannut lepakoiden lentoa, mutta niitä ei ole enää vuosiin näkynyt. Jos parvekkeen lasit olivat auki, kuuli aivan selvästi niiden nahkaisten siipien kahinan. Aika jänniä eläimiä.
Olen lueskellut museokaupasta ostamiani kirjoja. Tuntuu niin hyvältä, en ole vuosiin kirjan kirjaa ostanut. Marjatta ja Heikki Paunonen ovat kulkeneet tuttuja katuja, kirjoittaneet Stadin mestat-kirjaan paikoista, joissa olen minäkin ollut ja joista osa on jo historiaa. Jopa jompikumpi on käynyt samaa Töölön Yhteiskoulua, Tykki, kuin minäkin. Urheilukatu taloineen, Bollis, talojen pihat, jonne hiivimme talonmiehiltä salaa, kaikki minulle tuttuakin tutumpia. Kirjoittajat eivät mainitse sanallakaan kallioista, jotka olivat nykyisen Kansaneläkelaitoksen paikalla. Isompi oli todella suuri. Siellä kasvoi puita ja pensaita, oli pehmeää nurmikkoa, jos paljasta kalliotakin. Siellä mahtui pelaamaan pesistä, nelistä, jalkapalloa, vaikka mitä. Ehkä kirjoittajat ovat niin nuoria, että aika ennen 1956, jolloin Kelan pääkonttori Taka-Töölöön valmistui, ei ole tiedossa.
Kun töölöläiset saivat tietää Kelan aikeista, nousi siitä aikamoinen kohu. Lapset ja nuoret jäivät ilman "kaltsia", joka oli vuosikymmenet ja kauemminkin ollut ihmisten virkistyspaikkana, jossa talvisin laskettiin mäkeä niin että pipo nippanappa pysyi päässä. Kallion yli oikaistiin niin Stadionin apteekkiin kuin Axa-elokuvateatteriin tai Lehmuskosken siirtomaatavaraliikkeeseen, jossa tuoksui aina hyvälle ja eksoottiselle. Sitten tulivat maansiirtokoneet ja veivät takatöölöläisiltä kaltsit. Tilalle tuli massiivinen Alvar Aallon suunnittelema Kelan rakennus, joka sullottiin väen väkisin paikalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti