UUTEEN TUTUSTUMISTA

 Nyt täytyy kertoa lisää Itiksen uudesta kauppahallista (4000 neliömetriä). Kipaisin sinne taas.  Menin heti ugandalaiseen kauppaan ja ostin  kaakaopuun hedelmän ja jakkihedelmän. Jälkimmäinen kasvaa intianleipäpuussa. Sain molempia maistaa ja ugandalainen herttainen myyjä neuvoi, miten niitä syödään. Hän leikkasi minulle kahtia cacao treen hedelmän ja siinä olikin aikamoinen työ. Olen iloinen, että kotona siltä hommalta säästyin. Jakkihedelmäkin oli pilkottu suupaloiksi. Sitten marssin lihatiskille, jossa kaikki ei ollut vielä valmista.  Erään tyhjän altaan reunassa luki suomeksi "lampaan luutta". Kerroin ulkomaalaistaustaiselle miesmyyjälle, että siinä on yksi t-kirjain liikaa. Hän ymmärsi hetken kuluttua. Puhuimme suomea, koska hän ei tahtonut asioida englanniksi. Lopuksi hän lausui minulle kohteliaisuuden, jonka laskin lierihattuni ansioksi, "olet ihana". Kiitin ja hymyilin koko ihanuudellani. Päivän pelastus.

Olin juuri lukenut kaiken maailman kesäjuomista jutun ja näin kauppahallisssa kahvilan, jossa mainostettiin strawberry matchaa, josta olin lukenut. Ei kuin heti tilaamaan ja se kannettiin minulle valmistamisen jälkeen pöytään. Maitopohjainen viettelys ja ilmeisesti hurjasti kaloreita. Ei ehkä aivan mielijuomaani, koska en ole innostunut maidosta. Mutta toki hyvää ja imin pillillä viimeisen pisaraan jäiden keskeltä. Mansikalta ei suuremmin maistunut, vaikka näin tarjoilijan laittavan mansikkamehua.

Tämän jälkeen hyppäsin arkeen ja ostin S-marketista voita (kalan paistamista varten) ja Marie-keksejä. Ilma oli kuin "linnun maitoa", jota sanontaa käytti tällaisesta säästä äitini enon vaimo. Minusta ilma oli vain lämmintä eli aivan kuumaa. Etsin varjopuolia.

Tänään paistan keittobanaanin lisukkeksi eilen laittamalleni pippuriselle kanaruoalle. Odotan erilaisia kaloja kauppahalliin. On luvattu ensi viikolla. Siksi se voi. Toivon sinnekin tuleva muita kuin silakoita ja Suomen kansalliskalaa. Ennen muinoin Stockmannin ruokakaupassa oli niilinahventa ja se minulle sekä miehelleni maittoi. Vuosiin en ole sitä mistään saaanut enää. Tulisikohan tähän kauppahalliin?

KUULUMISIA

 Ketään lukijoista ei kiinnosta tekemiseni. Kerron silti. Olen puikkelehtinut siellä sun täällä. Koko ajan kuitenkin Helsingissä. Käyn Stadissa ja ajelen ratikalla. Olen kotikonnuilla ja nähnyt uuden kauppahallin, josta HS kirjoittanut jo kaksi kertaa. Halli on vastikään avattu ja varsinaiset avajaiset pidetään myöhemmin. Joitakin liikkeitä vielä puuttuu, hyllyt asentamatta esimerkiksi.Ostin ugandalaisia hedelmiä ugandalaiselta kauppiaalta. Ostin ukrainalaisia keksejä ukrainalaisilta myyjiltä heidän kaupassaan. Halli ei ole mikään kojuhalli, kuten perinteiset hallit,vaan kojujen paikalla on oikeat kaupat. Torikauppiaallani on myös siellä kauppa. Nyt saan tuoreita porkkanoita koko vuoden, eivätkä ole muovipussissa. Koko uutukainen kauppahalli yllätti minut positiivisuudellaan ja aion sinne uudestaan lähipäivinä.

Tutustuin myös aasialaiseeen keittiöön. Kotonahan minulle tämä keittiö on tuttu. Monet ruoat olen tehnyt. Mutta nyt maistoin toisen tekemää. Istuin nauttimassa Chicken Katsu-ateriasta ja söin puikoilla niin kuin kaikki muutkin ravintolassa.Asiakkaat kovasti kansainvälisiä. Kuten Suomessa nykyään on. Ei mikään tuppukylä enää. Sitten käppäilin ympäriinsä. Katselin ihmisiä, katselin musliminaisia niqabeineen, burkineen ja hijabeineen, kuulin monia kieliä. Joku puhui suomeakin. Ostoskeskus on globaalinen oleskelu- ja asiointipaikka. Ihmiskontaktia vaativia pankkiasioita ei tässä kauppakeskuksessa voi kuitenkaan toimittaa. Viimeinenkin rahalaitos häädettiin pois. Sen paikalla on suuri kauppa, jossa myydään karkeista vanutuppoihin ja kynsilakkoihin. Minun piti toden teolla opetella pankkiautomaatilla käyminen ja opinhan minä.Mutta siihen en edes tahdo oppia, että kone tekee verikokeeni, tutkii sydämeni toiminnan, painoni, yleiskuntoni. Tietty ruumiinosa vain tiettyyn kohtaan ja kone hoitaa loput. Sitten se suoltaa lapun, jossa on ihmisen tiedot. "Terve kuin pukki".

Hellekausi palautunut. Tuulettimet surisevat ja ikkunat päiväsaikaan visusti kiinni. Mutta tämä ei tunnu miltään. Soitin Italiaan ystäväni syntymäpäivänä ja hän oli huonovointinen armottomassa yli 40 asteen kuumuudessa. Meillä helleraja on 25 astetta plussaa ja kun mittari kipuaa siihen, on se meikäläisille voivottelun paikka. Nyt taas on se paikka. 

Perjantaina Pariisia! Olympialaiset alkavat ja minä odotan yleisurheilua kuin kuuta nousevaa. Vasta elokuun alussa sitä saa. Siihen asti skeitataan, ammutaan, golfataan, beach volleytetään, pyöräillään, purjehditaan jne. Ja minä kun en ole yhtään kärsivällinen luonne.

JUHANNUSAAMUNA

 Juhannusaamu, mittumaariaamu, jussin aamu... Ja voi kuinka tämä päivä tuntui kaukaiselta tammikuussa. Istun kirjoituspöydän ääressä, edessäni on sekä läppäri että kupillinen kahvia. Kummatkin sellaisia, joita kohtapian herättyäni tarvitsen. Ystäväni K menee aina ensimmäiseksi katsomaan parvekkeensa kukat. Hän on tyytymätön niiden kukintaan. Minulla taas rehoittaa haitaten partsilla kulkua. En suostu kuitenkaan karsimaan.  

Ensi viikko erään säätiedon mukaan olisi taas helteinen. No, kyllähän tässä vilusteltiinkin tarpeeksi. Kun tuuli osui, oli todellakin kylmää. Kesää kuitenkin, ei marista. Luin eilen yömyöhään asti Saarikiven kirjaa Rakkaat sanat. Jonain päivänä hankin vielä hänen Suomen kieli ja mieli-kirjan. Ehkä se olisi ollut myös ostettavissa Helsinki-päivänä Stadin Slangin myyntikojussa. En huomannut.

Mitään juhannusruokaa en ole hankkinut. Ihmiset näkyivät ostavan makkaraa ja grillilihaa, 8% viiniä ja mansikoita. Sain muutaman jussitoivotussoiton. Tuli kyllä mieleen omat mökkijussit. Aina meillä oli vieraita ja lain salliessa kokko rannalla. Olihan se sellaista hyörinää ja pyörinää. Enpä juuri enää kaipaa. Aika aikaa kutakin.

Ennen oli Helsinki melkein kuollut näihin aikoihin ja heinäkuu aivan varmasti. Sittemmin muuttui. On turisteja ja osa kaupunkilaisista ei viitsi siirtyä kotoa pois. Muistan ne loputtomat autojonot maanteillä, kun kaikki suuntautuivat kaupungista ulos. Välillä madeltiin ja taas mentiin vauhdilla. Matka kesti ja kesti. Kunnes lopulta päästiin mökkitielle. Auton tyhjentämistä, jääkaappi toimintavalmiiksi, takkaan tuli ja sauna palamaan. Kesäkanat otettiin pahvilaatikoista ja niille esiteltiin niiden koti liiterin seinän vieressä. Siellä oli yöorsi, sisätila ja munimispesät sekä kettuja varten aidattu oleskelutila. Päivisin ne saivat liikuskella vapaina ja kerran marssivat taloon sisälle ihmettelemään ihmisasumusta. Meillä oli kaksi koiraakin, mutta kerran ajettuaan kanat järveen, antoivat sitten niille rauhan. Kyllä näitä kesiä mielellään muistelee. Varsinkin näin mittumaarin aikaan.

On valon juhla, juhannus
on lehtimajain aika,
on herkimmillään kauneus,
on kirkkaimmillaan ruskotus,
yön varjoo pyhä taika...

(Einari Vuorela)

EI NIINKÄÄN HANKALIA SANOJA

 Olen täysin ihastunut kielitieteilijä Janne Saarikiven sanailuun kirjassaan Hankalat sanat (ilm. 2023). Teos oli pakko lukea ajatuksella ja luin kaikki 207 sivua muutamassa päivässä. Erään kappaleen otsikko on Uni, unohdus. Saarikivi kirjoittaa: "En tiedä,mitä unet ovat. Käsittääkseni kukaan muukaan ei asiaa varmasti tiedä. Unen funktioista on varsin erilaisia näkemyksiä kognitiotieteessä ja psykologiassa. Siitä olen kuitenkin varma, että unet ovat tärkeitä."  Ovat muuten minustakin ja itsetykönäni olen tullut tulokseen, että ne muodustuvat muistoista ja toiveista. Ainakin minun uneni. Enkä osaa niitä ja niiden merkitystä millään lailla analysoida. Katselen vain silmät kiinni ja muistan joitakin seuraavana päivänä. En liioin ole miettinyt uni-sanan alkuperää, vaikka hyllyssäni on parikin etymologista sanakirjaa. Toinen muhkeampi kuin toinen. Toki Saarikivi puhuu kirjassaan muustakin kuin sanoista ja mistä ovat tulleet meidän käyttöömme. Silloin kielitieteilijä onkin enemmän tavallisen ihmisen kaltainen. Sellainen hän oli kirjoittaessaan minun kirjaani omistuskirjoitustaan. Aivan kuin kuka tahansa meistä. Mutta sanoista puhuessaan hän on kielitieteilijä kiireestä kantapäähän.

Vaihdoin puhelimen teleoperaattoria. Kun tämä tuli silloin vielä voimassa olevan operaattorin tietoon, alkoi armoton pommitus ja olisin saanut jäädäkseni yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Tekstiviestit olivat kuin jonkun entisen poikaystäväni rukouksia, etten jättäisi häntä. Olin silloinkin jättämisen kannalla ja niin olin nytkin. Sain uuden SIM-kortin. Oli muutakin asioitavaa ja kävin välillä huilaamassa ja join mansikka-mango-jääteetä. Virkisti, sillä oli taas lämmin kesäilma. Juhannuksesta on povattu viileää. On nyt sitä taikka tätä, minä vietän jussin kotikolossani. Luen toista ostamaani Saarikiven kirjaa. Saakohan sekin minut hurmokseen?

Tänään olen ollut suorastaan ahkera kotihommissa, vaikka päämääränä ei kuitenkaan ollut saada pirttiä totaalisen puhtoiseksi ja pihamaata laastuksi. Jotain sain aikaan. Kaisa Häkkinen kertoo etymologisessa sanakirjassaan, siinä muhkeammassa, sanalla "ahkera" olevan tarkka vastine karjalassa ja vatjassa. Sattavat kuitenkin olla lainaa suomesta. Rinnakkaismuoto joissain murteissa on "ahera". Unohtamatta samaa tarkoittavia "ahkua" ja "aahkua". Puhukaamme kuitenkin selvyyden vuoksi vain ahkera-sanasta. Minkälainen selitys ahkera-sanasta olisi Saarikivellä?

Että tämmöistä maallikon kielitieteilyä näin tiistai-iltana.

JUHLAT JUHLITTU

 Helsinki-päivänä hurvittelin M:n kanssa kaupungilla. Espan lavalla julkistettiin Stadin friidu ja Stadin kundi, Riitta Korhonen ja Janne Saarikivi. Oli musiikkia, puheita ja Lasse Liemolan laulua. Slangin kuorokin lauloi. Oli oikein mukavaa. Aurinko paistoi ja synttärisankari Helsinki kukkeimmillaan. Tilaisuus loppui Niin gimis on Stadi-lauluun ja M ja minä menimme lounaalle Kappeliin. Paistettua siikaa kaikkine lisukkeinen ja palan painikkeena lasillinen  Fournier Sancerre-valkoviiniä. Kahvit päälle. Sitten olikin aika erota. M lähti junalle ja minä ratikkaan.

Slangilla oli myyntikoju, jossa muun muassa Saarikiven kirjoja myynnissä. Ostin kaksi ja toiseen hain Janne Saarikiveltä omistuskirjoituksen. M kysyi häneltä jatkuuko tv:ssä Sanansaattajat? Ei jatku.

Tänään olen koko päivän toipunut Helsingin syntymäpäiväjuhlinnasta. K soitti ja kysyi, missä mennään. Kerroin. Huomenna kauppaan. Tarvitsen ruoan laittoon tarpeita. Roomasta urheilu päättyi, että on taas aikaa tavanomaisempaan elämään. Armand Duplantis ei saanut tehtyä uutta jo nimissään olevaa maailmanennätystä seipäässä. Yritti kolme kertaa 625. Pariisissa sitten taas uudemman kerran heinä-elokuussa.

Aloitin heti Saarikiven kirjan Hankalat sanat lukemisen. Silmäilin toistakin Rakkaat sanat. Siihen juuri sain omistuskirjoituksen. "Sanathan ovat simppeleitä olioita. Semmoisen kun kakaisee ulos, kuulija tietää missä mennään ja pulinat pois."

Ennen nukkumaan menoa katselen Gordon Ramsayn Kuppilat kuntoon. Ehkä saan siitä kimmokkeen tehdä jotain mielenkiintoista esimerkiksi ... no, mitä nyt sitten keksinkään. Ja vuoteessa luen  Saarikiven kirjaa sanoista ja sanojen etymologiasta.

Kirjoittamisiin.

URHEILUA, ENEMMÄN URHEILUA

 Silmisssä vilisee nukkuessakin keihään heittäjiä, seiväshyppääjiä, juoksijoita, loikkaajia sekä muuta urheiluun liitttyvää. Eilen oli ensimmäinen ilta, kun en jaksanut iltaotteluita Roomasta katsella loppuun asti. Haukottelin niin voimakkaasti, että se häiritsi keskittymistäni. Kyllä, kyllä tiedän, että haukottelulla ei ole mitään tekemistä nukkumistarpeen kanssa tai edes pitkästymisen. Silti haukottelin perusteellisesti ja kaiken aikaa. Menin vuoteeseen. Mutta Wilma Murron epäonnistumisen seipäässä ehdin nähdä. Aina ei mene käsikirjoituksen mukaan EM-kisoissakaan.

Soitin Italiaan, kun en ole ystävästäni kuullut mitään. Kukaan ei vastannut ja huolestuin lisää. Illalla vastasi ystäväni poika. Puhuin englantia. Hän vastasi selvällä suomen kielellä, josta olin lentää pyllylleni. En ollut koskaan kuullut ystävältäni, että on opettanut oman äidinkielensä pojilleen. Nyt sekin selvisi. Onneksi kaikki oli ok. Miksi ei sitten vastattu soittoihini? Siksi, että ystäväni kävelee niin hitaasti, että olin jo lopettanut. Annoin kuitenkin soida todella kauan. Pääasia oli kuitenkin, että kaikki on hyvin. Nykyisin kaikilla ei ole.

Olen tänään menossa Stadiin. Jään metrosta Hakaniemessä ja vaihdan ratikkaan. Rautatien aseman pysäkki on koko kesän poissa pelistä ja ruuhkaa kuulemma on Kaisaniemessä eli Helsingin yliopiston asemalla, jonne metro ajaa ja josta takaisin itään. Vaikeaksi tehtiin tämä suvi. Mutta tietysti pitää joskus remontoida näinkin isoja hankkeita kuten metroasemia.

Heräsin varhain ja luin Hesarin. Urheilua ja eurovaaleja. Perussuomalaiset "saivat turpiinsa" vaaleissa puheenjohtajansa Riikka Purran mukaan. Eikä Purra hymyillyt. Kokoomuksessa sen sijaan hymyiltiin. Ja niin viisitoista suomalaista vaaleissa valittua lentää Brysseliin hoitamaan muun Euroopan kanssa Suomen asioita.

Viileää. Palelin eilen kauppareissulla kovassa tuulessa. Tuntui odudolta helteitten jälkeen. Eikä sää ole sen kummoisempi tänäänkään. Onko kesä jo ohi? Mekkosillaan ei tarkene. Eikä hattua voi pitää tuulen takia. Minulla on vain lierihattuja kesällä. 

Tipauttelen toisenkin mukillisen kahvia ja sitten alan vähitellen valmistautua lähtöön. 

MAANANTAIN KUULUMISET

 On tullut puuhasteltua yhtä sun toista. Etupäässä viime päivät katseltua urheilua tv:stä. Tennistä ja yleisurheilua. Välillä meinasin väsyä ruudun katselemiseen totaalisesti, mutta otin kupposen espressoa ja taas jaksoin. On se niin kovaa tämä penkkiurheileminen.

Kävin erään ystäväni kanssa hengailemassa kauppakeskuksessa. Tallusteltiin ympäriinsä, piipahdettiin sisälle kauppoihin, emmekä aina mitään edes ostaneet. Eksotiikkamyymälä Alanyassa kävimme myös ihmettelemässä melkein metrin mittaisia salkopavun näköisiä kasviksia. Ystäväni osti valkosipuleita, koska näyttivät turvallisilta. Minä puiolestani juustoa ja jättipussillisen Romana-salaattia. Siirryimme kahvilaan kahville, jonka katosta ei ystäväni pitänyt. Minä en ollut mitään mieltä, vaan keskityin leivoksen ja kahvin nauttimiseen. Sitten Telia-mies pysäytti meidät ja vaihdoin liittymää. Yhtiö, johon olin aikaisemmin kuulunut, heräsi ja alkoi pommitaa paremmilla vaihtoehdoilla ja oli minua pitänyt kuulemma tärkeänä asiakkaana. Miksi ei tehty tarjouksia silloin, kun olin "tärkeä asiakas"? Erkanin ystävästäni ja tulin kotiin salaatin, juuston ja uuden liittymän kanssa.

Tänään olen kohtapuoliin lähdössä kauppaan ennen kuin urheileminen Roomassa taas alkaa. On seipään karsinta. Seiväshyppy on laji, josta kovasti pidän. Se taas luultavasti johtuu siitä, että isäni hommasi meille aina liput seipään purukasan lähelle Helsingin Stadionilla. Näimme hyvin purun lentävän hyppääjän pudotessa neljästä ja puolesta metristä, jota korkeutta pidettiin suorastaan ihmeenä. On tänään muitakin karsintoja, jotta on kiirehdittävä kaupasta kotiin nähdäkseni aamu-urheilua Italiasta. Ja huomenna urheilusta huolimatta Stadiin kuten seuraavanakin päivänä.

Uudet mepit valittu Brysseliin. Eduskuntaan pääsi Euroopan parlamenttiin  äänestettyjen tilalle uusia kasvoja. Eräs  meppiläinen oli juossut Roomassa puolimaratonin, mutta siinä tulos ei ollut yhtä hulppea kuin äänestyksessä. Onnea uusille parlamentaarikoille.

Alan tälläytyä kauppareissua verten. Hyvää uutta juuri alkanutta tätä viikkoa.