22. kesäkuuta 2024

JUHANNUSAAMUNA

 Juhannusaamu, mittumaariaamu, jussin aamu... Ja voi kuinka tämä päivä tuntui kaukaiselta tammikuussa. Istun kirjoituspöydän ääressä, edessäni on sekä läppäri että kupillinen kahvia. Kummatkin sellaisia, joita kohtapian herättyäni tarvitsen. Ystäväni K menee aina ensimmäiseksi katsomaan parvekkeensa kukat. Hän on tyytymätön niiden kukintaan. Minulla taas rehoittaa haitaten partsilla kulkua. En suostu kuitenkaan karsimaan.  

Ensi viikko erään säätiedon mukaan olisi taas helteinen. No, kyllähän tässä vilusteltiinkin tarpeeksi. Kun tuuli osui, oli todellakin kylmää. Kesää kuitenkin, ei marista. Luin eilen yömyöhään asti Saarikiven kirjaa Rakkaat sanat. Jonain päivänä hankin vielä hänen Suomen kieli ja mieli-kirjan. Ehkä se olisi ollut myös ostettavissa Helsinki-päivänä Stadin Slangin myyntikojussa. En huomannut.

Mitään juhannusruokaa en ole hankkinut. Ihmiset näkyivät ostavan makkaraa ja grillilihaa, 8% viiniä ja mansikoita. Sain muutaman jussitoivotussoiton. Tuli kyllä mieleen omat mökkijussit. Aina meillä oli vieraita ja lain salliessa kokko rannalla. Olihan se sellaista hyörinää ja pyörinää. Enpä juuri enää kaipaa. Aika aikaa kutakin.

Ennen oli Helsinki melkein kuollut näihin aikoihin ja heinäkuu aivan varmasti. Sittemmin muuttui. On turisteja ja osa kaupunkilaisista ei viitsi siirtyä kotoa pois. Muistan ne loputtomat autojonot maanteillä, kun kaikki suuntautuivat kaupungista ulos. Välillä madeltiin ja taas mentiin vauhdilla. Matka kesti ja kesti. Kunnes lopulta päästiin mökkitielle. Auton tyhjentämistä, jääkaappi toimintavalmiiksi, takkaan tuli ja sauna palamaan. Kesäkanat otettiin pahvilaatikoista ja niille esiteltiin niiden koti liiterin seinän vieressä. Siellä oli yöorsi, sisätila ja munimispesät sekä kettuja varten aidattu oleskelutila. Päivisin ne saivat liikuskella vapaina ja kerran marssivat taloon sisälle ihmettelemään ihmisasumusta. Meillä oli kaksi koiraakin, mutta kerran ajettuaan kanat järveen, antoivat sitten niille rauhan. Kyllä näitä kesiä mielellään muistelee. Varsinkin näin mittumaarin aikaan.

On valon juhla, juhannus
on lehtimajain aika,
on herkimmillään kauneus,
on kirkkaimmillaan ruskotus,
yön varjoo pyhä taika...

(Einari Vuorela)


18. kesäkuuta 2024

EI NIINKÄÄN HANKALIA SANOJA

 Olen täysin ihastunut kielitieteilijä Janne Saarikiven sanailuun kirjassaan Hankalat sanat (ilm. 2023). Teos oli pakko lukea ajatuksella ja luin kaikki 207 sivua muutamassa päivässä. Erään kappaleen otsikko on Uni, unohdus. Saarikivi kirjoittaa: "En tiedä,mitä unet ovat. Käsittääkseni kukaan muukaan ei asiaa varmasti tiedä. Unen funktioista on varsin erilaisia näkemyksiä kognitiotieteessä ja psykologiassa. Siitä olen kuitenkin varma, että unet ovat tärkeitä."  Ovat muuten minustakin ja itsetykönäni olen tullut tulokseen, että ne muodustuvat muistoista ja toiveista. Ainakin minun uneni. Enkä osaa niitä ja niiden merkitystä millään lailla analysoida. Katselen vain silmät kiinni ja muistan joitakin seuraavana päivänä. En liioin ole miettinyt uni-sanan alkuperää, vaikka hyllyssäni on parikin etymologista sanakirjaa. Toinen muhkeampi kuin toinen. Toki Saarikivi puhuu kirjassaan muustakin kuin sanoista ja mistä ovat tulleet meidän käyttöömme. Silloin kielitieteilijä onkin enemmän tavallisen ihmisen kaltainen. Sellainen hän oli kirjoittaessaan minun kirjaani omistuskirjoitustaan. Aivan kuin kuka tahansa meistä. Mutta sanoista puhuessaan hän on kielitieteilijä kiireestä kantapäähän.

Vaihdoin puhelimen teleoperaattoria. Kun tämä tuli silloin vielä voimassa olevan operaattorin tietoon, alkoi armoton pommitus ja olisin saanut jäädäkseni yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Tekstiviestit olivat kuin jonkun entisen poikaystäväni rukouksia, etten jättäisi häntä. Olin silloinkin jättämisen kannalla ja niin olin nytkin. Sain uuden SIM-kortin. Oli muutakin asioitavaa ja kävin välillä huilaamassa ja join mansikka-mango-jääteetä. Virkisti, sillä oli taas lämmin kesäilma. Juhannuksesta on povattu viileää. On nyt sitä taikka tätä, minä vietän jussin kotikolossani. Luen toista ostamaani Saarikiven kirjaa. Saakohan sekin minut hurmokseen?

Tänään olen ollut suorastaan ahkera kotihommissa, vaikka päämääränä ei kuitenkaan ollut saada pirttiä totaalisen puhtoiseksi ja pihamaata laastuksi. Jotain sain aikaan. Kaisa Häkkinen kertoo etymologisessa sanakirjassaan, siinä muhkeammassa, sanalla "ahkera" olevan tarkka vastine karjalassa ja vatjassa. Sattavat kuitenkin olla lainaa suomesta. Rinnakkaismuoto joissain murteissa on "ahera". Unohtamatta samaa tarkoittavia "ahkua" ja "aahkua". Puhukaamme kuitenkin selvyyden vuoksi vain ahkera-sanasta. Minkälainen selitys ahkera-sanasta olisi Saarikivellä?

Että tämmöistä maallikon kielitieteilyä näin tiistai-iltana.

13. kesäkuuta 2024

JUHLAT JUHLITTU

 Helsinki-päivänä hurvittelin M:n kanssa kaupungilla. Espan lavalla julkistettiin Stadin friidu ja Stadin kundi, Riitta Korhonen ja Janne Saarikivi. Oli musiikkia, puheita ja Lasse Liemolan laulua. Slangin kuorokin lauloi. Oli oikein mukavaa. Aurinko paistoi ja synttärisankari Helsinki kukkeimmillaan. Tilaisuus loppui Niin gimis on Stadi-lauluun ja M ja minä menimme lounaalle Kappeliin. Paistettua siikaa kaikkine lisukkeinen ja palan painikkeena lasillinen  Fournier Sancerre-valkoviiniä. Kahvit päälle. Sitten olikin aika erota. M lähti junalle ja minä ratikkaan.

Slangilla oli myyntikoju, jossa muun muassa Saarikiven kirjoja myynnissä. Ostin kaksi ja toiseen hain Janne Saarikiveltä omistuskirjoituksen. M kysyi häneltä jatkuuko tv:ssä Sanansaattajat? Ei jatku.

Tänään olen koko päivän toipunut Helsingin syntymäpäiväjuhlinnasta. K soitti ja kysyi, missä mennään. Kerroin. Huomenna kauppaan. Tarvitsen ruoan laittoon tarpeita. Roomasta urheilu päättyi, että on taas aikaa tavanomaisempaan elämään. Armand Duplantis ei saanut tehtyä uutta jo nimissään olevaa maailmanennätystä seipäässä. Yritti kolme kertaa 625. Pariisissa sitten taas uudemman kerran heinä-elokuussa.

Aloitin heti Saarikiven kirjan Hankalat sanat lukemisen. Silmäilin toistakin Rakkaat sanat. Siihen juuri sain omistuskirjoituksen. "Sanathan ovat simppeleitä olioita. Semmoisen kun kakaisee ulos, kuulija tietää missä mennään ja pulinat pois."

Ennen nukkumaan menoa katselen Gordon Ramsayn Kuppilat kuntoon. Ehkä saan siitä kimmokkeen tehdä jotain mielenkiintoista esimerkiksi ... no, mitä nyt sitten keksinkään. Ja vuoteessa luen  Saarikiven kirjaa sanoista ja sanojen etymologiasta.

Kirjoittamisiin.

11. kesäkuuta 2024

URHEILUA, ENEMMÄN URHEILUA

 Silmisssä vilisee nukkuessakin keihään heittäjiä, seiväshyppääjiä, juoksijoita, loikkaajia sekä muuta urheiluun liitttyvää. Eilen oli ensimmäinen ilta, kun en jaksanut iltaotteluita Roomasta katsella loppuun asti. Haukottelin niin voimakkaasti, että se häiritsi keskittymistäni. Kyllä, kyllä tiedän, että haukottelulla ei ole mitään tekemistä nukkumistarpeen kanssa tai edes pitkästymisen. Silti haukottelin perusteellisesti ja kaiken aikaa. Menin vuoteeseen. Mutta Wilma Murron epäonnistumisen seipäässä ehdin nähdä. Aina ei mene käsikirjoituksen mukaan EM-kisoissakaan.

Soitin Italiaan, kun en ole ystävästäni kuullut mitään. Kukaan ei vastannut ja huolestuin lisää. Illalla vastasi ystäväni poika. Puhuin englantia. Hän vastasi selvällä suomen kielellä, josta olin lentää pyllylleni. En ollut koskaan kuullut ystävältäni, että on opettanut oman äidinkielensä pojilleen. Nyt sekin selvisi. Onneksi kaikki oli ok. Miksi ei sitten vastattu soittoihini? Siksi, että ystäväni kävelee niin hitaasti, että olin jo lopettanut. Annoin kuitenkin soida todella kauan. Pääasia oli kuitenkin, että kaikki on hyvin. Nykyisin kaikilla ei ole.

Olen tänään menossa Stadiin. Jään metrosta Hakaniemessä ja vaihdan ratikkaan. Rautatien aseman pysäkki on koko kesän poissa pelistä ja ruuhkaa kuulemma on Kaisaniemessä eli Helsingin yliopiston asemalla, jonne metro ajaa ja josta takaisin itään. Vaikeaksi tehtiin tämä suvi. Mutta tietysti pitää joskus remontoida näinkin isoja hankkeita kuten metroasemia.

Heräsin varhain ja luin Hesarin. Urheilua ja eurovaaleja. Perussuomalaiset "saivat turpiinsa" vaaleissa puheenjohtajansa Riikka Purran mukaan. Eikä Purra hymyillyt. Kokoomuksessa sen sijaan hymyiltiin. Ja niin viisitoista suomalaista vaaleissa valittua lentää Brysseliin hoitamaan muun Euroopan kanssa Suomen asioita.

Viileää. Palelin eilen kauppareissulla kovassa tuulessa. Tuntui odudolta helteitten jälkeen. Eikä sää ole sen kummoisempi tänäänkään. Onko kesä jo ohi? Mekkosillaan ei tarkene. Eikä hattua voi pitää tuulen takia. Minulla on vain lierihattuja kesällä. 

Tipauttelen toisenkin mukillisen kahvia ja sitten alan vähitellen valmistautua lähtöön. 



10. kesäkuuta 2024

MAANANTAIN KUULUMISET

 On tullut puuhasteltua yhtä sun toista. Etupäässä viime päivät katseltua urheilua tv:stä. Tennistä ja yleisurheilua. Välillä meinasin väsyä ruudun katselemiseen totaalisesti, mutta otin kupposen espressoa ja taas jaksoin. On se niin kovaa tämä penkkiurheileminen.

Kävin erään ystäväni kanssa hengailemassa kauppakeskuksessa. Tallusteltiin ympäriinsä, piipahdettiin sisälle kauppoihin, emmekä aina mitään edes ostaneet. Eksotiikkamyymälä Alanyassa kävimme myös ihmettelemässä melkein metrin mittaisia salkopavun näköisiä kasviksia. Ystäväni osti valkosipuleita, koska näyttivät turvallisilta. Minä puiolestani juustoa ja jättipussillisen Romana-salaattia. Siirryimme kahvilaan kahville, jonka katosta ei ystäväni pitänyt. Minä en ollut mitään mieltä, vaan keskityin leivoksen ja kahvin nauttimiseen. Sitten Telia-mies pysäytti meidät ja vaihdoin liittymää. Yhtiö, johon olin aikaisemmin kuulunut, heräsi ja alkoi pommitaa paremmilla vaihtoehdoilla ja oli minua pitänyt kuulemma tärkeänä asiakkaana. Miksi ei tehty tarjouksia silloin, kun olin "tärkeä asiakas"? Erkanin ystävästäni ja tulin kotiin salaatin, juuston ja uuden liittymän kanssa.

Tänään olen kohtapuoliin lähdössä kauppaan ennen kuin urheileminen Roomassa taas alkaa. On seipään karsinta. Seiväshyppy on laji, josta kovasti pidän. Se taas luultavasti johtuu siitä, että isäni hommasi meille aina liput seipään purukasan lähelle Helsingin Stadionilla. Näimme hyvin purun lentävän hyppääjän pudotessa neljästä ja puolesta metristä, jota korkeutta pidettiin suorastaan ihmeenä. On tänään muitakin karsintoja, jotta on kiirehdittävä kaupasta kotiin nähdäkseni aamu-urheilua Italiasta. Ja huomenna urheilusta huolimatta Stadiin kuten seuraavanakin päivänä.

Uudet mepit valittu Brysseliin. Eduskuntaan pääsi Euroopan parlamenttiin  äänestettyjen tilalle uusia kasvoja. Eräs  meppiläinen oli juossut Roomassa puolimaratonin, mutta siinä tulos ei ollut yhtä hulppea kuin äänestyksessä. Onnea uusille parlamentaarikoille.

Alan tälläytyä kauppareissua verten. Hyvää uutta juuri alkanutta tätä viikkoa.

30. toukokuuta 2024

TAVANOMAISTA

 Kävin Stadissa. Metrossa mies möi six packia kympillä. Eikä takuulla ollut myyntilupaa. En nähnyt kenenkään tekevän kauppoja. Tuli toinen mies, jonka lapussa luki, että hän tarvitsee rahaa äitinsä hoitoon. Hän ei puhunut mitään kenellekään. En nähnyt kenenkään avustavan hänen äitiään. Muuten oli tavanomainen metromatka.

Tein ostokseni ja tulin kotiin. Matka oli edellistä tavanomaisempi. On mentävä taas Stadiin, koska haluan erään ostokseni palauttaa kauppaan. Ostin kirjojakin, mutta niistä ei ole palauttamiseen. Toinen on Minna Lindgrenin kirja ja toinen Kari Hotakaisen. Luen jo ensin mainittua. En saanut Rosebudissa leimaa korttiin, koska olisi pitänyt ostaa kolme pokkaria. Ostin kaksi. Minusta tämmöinen pakko-ostaminen ei ole reilua.

Yksi voikukka pihalla on jo lampulla. Mietin, mikä sen olisi voinut aiheuttaa, koska kaikki muut voikukat ovat juuri puhjenneet kukkaan. Mietintäni ei tuottanut tulosta. Päätin unohtaa koko asian. Kukassa on jo moni muukin. Pihlajat suorastaan rehvastelevat. Ja lämpöä piisaa. Tuulettimet surisevat ja parvekkeella on suorastaan tukahduttavaa, kun illalla käyn kastelemassa kesäkukat. En saa parvekelaseja auki. Joku vika. 

Tänään, kunhan päivä urkenee, lähden taas likkeelle. En vielä Stadiin kuitenkaan. Jos vaikka huomenna. Metroon tulee ensi kuussa muutoksia. Sillä ei pääse kesän aikana Helsingin yliopiston asemaa pitemmälle. Aseman nimi oli ennen Kaisaniemi ja minäkin purnasin vaihdosta. Muutettiin silti. Aion vaihtaa jo Hakaniemessä ratikkaan, jolla pääsen Aleksille. Tekevät Rautatien asemalla remppaa, eivätkä junat aja sen ohi. Vasta syksyllä pääsee taas normaalisti ajelemaan.

On aamuyö ja jälleen heräsin kesken kaiken. Valoisaa ulkona ja aivan hiljaista. Menen takaisin vuoteeseen. Hyvää huomenta silti.


24. toukokuuta 2024

PERJANTAIN KUULUMISIA

 Poskelleen meni jääkiekon kisat Suomen kantilta katsottuna. Haukuttiin tuomaritkin ja koko konkkaronkka. En katsonut Suomi-Ruotsi-ottelua, mutta luin lehdestä aamulla julmat kritiikit. MM-kilpailu päättyy sunnuntaina, eikä loppuotteluissa ole Suomea mukana. Sillä lailla kävi.

Muutamana päivänä olen ollut kaupungilla. Ihan oikeasti stadissa ostoksilla. Espan puistoon asti en päässyt, mutta se on suunnitelmissa 12.6. Toivon poutaista säätä ja auringon paistetta. Ostan jätskin. Tänään en liiku mihinkään. Aion imuroida ja ottaa kaapin päältä tomut. Huomenna linnottaudun tv:n ääreen jääkiekon pariin. 

Pikkuserkku täyttää tänään vuosia. Soitan ja onnittelen. Vaikka en ole aivan varma, mitä onnittelemista on siinä, kun on jälleen vuoden vanhempi. Siinä olisi, jos saisi vuoden iästään pois. No, minä olen ikuinen 25-vuotias ja se on ihan hyvä ikä.

Kotitalon hissi pysähtyi kesken matkan kerrosten väliin. Ja se on ollut minulle kauhuskenaario, joka oli totisinta totta juuri sillä hetkellä. Sanoin itselleni "ole rauhallinen" ja kaivoin puhelinta soittaakseni apua. Hissin peilistä katsoi kalvennut nainen, mutta oli oltava järkevä. Painoin nappulaa ja kiitos, hissi nytkähti liikkeelle. Panin puhelimen pois ja ryntäsin hissistä ulos vapauteen. Poden klaustrofobiaa. Yleensä vältän hisseillä kulkua, mutta kotitalossa asun aika korkealla, jotta olisi aina hurja kipuaminen. Käytän kammostani huolimatta hissiä. Nyt ei tämä kulkupeli ole enää temppuillut, mutta aikamoinen jännitysmomentti on siinä ajaa. 

Jospa tästä nytkähdän päivän askareisiin, koska niin olen minä tänään päättänyt. Imuri kaapista ja ei kuin surisemaan.