30. syyskuuta 2021

MASKI OMAN HARKINNAN MUKAAN

Ostin ruokakaupasta heräteostoksen, Friggsin maissikakkuja maustettuna chiansiemenillä /(lykätään joka paikkaan) ja merisuolalla. Jos syön kerralla koko paketin, tulee kaloreita noin 400. En syö. Pari kakkua saatan, sillä silloin kaloriannokseksi tulee yhteensä kahdesta vain 38. Mitä pannaan kakun päälle,onkin jo toinen juttu. Vuosiin en ole näitä maissi- tai riisikakkuja maistellut.

Postilaatikkoon tipautin Italian kirjeen. Nostin lottovoittoni 10 euroa ja jätin uuden. Ihmisillä ostoskeskuksessa suhteellisen kuuliaisesti maski kasvoilla. Ulkomaalaistaustaiset toki erosivat joukosta. Heitä kaikkia ei alun alkaenkaan ole tämä suositus koskenut jostain syystä. HS:ssa oli juttu, miten ihmiset kokevat piakkoin tulevan maskittomuuden ja muun rajoituksettomuuden. Toisille se on vaikeaa, suorastaan paniikinomaista. Voiko huoletta astua joukkokuljetusvälineisiin, seistä kassajonossa liki toista tai ajella samassa hississä muitten mukana? Käydä tanssimassa, hyväksyä se, että hajurakoa ei enää ole teatterissakaan? No, maskia saa pitää oman harkinnan mukaan. Suositus on edelleen joukkoliikenteessä ja paikoissa, joissa on paljon ihmisiä.

Koivut kellastuvat aivan silmissä. Lehtiä lentelee kuin hiutaleet lumisateessa. Niitä kulkeutuu kengänpohjissa rappuun asti. Pitää suorittaa puhdistustoimenpiteet, ellei halua omille plyyseilleen kotona. Eilen illalla tappelin tulostimeni kanssa. Piti vaihtaa värikasetit ja mustan kanssa on aina hitsinmoinen homma. Se ei suostu solahtamaan paikoilleen kuten värillinen. Yritän olla konetta potkimatta, joka usein on ihmisen reaktio vastaan hangoittelevaan vehkeeseen. Ja minähän olen kärsimätön luonne. Kävin välillä juomassa vettä ja sulkemassa keittiön ikkunan. Uusi yritys. Ei mitään. Sitten päästelin pari ärräpäätä ja tulostin antoi kasetin painua paikoilleen. Pääsin kopioimaan. Seuraavalla kerralla aloitan työn ärräpäillä.

Englannin tunti sujui mukavasti. Kysymyksiä ja vastauksia parille (J oli poissa, minulla toinen pari), jonkunlaista haparoivaa keskustelua. Saimme jälleen kotiläksyn. Esimerkkilauseet käännettävä englanniksi. Aivan uusi lausahdus: "I´m huffing and puffing". Jos satun kiipeämään kukkulalle, voin tätä käyttää, mikäli hengästymiseltä pystyn.

Illalla Michaen Portillo oli Ruotsissa ylistämässä Ruotsia tv:ssä. Suomikin mainittiin. Michaelin ruotsalainen juttukaveri kertoi ruotsalaisten juovan kahvia toiseksi eniten Suomen jälkeen. Sitten Portillo lähti pohjoisen Ruotsin yöttömään yöhön viettämään Midsommaria ja tanssi midsommarstångin ympärillä.

Minä lähdin nukkumaan.

27. syyskuuta 2021

RUBENS EI OLE RUBENS LONTOOSSA

 Heräsin kolmelta aamuyöllä. Nousin ylös ja tiputtelin kahvin. Paahdoin leipäviipaleen ja join ja söin. Luin lehteä ja sähköpostit.Pimeää ulkona sekä äänetöntä. Uusi viikko alkanut ja Saksassa jännät paikat. Uutta liittokansleria äänestetään. Rouva Angele Merker johti Saksaa 16 vuotta. Muukin Eurooppa kuunteli, mitä hänellä oli sanottavaa.

Tänään aion vähän puuhastella, kunhan tästä kunnon aamu urkenee. Taidan tiputella lisää kahvia. Maistui niin hyvälle. Italian kirje vihdoin ja viimein semmoisessa jamassa että melkein postitusta vailla. Panen postimerkit summan mutikassa ja yläkanttiin, että varmasti riittää. Seuraavalla kauppareissulla pudotan postilaatikkoon. Noin kuukauden päästä on perillä. Italian postissa kuulemma vika hitauteen. Koronan takia, en kyllä ymmärrä miksi, posti pannaan kulkemaan kiertoteitä. 

Alan päästä pätkälukemisessa Hemingwayn kirjan loppuun. Sitten niitä muita keskenjääneitä yöpöydältä.Yhden kirjan tuikkasin hyllyyn. Piti tilan ahtauden takia vääntämällä panna. On piripintaan täynnä. Kattoon asti. Piti eräänä päivänä kiivetä ottamaan Seitsemän veljestä alas. En kuolemakseni muistanut, ketkä veljeksistä ovat kaksosia. Kahdet kappaleet on, sen muistin. Nyt taas tiedän.

HS tiedotti  tekoälyn tempusta. Äly oli tehnyt tutkimuksen Lontoon taidemuseossa ja tullut tulokseen, että Rubensin Simson ja Delila ei ole Rubensin. Taidemaailma kohahti kauhuissaan. Arvokkaan gallerian seinällä roikkunut jonkun mahdollisen huithapelin tekele. Minusta kyllä hyvä jäljennöskin on taidetta, mutta ei tietystikään väärällä signeerauksella. 

Minä taas kohahdin siitä syystä, että joku oli laskenut Helsingissä seitsemän vuoden kuluttua olevan yli 700 000 asukasta. Sata tuhatta enemmän kuin nyt. Mistä heidät temmataan? Maahanmuuttajia ja kansalaisuuden saaneita? Heidän lapsiaan ja vähän meidän omiakin? Syntyvyys taas hiukan kohentunut. Eittämättä ja epäilemättä Helsingistä tulee joskus oikea metropoli. Kaikki haluavat asua kaupungissa ja melkein kaikki pääkaupungissa.

Tämä oli tässä tänään. Hyvää huomenta.



25. syyskuuta 2021

SORMUS MEREEN

 Tein kolmenlaisia keittoja pakastimeen. Ja tänään huilataan. Partsikin on suurin piirtein talvikunnossa yhä kukoistavia pelargonioita paitsi. Katsoin tv:stä dokumentin Modiglianista. Ateneumissa oli viisi vuotta sitten komea Modigliani-näyttely, jossa kävin. Tykkään kapeista kasvoista ja ylipitkistä kauloista. "When I know your soul, I will paint your eyes", on Amedeo Modigliani sanonut.

Hemingwayn kirja yhä kesken. Pitäisi imuroida. Panen asian mietintään. Ei nyt sentään heittäydytä yltiöpäisiksi ja ihan tältä istumalta toimeen ryhdytä. Tänään ei paista aurinkokaan paljastaen holtittomuuteni. Perunannostoloma on sujunut mukavasti, vaikka en suuremmin ole ulkona ollutkaan. Ruskaa ei voi ikkunasta ihastella, kun vain pihavaaahterat edustavat sitä väriloistoa ja näen ne ainoastaan lähtiessäni ulos. Koskaan en ole minkäänlaista ruskamatkaa tehnyt pohjoiseen. Ei ole tullut mieleen, eikä tule. On kuulemma matkailumuotona aivan in. Nuoremmatkin ihmiset havahtuneet sitä tutkailemaan.

Tammerkosken tyhjennys vedestä paljasti kaikenlaista Tampereella. Ihmisillä hinku viskata veteen  tarpeetonta, jos tarpeellistakin vaikka kiukuspäissään tai vain päissään. Minäkin viskasin kerran, mutta vain tänne Suomenlahteen. Olin saanut sormuksen, eikä tuleva mieheni siitä tykännyt, eikä sen antajasta. Komensi heittämään mereen. Minä hullu heitin safiireineen päivineen. Alkoi melkein heti kaduttaa ja kaduttaa vieläkin.Se oli sentään kaunis sormus.

Suositus olla ehkä jo ensi kuussa ilman maskia, ei saakaan minussa riemun väristyksiä. Sen takana kun on ollut niin mukavaa. Melkein kuin ingognito. Jos kääntyisin islamin uskontoon, olisin aina ingognito jossain niqabin takana. Liian kallis hinta eikä missään tapauksessa riitä perustaksi uskonnon vaihtamiseen. Olisin joka tapauksessa vääräuskoinen.

H lähti Turkkiin. Lienee jo perilläkin. Jouluksi Suomeen takaisin. Toivottavasti selvisi lähtöselvityksistä täällä kentällä, ettei myöhästynyt koneesta. Niin on kuulemma monelle käynyt useiden koronaan liittyvien tarkastusten takia.



22. syyskuuta 2021

SOPPABUUMI ISKI TAAS

Olen alkanut jälleen keitellä keittoja. Hankkinut raaka-aineita, joita jääkaappi nyt täynnä. Tänään aloitan. Englannin kurssista on perunannostolomaa. Nostelin niitä kaupassa. Lapussa luki: koriperunoita. Korissa olivatkin ja  herkullisesti mullassa. Ei mitään pestyjä. Papalla oli Friherrsissä perunamaa ja kuokalla hän niitä syksyllä nosteli. Niistä riitti vielä kaupunkiasunnon kellarin perunalaariinkin. Siihen aikaan oli laareja.

Viikot mennä hujahtavat. Pian taas pukkaa viikonloppua. Otin hyllystä Hemingwayn The old man and the sea kirjan toistamiseen luettavaksi. Mata Hari pääsi loppuunsa. Minä en muuten usko hänen olleen vakooja. Teloituksen syynä taisi olla enemmän naisen syntinen elämä, jota kauhistellen seurattiin. No, ehkä myös iän myötä lievä rapistuminen, joka ei ollut sallittua seitsemän hunnun tanssijattarelle.

R:ltä pitkästä aikaa sähköpostia, johon jo vastasinkin. Italian kirjettä sen sijaan en ole millään saanut valmiiksi. Aloitettu syyskuun alussa ja nyt mennään jo loppupuolta. Ostamaani uutta huivia en ole vielä päässyt ulkona käyttämään, vaikka paksummissa vaatteissa jo kuljenkin. Kengätkin vielä ihanasti kevyempää mallia. No, kyllä tämä muuttuu.

Koronarajoitukset alkavat olla historiaa. Jospa tästä niiden myötä heittäisi hyvästit introvertille elämälle ja alkaisi toden teolla aktivoitua. Lottoan taas niiden rahojen toivossa, joilla pääsen täältä oitis pois. Kulttuuri ja sivilisaatio ihan ulko-ovella. Katajanokalla jugend-talon asunto ja ratikkapysäkki lyhen pasteerailun päässä. Haaveillen tätä syksyä mennään.

Nyt työnnyn keittiöön ja alan kuoria perunoita siskonmakkarasoppaan. Aloitan näin hiukan rustiikkisemmin soppien teon. Sitten laksaa, minestronea ja vichyssoisea. Kuulostaa hienolta, vaikka ei olekaan.

19. syyskuuta 2021

SUNNUNTAIN KERTOMAA

 Iltalukemisenani on nyt brasilialaisen Paulo Coelhon  kirja Vakooja (2016) Mata  Harista (1876-1917).  Coelho kertoo muun muassa Mata Harin ja Picasson tuttavuudesta. Picasso on kirjailijan mukaan sanonut näin: "Minulta meni neljä vuotta oppia maalaamaan kuin renessanssin mestari, ja koko  elämä oppia piirtämään jälleen kuin lapsi. Todellinen salaisuus on on lapsen piirustuksessa. Se mitä näette saattaa vaikuttaa lapselliselta, mutta juuri siinä on taiteen sydän."

Meistä jokainen on nähnyt Picasson töitä. Minäkin eri näyttelyissä Suomessa kuin muuallakin. Olen aina ihmetellyt hänen maalauksiaan, joissa mikään ei ole oikealla paikallaan. Silmät esimerkiksi niin eläimillä kuin ihmisillä toinen otsassa ja toinen poskessa. Kädetkin vinksin vonksin. Joku Picasso-tutkija osaisi selittää. Hyllyssäni on iso ja paksu kirja Picassosta ja hänen töistään. En ole sitä koskaan lukenut kokonaan.

No, tämä pöllähti kauas Coelhon kirjasta ja kirjan sankarittaresta Mata Harista. Mata Hari mestattiin, sen tiedämme, ja sillä Coelhon kirja alkaakin. "Perustuu tositapahtumiin". Tapahtumaa ennen vietti Mata Hari kuitenkin juuri sitä elämää, jonka oli itselleen rakentanut huomiosta nauttien.

Ensi viikolla ei ole englantia. "Fall break", joka viikon pituinen. On aikaa tehdä kotitehtävät. Suomen kouluissa sitä kutsuttiin aikaisemmin "perunannostolomaksi". Vaikka eivät helsinkiläiset koululaiset minnekään menneet perunoita nostamaan. Sittemmin siitä tulikin "syysloma". Tuntui ihan kivalta viettää lomaa aika pian koulujen alettua. Johan sitä oli ahkeroitukin.

Illalla taas tanssitaan TTK:ssa. Kuka tipahtaa leikistä pois? Edellistä putoajaa olin minäkin aavistellut. Jonkunlainen uusi "Kanki-Kaikkonen" tämä tanssiva pastori oli. Monet muistavat Kanki-Kaikkosen, joka sai kisassa tämän lempinimen jo ensi askelillaan parketilla. Oikea nimi on Antti Kaikkonen, arvostettu poliitikko. Jännittäviä hetkiä siis illalla.





16. syyskuuta 2021

EDELLEEN ENGLANTIA

 Jälleen oli englannin tunti. Meitä oli vähemmän kuin edellisellä kerralla. Nyt meillä onkin syysloma. Tapaamme vasta parin viikon kuluttua. On aikaa perehtyä kotitehtävään. Parini J:n kanssa ahkeroitiin kysymällä ja vastaamalla. Jossain välissä kysyin, onko hän tyytyväinen kurssin tasoon? Sanoi olevansa. Onnekseni ei kysynyt, olenko minä. Oikein nimenhuutokin pidettiin, jonka puuttuminen on minua ihmetyttänyt. Sen mukaan olimme kaikki asianmukaisesti läsnä. Oli kirjan mukaan yhteislukua, jota en ole aikaisemmin kokenutkaan. Yhtäaikaista muminaa luokan täydeltä. Kaikilla maski, joka on aiheuttanut minulle opettajankin kohdalla kuulemisvaikeuksia. Oppikirja on amerikkalaisvoittoinen ja olemme saaneet tutustua melkoisen perusteellisesti amerikkalaiseen koulutusjärjestelmään. Tunnin päätyttyä toivotin J:lle hyvää syyslomaa ja lähdin. Viileä syysilma kääriytyi ympärilleni. Olkapäälleni tipahti keltainen koivunlehti.

Illalla juttelin puhelimessa pikkuserkkuni T:n kanssa. Viettää yhä aikaansa mökillä, joka on täysin talviasuttava. Syy pitkittyneeseen siellä oloon on kaupunkikodin remontti. Muistan omat syysolemiseni omalla mökillä. Syksyt olivat mukavia. Ei hälyääniä kesänaapuristosta. Metsä kutsui sienisadolla, hyttyset tiessään, kumisaappaatt tuntuivat melkein mukavilta jalassa. Sysipimeää öisin, päivisin tikka hakkasi pihapuussa ja laineiden liplatus rauhoitti järvellä. En enää näitä asioita ikävöi. On hauska muistella.

Tänään kauppaan. Syksylämmintä vaatetta päälle ja menoksi. Aloin lukea Pentti Haanpään lyhyitä kertomuksia "kadonneita juttuja". Ovat nyt pokkarina vuodelta 2015, toimittanut Matti Salminen ja kustantajana Into. Luettu aikaisemmin, sopii uudestaankin.

Italiasta tuli toinenkin kuukauden matkalla ollut kirje. Tietysti siinäkin ankaraa närää maahanmuuttajien invaasiosta Italiaan. Ystäväni ei katso enää nykyisin edes urheilukilpailuja, koska niissä on "liikaa neekereitä". Sanoisin tätä jo pakkomielteeksi ja alan vähitellen huolestua.

Nyt hörppään kahvimukin tyhjäksi ja lähetän sähköpostia Espanjaan, jonka jälkeen aamutoimet ja laittautuminen ihmisilmoille sopivaksi. Loppuviikko jälleen häämöttää.




9. syyskuuta 2021

EKA TUNTI ENKKUA

 No niin, ensimmäinen englannin tunti takana. Mitäkö sanoisin? Että ei oppi ojaan kaada ja kertaus on opintojen äiti. Eka tunti tuttua asiaa eli siis a piece of cake-juttua. Mutta ääntämisessäni olisi petraamista. Se taas johtunee puhumisen puutteesta, jota nyt kurssilla yritellään parin kanssa. Eli tehdään simppeleitä kysymyksiä ja toinen vastaa kirjan tekstin mukaisesti. Maski kaikilla ja se vaikeuttaa selvästi kuulluksi tulemista. Kielioppiin ei ainakaan näin ekalla tunnilla puututtu. Kerran opettaja sanoi "perfekti". 

Naisia odotetusti enemmistö, mutta joukossa muutama mieskin. Olin viimeisiä, joka astui luokkaan ja eräs mies tarjosi minulle paikkaa vieressään säällisen hajuraon päässä. Niin oli minulla pari! Nimenhuutoa ei pidetty. Minulle tulikin mieleen, että luokkaan voi dallata kuka tahansa eikä koira perään hauku. Mutta kun kaikilla oli tekstikirja, niin ehkä olimme asiaan kuuluvia. Muut oppilaat olivat opiskelleet kirjaa keväällä etänä. Olin siis tulokas. Parin kanssa uurastettiin kirjan tekstin mukaisesti. Sekava mumina oli vallalla luokkahuoneessa. Saimme kotitehtävän ensi kerraksi.

Stadissa ollessani ostin sultsinan ja vatruskan. Eivät vastanneet odotuksiani. Muistan joskus syöneeni todella maukkaita. Näissä maistui tehdas ja sultsinan riisitäyte oli mitättömän pieni. Kuorta sen sijaan tuhdisti. En osta enää ikinä. Kaneliässät olivat hyviä. Ei olisi pitänyt niitäkään ostaa. Pussin kyljessä kalorimäärä. Julmaa.

Italiasta vihdoinkin kirje. Tuttua asiaa: maahanmuuttoa, joka Italiassa aivan tavatonta. Me Suomessa emme osaa kuvitellakaan mitä on, kun sadat tuhannet, miljoonat, ovat rantautuneet ja Italian olisi pystyttävä heidät elättämään. Ja minkälainen invaasio tulee Afganistanista? 

Stockmann lähetti kanta-asiakkaalleen kutsun saapua alennusostoksille. Aion kutsua noudattaa. Tarvitsen yhtä ja toista.  Raide-Jokeri lähetti tiedotteen, että taas metelöidään pikaraitiotien tiimoilla. Kuutena päivänä viikossa aamusta iltaan aina kello 22 asti. Pahoittelevat häiriötä. Muuta postia en saanut. Aloin jo rustata Italiaan kirjettä. Tekee matkaa kuitenkin toista kuukautta, kuten tämäkin saamani. 

Tänään kotona hissun kissun. Otin keiton pakastimesta sulamaan. Koulunäkki leiväksi. Eikä mitään kaneliässiä jälkiruuaksi. Ostin mansikoia, jotka eivät enää maistu miltään. Sauvamuusaan ne turkkilaiseen jugurttiin. Välipala, jos alkaa hiukoa.



5. syyskuuta 2021

TAAS URHEILUA

 Nyt on kaneliomenia ja kotimaisia päärynöitä. Syksyn satoa.  Piti ostaa kynttilöitäkin. Tuikut, muuten, pienenevät vuosi vuodelta. Enää ei ole senttimetriäkään poltettavaa. Miksi ihmeessä? Kyllä asiakas maksaisi kunnon palamisesta. Alunalkaen pieniä tuikkuja olikin kahta kokoa. Sitten hävisi se paksumpi ja ohuempi pantiin entistäkin ohuemmaksi. Kuten sanoin: ei senttiäkään.

Ensi viikolla Stadiin ja ensi viikolla enkkua. Loppuviikko luultavasti meneekin kurssin jälkeen ihmettelyksi, mitä tulikaan tehtyä. Laskukin tuli ja maksoin jo. Toivotettiin taas tervetulleeksi oppimaan. Kuinkahan monta meitä on? Naisia taatusti suurin osa. Näin on aina konserteissa ja taidenäyttelyissäkin. Nainen on opettajana myös. Ensimmäinen kerta minulle sitten kouluajan. Näille erilaisille kursseilleni on aina osunut mies. Viimeksikin englannin intensiivikurssilla kuin myös espanjaa opetellessani. Naispappeihinkin oli minulla totutteleminen. Jotenkin jumalansana kuulostaa vakuuttavammalta, kun mies sitä saarnaa.

Ensin oli olympialaiset Japanissa, sitten siellä paralympialaiset, joita myös yleisurheilun tiimoilta seurasin ja nyt Tukholmassa Ruotsi-Suomi maaottelu. Ennenmuinoin olimme monessa lajissa ylivoimaisia, mutta ajat ovat toiset. Tälläkin hetkellä ensimmäisen päivän jälkeen Ruotsi johtaa. Vielä on yksi päivä eli tämä sunnuntai petrattavana. Ja ehtoolla tähdet taas tanssivat. Kilpailua sekin. Kauan sitten työkaverinani ollut Kiti Kokkonen tanssii mukana. Jännät paikat kaikilla.

Keittiön seinällä oleva kello tikitti omiaan. Piti kiivetä vaihtamaan paristo. Kaino-tädillä oli vanha punnuskello, joka pelasi aina varmasti ja säntillisesti. Sen lyöminen tunneittain sai tädin naapurin takajaloilleen ja yhtiökokouksessa oli pohdittu, saako kello soida. Täti oli närkästynyt ja puolusti henkeen ja vereen asti kelloaan. Olihan se soinut vuosikymmenet ketään häiritsemättä ja sai soida kokouksen jälkeen vastakin. Naapurin oli tyytyminen ratkaisuun. Nykyisin kello soi jossain muualla, sillä Kaino-tätiä ei enää ole.

Järjestellessäni kirjoituspöytää löysin taas Kyproksen luostarista saamani pienen ikonijäljennöksen vahvan laminaatin sisällä. Takapuolella kyrilisin kirjaimin tekstiä, josta en ymmärrä mitään. Ainoa, jonka ymmärrän on  arabialaisin numeroin kirjoitetut pari puhelinnumeroa. Kuvapuoli aivan selvä: Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi (aikuisen kasvot).

On aamukahvin aika. Hyvää huomenta.








1. syyskuuta 2021

TULI SYKSY

 Riemastuin (tai siis en) taas pankissa. Ovessa lukee:"kassa-asiat 10-14". Ovikerberos kysyi, millä asialla pankkiin aion. Vastasin "kassa-asioissa". Kerberos:"Rahaako nostatte?". Miksi pitää selventää kassa-asioitaan? Pankkihan jo itsekin tarjoilee kassa-asia-termiä. Joku paha-aikeissa oleva seuraa keskustelua:"Jaahas,mamma nostaa tililtäään, minäpä otan ne". Onneksi virkailija kassalla oli se mukava mies, josta tykkään, että harmistukseni hiukan laantui. Tosin se oli syntynyt apteekissa ennen pankkia. Kysyin apteekissa mustia suu-nenäsuojuksia. Katsottiin koneelta: ei ole. Kysyin toiselta ja hän sanoi hetkinen ja katosi apteekin uumeniin. Tuli takaisin kysymieni maskien kanssa. Edellinen henkilö seurasi tarkasti tilannetta ja minä toivoin että häveten. Olisi hiukan häneltä vaadittu aktiivisuutta, niin olisin ollut tyytyväinen ja kiitollinen asiakas. Nyt hymyn ja kiitoksen sai se jälkimmäinen henkilö. Missä on palvelualalla palvelualttius???  Menin pullakauppaan ja ostin kostopullan, jonka söin heti kotona. Sitten harmitti sekin.

Aina se marmattaa, ajattelee nyt joku lukija.

Katselin HS:n tilaisuuden presidentti Mauno Koiviston patsaskilpailun tuloksista. Saamme uuden veistoksen Pikkuparlamentin puistoon.  Kirsi Kaulanen voitti teoksellaan Välittäjä. Ei taaskaan näköisjuttua, vaikka niitäkin oli tyrkyllä kilvassa. Ihan kiva ja ilmava lisä Helsingin patsasvalikoimaan. Irvileuat jo punovat mietteitään tästäkin teoksesta.

Syyskuu tupsahti hollille. Että tällaista vuodenaikaa tarjolla. Mansikoita en enää torilta ostanut. Kirsikoita ja luumuja kyllä. Auringonkukkiakin ajattelin kotiin tuoda, vaan niin ei tapahtunut. Niistä tulee aina vankasti mieleen eräs hollantilainen taiteilija, joka leikkasi korvansa ja lähetti sen tarinan mukaan ilotytölle. Nykyiset taiteilijat eivät enää näin radikaalisti temppuille. Ollaan säyseämpiä ja "normaalimpia". Mitä tuo jälkimmäinen sitten tarkoittaakin. Olen joskus miettinyt.

Tsilarikin tuli. Slangi ry:n jäsenlehti. Slangia kannesta kanteen.  Matti "Fredi" Siitosta muistellaan. Olemme kaikki kuulleet Kolmatta linjaa takaisin. Niin Stadia, niin Stadia. Stadin Slangin puheenjohtaja, bamis, Harri Saksala pääkirjoituksessaan väittää "syksyllä stikkaa vodaa". Nyt jo viikonloppuna luvattu eka syysmyrsky. Saas nähdä. Nyt ainakin suulis skriinaa  katsellessani sineen taivaan.