MELKEIN KAAMOSTA STADISSAKIN

 Kynttiläaika.Pimeää. Utsjoella aurinko jo hävisi. Minulla palaa monta kynttilää sisällä ja partsilla. Kohta on joulu. Aina on tulossa näihin aikoihin. Aleksanterinkatukin jo avattu ja se on nyt joulukatu. Tekoäly laittoi Stockmannin ikkunan, jota oli pakko lapsena aina mennä katsomaan. Silloin se oli vielä ihmisen tekemä. Joulu maistui joululta enemmän kuin nykyisin. En sen kummemmin vietä. Toki laitan kaksi kuusta, toinen parvekkeelle ja toisen koristelen olohuoneen pöydälle. On myös lumisadepallo, jota olen aina himoinnut. Nyt ostin. Siinä on pikkuinen kylä taloineen ja kun vimmatusti ravistaa, sataa kylään lunta. "Made in China" lukee pohjassa. 

Olen tapaillut ystäviäni ihan nenätyksin. H lähdössä taas Turkkiin kolmeksi kuukaudeksi ja olimme kahvilla. K:n kanssa söin täytettyjä lättyjä, joita kutsutaan usein crepeiksi. K suolaisen ja minä makean täytteen kanssa. N:n tapaan vielä ennen joulua. Pikaisesti olemme tavanneet, mutta kunnon kuulumisille ei ollut aikaa. Hammaslääkäriin ja kampaajalle vielä tämän vuoden puolella. Niin, ja Tuomaan markkinoille. Ei tässä kovasti ehdi olla jouten. Eikä ole haluakaan.

Lunta tuprutteli. Katselin näkyä ikkunasta kauhuissani. En kuulu niihin ihmisiin, jotka hypähtelevät ilosta, kun "maa on niin valkoinen ja on niin valoisaa". Ihastuinkin suuresti, kun tänään katsoin taas ikkunasta ja lumi oli tiessään. Huomenna kömmin kauppaan. Laventelin tuoksuista käsienpesunestettä ja polttimoita kahteen pöytälamppuun. Ennen polttimot olivat lamppuja. Lamppu tarkoitti myös koko vehjettä pöydällä, seinällä, katossa.

TTK päättyi ja voittajaksi äänestettiin oikea pari. Minun mielestäni. Tietysti oli soraääniä, että pieleen meni. Makuasioista ei kannata vääntää. Mitäs nyt katsellaan tv:stä sunnuntai-iltaisin? Joululeffat jo kovasti ruudussa. Iso osa nähty vuosien varrella. Mutta niitä katsoo eri silmällä nyt. Huomaa erilaisia detaljeja. Mutta sen sanon, etten millään jaksa enää katsoa elokuvaa It is a wonderful life, vaikka eri silmin katsottuna ja vuosien aikana kiinnostukseni kohdistuu enemmän toisen luokan enkelin Clarencen läsnäoloon. Ehkä katson sittenkin. Kun olen melkein varma, että se on traditionaalinen leffa Suomessa jouluna tv:ssä tänäkin vuonna.

ARKISTA JUTUSTELUA

 Eräs ystäväni pohtii, mitä seuraamuksia Trumpin valinnalla presidentiksi on USAssa. Minä mietin,  mitä seuraamuksia Euroopassa. Toiveeni vaalituloksen suhteen ei toteutunut. Näillä mennään.

Tapasin H:n kuten puhe oli. Tutustutin hänet Itiksen kauppahalliin ja H ihasteli koko kauppakeskuksen valoisuutta. Menimme kahville ja leivokselle Vapianoon, jossa voimme kunnolla keskenämme keskustella. Asiaa olikin, koska edellisestä kasvokkain tapaamisesta oli kulunut muutama vuosi. H jälleen lähdössä Turkkiin kolmeksi kuukaudeksi. Halasimme ja minä toivotin turvallista matkaa.

Ensi viikolla taloyhtiö naulaa olohuoneen seinälle lämpömittarin. Aletaan seurata huoneistojen lämpötiloja, kun joku rontti on valittanut liiallisesta kuumuudesta. En minä. Tulokseksi tulee varmaankin yleinen lämpötilojen alentaminen, josta en pidä. 

Olen käppäillyt sekä kaupungilla että täällä kotinurkilla. Tänään laitan kanaruokaa, johon tarvitsin ehdottomasti sweet chili saucea, joka oli päässyt minulta loppumaan. Ostin uuden pullon ja valmistan ruoan wokissa. Imuroiminen on myös suunnitelmissa ja sen on oikeastaan pakko toteutua joko tänään tai huomenna. 

Sunnuntaina on isänpäivä. Isäni aikana ei asian kunniaksi liputettu. Sittemmin siitä tuli virallinen liputuspäivä. Terveisiä isälleni pilven reunalle. Kun isänpäivää alettiin puuhastella, pidettiin asiaa hiukan kummallisena. Äitihän se rehkii kodin hyväksi, kasvattaa lapset, ruokkii ja kertoo satuja. Isä on isä vain. No, isä tuo usein leivän pöytään. Huomattiin isänkin jotain tekevän perheensä hyväksi ja isänpäivänä vedettiin komeasti lippu salkoon. Onnea kaikille isille ensi sunnuntaina. Ja minun isälleni kiitos isyydestä ja satujen kertomisesta. Hän niitä kertoi ja ison osan keksi itse. Monissa oli Liisa-niminen pieni tyttö pääroolissa. Kerran Liisa oli eksynyt metsään ja sen muistan, että minua hiukan pelotti Liisan puolesta. Isä kertoi myös tähtitaivaasta, planeettojen nimistä. Isompana otin kirjahyllystä V.A. Heiskasen Tähtitiede 1-2 ja luin itse. Ehkä isäni kertomisista virisi kiinnostukseni ja uteliaisuus, mitä tuolla ylhäällä oikein on. Siellä on vaikka mitä ja takuulla elämääkin jossain. Jos ei aivan omamme kaltaista, niin jotain muuta. 

Nyt suihkuun ja syksyisen perjantain viettoon.

MARRASKUUTA MENNÄÄN

 Marraskuu jo. Niin pian. Joka vuosi sama juttu. Olen siirtynyt nilkkureihin. Puissa vielä jokunen lehti. Parvekkeelta otin tuolien pehmusteet pois ja karsin pelargoniasta kukat. Jonain päivänä vielä koko puska joutaa pois. Talvi saa tulla. 

Tapasin N:n. Aikaa kulunut edellisestä fyysisestä tapaamisesta niin kauan, että en olisi tuntenut, jos vastaan olisi tullut. Nytkin piti kysyä. Samoin oli minusta mieltä, että kovin olin muuttunut. Tapaaminen olikin tarkoitettu lyhyeksi kirpputorilla, mutta palaamme asiaan. N soittaa. H:n tapaan ensi viikolla. Tutustutan hänet Itiksen kauppahalliin ja sitten menemme joko syömään tai kahville. Hänenkin kohdallaan kulunut vuosia viime tapaamisestamme. Onhan sentään ollut puhelin välillämme kuten N:n kanssa niin ikään.

Kaupungilla olen käppäillyt. Kaupoissa ja muuten humputellut. Täydensin kahvikapselihyllyni Nespressossa Stockmannilla, jossa liike nykyisin vuokratiloissa. Espan muuttumista jälleen entisekseen en ole nähnyt.  Pantiin pari kesää sitten katu hyrskyn myrskyn uusine pyöräteineen ja terassien levittäytymisineen autojen kaistalle. Sitä olin ihmettelemässä. Nyt puretaan kokeilu. Historialliset nupukivet jälleen näkyvissä, kun uusi pyörätie poistetaan ja asfaltti kaivetaan ylös. Elvöitettiin tällä kaikella kuulemma keskikaupunkia, joka hiljalleen nuutumassa. Aleksilta liikkeet pakenevat, tyhjää tilaa riittää, eikä Espan kokeilu lisännyt elämää, vaan sai kaupunkilaiset vihaiseksi. Purkkipalmutkaan eivät tuoneet toivottua tulosta terassien reunoilla, vaan asiakkaat yskivät metrin päässä ajavien autojen pakokaasuissa. Ei onnistunut, ei. 

Luen taas kerran ja kertaalleen Juha Vakkurin Olkilinnaa vuodelta 2016. Kertoo Vakkurin elämästä kolmella mantereella alkaen lapsuuden kokemuksista muun muassa Riihimäellä. Juha Vakkuri syntyi 1946 ja elää edelleen. Vanhempi veljensä, samoin kirjailija, Aaro Vakkuri kuoli vuonna 2002. Olkilinna on paksu pokkari 835 sivua. Paha pideltävä vuoteessa. Oli viimeksikin.

Että tällaista marraskuun alussa. Alkoi muuten sataa vettä. Jossain päin maata kompuroidaan jo lumessa. Tykkilumessa lasketeltu mutkamäissä tehden sen lajin ihmiset onnellisiksi. Minulle kelpaa vesisade, jos kerran jotain pitää sataa.

KUULUMISIA

 Puissa edelleen lehtiä, mutta nyt jo voimakkaan keltaisina tai punaisina. Sanovat ruskaksi. Lehtiä lentelee maahankin ja jos kovaa tuulta riittää, käy maisema kovasti kaljuksi. HS kertoi, ettei oikestaan kesä ole vielä päättynyt, jos lämpötilaa mitataan. Aurinko paistaa, vaan ei lämmitä enää.

Luen Maughamin "Näyttelijätärtä" ja keittokirjoja vuoron perään. Alkaa taas omat keitokset pakastimesta kyllästyttää. Uutta pitää tehdä. Olen hankkimassa paistinpannua. Ruostumattomasta teräksestä. Näkyy ammattikokeilla sellainen aina olevan. Minulla vain rautaa. Tilaus on Ohlssonilla, sillä Clasilla, ja haen, kunhan saavat. Saivat jo kerran, mutta pannu oli tilaamaani paljon suurempi ja painoi ainakin tonnin. Tarvitsin molemmat kädet nostamiseen. 

Käppäilin kauppahallissa. Täällä lähituntumassa. Ostin macaroneja seitsemän kappaletta ja söin heti kaikki. Huomisen tarvikkeet marokkolaista jauhelihakeittoa varten hankin myös. Vaihdoin karitsan jauhelihan lehmään. Lammas on niin tymäkkää. Kyllä syön, jos tarjotaan ja on mies muinoin paistanut  koko koivenkin pääsiäisen hujakoilla.

Lauantaina pitää soittaa Ninalle. On Ninan päivä. Vanha koulukaveri B-luokalta. Minä olin A:lla. Tapaamiset Ninan kanssa ovat aina ajatuksissa, mutta vuodet kuluvat tapaamatta. Kunhan soitellaan. Nina oli nuorempana kaunis tyttö, jonka ympärillä aina pojat häärivät. No, nyt me olemme tämän ikäisiä ja iso osa niistä pojista on jo rivistä poissa. Näin se menee. Elämä.

Kesäaikakin päättyy. Sekin kuuluu ikävä kyllä asiaan. Minua sieppaa moinen viisareiden heiluttelu. Pohditaan, että pannaan siirtely historiaan. Ei vaan ole pantu. Onko se nyt eteen- vai taaksepäin tällä kerralla? Marraskuu tuota pikaa. Meinaan vaihtaa pienen vihreän tekokuuseni koristeet punaisesta kullaksi. Punainen teema ollut jo vuosia. Haluaisin myös ravisteltavan lumimaiseman pallossa. Näin yhden pienen. Siinä oli kettu metsässä ja lunta satoi, kun vimmatusti ravistin. En oikein tykännyt. Kyllä minä ketuista pidän, mutta hiukan oli vaivainen ja palelevan näköinen.

Nyt panen tulemaan espressoa ja muistelen syömiäni macaroneja. Olisi pitänyt säästää tähän hetkeen.

TÄLLAISTA TORSTAINA

 Itiksen kauppahallista käsintehtyä suklaata ja Valkea kuulas-omenia. Käväisin myös vastikään avatussa aasialaisessa kaupassa, jossa pääpaino näkyi olevan japanilaisilla tuotteilla. Menen uudestaan, kunhan ensin etsin reseptin, jonne jotain japanilaista tarvitaan. 

Tuomaan markkinatkin alkavat ensi kuun lopussa, että siis sinne. Joulua jo kaupoissa esillä ja alkoholittomien glögien lajivalikoima suuri. Toki on alkoholin kanssakin. Mutta ensin pitää kahlata halloweenin läpi. En laita minkäänlaista rekvisiittaa kotiin siihen liittyen. Satsaan aikanaan jouluun enemmän. Vaikka viime vuonna päätin, että minun jouluni saa olla ilman joulua. Nyt puhaltavat taas uudet tuulet.

Piti lähtemäni tänään Stadiin, mutta kipeänä ollut varvas estää lähdön. Rämmin kuitenkin halliin, kun olin ensin topannut kengän täyteen lampaan villaa. Huomenna tulee luokseni eräs 186 senttiä pitkä nuori mies. Mitäkö varten tulee? Ehkä kerron joskus. 

Kyllä piha on nyt niin keltainen että. Sinnikkäästi puut pitävät lehtensä. Väriä riittää. Ehdotin ystävälleni kävelyä, mutta kieltäydyin tarpomasta metsässä, yleensä siis jossain ruskan seassa. Ehkä kävelemme ensin asfaltilla ja sitten menemme kauppakeskukseen vohvelille. Näin paikan eräänä päivänä ja vohveleita valmisti aasialainen kaveri. Kahviakin on tarjolla. Sinne haluan rankan kävelyn jälkeen. Minusta mukavampi yhdistelmä kahvi ja vohveli kuin kahvi ja leivos.

E voi hyvin Oulussa ja L Vantaalla. Kummankin kanssa vaihdoin eilen kuulumisia. Minäkin voin hyvin Helsingissä.  Ja voin vielä paremmin, kun saan maistettua ostamaani suklaata. Taidan valikoida rasiasta shampanjapralinen. Myyjä näytti kauhistuneelta, kun käytin rahvaanomaisesti sanaa "konvehti". Alkoi hävettää ihan. Valitsin itse rasiaan pralinet. Ovat Suomessa tehtyjä ja mainos, jonka sain mukaan, kertoo  "made with traceable & sustainable cocoa beans".  Miksiköhän sekin pitää olla englanniksi?

Mukavaa syyspäivän jatkoa meille kaikille.

 

HOKKUS POKKUS: HIUKSET PITENIVÄT VIIKOSSA

Sunnuntain TTK katsottu. Vappu Pimiä kuulemma säväytti pitkillä hiuksillaan, kun omat ovat oikeasti lyhyet. Mitähän kummallista ja ihmettelemisen aihetta siinä on, että hiusten pituus vaihtelee? Vaihtelee värikin. Tällainen on tätä päivää. Taitava kampaaja osaa. Minä en ollenkaan ollut ällikällä lyöty Vappu Pimiän yhtäkkisistä pitkistä hiuksista. Ties minkälaiset ovat ensi kerralla?

En muuten saanut loppuun asti George Orwellin kirjaa. Eikä George Orwell ole kuulemma kirjailijan oikea nimi. Mika Waltarikin oli joskus Kristian Korppi. Ja kaikkien tuntema Oscar Wilde oli salanimeltään Sebastian Melmroth. Passissa on toki oikea nimi aina. Ei minullakaan lue siinä Stadin Friidu.

Pikkuserkku Kotkasta soitti. Ovat vielä mökillä. Mikäpäs siinä. Kaunista syksyä, syksyn värejä ja mökissä lämmintä ja mukavaa. Minäkin tykkäsin mökkiaikana syksystä. Sienestämistä, metsän tuoksuja, pehmeää sammalta eikä hyttysen hyttystä. En enää ehkä olisi yhtä innostunut rämpimään samoissa maisemissa, eikä ole mökkiäkään. Tai ehkä se on, mutta nyt omistajat ovat muita. Pantiin aikanaan myyntiin. Ajettiin ystävien luo Tampereelle ja kysyttiin heti ovella "ostatteko mökin?" Sanoivat ostavansa ja tehtiin kaupat. Tilattiin muuttoauto. Olihan sitä oltu mökkiläisiä jo vuosikaudet. Alkoivat puhaltaa uudet tuulet ja minusta tuli myöhemmin leski. Tänä syksynä yhdeksän vuotta. Olen tottunut, eikä elämä ole yhtään hullumpaa.

Helsingissä on taas silakkamarkkinat ja kävin katsastamassa. En ostanut mitään. Katselin tovin Biennaali-paviljonkia, jonka Helsinki aikoo purkaa, eikä kansa purkamisesta tykkää. Lohisoppaa oli myytävänä, mutta minä menin Stockmannin Sampanjabaariin syömään voileivän ja juuomaan lasillisen Bollinger-sampanjaa. Kenkäosasto houkutti, mutta pidin lujasti järjen päässä, enkä ostanut yli 500 euron nilkkureita, vaikka nilkkurit huusivat "osta,osta". Kotimatkalla poikkesin Rosebudiin ja ostin kaksi pokkaria: W. Somerset Maugham Näyttelijätär ja  Kari Hotakainen Ihmisen osa.

Kiva päivä.

PITÄISIKÖ?

 Pitäisikö katsoa joku Harry Potter- elokuva? On alkanut tuntua, että se kuuluisi asiaan ellei ihan sivistykseen. Pottereitahan on nyt tyrkyllä tv:ssä, että jos ihan ottaisin ja katselisin. yhden. Tietokilpailukysymyksiin kuuluu ainakin yksi Potter-kysymys usein: kuka on Harry Potterin pahin vihollinen? Olen oppinut, että se on Voldemort, joka on myös yrittänyt tappaa Harryn. Tiedän Pottereista myös Tylypahkan ja J.K. Rowlingin. Aika paljon tietämystä, vaikka en ole lukenut ensimmäistäkään Potter-kirjaa tai nähnyt elokuvaa.

Olen myös rokottautunut. Pääsin ystäväni pojan kyydillä ja hänen vaimonsa sairaanhoitajana järjesti minut mukaan ja niin me, ystäväni ja minä, saimme pistoksemme. Enää en pysy laskuissa, monesko koronarokotus se kohdallani oli. Influenssaakin vastaan minua pistettiin. Ei mitään oireita, paitsi koronapuoli olkavarressa oli  hiukan arka. Pistosten jälkeen vei ystäväni poika meidät Töölön Fazerille ja söimme ihan leivoksetkin. Kivaa oli entisillä kotinurkilla käväistä. Annoin katseeni viivähtää vanhan kotini parvekkeella, jossa niin usin katselimme Topeliuksenkadun liikennettä. 

Lehtipuissa vielä lehdet, mutta aika sotkuisen näköisinä, Ruskaa ei oikeastaan edusta mikään tämän talon pihalla. Ihanasti on jo huopahattuilmoja pidellyt ja partsilla sinnittelee vielä yksi pelargoniapuska. Nuppuja on, mutta takuulla eivät ehdi enää aueta. Kanervia en aio hankkia. Joskus on sitäkin tehty. Kyllä parveke saa nyt rauhassa odotella ensi kevättä. Kunhan saan tuolien pehmusteet talvisäilöön.

Kuudes päivä jo lokakuuta. Tässä kuussa päättyy kesäaika. Taas siirrellään. Moni kelloja, minä viisareita. Tänään ei mitään tärkeää puuhastelua. Jos saisin vaikka George Orwellin kirjan luetuksi loppuun. Huomenna jälleen liikkeelle. Arkipäivät mukavampia kuin toimettomat sunnuntait.