Asia on nyt niin,että olen pikkupikkuhuppelissa.Kiukuspäissäni latkin keittiölasista samppanjaa,joka ei edes tyylitajuani tänään loukkaa.Jaa miksikö juon,vaikkakaan en niinkuin Jeppe Niilonpoika? Siksi,että me emme päässeet pyörätuolilla kotiin ja pisti vihaksi.Invataksi toi kuten ennenkin,mutta sitten oli bemarimies jättänyt autonsa niin että se tukki kulkumme.Insinööri varmaan.Tämä on semmoinen piha,että se vetää tyhmempiä autoilijoita,ulkopuolisiakin, parkkeeraamaan juuri kieltotaulun taakse ja auto on silloin tiemme päällä poikittain.Toki olisin nytkin päässyt,kun olisin kantamuksineni kyörännyt puolison koko korttelin tai pihan ympäri,mutta se taas tietää satojen metrien ylimääräistä työntämistä.Periaatteesta en sitä tee.Kuljettaja tuli ja yhteistuumin hänet haukuimme,kun mukaan liittyi naapuritalon asukas,joka oli huomannut ahdinkoni.Kuski yritti kikkaa,että "ei tiennyt siinä olevan autotien".No,ei olekaan,vaan meitä ihan tavallisia jalankulkijoita varten pihatie, meitä varten,jotka joudumme ahertamaan lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa.Niin ja pyöräilijöitä varten,jotka pyrkivät pihalta ulos tai pihaan.
Nyt kun olen pumpannut itseeni kuohuvaista ylenmääräisen paljon,helpottaa.Myös purettuani kiukkua,kerron hiukan kyldyyriin kuuluvista asioista.Olin puolison kanssa tavaratalon levyosastolla ja tuijottelin hyllyköitä,joissa luki "klassista".Olen päättänyt nyt sivistäytyä.Oikeastaan minulla ei ole kuin yksi Mozart, Pieni yösoitto,jonka olen ammoin saanut saksalaiselta poikaystävältäni joululahjaksi.Se on siis äänilevy,semmoinen vanhanmallinen.Tallinnasta toin kerran keskiaikaista musiikkia cd:nä ja kotona oli jo 1700-luvun Helsingin kartanomusiikkia.Poloneesia,menuettia ja siihen tapaan.Otin myyjäkseni vanhemman herrahenkilön,jonka arvasin tietävän musiikista kaiken.Olin oikeassa.Avoimesti kerroin olevani hyvinkin tietämätön klassisesta musiikista,mutta muutaman säveltäjän nimen osasin nimetä.Myyjä eläytyi tehtäväänsä,eikä häntä yhtään naurattanut.
Esitteli levyjä ja ohimennen kertoi säveltäjistä.Olin ihastuksesta ihan syrjällään.Otti sitten hyppysiinsä kolmen levyn pakkauksen Mozartia viululla ja pianolla.On Taikahuilua,E-duuria okesterille,serenadia,kvartettoa oboelle,viululle,alttoviululle ja sellolle.Kvintettoa klarinetille,fagotille ja käyrätorville,pianolle ja oboelle.On siinä Turkkilainen marssikin ja paljon muuta.Toinen ostamani pakkaus sisältää Chopinia.Kaikenlaista Chopinia.Myyjä piti minusta ilmiselvästi ja antoi kaupantekijäisiksi kangaskassin ja toivotteli klassisen musiikin parissa hyvät viikonloput,vaikka sääennusteen mukaan sataisikin.
Pakkauduin puolison kanssa hissiin ja ajoimme Herkkuun,jossa ei hengenravintoa,mutta maarun täytettä aivan ansaitusti.Kotimaisia mansikoita ja espanjalaisia mustikoita,banaaneja vielä kauempaa,viipurinrinkeli Joensuusta ja suomalaista lihaa ties mistä ynnä muuta.Invakärry tuli taas täyteen eli niin että reunoilla roikkui.Isommalla hissillä Espan oville odottelemaan kuljetusta.Japanilaisia pakkautui vasemman puoleisesta ovesta sisään,vaikka meillä on käytäntö toinen.Maassa maan tavalla ei ole perille mennyt.Taksi tuli.Kuljettaja virolainen.Asunut Suomessa kolme vuotta,perhe Tallinnassa,mutta keskimmäinen poika myös ansaitsee leipänsä Helsingissä.Tämän ja vähän muutakin ehti kertoa,ennen kuin olimme kotikadulla ja tapahtumien myötä syy samppanjapullon avaamiseen urkeni tuotapikaa.
30. toukokuuta 2012
28. toukokuuta 2012
KESÄKUUN KORVILLA
Tänään alkoi uusi viikko ja se onkin toukokuun viimeinen.Perjantaina mennään kesäkuuta. Siitä mittumaariin 23 päivää.Kallistutaan suven ehtoopuolelle,sanovat.Ehkä johtuu valosta.Alkaa himmetä.Almanakassa kuitenkin vielä kaksi kokonaista kesäkuukautta ja intiaanikesäkin mahdollinen syksyviimojen jälkeen.Sitä ennen kuitenkin vaikka mitä.Café Empire Sederholmin talossa avautuu runsaaksi viikoksi 9.6. Helsinki-päivä siitä kolmen päivän päästä ja Made in Helsinki Hakasalmen huvilassa ja jos jonkun tekee mieli puutarhajuhliin,niin tervemenoa 15.6.Työväenasuntomuseoon.
Piha on nyt parhaimmillaan.Enkä tarkoita omia kukkiani,vaan koristeomenapuitten kukkaloistoa.Tuomet kukkivat rantaraitin varsilla ja alakerran hoitamattomalla patiolla on voikukkameri.Nurmikko pihalla jo kertaalleen leikattu.Ja voi kuinka silloin tuoksuu hyvältä.Olen aina pitänyt vastaleikatun nurmen aromista.Vuosikymmeniä sitten isän kanssa ajellessa maaseudulla,tulvi auton avonaisista ikkunoista leikatun heinän tuoksu myöhemmin kesällä.Siihen aikaan vielä kaikki tehtiin käsipelillä ja suomalaisten vanhojen elokuvien tapaan heinä pantiin seipäille.Olen minä ollut heinätöissäkin.Polkenut heiniä tiiviimpään heinärattaissa,kun ne seipäillä kuivuttuaan kerättiin latoon vietäväksi.Eteläisellä Pohjanmaalla olen päässyt tämmöiseen virkaan.Totista työtä oli,elokuvien romantiikka kaukana.
"...Pellolla käy vilske vilkkain,
huiske helmusten ja hilkkain-
heinänteon kiire on!
Työn ja laulun riemukirkkain
kilvalla soi heinäsirkkain
alla suven auringon..."
(Lauri Pohjanpää "Heinäkuussa" kuudes säkeistö, kirjasta Suomen suvi,WSOy 1944)
Hyvinkäällä tuskin kesän riemut on mielessä,kun nuori mies seisoi rakennuksen katolla umpimähkäisesti ihmisjoukkoon ampuen.Vaikka eräs rouva uutisissa kyseli,voiko nuoriso noin huonosti? en kysymystä allekirjoita.Kyllä monet tahtovat tällä tavoin julkisuutta kuin myös tuta,miltä tappaminen tuntuu.Ohjeet joukkomurhaan saatu maailmalta ja omastakin maasta,taistelupelit pelattu ja television suoltamat ihmishenkiä säästämättömät elokuvat katsottu.Mitä on tehty väärin? pohtivat nytkin tämän miehen vanhemmat.Uhrien omaiset kysyvät,miksi? Vaikka aselakia tiukennettaisiin,aseita saa aina helposti.Jos ei muualta,niin isän asekaapista kuten tämä hyvinkääläinen.Ehkä isä miettii,olisiko pitänyt lukita paremmin? Jos ei siitä kaapista,niin muualta ja sitten kuolemaa kylvämään.Suomen liput Hyvinkäällä puolitangossa.
Piha on nyt parhaimmillaan.Enkä tarkoita omia kukkiani,vaan koristeomenapuitten kukkaloistoa.Tuomet kukkivat rantaraitin varsilla ja alakerran hoitamattomalla patiolla on voikukkameri.Nurmikko pihalla jo kertaalleen leikattu.Ja voi kuinka silloin tuoksuu hyvältä.Olen aina pitänyt vastaleikatun nurmen aromista.Vuosikymmeniä sitten isän kanssa ajellessa maaseudulla,tulvi auton avonaisista ikkunoista leikatun heinän tuoksu myöhemmin kesällä.Siihen aikaan vielä kaikki tehtiin käsipelillä ja suomalaisten vanhojen elokuvien tapaan heinä pantiin seipäille.Olen minä ollut heinätöissäkin.Polkenut heiniä tiiviimpään heinärattaissa,kun ne seipäillä kuivuttuaan kerättiin latoon vietäväksi.Eteläisellä Pohjanmaalla olen päässyt tämmöiseen virkaan.Totista työtä oli,elokuvien romantiikka kaukana.
"...Pellolla käy vilske vilkkain,
huiske helmusten ja hilkkain-
heinänteon kiire on!
Työn ja laulun riemukirkkain
kilvalla soi heinäsirkkain
alla suven auringon..."
(Lauri Pohjanpää "Heinäkuussa" kuudes säkeistö, kirjasta Suomen suvi,WSOy 1944)
Hyvinkäällä tuskin kesän riemut on mielessä,kun nuori mies seisoi rakennuksen katolla umpimähkäisesti ihmisjoukkoon ampuen.Vaikka eräs rouva uutisissa kyseli,voiko nuoriso noin huonosti? en kysymystä allekirjoita.Kyllä monet tahtovat tällä tavoin julkisuutta kuin myös tuta,miltä tappaminen tuntuu.Ohjeet joukkomurhaan saatu maailmalta ja omastakin maasta,taistelupelit pelattu ja television suoltamat ihmishenkiä säästämättömät elokuvat katsottu.Mitä on tehty väärin? pohtivat nytkin tämän miehen vanhemmat.Uhrien omaiset kysyvät,miksi? Vaikka aselakia tiukennettaisiin,aseita saa aina helposti.Jos ei muualta,niin isän asekaapista kuten tämä hyvinkääläinen.Ehkä isä miettii,olisiko pitänyt lukita paremmin? Jos ei siitä kaapista,niin muualta ja sitten kuolemaa kylvämään.Suomen liput Hyvinkäällä puolitangossa.
27. toukokuuta 2012
NYT ON HELLUNTAI SUVISUNNUNTAI
Joskus pari sataa vuotta takaperin Talon-pojan sää eli Ilma-Kirjassa sanottiin "Helluntai päiwän sade on harwoin hywäksi".Helsingissä ei näytä pätkääkään sateiselta.Mittarin plusasteetkin kohoamassa hyvää vauhtia ainakin eilisiin lukemiin.Tietääkö se nyt sitten sanoinkuvaamattoman kylmää talvea? Kuten vanha kansa myös ennustaa.
Kortissa,jonka olen saanut äitini serkulta,on teksti "Anna elämän puhua,se kuiskaa suruista,ja hymyilee ilosta,se tarjoaa kaikki värit,jotta kasvaisit matkallasi itsesi kokoiseksi".Kaunista,eikö? Tänään on isäni syntymäpäivä ja sitä vietettäisiin riemukkaasti ,jos papparainen eläisi.Kyllähän sen ikäisiä on maailmassa ja sitten ovat luku erikseen ne jugurtin syöjät,joilla ei 120-130 vuotta ole vielä ikä eikä mikään.Porhaltavat jossain kaukana arolla hevosensa selässä nuoruutensa tunnossa.Tarua vai totta?
Illalla eilen mennessäni kukkamaitani kastelemaan tuli ulko-ovella vastaan viidennen kerroksen musisoivan perheen poikajäsen kitarakotelo kainalossaan.Hän sanoi "iltaa". Sana,jota ei juurikaan enää käytetä.Kuuluu samaan kategoriaan kuin "päivää" ja ehkä "huomenta" myös. Moit korvaavat. Poika jatkoi yhtä kohteliaalla äänellä "saanko avata teille oven,pääsette helpommin kastelukannujen kanssa?" Annoin ihastuneena luvan. Teitittelymuoto! Siis kuitenkin lapsia kasvatetaan myös tätä suomen kielen puhuttelumuotoa käyttämään,tiedetään sen olemassaolo.Tämä perhe sai sympatiani jo heti taloon muutettuaan,eikä siitä kovin kauan aikaa ole.Toivotin tervetulleeksi ja siitä asti olemme tervehtineet.Eräänä päivänä puoliso kaatui lattialle.Edellisellä kerralla sain kammettua hänet ylös,nyt en.Päätin pyytää avuksi tätä ylimmän kerroksen perheen isää,jonka kanssa olen usein sanan jos kaksikin pihalla vaihtanut.Hän lähti heti avittamaan ja sai puolisoni helposti jalkeille ja vuoteen reunalle istumaan.Sanoi että apua saa pyytää vastakin.Ehkä sekin on saanut myötätuntoni tätä perhettä kohtaan heräämään kuultuani heidän asuneen aikaisemmin Töölössä.Samoin kuin me.
Ostin kerran Martti Anhavan toimittaman Arto Mellerin (1956-2005) Runot.Sitten tilasin äänikirjan Martti Anhava,Romua rakkauden valtatiellä,Arto Mellerin elämä.Kuuntelemiseni on vielä kesken.Olen lueskellut Mellerin runoja ja tässä on runon Merivirrat ensimmäinen säkeistö:
"Ei satamaa,ei aallolle murtajaa.
Vain kohisevat vedet, ja matka
joka on aina yhtä alussa.
Olemme nostaneet sydäntemme laahusankkurin
ja merivirrat vievät,vievät
erehtymättä..."
Kortissa,jonka olen saanut äitini serkulta,on teksti "Anna elämän puhua,se kuiskaa suruista,ja hymyilee ilosta,se tarjoaa kaikki värit,jotta kasvaisit matkallasi itsesi kokoiseksi".Kaunista,eikö? Tänään on isäni syntymäpäivä ja sitä vietettäisiin riemukkaasti ,jos papparainen eläisi.Kyllähän sen ikäisiä on maailmassa ja sitten ovat luku erikseen ne jugurtin syöjät,joilla ei 120-130 vuotta ole vielä ikä eikä mikään.Porhaltavat jossain kaukana arolla hevosensa selässä nuoruutensa tunnossa.Tarua vai totta?
Illalla eilen mennessäni kukkamaitani kastelemaan tuli ulko-ovella vastaan viidennen kerroksen musisoivan perheen poikajäsen kitarakotelo kainalossaan.Hän sanoi "iltaa". Sana,jota ei juurikaan enää käytetä.Kuuluu samaan kategoriaan kuin "päivää" ja ehkä "huomenta" myös. Moit korvaavat. Poika jatkoi yhtä kohteliaalla äänellä "saanko avata teille oven,pääsette helpommin kastelukannujen kanssa?" Annoin ihastuneena luvan. Teitittelymuoto! Siis kuitenkin lapsia kasvatetaan myös tätä suomen kielen puhuttelumuotoa käyttämään,tiedetään sen olemassaolo.Tämä perhe sai sympatiani jo heti taloon muutettuaan,eikä siitä kovin kauan aikaa ole.Toivotin tervetulleeksi ja siitä asti olemme tervehtineet.Eräänä päivänä puoliso kaatui lattialle.Edellisellä kerralla sain kammettua hänet ylös,nyt en.Päätin pyytää avuksi tätä ylimmän kerroksen perheen isää,jonka kanssa olen usein sanan jos kaksikin pihalla vaihtanut.Hän lähti heti avittamaan ja sai puolisoni helposti jalkeille ja vuoteen reunalle istumaan.Sanoi että apua saa pyytää vastakin.Ehkä sekin on saanut myötätuntoni tätä perhettä kohtaan heräämään kuultuani heidän asuneen aikaisemmin Töölössä.Samoin kuin me.
Ostin kerran Martti Anhavan toimittaman Arto Mellerin (1956-2005) Runot.Sitten tilasin äänikirjan Martti Anhava,Romua rakkauden valtatiellä,Arto Mellerin elämä.Kuuntelemiseni on vielä kesken.Olen lueskellut Mellerin runoja ja tässä on runon Merivirrat ensimmäinen säkeistö:
"Ei satamaa,ei aallolle murtajaa.
Vain kohisevat vedet, ja matka
joka on aina yhtä alussa.
Olemme nostaneet sydäntemme laahusankkurin
ja merivirrat vievät,vievät
erehtymättä..."
25. toukokuuta 2012
KUIN HYPNOOSISSA
Olin kolmen tunnin vapaalla eilen tuuraajapäivänä.Marssin määrätietoisesti vakiotavarataloni Dior-osastolle.Olin päättänyt tuhlata.Tämä välähti päähäni nelosen ratikassa Senaatintorin kohdalla.Se oli kuin sähköisku,koko vartalon mittainen.Raitiovaunu mateli Aleksia pitkin.Pysäkkini oli vasta sen toisessa päässä.Sukelsin tavaratalon ovesta sisälle huumaavan intohimon täyttäeässä ruumiini ja sieluni.Nimi Dior näkyi ja suuntasin askeleeni sinne.
Kaunis ja hyvinhoidettu hymyilevä myyjätär otti minut heti hoteisiinsa kuin taitava pyydystäjä saaliin.Olin tosin jo valmiiksi asennoitunut ja itse tahtonut saaliiksi päästä.Hän aisti oitis hyvän asiakkaan.Esitin toiveeni uudesta luomiväristä.Kosmetologikoulutus myyjättärellä alkoi tehdä tehtäväänsä ja hän tarkasteli kasvojani ammattimaisella tarkkuudella.Minut vietiin luomivärivitriinin kohdalle ja hänen punaiseksi lakattu pitkä kyntensä osoitti väriä,jota en ole milloinkaan käyttänyt.Vakuutti sen sopivan minulle.Kysyin,ottaako hän nyt varmasti ikäni huomioon.Hän hymyili ja vakuutti niin tekevänsä ja suuri tietämys vallitsi ympärillämme.Piti myös saada uusi juoksevalla värillä varustettu silmänrajauskynä.Niitäkin oli vitriinissä.Olin kuin hypnoosissa.Huomasinkin ykskaks istuvani tuolissa ja myyjättären taitavat kädet sivelivät luomiini uutta väriä komennuksin "kiinni" ja "auki". Antauduin käsittelyyn suuresti nauttien.Sanoin ostavani sekä värin että kynän.
Sieraimiini lehahti parfyymin tuoksu ja katselin uuden väristen luomieni alta Diorin hajuvesiä.Unohdin siinä silmänräpäyksessä lojaalisuuteni Chanelia kohtaan ja aloin himoita Diorin tuoksuja.Nekin vuosien varrella tuttuja,sillä olen parfyymifriikki.Myyjätär ruiskautti näytepulloista erilaisia tuoksuja näyteliuskalle ja minä nuuhkin silmät kiinni lappusia.Päädyin tuoksuun,joka oli minulta kotona loppunut ja olin haikein mielin pannut tyhjän pullon roskikseen.Miss Dior.
Kotona purin ostokseni ,ruokakassit ja pienen valkoisen tanakasta paperista olevan pussin,jonka kyljessä lukee yksinkertaisesti Dior.Paneuduin tämän valkoisen kassin sisältöön.Mustassa samettipussissa olevan luomivärirasian kansi avataan liu´uttamalla ja esiin nousee hitaasti peili,jonka alla luomiväriä on kolmessa lokerossa. Liu´uttelin kantta useaan kertaan ja ihastelin peilin arvokasta käyttäytymistä.Olin saanut kylkiäisenä ylellisen mustalla rypytetyllä kankaalla varustetun pikkupakkauksen ripisväriä ja pienen rajauskynän.Samoin piskuisen näytepullon Miss Diorista.Näitä pulloja on aikamoinen arsenaali,enkä juurikaan niistä mitään päälleni ruiskauttele,kun on oikeitakin pulloja,helpompia käsitellä. Miss Diorin hajuvesi on vielä avaamattomana.Jääköön myöhempään.Panin ylelliset ostokseni muitten sekaan siihen kylpyhuoneen kaapin laatikkoon,joka pursuilee kaikenlaisista naiselle tärkeistä asioista.Vielä mahtuivat nämä.
Illalla kuitenkin vielä kerran liu´uttelin luomivärirasian kantta ja katselin peilin nousemista sen alta.Kaikkea ne ranskalaiset keksivät.
Kaunis ja hyvinhoidettu hymyilevä myyjätär otti minut heti hoteisiinsa kuin taitava pyydystäjä saaliin.Olin tosin jo valmiiksi asennoitunut ja itse tahtonut saaliiksi päästä.Hän aisti oitis hyvän asiakkaan.Esitin toiveeni uudesta luomiväristä.Kosmetologikoulutus myyjättärellä alkoi tehdä tehtäväänsä ja hän tarkasteli kasvojani ammattimaisella tarkkuudella.Minut vietiin luomivärivitriinin kohdalle ja hänen punaiseksi lakattu pitkä kyntensä osoitti väriä,jota en ole milloinkaan käyttänyt.Vakuutti sen sopivan minulle.Kysyin,ottaako hän nyt varmasti ikäni huomioon.Hän hymyili ja vakuutti niin tekevänsä ja suuri tietämys vallitsi ympärillämme.Piti myös saada uusi juoksevalla värillä varustettu silmänrajauskynä.Niitäkin oli vitriinissä.Olin kuin hypnoosissa.Huomasinkin ykskaks istuvani tuolissa ja myyjättären taitavat kädet sivelivät luomiini uutta väriä komennuksin "kiinni" ja "auki". Antauduin käsittelyyn suuresti nauttien.Sanoin ostavani sekä värin että kynän.
Sieraimiini lehahti parfyymin tuoksu ja katselin uuden väristen luomieni alta Diorin hajuvesiä.Unohdin siinä silmänräpäyksessä lojaalisuuteni Chanelia kohtaan ja aloin himoita Diorin tuoksuja.Nekin vuosien varrella tuttuja,sillä olen parfyymifriikki.Myyjätär ruiskautti näytepulloista erilaisia tuoksuja näyteliuskalle ja minä nuuhkin silmät kiinni lappusia.Päädyin tuoksuun,joka oli minulta kotona loppunut ja olin haikein mielin pannut tyhjän pullon roskikseen.Miss Dior.
Kotona purin ostokseni ,ruokakassit ja pienen valkoisen tanakasta paperista olevan pussin,jonka kyljessä lukee yksinkertaisesti Dior.Paneuduin tämän valkoisen kassin sisältöön.Mustassa samettipussissa olevan luomivärirasian kansi avataan liu´uttamalla ja esiin nousee hitaasti peili,jonka alla luomiväriä on kolmessa lokerossa. Liu´uttelin kantta useaan kertaan ja ihastelin peilin arvokasta käyttäytymistä.Olin saanut kylkiäisenä ylellisen mustalla rypytetyllä kankaalla varustetun pikkupakkauksen ripisväriä ja pienen rajauskynän.Samoin piskuisen näytepullon Miss Diorista.Näitä pulloja on aikamoinen arsenaali,enkä juurikaan niistä mitään päälleni ruiskauttele,kun on oikeitakin pulloja,helpompia käsitellä. Miss Diorin hajuvesi on vielä avaamattomana.Jääköön myöhempään.Panin ylelliset ostokseni muitten sekaan siihen kylpyhuoneen kaapin laatikkoon,joka pursuilee kaikenlaisista naiselle tärkeistä asioista.Vielä mahtuivat nämä.
Illalla kuitenkin vielä kerran liu´uttelin luomivärirasian kantta ja katselin peilin nousemista sen alta.Kaikkea ne ranskalaiset keksivät.
23. toukokuuta 2012
LEHMIEN JA KESÄN ILOT
Lehmät on päästetty laitumille ulkoruokintaan,kerrottiin eilen uutisissa.Hännät pystyssä arvokkaatkin rouvat kirmasivat navetan ovesta pihalle.Vielä kun tähän lisätään puutarhojen ja puistojen kukkaloistot ja koivunlehtien huiman kasvun,tietää kesän tulleen.Linnut visertävät,hyönteiset hyörivät,aurinkoa taivaan täydeltä.Risteilyalukset Helsingin kaijoissa.Luokkaretkeläiset vallanneet kaupungin.Onhan se sitä.En malta olla panematta tähän Aale Tynnin runosta Ilo ensimmäistä säkeistöä.
"Ilo visersi äänellä peipposen,
sen pienen ja kaikkein tyhmimmän,
puun oksalla vaaleanvihreän,
puun lehtiin puhjenneen.
Ilo visersi äänellä peipposen,
ja kaiku kirmasi hopeinen
yli kullanruskean sammalen
pois metsään hämyiseen..."
(WSOy "Suomen Suvi" 1944)
Italiasta sain kortin,jossa kuvapuolella Vincent van Goghin "Albicocchi in fiore" 1888 ja aprikoosit jo aikaa sitten Napolin seudulla kukkineet.Meillä Suomessa vasta omenapuut suunnittelevat.Mutta sitten kun syreenit ja tuomet ovat väriloistossaan,ollaan jo kesää hyvää vauhtia menossa.Ja pianhan ne ovat. Katajanokan rantaraiteilla tuoksuu huumaavasti.Mehiläiset ahkeroivat kukinnoissa.On se niin somaa.
Ostin ensimmäiset kirsikat eilen.Makoisia.Ostin laatikollisen espanjalaisia mansikoita.Saattaa olla ainakin ruotsalaisia lasin alla kasvaneitakin,mutta mauttomampia kuin Espanjasta tuodut.No,kuukauden kuluttua saamme jo juhlia omilla avomaan mansikoilla,joiden maun voittanutta ei liene koko maailmassa.Pohjolan leppeät tuulet ja valoisat yöt,lämpö saavat mansikoihin suomalaisiin suihin sopivan maun.
Ensi kuussa avautuu Ateneumissa Schjerfbeck-näyttely.Olen lueskellut Otavan kustantamaa 2012 3.painos Riitta Konttisen kirjaa Schjerfbeckistä Oma tie.Paksu.Ei vielä lopussa. Minun lukemiseni on vaikeaa.Ei siis sisäluku,vaan keskittyminen kirjaan.Pitää kaiken aikaa olla kuuloaisti valppaana,että kuulen poikkeavat äänet puolison suunnalta.Minusta lukeminen vaatii rauhaa,tyyntä mieltä ja rentoutumista.Lyhyin pätkin lukemista en voi sietää.Iltaisin usein olen jo niin väsähtänyt,että jaksan vain katsella televisiota ja sekin jäänyt vähiin.Näin valoisana aikana herään hyvinkin varhain aamulla ja se taas tietää vuoteeseen menoa illalla aikaisemmin,että tulee jotenkuten unitunnit täyteen.No,kyllä tämä tästä ja pääsen Oman tien loppuunkin.Joskus.
"Ilo visersi äänellä peipposen,
sen pienen ja kaikkein tyhmimmän,
puun oksalla vaaleanvihreän,
puun lehtiin puhjenneen.
Ilo visersi äänellä peipposen,
ja kaiku kirmasi hopeinen
yli kullanruskean sammalen
pois metsään hämyiseen..."
(WSOy "Suomen Suvi" 1944)
Italiasta sain kortin,jossa kuvapuolella Vincent van Goghin "Albicocchi in fiore" 1888 ja aprikoosit jo aikaa sitten Napolin seudulla kukkineet.Meillä Suomessa vasta omenapuut suunnittelevat.Mutta sitten kun syreenit ja tuomet ovat väriloistossaan,ollaan jo kesää hyvää vauhtia menossa.Ja pianhan ne ovat. Katajanokan rantaraiteilla tuoksuu huumaavasti.Mehiläiset ahkeroivat kukinnoissa.On se niin somaa.
Ostin ensimmäiset kirsikat eilen.Makoisia.Ostin laatikollisen espanjalaisia mansikoita.Saattaa olla ainakin ruotsalaisia lasin alla kasvaneitakin,mutta mauttomampia kuin Espanjasta tuodut.No,kuukauden kuluttua saamme jo juhlia omilla avomaan mansikoilla,joiden maun voittanutta ei liene koko maailmassa.Pohjolan leppeät tuulet ja valoisat yöt,lämpö saavat mansikoihin suomalaisiin suihin sopivan maun.
Ensi kuussa avautuu Ateneumissa Schjerfbeck-näyttely.Olen lueskellut Otavan kustantamaa 2012 3.painos Riitta Konttisen kirjaa Schjerfbeckistä Oma tie.Paksu.Ei vielä lopussa. Minun lukemiseni on vaikeaa.Ei siis sisäluku,vaan keskittyminen kirjaan.Pitää kaiken aikaa olla kuuloaisti valppaana,että kuulen poikkeavat äänet puolison suunnalta.Minusta lukeminen vaatii rauhaa,tyyntä mieltä ja rentoutumista.Lyhyin pätkin lukemista en voi sietää.Iltaisin usein olen jo niin väsähtänyt,että jaksan vain katsella televisiota ja sekin jäänyt vähiin.Näin valoisana aikana herään hyvinkin varhain aamulla ja se taas tietää vuoteeseen menoa illalla aikaisemmin,että tulee jotenkuten unitunnit täyteen.No,kyllä tämä tästä ja pääsen Oman tien loppuunkin.Joskus.
21. toukokuuta 2012
PARIISIN LUMOISSA
Hannu Mäkelä kertoo SK:n artikkelissaan vaimonsa kanssa tehdystä matkasta Pariisiin.Kertoo myös siellä käynnistään ystäviensä kanssa 1962,kun vaimoa ei vielä ollut.Mäkelä ymppää taitavasti nykyiseen Pariisiin niinikään L.Onervan ja L.Madetojan matkan vuonna 1912.Kun Eino Leino riutui ikävästä kaukana Suomessa Onervan huidellessa maailmalla.Mäkelä sanoo,ettei Pariisi ole suuremmin muuttunut sitten näiden vuosien,ei hänen 1960-luvun kuin Onervan ja Madetojankaan 50 vuotta aiemmin.Mitä nyt silloinen perustuksillaan keinahdellut talorähjä purettu ja uutta tilalle pykätty.Seine on sama ja sen rannoilla yhä rakastavaiset kulkevat.Turisteja kyyditään iltaristeilyllä joella ja Sacre-Coeur kohoaa yhtä ylväänä kuin ennenkin Pariisin kattojen yllä.Minäkin käynyt Pariisissa.Kerran.Nuorena tyttönä.Nyt katselisin kaupunkia eri silmin kuin silloin.Toki olin vanhempieni kanssa koluamassa ne paikat,jotka kuuluukin koluta.Hotelli oli Sorbonnen yliopiston lähellä,josta lähdettiin aamuisin kaupunkia tutkimaan joko jalkaisin tai autolla.Metroakin kokeiltiin.Isä ajoi reippaasti vanhaa Skodaansa Pariisin vilinässä.
Mymskälle on heitetty haaste erilaisten kysymysten merkeissä,koska,miten,kuka ja miksi? Yksi kysymys,johon hiukan tarraan,on "Jos et olisi sinä,kuka kaikista maailman ihmisistä haluaisit olla?" Ja vastaan.Haluaisin olla se nuori tyttö pienen hetken ajan,joka kävi Pariisissa.Elämä oli edessä,ei huolia,kesä,mieli avoin (on yhä),turvana omat vanhemmat.Olin korviani myöten rakastunut ja ikävissäni,joka osaltaan haalisti hiukan Pariisi-kuvaa.Haluaisin kokea vielä kaikki ne nuoren ihmisen riemut,odotukset tulevasta,loputtoman luottamuksen elämään.Tahtoisin nauraa nuoren tytön naurua ja olla aivan tietämätön siitä,mitä elämä tuo tullessaan.Nyt tiedän mitä se toi.Haluaisin pienen hetken kesästä kauan sitten ja saman hymyn kasvoilleni mikä sillä nuorella hulmuavahelmaisella tytöllä oli.Pitkästi en haluaisi olla hän.On hyvä näin kaikkine särmineen,naarmuineen,kokemuksineen,iloineen ja suruineen.Vuosineen.
Eilen taas lämmintä ja aurinkoista.Kastelin kukat.En upottanut veteen.Vain tilkan jokaiselle.Juttelin Majlisin ja Sirpan kanssa.Puuhaavat asukastoimikuntaa entisen murennettua.Jos saavat kootuksi energisiä ja puuhasteluhaluisia asukkaita,hyvä niin.Toivon myös,että toimikunta on edellistä aktiivisempi ja satsaa muuhunkin kuin pihan grillijuhliin.Rouvat suureksi mielihyväkseni kehuivat kukkiani kuin myös sitä,että olin siirrättänyt laatikot pois vanhoilta paikoiltaan sinne,missä ne huomataan ja missä päivittäin liikutaan.
Vispilä-siipirataslaiva kaivettu naftaliinista ja on jo seilannut vettä pärskytellen jonkun aikaa Kauppatorilta Korkeasaareen.Hanhet täyttivät eilen rantanurmikot ja sain jätösläjiä väistellen pyörätuolia lykkiä.Pyöräilijöitä,hölkkääjiä,kävelijöitä,lapsia ja koiria,lentokoneita ja lokkeja,veneitä.Ilmiselvästi kesää.
Mymskälle on heitetty haaste erilaisten kysymysten merkeissä,koska,miten,kuka ja miksi? Yksi kysymys,johon hiukan tarraan,on "Jos et olisi sinä,kuka kaikista maailman ihmisistä haluaisit olla?" Ja vastaan.Haluaisin olla se nuori tyttö pienen hetken ajan,joka kävi Pariisissa.Elämä oli edessä,ei huolia,kesä,mieli avoin (on yhä),turvana omat vanhemmat.Olin korviani myöten rakastunut ja ikävissäni,joka osaltaan haalisti hiukan Pariisi-kuvaa.Haluaisin kokea vielä kaikki ne nuoren ihmisen riemut,odotukset tulevasta,loputtoman luottamuksen elämään.Tahtoisin nauraa nuoren tytön naurua ja olla aivan tietämätön siitä,mitä elämä tuo tullessaan.Nyt tiedän mitä se toi.Haluaisin pienen hetken kesästä kauan sitten ja saman hymyn kasvoilleni mikä sillä nuorella hulmuavahelmaisella tytöllä oli.Pitkästi en haluaisi olla hän.On hyvä näin kaikkine särmineen,naarmuineen,kokemuksineen,iloineen ja suruineen.Vuosineen.
Eilen taas lämmintä ja aurinkoista.Kastelin kukat.En upottanut veteen.Vain tilkan jokaiselle.Juttelin Majlisin ja Sirpan kanssa.Puuhaavat asukastoimikuntaa entisen murennettua.Jos saavat kootuksi energisiä ja puuhasteluhaluisia asukkaita,hyvä niin.Toivon myös,että toimikunta on edellistä aktiivisempi ja satsaa muuhunkin kuin pihan grillijuhliin.Rouvat suureksi mielihyväkseni kehuivat kukkiani kuin myös sitä,että olin siirrättänyt laatikot pois vanhoilta paikoiltaan sinne,missä ne huomataan ja missä päivittäin liikutaan.
Vispilä-siipirataslaiva kaivettu naftaliinista ja on jo seilannut vettä pärskytellen jonkun aikaa Kauppatorilta Korkeasaareen.Hanhet täyttivät eilen rantanurmikot ja sain jätösläjiä väistellen pyörätuolia lykkiä.Pyöräilijöitä,hölkkääjiä,kävelijöitä,lapsia ja koiria,lentokoneita ja lokkeja,veneitä.Ilmiselvästi kesää.
19. toukokuuta 2012
ELÄMÄN KIRJOKAARIA
Ystäväni on ahdistunut ja allapäin.Hän on yksi niistä ystävistäni,jolla oli vuosia sitten malttia ja aikaa kuunnella minua,kun isäni kanssa yhdessä kamppailimme äitini todellisen ja kuvitteellisen sairauden välimaastossa.Olin juuri kasvamassa aikuisuuteen ja rakentamassa omaa elämääni.Hänen todellinen sairautensa olisi jo riittänyt,mutta hän etsi huomiota panemalla vielä paremmaksi.Jätin oman elämäni sivummalle ja olin isäni tukena mahdollisimman paljon.Kotielämämme oli aika-ajoin täyttä helvettiä.Olenkin joskus sanonut äitini varastaneen elämästäni 20 vuotta.Ne ajat ovat takanapäin.Vain muistoissa joskus kummittelevat.
Nyt tämä ahdistunut ystäväni tarvitsee minua.Juttelemme puhelimessa pitkiä toveja ja hän antaa patojen murtua.Minä tiedän mitenkä tärkeää on antaa sanojen tulla esteettömästi,purkaa kaikki tunteensa,itkeäkin.Minun tarvitsee vain kuunnella ja antaa tarvittaessa tukea.Tiedän paremmin kuin hyvin,mitä toisen olkapää merkitsee.Ystäväni pääsee tästä yli,sen tiedän.Ehkä se vie aikaa,mutta tunnelin päässä on aivan varmasti valoa.Hän on vahvaa tekoa,elämää kokenut nainen.Tähän panssariin pääsi vain syntymään aukko,jonka me nyt yhdessä tukimme.
Toinen ystäväni,vuosia,vuosia sitten sairastanut aivoverenvuodon,lähetti kortin,jonka kuvapuolella on Albert Edelfeltin iki-ihana "Kirjettä kirjoittava nainen" vuodelta 1897.Käsinkirjoitettu teksti kortissa epäselvää,osoite vain sinne päin.Postinkantaja tuntee.Soitin ja kiitin ystävääni.Hän tuntui olevan sekava,tapaili sanoja ja ajatukset menivät ristiin ja rastiin.Kertoi,ettei enää osaa käyttää pesukonettaan.Naapuri käy auttamassa.Mieleeni muistui aika,kun tämä ystäväni pääsi pitkän sairaalassa olon ja kuntoutuksen jälkeen kotiin.Asuin viikkoja hänen luonaan ja opetin kodin askareita,kaupassa käyntiä,rahan käyttöä,kaikkea sitä,mikä arkeen sisältyy.Aikanaan hän jäi omilleen,kunnallisen avun varaan.Nyt tuntuvat asiat huonontuneen ja ihmettelen,kuinka kauan hän voi yksin asua,jos arkiset asiat alkavat tuntua ylipääsemättömän vaikeilta.Kuka seuraa,syökö hän,hoitaako itseään,puhtauttaan,mihin kykenee ja mihin ei? Sairaanhoitaja käy,naapuri auttaa pyykin pesussa.Miten paljon ystäväni mahtaakaan tuntea yksinäisyyttä? Seurana on televisio,jos sen osaa avata ja sulkea.Sen kanssa ei voi kommunikoida.
Sitten iloisempiin aiheisiin.Jääkiekkoa.Olisiko tänään samanlaista riemujuhlaa Suomella Venäjän kanssa kuin oli USAta vastaan? Jännitin niin,että varpaatkin olivat jäykkinä.Toivohan hiukan lerpahti,kun Kanada-ottelu meni poskelleen.Onneksi suomipoika nousi,näytti taitonsa ja voimansa ollen nyt taistelemassa tänään finaalipaikasta.Ja ihanhan Jakki-mustekala, entinen Jaques, on ennustanut altaassaan Suomen olevan mm-kilpailujen päätyttyä maailmamestari.Kyllä Jakki tietää,toivotaan.
Nyt tämä ahdistunut ystäväni tarvitsee minua.Juttelemme puhelimessa pitkiä toveja ja hän antaa patojen murtua.Minä tiedän mitenkä tärkeää on antaa sanojen tulla esteettömästi,purkaa kaikki tunteensa,itkeäkin.Minun tarvitsee vain kuunnella ja antaa tarvittaessa tukea.Tiedän paremmin kuin hyvin,mitä toisen olkapää merkitsee.Ystäväni pääsee tästä yli,sen tiedän.Ehkä se vie aikaa,mutta tunnelin päässä on aivan varmasti valoa.Hän on vahvaa tekoa,elämää kokenut nainen.Tähän panssariin pääsi vain syntymään aukko,jonka me nyt yhdessä tukimme.
Toinen ystäväni,vuosia,vuosia sitten sairastanut aivoverenvuodon,lähetti kortin,jonka kuvapuolella on Albert Edelfeltin iki-ihana "Kirjettä kirjoittava nainen" vuodelta 1897.Käsinkirjoitettu teksti kortissa epäselvää,osoite vain sinne päin.Postinkantaja tuntee.Soitin ja kiitin ystävääni.Hän tuntui olevan sekava,tapaili sanoja ja ajatukset menivät ristiin ja rastiin.Kertoi,ettei enää osaa käyttää pesukonettaan.Naapuri käy auttamassa.Mieleeni muistui aika,kun tämä ystäväni pääsi pitkän sairaalassa olon ja kuntoutuksen jälkeen kotiin.Asuin viikkoja hänen luonaan ja opetin kodin askareita,kaupassa käyntiä,rahan käyttöä,kaikkea sitä,mikä arkeen sisältyy.Aikanaan hän jäi omilleen,kunnallisen avun varaan.Nyt tuntuvat asiat huonontuneen ja ihmettelen,kuinka kauan hän voi yksin asua,jos arkiset asiat alkavat tuntua ylipääsemättömän vaikeilta.Kuka seuraa,syökö hän,hoitaako itseään,puhtauttaan,mihin kykenee ja mihin ei? Sairaanhoitaja käy,naapuri auttaa pyykin pesussa.Miten paljon ystäväni mahtaakaan tuntea yksinäisyyttä? Seurana on televisio,jos sen osaa avata ja sulkea.Sen kanssa ei voi kommunikoida.
Sitten iloisempiin aiheisiin.Jääkiekkoa.Olisiko tänään samanlaista riemujuhlaa Suomella Venäjän kanssa kuin oli USAta vastaan? Jännitin niin,että varpaatkin olivat jäykkinä.Toivohan hiukan lerpahti,kun Kanada-ottelu meni poskelleen.Onneksi suomipoika nousi,näytti taitonsa ja voimansa ollen nyt taistelemassa tänään finaalipaikasta.Ja ihanhan Jakki-mustekala, entinen Jaques, on ennustanut altaassaan Suomen olevan mm-kilpailujen päätyttyä maailmamestari.Kyllä Jakki tietää,toivotaan.
18. toukokuuta 2012
HYMYILLEN TÄHÄNKIN PÄIVÄÄN
Yö meni taas pipariksi niin sanotusti, että annoin itselleni luvan nukkua kauemmin. Aamu valkeni ja kaikki oli jälleen hyvin.Tämmöiset yöt kuuluvat toimenkuvaani omaishoitajana.Turha ruikuttaa.Enkä ruikutakaan.Jos kuitenkin oikein rasittaa,purkautuminen vaikka hyvälle ystävälle auttaa.Ei pidä rakentaa patoja,vaan päästää irti eli antaa tulla.Se helpottaa.Minulla oli oman äitini kanssa vuosia kestäviä hankaluuksia liittyen hänen "sairauteensa" ja sairauteensa.Ensin mainittu oli pahempi juttu ja siitä avauduin muutamille ystävilleni.Jos näin ei olisi tapahtunut,ties mitenkä minun olisi käynyt.Nykyisin puolisoon liittyvät valvotut yöt ovat toisenlaisia ja tiedän niiden menevän ohi ennemmin tai myöhemmin.Tiedän senkin,että ne taatusti liittyvät hänen sairauteensa ollen totisinta totta.Uusi päivä voi aina olla parempi edellistä.Yö samoin.
Eilen viipyili Esteri Helsingissä pitkään ja säästi minut kastelemiselta.Naapuriportaan Vertti-poika leikki antaumuksella isossa vesilätäkössä asianmukaisesti vaatetettuna.Äitinsäkin näytti nauttivan toukokuisesta sateesta seisten kuitenkin turvallisen matkan päässä poikansa innosta.Itsekin muistan lapsena roiskutelleeni kuravettä sydämeni halusta. Nautin kun se korkeana ryöppynä levisi ilmaan muodostaen takaisin pudotessaan pieniä pisaroita.Jotkut lasten ilot ovat säilyneet täsmalleen samanlaisina vuodesta toiseen,kymmeniä,satoja vuosia.Nykyisinkin minun tekee mieli oikein reippaasti potkaista lätäkkövettä kulkiessani,mutta kengät eivät siihen iloon enää sovellu.Pihalla kuitenkin lennätän pienehkön kiven pitkälle korkokenkäni varvaspuolella.Sitä lystiä en voi vastustaa.
Löysin kaapin kätköistä vanhoja postimerkkejä.Äitini käsialalla oli kuoren pälle kirjoitettu "keräilymerkkejä". Katselin tovin hänen käsialaansa miettien säästänkö.En säästänyt. Olen jo siinä iässä,että tämmöiset esineet ja asiat,joilla ei ole merkitystä muille,on parasta hävittää jo nyt.Postimerkeistä soitin Eeville ja kysyin,vieläkö kerää ja kartuttaa edesmenneen miehensä kokoelmaa.Vielä,sanoi.Tuskin nämä ovat arvokkaita.vaikka kenttäpostiakin näkyy olevan sotavuosilta.Mutta kun eivät ole kuorineen päivineen,arvo laskee.Näin tiedän,vaikka filatelisti en olekaan.Isäni keräsi kolikoita.Vein kerran kokoelman arvioitavaksi ja möin pois Rahaliike Holmastolle.
Minulla on kohtapuoliin syntymäpäivä,niin ja nimipäiväkin ja sitten on vielä hääpäivä melkein samassa ryppäässä.Mitään näistä emme ole vuosiin viettäneet ja oman syntymäpäiväni vietän niistä kaikkein hissummin.Olen samanikäinen kotkalaisen pikkuserkkuni kanssa ja hän tässä kyselikin hiljattain vointiani.Ihmetteli "eikö siulla ole lääkityksiä?" Entäs diabetes II? Mitäh,eikö siulla ole ryppyjä? Juoksetko sie vielä? Eikö siulla mistään kolota? Mikä sie oikein olet?
Eilen viipyili Esteri Helsingissä pitkään ja säästi minut kastelemiselta.Naapuriportaan Vertti-poika leikki antaumuksella isossa vesilätäkössä asianmukaisesti vaatetettuna.Äitinsäkin näytti nauttivan toukokuisesta sateesta seisten kuitenkin turvallisen matkan päässä poikansa innosta.Itsekin muistan lapsena roiskutelleeni kuravettä sydämeni halusta. Nautin kun se korkeana ryöppynä levisi ilmaan muodostaen takaisin pudotessaan pieniä pisaroita.Jotkut lasten ilot ovat säilyneet täsmalleen samanlaisina vuodesta toiseen,kymmeniä,satoja vuosia.Nykyisinkin minun tekee mieli oikein reippaasti potkaista lätäkkövettä kulkiessani,mutta kengät eivät siihen iloon enää sovellu.Pihalla kuitenkin lennätän pienehkön kiven pitkälle korkokenkäni varvaspuolella.Sitä lystiä en voi vastustaa.
Löysin kaapin kätköistä vanhoja postimerkkejä.Äitini käsialalla oli kuoren pälle kirjoitettu "keräilymerkkejä". Katselin tovin hänen käsialaansa miettien säästänkö.En säästänyt. Olen jo siinä iässä,että tämmöiset esineet ja asiat,joilla ei ole merkitystä muille,on parasta hävittää jo nyt.Postimerkeistä soitin Eeville ja kysyin,vieläkö kerää ja kartuttaa edesmenneen miehensä kokoelmaa.Vielä,sanoi.Tuskin nämä ovat arvokkaita.vaikka kenttäpostiakin näkyy olevan sotavuosilta.Mutta kun eivät ole kuorineen päivineen,arvo laskee.Näin tiedän,vaikka filatelisti en olekaan.Isäni keräsi kolikoita.Vein kerran kokoelman arvioitavaksi ja möin pois Rahaliike Holmastolle.
Minulla on kohtapuoliin syntymäpäivä,niin ja nimipäiväkin ja sitten on vielä hääpäivä melkein samassa ryppäässä.Mitään näistä emme ole vuosiin viettäneet ja oman syntymäpäiväni vietän niistä kaikkein hissummin.Olen samanikäinen kotkalaisen pikkuserkkuni kanssa ja hän tässä kyselikin hiljattain vointiani.Ihmetteli "eikö siulla ole lääkityksiä?" Entäs diabetes II? Mitäh,eikö siulla ole ryppyjä? Juoksetko sie vielä? Eikö siulla mistään kolota? Mikä sie oikein olet?
16. toukokuuta 2012
RISUKASASSA PAISTAA
Helavalkeita en huomenna sytytä.En sytytä mitään,eikä kai päässäkään mikään sytytä.Kun soitin pikkuserkulleni Kotkaan ja toivotin hyvää nimi- ja syntymäpäivää,kysyi hän,mitä kuuluu.Samaa kuuluu,ei parempaa eikä huonompaa. Eikös elämä ole silloin aika kuivaa? Kysyin itseltäni myöhemmin Taitaa olla,vastasin itselleni.Sitten puolustauduin,että olosuhteet pitää ottaa huomioon ja meillä on olosuhteita.Silloin kun ne totaalisesti väsyttävät ja kyllästyttävät, ryven oikein sydämeni halusta itsesäälin syvässä suossa ja pidän sitä hyvää tekevänä terapeuttisena seikkana.Sitten nousen kuin korkki pinnalle ja huomaan auringon paistavan risukasaan.Näen isäni pilven reunalla ja muistan hänen ikuisen optimistisuutensa "kyllä se siitä".Kapuan kuivalle ja kantavalle maalle.
Lisää pelargonioita.Minulla on pelargoniamania.Ostin eilen yhdeksän uutta ja panin piharapun toisellekin puolelle rivin.Paikkasin lasten aikaan saaman aukon tuoreilla margaretoilla pyörävajan seinustalla.Sanoisinko,että näyttää aika hyvältä? Sanonkin.Nyt aamulla istuessani parvekkeella nauttimassa kahvia punaisesta Mucha-mukista, näin huoltomiehen katselevan istutuksiani.Hän on juuri se mies,joka toi kolme 75x75cm laatikkoa pyörävajan seinän viereen.Näytti hyväksyvältä väri- ja kukkavalintaani.Pitkiä kolmen metrin laatikoita on kolmen muunkin piharapun vieressä,mutta tyhjinä vuodesta toiseen. Mitenkä olisikaan kaunista,jos niissäkin kukkisi.Minä kuitenkin pidän näppini niistä visusti erossa.
Mistä taas en pidä näppejäni erossa,ovat macaronit.En tiedä,ovatko nämä ranskalaiset herkut alunalkaen pariisilaisen Pierre Herme´n keittiöstä,mutta Herkusta niitä nyt saa ja luultavasti aivan kotimaisten mestareiden valmistamina.Varsinkin juustotäytteiset ovat mieleeni.Ja mitenkä eleganteilta ne pöydässä näyttävätkään! Pieniä suussa sulavia taivaallisia makuaistia helliviä leivonnaisia.En ainakaan toistaiseksi voi olla niitä ostamatta.Roquefort-täytteiset varsinkin saavat veden kielelleni,hyvänä kakkosena vuohenjuustolla täytetyt eivätkä kauaksi jälkeen jää makeammatkaan versiot.Stockmannin Herkun leivonnaispuoli suorastaan pursuu uutuuksista,värikylläisyydestä ja taidokkaista asetelmista leivosten ja täytekakkujen päällä.Onko meitä milloinkaan ennen hemmoteltu näin runsailla antimilla! Kevään juhlat tulossa,siitähän tässä on kyse.
Lisää pelargonioita.Minulla on pelargoniamania.Ostin eilen yhdeksän uutta ja panin piharapun toisellekin puolelle rivin.Paikkasin lasten aikaan saaman aukon tuoreilla margaretoilla pyörävajan seinustalla.Sanoisinko,että näyttää aika hyvältä? Sanonkin.Nyt aamulla istuessani parvekkeella nauttimassa kahvia punaisesta Mucha-mukista, näin huoltomiehen katselevan istutuksiani.Hän on juuri se mies,joka toi kolme 75x75cm laatikkoa pyörävajan seinän viereen.Näytti hyväksyvältä väri- ja kukkavalintaani.Pitkiä kolmen metrin laatikoita on kolmen muunkin piharapun vieressä,mutta tyhjinä vuodesta toiseen. Mitenkä olisikaan kaunista,jos niissäkin kukkisi.Minä kuitenkin pidän näppini niistä visusti erossa.
Mistä taas en pidä näppejäni erossa,ovat macaronit.En tiedä,ovatko nämä ranskalaiset herkut alunalkaen pariisilaisen Pierre Herme´n keittiöstä,mutta Herkusta niitä nyt saa ja luultavasti aivan kotimaisten mestareiden valmistamina.Varsinkin juustotäytteiset ovat mieleeni.Ja mitenkä eleganteilta ne pöydässä näyttävätkään! Pieniä suussa sulavia taivaallisia makuaistia helliviä leivonnaisia.En ainakaan toistaiseksi voi olla niitä ostamatta.Roquefort-täytteiset varsinkin saavat veden kielelleni,hyvänä kakkosena vuohenjuustolla täytetyt eivätkä kauaksi jälkeen jää makeammatkaan versiot.Stockmannin Herkun leivonnaispuoli suorastaan pursuu uutuuksista,värikylläisyydestä ja taidokkaista asetelmista leivosten ja täytekakkujen päällä.Onko meitä milloinkaan ennen hemmoteltu näin runsailla antimilla! Kevään juhlat tulossa,siitähän tässä on kyse.
14. toukokuuta 2012
"MUISTOT SIITÄ MIT´ ON TAKANAIN"
Näin otsikoin Eino Leinon sanoin.Aamulla herättyäni mieleen tulla tupsahti tämmöiset toukokuun aamut,jolloin saimme avata silmämme Hämeessä oman mökin vuoteessa.Tähän aikaan vuodesta olimme jo monet viikonloput siellä viettäneet pannen taloa kesäkuntoon,pihaa haravoineet ja saunaa lämmittäneet.Raija Siekkinen (1953-2004) novellikokoelmassaan Elämän keskipiste (1983) novellissaan "Suru" tarinoi näin "Kun hän ajoi mökille,hän näki ilmassa,puiden ympärillä,kaikkien silmujen yhteisen vihreän.Yhtäkään lehteä ei silti vielä voinut nähdä.Tyynen veden yllä seisoi valkoinen utu.Sillä aikaa kun sauna lämpeni..." Sopii kenen tahansa keväiseen menoon mökille.Ote tämän vuotisesta Kirjallisuuskalenterista.
Näin toukokuussa nautin ehkä eniten mökillä olosta.Vihreää luonnossa ei vielä yltäkylläisesti,kaikki vastaherännyttä ja tuoretta,uutta.Auringonpaiste puikahti pirtin verhojen välistä lattialle mattojen raitoihin.Talven punatulkut ja tiaiset olivat häipyneet pois ihmisten näkyvistä metsiin.Kottaraiset ja keltasirkut tulleet tilalle.Krookukset työntyivät mullasta ja ruohosipulitupas enteili hyvää satoa.Joutsenet ylittivät järven matkalla pohjoiseen.Lahden toisen puolen rannalta lennähti tuulen mukana tervan tuoksu.Venettä pantiin soutelukuntoon.Koira haukkui jossain kylällä.Siivosimme pientä kanalaamme,että olisi jälleen valmiina vastaanottamaan uudet asukit.Kukko oli aina Jallu nimeltään, kanojen nimet vaihtelivat.Näitä aikoja monen vuoden takaa muistelen ja kuulen korvissani tikan naputuksen pihapuussa. Tunnen ihollani silloiset toukokuun tuulet ja sieraimissani kevään raikkaat tuoksut.
Tämän talon pihan koivut jo niin kesäisessä kunnossa,että vastapäinen kerrostalo on piiloutunut kaiken vihreän taakse.Urvut roikkuvat raskaina ja pulleina oksissa valmiina lennättämään maailmalle siitepölyn ja aiheuttamaan allergikoille tukalat oltavat.Ennustettu tavallistakin siitepölyrikkaampia aikoja.Punkit niinikään riehaantuvat muita kesiä enemmän.Varokoon se,joka nurmikkoja tallaa,ettei kutsumattomat vieraat pääse takertumaan ja verenhimoaan tyydyttämään.Hyttysissäkin on jo tarpeeksi.Kaupungissa toki vähemmän.Muita ahnehtijoita kyllä ympärillä kiehaa istuessamme rantaraitin varrella.Sen huomaa punaisista ja armottomasti kutiavista paukamista iholla.Jos malttaisi olla raapimatta... No,kaikki tämä kuuluu kesään,jota pitkän talven aina kiihkeästi odotamme.
Tämmöistä tänään kerrostalon kolmannesta kerroksesta toukokuun iduksessa.
Näin toukokuussa nautin ehkä eniten mökillä olosta.Vihreää luonnossa ei vielä yltäkylläisesti,kaikki vastaherännyttä ja tuoretta,uutta.Auringonpaiste puikahti pirtin verhojen välistä lattialle mattojen raitoihin.Talven punatulkut ja tiaiset olivat häipyneet pois ihmisten näkyvistä metsiin.Kottaraiset ja keltasirkut tulleet tilalle.Krookukset työntyivät mullasta ja ruohosipulitupas enteili hyvää satoa.Joutsenet ylittivät järven matkalla pohjoiseen.Lahden toisen puolen rannalta lennähti tuulen mukana tervan tuoksu.Venettä pantiin soutelukuntoon.Koira haukkui jossain kylällä.Siivosimme pientä kanalaamme,että olisi jälleen valmiina vastaanottamaan uudet asukit.Kukko oli aina Jallu nimeltään, kanojen nimet vaihtelivat.Näitä aikoja monen vuoden takaa muistelen ja kuulen korvissani tikan naputuksen pihapuussa. Tunnen ihollani silloiset toukokuun tuulet ja sieraimissani kevään raikkaat tuoksut.
Tämän talon pihan koivut jo niin kesäisessä kunnossa,että vastapäinen kerrostalo on piiloutunut kaiken vihreän taakse.Urvut roikkuvat raskaina ja pulleina oksissa valmiina lennättämään maailmalle siitepölyn ja aiheuttamaan allergikoille tukalat oltavat.Ennustettu tavallistakin siitepölyrikkaampia aikoja.Punkit niinikään riehaantuvat muita kesiä enemmän.Varokoon se,joka nurmikkoja tallaa,ettei kutsumattomat vieraat pääse takertumaan ja verenhimoaan tyydyttämään.Hyttysissäkin on jo tarpeeksi.Kaupungissa toki vähemmän.Muita ahnehtijoita kyllä ympärillä kiehaa istuessamme rantaraitin varrella.Sen huomaa punaisista ja armottomasti kutiavista paukamista iholla.Jos malttaisi olla raapimatta... No,kaikki tämä kuuluu kesään,jota pitkän talven aina kiihkeästi odotamme.
Tämmöistä tänään kerrostalon kolmannesta kerroksesta toukokuun iduksessa.
13. toukokuuta 2012
KUKAN PÄIVÄNÄ
Voisin jälleen vaipua suureen synkkyyteen katsottuani eilisen Äiti maa-ohjelman televisiossa,mutta en synkistä mieltäni tänä kauniina aurinkoisena Flooran päivänä,jolloin myös äitienpäivää vietetään.Flooran päivä oli muinoin se päivä,kun puoliso pani Chevalier-olkihatun päähän ja lähdimme pasteerailemaan keväisessä Helsingissä.Nyt mainittu hattu on parvekkeen seinällä naulassa kertomassa menneistä hilpeistä ajoista.Ja puolison päätä auringon paisteelta suojelee kunnon panamalainen myöhemmin kesällä.
Eilen oli joku (lapsi ehkä) tallonut kukkalaatikossani ja tappanut pari margaretaa.Pisti harmiksi etten sanoisi suorastaan vihaksi ja sanonkin. Mitä ihmeen asiaa on laatikkoon ollut? Se on jaloilla seisova parinkymmenen sentin korkeudella maasta oleva laidoin varustettu laatikko.Otin repaleiset kukat pois ja ostan uudet.Mutta vain yhden kerran...
Ensi viikolla jo helatorstai ja seuraavalla helluntaita vietetään.Eikä ole pitkääkään aikaa,kun tappelimme lumimassojen kanssa Helsingin kaduilla ja minäkin povasin pääsevämme lumesta eroon vasta juhannuksena.Toisin kävi.Onneksi. Ylenmääräisellä lämmöllä ei meitä kuitenkaan ole hemmoteltu.Tuulikin käynyt pohjoisesta päin.Aivan varmasti myöhemmin saamme tuta vielä kunnon kesäsäätä ja voivotella helteenkin kourissa.Niin se aina menee.
Leikattu ystäväni on palautunut kotiin.Tuli komplikaatioita,jotka pidättelivät häntä sairaalan vuoteessa muutaman päivän ylimääräistä.Nyt kaikki hyvin ja rouva on sukulaistensa ympäröimänä hyvässä hoivassa toipumassa operaatiosta.Sitä suri,että koko talven ruokittavina olevat pikkulinnut ovat kuulemma nääntymäisillään nälkään hänen oltuaan poissa.Vakuutin niiden jo tähän aikaan vuodesta löytävän syötävänsä luonnosta ja ruokinta viisasta lopettaa.Semmoiset lihavat ja yliruokitut laiskat linnut istumassa ikkunan ulkopuolella ovat luonnonvastaisia.Ovat unohtaneet helpon ruuan ääressä luontaiset tapansa napata pullea ja mehukas hyönteinen puun kyljestä tai panna maaruunsa maukas urpu tai herkullinen siemen.
Herkullisuudesta tulikin mieleeni vanhat kunnon ompeluseurapullat,joita ostin muutama päivä sitten ja panin pakkaseen. Kulinaarimuruja hampaankolossa-blogin pitäjä Jaana kertoo ompeluseurapullien olevan Komisario Palmu-elokuviin kuuluvia herkkuja.Itse en muista Palmun nauttineen pullia,mutta uskon Jaanaa.Olen monesti ollut äitini kanssa Ekbergillä ostamassa ompeluseurapullia.Reseptejä taitaa olla mainituilla pullilla yhtä monta kuin on leipojia. Turussa Munkkiluostari-leipomo valmistaa pullat murotaikinasta ja sisällä on aprikoosihilloa.Ekbergillä taas ovat pieniä täyttämättömiä kardemummalla maustettuja suurin piirtein tavallisesta pullataikinasta valmistettuja. Tänään aamukahvin kanssa annoin yhden Ekbergin pullan puolisolle.Itse herkun laistin.
Hyvää äitienpäivää.
Eilen oli joku (lapsi ehkä) tallonut kukkalaatikossani ja tappanut pari margaretaa.Pisti harmiksi etten sanoisi suorastaan vihaksi ja sanonkin. Mitä ihmeen asiaa on laatikkoon ollut? Se on jaloilla seisova parinkymmenen sentin korkeudella maasta oleva laidoin varustettu laatikko.Otin repaleiset kukat pois ja ostan uudet.Mutta vain yhden kerran...
Ensi viikolla jo helatorstai ja seuraavalla helluntaita vietetään.Eikä ole pitkääkään aikaa,kun tappelimme lumimassojen kanssa Helsingin kaduilla ja minäkin povasin pääsevämme lumesta eroon vasta juhannuksena.Toisin kävi.Onneksi. Ylenmääräisellä lämmöllä ei meitä kuitenkaan ole hemmoteltu.Tuulikin käynyt pohjoisesta päin.Aivan varmasti myöhemmin saamme tuta vielä kunnon kesäsäätä ja voivotella helteenkin kourissa.Niin se aina menee.
Leikattu ystäväni on palautunut kotiin.Tuli komplikaatioita,jotka pidättelivät häntä sairaalan vuoteessa muutaman päivän ylimääräistä.Nyt kaikki hyvin ja rouva on sukulaistensa ympäröimänä hyvässä hoivassa toipumassa operaatiosta.Sitä suri,että koko talven ruokittavina olevat pikkulinnut ovat kuulemma nääntymäisillään nälkään hänen oltuaan poissa.Vakuutin niiden jo tähän aikaan vuodesta löytävän syötävänsä luonnosta ja ruokinta viisasta lopettaa.Semmoiset lihavat ja yliruokitut laiskat linnut istumassa ikkunan ulkopuolella ovat luonnonvastaisia.Ovat unohtaneet helpon ruuan ääressä luontaiset tapansa napata pullea ja mehukas hyönteinen puun kyljestä tai panna maaruunsa maukas urpu tai herkullinen siemen.
Herkullisuudesta tulikin mieleeni vanhat kunnon ompeluseurapullat,joita ostin muutama päivä sitten ja panin pakkaseen. Kulinaarimuruja hampaankolossa-blogin pitäjä Jaana kertoo ompeluseurapullien olevan Komisario Palmu-elokuviin kuuluvia herkkuja.Itse en muista Palmun nauttineen pullia,mutta uskon Jaanaa.Olen monesti ollut äitini kanssa Ekbergillä ostamassa ompeluseurapullia.Reseptejä taitaa olla mainituilla pullilla yhtä monta kuin on leipojia. Turussa Munkkiluostari-leipomo valmistaa pullat murotaikinasta ja sisällä on aprikoosihilloa.Ekbergillä taas ovat pieniä täyttämättömiä kardemummalla maustettuja suurin piirtein tavallisesta pullataikinasta valmistettuja. Tänään aamukahvin kanssa annoin yhden Ekbergin pullan puolisolle.Itse herkun laistin.
Hyvää äitienpäivää.
12. toukokuuta 2012
SYNTYMÄPÄIVIEN JA JÄÄKIEKON JUHLAA
Liputuspäivä sen merkiksi ja muistoksi,että 206 vuotta sitten juuri tänään Tukholmassa syntyi Juhana Wilhelm Snellman. Merkittävä mies Suomen historiassa,kirjailija ja valtiomies.Istuu Snellmaninkadun puolella Suomen Pankin edessä Emil Wikströmin veistämänä.Pystytysvuosi 1923.Komeasti liput liehuvatkin Helsingissä kovassa kevättuulessa.
Illalla katselin Suomi-Kanada jääkiekko-ottelua.Kylläpä ensimmäisessä erässä suomipoika osasi pelata.Oikeastaan ja melkein Kanada pystyi vain katselemaan,kun meikäläiset kuljettivat kiekkoa.Sitten tuli väliaika ja seuraavat erät eivät aivan samoin menneetkään.Hävisimme ottelun.Minä kyllä menin nukkumaan,koska jääkiekosta mitään ymmärtämätön järkeni kaavaili Kanadan voittoa.Siihen malliin peli oli alkanut toisessa erässä kulkea.Ja niinhän siinä kävi."Hiiren ei pidä kuvitella,että sen varjo on yhtä suuri kuin elefantin",sanovat englantilaiset.
En yleensä ole urheilusta kiinnostunut,mutta yleisurheilua ja jääkiekon jännittävimmät ottelut katselen kyllä.Enkä pysty sitten millään pidättelemään hymyä,kun isot pojat tappelevat,kun oikein ollaan eri mieltä kuka töni ketä tai kuka vastapelaajista on tunkeutunut maalivahdin pyhälle alueelle.Juu,tiedän,etteivät nämä ole pelin pääasia eivätkä suinkaan kuulu rehdin pelin luonteeseen,mutta ihmisiähän pelaajatkin ovat ja kun oikein kiukuttaa,niin hanskat vain jäähän ja nyrkit viilentämään kuumia tunteita.Golfin pelaajat joskus kiukuspäissään heittävät mailansa pöheikköön.Ja pelin loputtua uhkaavat myydä koko setin ja siirtyä harrastamaan jotain tunteita vähemmän kuohuttavaa lajia.Nuorena tyttönä olin joskus isäni mukana hänen shakkiklubillaan (pelasin välillä itsekin ja vieläkin tiedän nappuloiden kulut laudalla),mutta siellä en koskaan nähnyt kenenkään hävitessään paiskaavan shakkilautaa nappuloineen parkettiin.Se onkin herrasmiesten peli.
SK:ssa tällä viikolla Hän-palstalla on tarinaa professori Heikki A.Reenpäästä,joka täyttää ylihuomenna 90v. Risto Lindstedt mainitsee tekstissään,että Reenpää ei suinkaan ole mikään hajamielinen professori eikä kangistunut "vanhus",vaan viriili herrasmies,jonka minäkin hyvin muistan ajalta vuosia sitten.Kustannusosakeyhtiö Otavalla oli niihin aikoihin Kattila-niminen tila Nuuksiossa,jossa otavalaiset sekä muuten kutsutut saivat ilon vierailla.Samoja maisemia ovat katselleet,joissa ihminen jo 5000 v eKr. on polkujaan tallannut.Nykyisin tila on valtion omistuksessa ja osana luonnonpuistoa.Heikki A.Reenpään nähneet,ja nykyisinkin näkevät, tietävät hänet sangen komeaksi mieheksi.No,Kattilassa oli jälleen jonkun sortin tilaisuus ja keittiöhenkilökunnalla piti kiirusta.Eräs piikanen piti huilitaukoa ja lähti rannalle.Joku meni vikaan ja hän pyörtyi. Heikki A.Reenpää,Pikku-Heikiksi usein vielä aikuisenakin kutsuttu, sattui paikalle,kun tyttö oli jo elpymässä ja rantahiekalla heräilemässä.Reenpää kumartuneena tytön puoleen oli ensimmäinen hahmo,jonka piikanen näki ja riemastui "voi,olenko tullut taivaaseen ja Jumala on noin komea ja kaunis".
Illalla katselin Suomi-Kanada jääkiekko-ottelua.Kylläpä ensimmäisessä erässä suomipoika osasi pelata.Oikeastaan ja melkein Kanada pystyi vain katselemaan,kun meikäläiset kuljettivat kiekkoa.Sitten tuli väliaika ja seuraavat erät eivät aivan samoin menneetkään.Hävisimme ottelun.Minä kyllä menin nukkumaan,koska jääkiekosta mitään ymmärtämätön järkeni kaavaili Kanadan voittoa.Siihen malliin peli oli alkanut toisessa erässä kulkea.Ja niinhän siinä kävi."Hiiren ei pidä kuvitella,että sen varjo on yhtä suuri kuin elefantin",sanovat englantilaiset.
En yleensä ole urheilusta kiinnostunut,mutta yleisurheilua ja jääkiekon jännittävimmät ottelut katselen kyllä.Enkä pysty sitten millään pidättelemään hymyä,kun isot pojat tappelevat,kun oikein ollaan eri mieltä kuka töni ketä tai kuka vastapelaajista on tunkeutunut maalivahdin pyhälle alueelle.Juu,tiedän,etteivät nämä ole pelin pääasia eivätkä suinkaan kuulu rehdin pelin luonteeseen,mutta ihmisiähän pelaajatkin ovat ja kun oikein kiukuttaa,niin hanskat vain jäähän ja nyrkit viilentämään kuumia tunteita.Golfin pelaajat joskus kiukuspäissään heittävät mailansa pöheikköön.Ja pelin loputtua uhkaavat myydä koko setin ja siirtyä harrastamaan jotain tunteita vähemmän kuohuttavaa lajia.Nuorena tyttönä olin joskus isäni mukana hänen shakkiklubillaan (pelasin välillä itsekin ja vieläkin tiedän nappuloiden kulut laudalla),mutta siellä en koskaan nähnyt kenenkään hävitessään paiskaavan shakkilautaa nappuloineen parkettiin.Se onkin herrasmiesten peli.
SK:ssa tällä viikolla Hän-palstalla on tarinaa professori Heikki A.Reenpäästä,joka täyttää ylihuomenna 90v. Risto Lindstedt mainitsee tekstissään,että Reenpää ei suinkaan ole mikään hajamielinen professori eikä kangistunut "vanhus",vaan viriili herrasmies,jonka minäkin hyvin muistan ajalta vuosia sitten.Kustannusosakeyhtiö Otavalla oli niihin aikoihin Kattila-niminen tila Nuuksiossa,jossa otavalaiset sekä muuten kutsutut saivat ilon vierailla.Samoja maisemia ovat katselleet,joissa ihminen jo 5000 v eKr. on polkujaan tallannut.Nykyisin tila on valtion omistuksessa ja osana luonnonpuistoa.Heikki A.Reenpään nähneet,ja nykyisinkin näkevät, tietävät hänet sangen komeaksi mieheksi.No,Kattilassa oli jälleen jonkun sortin tilaisuus ja keittiöhenkilökunnalla piti kiirusta.Eräs piikanen piti huilitaukoa ja lähti rannalle.Joku meni vikaan ja hän pyörtyi. Heikki A.Reenpää,Pikku-Heikiksi usein vielä aikuisenakin kutsuttu, sattui paikalle,kun tyttö oli jo elpymässä ja rantahiekalla heräilemässä.Reenpää kumartuneena tytön puoleen oli ensimmäinen hahmo,jonka piikanen näki ja riemastui "voi,olenko tullut taivaaseen ja Jumala on noin komea ja kaunis".
11. toukokuuta 2012
SADETTA PIDELLESSÄ
Harmaanapa urkeni tämä aamu.Vettä sataa tihuuttaa,taivas pilvessä.Mutta koivuissa jo komeat hiirenkorvat! Eilen sain kukkalaatikkoni pihalla aivan valmiiksi.Muutin suunnitelmia ja istutin punaisia pelargoneja keskimmäiseen 75x75cm laatikkoon.Muissa margaretoja.Pitkässä kolmimetrisessä pelargonien väri on vaaleanpunainen.Ihanhan tässä nousee kerrostalopuutarhurin rinta rottingille.On se vaan niin sievää,kun on kukkia.
Tukka suorana ryntäilin eilen myös kaupungilla.Oli tuuraajapäivä.Taija-kampaaja ahersi hiukseni lyhyemmiksi ja sain pesun ajan nauttia hierovassa tuolissa,mikä teki aika hyvää selälle kaiken juoksentelun jälkeen.Kun olin saanut asiani suoritetuksi eli kaikki ostokset tehtyä,oli taas tavaraa kukkineen päivineen niin paljon,että taksilla toimitin itseni kotiin.Olikin oikein lupsakka kuljettaja,joka ei ajanut ylimääräistä sightseeingiä,kuten tässä kerran tehtiin.Lähti Stockmannin edestä Pohjoisespalla Töölöötä kohti ja teki u-käännöksen Arkadiankadun päässä ja taas posotettiin Stockmannin ohi.Nyt Mannerheimintien toista puolta.Napisin takapenkillä jo lähtiessä,että jos ei Eteläesplanadia pitkin Katajanokalle niin ainakin Aleksanterinkatua.Kuljettajalle ei kelvannut Stadin friidun ohjeet.Piti minua kaikin puolin untuvikkona sekä kaupungin tuntemukessa että autolla ajamisessa.Vanha konkari olen kummassakin.Ajokorttikin ollut jo niin kauan etten viitsi sanoa.Oli jo silloin kun useampia kuljettajia vasta hänen vanhempansa suunnittelivat tähän maailmaan.No,pääsin kierroskuljettajan kanssa lopulta Eteläespalle ja siitä sitten kotiin.Mutta aikaa tuhraantui ja mittari tikitti.Eilisen päivän kuski tiesi ja osasi rautaisella ammattitaidolla.Ja siitä tyytyväiseltä asiakkaalta kiitokset.
Kun nuorena tyttönä ajoin fillarilla Humallahteen uimaan kavereitten kanssa,ohitimme Maria Åkerblomin (1898-1981) Toivola-huvilan Seurasaaren tiellä.Sieltä kuului aina suurien koirien haukuntaa.Talosta ja sen omistajasta oli vuosien ajan kerrottu yhtä sun toista ja meitä hiukan pelotti.Onneksi oli alamäki,että pääsimme vauhdilla rakennuksen ohi.Takaisin tullessa olikin polkemista,että onnistuimme kunnialla tuon oudon huvilan ohittamaan.Viime vuonna ilmestyi Gustav Björkstrandin kirja,kustantanut Schildts, Maria Åkerblom,elämän ja kuoleman lähettiläs, suomentanut Mirja Hovila.Tilasin puolisolle tämän äänikirjana ja aloin kuunnella.Maria Åkerblom oli outo nainen,unissasaarnaaja,joka ennusti maailmanloppua,perusti herätysliikkeen ja hankki ympärilleen opetuslapsia.Hän oli poliisin tuttu,sekaantunut ikävyyksiin,vankilaan tuomittu.Kun joskus kotona isältä kysyin Åkerblomista,minulle ei kerrottu sen tarkemmin.Lapsilta kielletty aihe.Hän jäi meille mysteeriksi ja se kasvatti pelkoa entistä enemmän viilettäessämme Toivolan ohi.Nyt pääsen naiseen tutustumaan Björkstrandin kirjan avulla.Eikä enää pelota.
Tukka suorana ryntäilin eilen myös kaupungilla.Oli tuuraajapäivä.Taija-kampaaja ahersi hiukseni lyhyemmiksi ja sain pesun ajan nauttia hierovassa tuolissa,mikä teki aika hyvää selälle kaiken juoksentelun jälkeen.Kun olin saanut asiani suoritetuksi eli kaikki ostokset tehtyä,oli taas tavaraa kukkineen päivineen niin paljon,että taksilla toimitin itseni kotiin.Olikin oikein lupsakka kuljettaja,joka ei ajanut ylimääräistä sightseeingiä,kuten tässä kerran tehtiin.Lähti Stockmannin edestä Pohjoisespalla Töölöötä kohti ja teki u-käännöksen Arkadiankadun päässä ja taas posotettiin Stockmannin ohi.Nyt Mannerheimintien toista puolta.Napisin takapenkillä jo lähtiessä,että jos ei Eteläesplanadia pitkin Katajanokalle niin ainakin Aleksanterinkatua.Kuljettajalle ei kelvannut Stadin friidun ohjeet.Piti minua kaikin puolin untuvikkona sekä kaupungin tuntemukessa että autolla ajamisessa.Vanha konkari olen kummassakin.Ajokorttikin ollut jo niin kauan etten viitsi sanoa.Oli jo silloin kun useampia kuljettajia vasta hänen vanhempansa suunnittelivat tähän maailmaan.No,pääsin kierroskuljettajan kanssa lopulta Eteläespalle ja siitä sitten kotiin.Mutta aikaa tuhraantui ja mittari tikitti.Eilisen päivän kuski tiesi ja osasi rautaisella ammattitaidolla.Ja siitä tyytyväiseltä asiakkaalta kiitokset.
Kun nuorena tyttönä ajoin fillarilla Humallahteen uimaan kavereitten kanssa,ohitimme Maria Åkerblomin (1898-1981) Toivola-huvilan Seurasaaren tiellä.Sieltä kuului aina suurien koirien haukuntaa.Talosta ja sen omistajasta oli vuosien ajan kerrottu yhtä sun toista ja meitä hiukan pelotti.Onneksi oli alamäki,että pääsimme vauhdilla rakennuksen ohi.Takaisin tullessa olikin polkemista,että onnistuimme kunnialla tuon oudon huvilan ohittamaan.Viime vuonna ilmestyi Gustav Björkstrandin kirja,kustantanut Schildts, Maria Åkerblom,elämän ja kuoleman lähettiläs, suomentanut Mirja Hovila.Tilasin puolisolle tämän äänikirjana ja aloin kuunnella.Maria Åkerblom oli outo nainen,unissasaarnaaja,joka ennusti maailmanloppua,perusti herätysliikkeen ja hankki ympärilleen opetuslapsia.Hän oli poliisin tuttu,sekaantunut ikävyyksiin,vankilaan tuomittu.Kun joskus kotona isältä kysyin Åkerblomista,minulle ei kerrottu sen tarkemmin.Lapsilta kielletty aihe.Hän jäi meille mysteeriksi ja se kasvatti pelkoa entistä enemmän viilettäessämme Toivolan ohi.Nyt pääsen naiseen tutustumaan Björkstrandin kirjan avulla.Eikä enää pelota.
9. toukokuuta 2012
OHI ON
Ystäväni on leikattu.Veivät toisen rinnan.Muuten kaikki hyvin.Mietin tänään istuttaessani loppuja pelargoneja kolmimetriseen laatikkoon,miltä hänestä oikeasti tuntuu.Miltä tuntuu menettää toinen rinta? Hän on urhea ja reipas nainen.Nauroi puhelimessa soittaessaan sairaalan vuoteesta.Päästävät kotiin pian.On opeteltavaa.On oltava hissunkissun aluksi.Antavat tyhjän täytettä että symmetria säilyy.Etteivät ihmiset katsele toispuolista.Häviääkö naisesta tämmöisen leikkauksen yhteydessä muutakin? Joskus on kerrottu jotain.On tarinoita.Puoliso lähtenyt,kun vaimosta tuli vajaa.Naiseus vähenee,sanovat.Kuitenkin elämä jäi,vaikka sen hintana olikin toinen rinta.Sen hinnan me kaikki mielellämme maksamme.Tsemppiä,ystäväiseni.Kesä tulee.Lämmittävä paiste ja raikas tuuli.Arvet paranevat.
Huomenna tuon puuttuvat margareetat,istutan ja sitten on kaikki valmista.Ei muuten hullumman näköistä.Puutarhahommat,vaikka pienetkin,tuntuvat hyvältä.Aistii kasvin kiitollisuuden,kun se pääsee ahtaasta purkista levittämään juurensa muhevaan multaan.Se tuntee kukan kasvoillaan kastelukannun pisarat tai sateen.Juurillaan kostean mullan,joka ravitsee.Tapasin taas tänään muutaman kastemadon.Kiiruhtivat pistolapioni tieltä madonjuoksua.Jos mullassa asuu kastematoja,on multa tervettä.Ne pitävät sen kuohkeana kaivellesasaan käytäviä.En koskaan näitä maan matosia vahingoita.Nostan varovasti lapion terällä sivuun ja katselen kun ne putkahtavat taas omaan elementtiinsä syvälle multaan.Kukkien juurista muodostuneeseen holvistoon.
Tänään taksia odottaessamme Stockmannin Espan puoleisilla ovilla istui vieressäni herrahenkilö.Hiukan maistissa,jonka tunnustikin.Kertoi Nizzasta,josta oli palautunut vastikään Helsingin kevääseen.Katseli pelargonioitani ja kertoi rouvansa istuttaneen parvekkeelle orvokkeja.Hän vaikutti miellyttävältä ja kohteliaalta.Kumarsi lähtiessään ja toivotti hyvää jatkoa.Taksi tuli.Keräsin kukkakassit,muut nyssykät ja kyöräsin puolisonkin ulos.Kuljettaja kiiruhti vastaan helpottaen lykkimistäni.Espan puisto saatu valmiiksi kukkaistutusten puolesta.Ihmiset istuksivat penkeillä nauttien lämpimästä päivästä.Spanieli nuuhki tulppaania ja sitten sen merkitsi muille koirille tiettäväksi,että Esplanadin puisto kuuluu hänelle.
Me kurvasimme ensimmäisestä sillasta kanavan yli Katajanokalle ja ohitimme jo osittain puretun satamarakennuksen.Se on kuin luuranko. Tyhjät ikkuna-aukot tuijottivat ja kattohuovat roikkuivat repaleisina kunnes puskutraktori pudottaa viimeisetkin riekaleet.Talon seinät törröttävät vielä pystyssä.Pian nekin kaatuvat.Kuka muistaa kymmenen vuoden kuluttua,mitä paikalla oli ennen.Uusi rakennus nousee.Mikä se on? Ei ehkä ainakaan Guggenheim.Ei ristin muotoinen hotellikaan.Aika näyttää.
Huomenna tuon puuttuvat margareetat,istutan ja sitten on kaikki valmista.Ei muuten hullumman näköistä.Puutarhahommat,vaikka pienetkin,tuntuvat hyvältä.Aistii kasvin kiitollisuuden,kun se pääsee ahtaasta purkista levittämään juurensa muhevaan multaan.Se tuntee kukan kasvoillaan kastelukannun pisarat tai sateen.Juurillaan kostean mullan,joka ravitsee.Tapasin taas tänään muutaman kastemadon.Kiiruhtivat pistolapioni tieltä madonjuoksua.Jos mullassa asuu kastematoja,on multa tervettä.Ne pitävät sen kuohkeana kaivellesasaan käytäviä.En koskaan näitä maan matosia vahingoita.Nostan varovasti lapion terällä sivuun ja katselen kun ne putkahtavat taas omaan elementtiinsä syvälle multaan.Kukkien juurista muodostuneeseen holvistoon.
Tänään taksia odottaessamme Stockmannin Espan puoleisilla ovilla istui vieressäni herrahenkilö.Hiukan maistissa,jonka tunnustikin.Kertoi Nizzasta,josta oli palautunut vastikään Helsingin kevääseen.Katseli pelargonioitani ja kertoi rouvansa istuttaneen parvekkeelle orvokkeja.Hän vaikutti miellyttävältä ja kohteliaalta.Kumarsi lähtiessään ja toivotti hyvää jatkoa.Taksi tuli.Keräsin kukkakassit,muut nyssykät ja kyöräsin puolisonkin ulos.Kuljettaja kiiruhti vastaan helpottaen lykkimistäni.Espan puisto saatu valmiiksi kukkaistutusten puolesta.Ihmiset istuksivat penkeillä nauttien lämpimästä päivästä.Spanieli nuuhki tulppaania ja sitten sen merkitsi muille koirille tiettäväksi,että Esplanadin puisto kuuluu hänelle.
Me kurvasimme ensimmäisestä sillasta kanavan yli Katajanokalle ja ohitimme jo osittain puretun satamarakennuksen.Se on kuin luuranko. Tyhjät ikkuna-aukot tuijottivat ja kattohuovat roikkuivat repaleisina kunnes puskutraktori pudottaa viimeisetkin riekaleet.Talon seinät törröttävät vielä pystyssä.Pian nekin kaatuvat.Kuka muistaa kymmenen vuoden kuluttua,mitä paikalla oli ennen.Uusi rakennus nousee.Mikä se on? Ei ehkä ainakaan Guggenheim.Ei ristin muotoinen hotellikaan.Aika näyttää.
8. toukokuuta 2012
HYVÄÄ ASIAKASPALVELUA
Olen aikaisemmin kirjoittanut puolison nykyisestä mielijuomasta Lehtikuohusta.Valmistaja KontioMehu Jakokoskella Pohjois-Karjalan kunnailla.Juoma on täysin alkoholiton ilman käymismenetelmää tehty.Sitä en blogissa tainnut kertoa,että joidenkin pikkolopullojen kierrekorkit tuottavat minulle avaamisvaikeuksia.No,soitin Jakokoskelle ja pääsin juttusille itsensä johtajan kanssa.Tein reklamaation,jota kuunneltiin.Tosin epäluuloisessa sävyssä,kun "kukaan ei ole aikaisemmin valittanut".Mainitsin ostopaikan Stockmannin Herkun.Olin senverran kuitenkin vakuuttava,että johtaja lupasi panna Etelä-Suomen myynti- ja markkinointipäällikön hänen asioidessaan täälläpäin asialle ja tulemaan kotiini pulloja tarkistamaan.
Hän tuli.Hänkin vaikutti epäuskoiselta.Katseli edessään olevia pulloja ammatimaisesti ja hiukan hymyillen.Käsi tarttui pulloon ja toinen korkkiin.Korkki oli ja pysyi tiukkana pullossa.Puna nousi markkinointipäällikön poskille ja uusi yritys.Sitten otettiin esille Kiinassa valmistettu Easi-twist,joka aukaisee kuulemma helposti purkin ja pullon tuosta vaan.Ei avannut tätä pikkolopulloa.Aito hämmästys levisi markkinointipäällikön kasvoille ja minun tyytyväisyyteni senkuin lisääntyi,kun näin pääsin todistamaan oikeassa olemiseni ja tuhoamaan luulon naisen avuttomuudesta ja olemattomista voimista.Toinenkaan pullo ei auennut,ei käsivoimin eikä Easi-twisterillä.Hän antautui ja myönsi ainakin näiden korkkien olevan mahdottomia avata. Valmistusvika? Jossain vaiheessa oli jotain tapahtunut ja satsi pikkoloita teki tenän korkkiensa kanssa.Hän lupasi viedä asiaa eteenpäin ja antoi sitten muutaman pullon lahjaksi tuomansa Easi-twisterin lisäksi.Opettelen sen käyttöä.Luultavasti kuitenkin joudun käyttämään vanhaa menetelmääni eli lyömään vasaralla naulan korkin läpi ja ujuttamaan reijästä juoman lasiin.Ehkä puoliso jossain vaiheessa kyllästyy Lehtikuohuun ja ongelma poistuu päiväjärjestyksestämme luonnollisella tavalla.Mutta aika hyvää asiakaspalvelua KontioMehulta,eikö? Lähetin sähköpostia johtajalle ja kiitin.Sain vastauksen,jossa luvattiin parantaa korkkien avattavuutta vastaisuudessa.
Tänään luvattu viisitoista astetta komeasti plussaa päivällä.Eevi kertoi eilen Perämeren jäitten juuri lähteneen eikä oikeastaan muutamaa sinivuokkoa paitsi keväästä vielä muuten tietoakaan.No,kyllä se sinnekin ehtii kunhan kerkiää.Maa on pitkä.Muistin siinä paikassa meidän Norjan matkamme kerran kesäkuussa.Helsingissä jo kesää vietettiin,Eevin piha Oulun tienoolla vasta heräilemässä,Kilpisjärvi jäässä.Talveen mentiin.Mutta siitä kun puikahdimme Norjan puolelle ja Golfvirran tuntumaan,johan lykkäsi suvea.Sain ensimmäisen kerran elämässäni tuta tämän virran mahdin.Puutarhat kukoistivat,kukat kukkivat ja oli lämmintä.Eikä matkaa Kilpisjärveltä ollut kuin muutama mokoma poronkusema Norjanmeren rannikolle.
Istutan margaretoja ja pelargoneja tänään,mitä eilen jaksoin muun kuorman yhteydessä kotiin tuoda.Huomenna lisää ja torstainakin on vielä kaupungille meno.Tuuraajapäivä.Vähitellen,vähitellen saan kukkalaatikot kesäkuntoon pihalla.
Hän tuli.Hänkin vaikutti epäuskoiselta.Katseli edessään olevia pulloja ammatimaisesti ja hiukan hymyillen.Käsi tarttui pulloon ja toinen korkkiin.Korkki oli ja pysyi tiukkana pullossa.Puna nousi markkinointipäällikön poskille ja uusi yritys.Sitten otettiin esille Kiinassa valmistettu Easi-twist,joka aukaisee kuulemma helposti purkin ja pullon tuosta vaan.Ei avannut tätä pikkolopulloa.Aito hämmästys levisi markkinointipäällikön kasvoille ja minun tyytyväisyyteni senkuin lisääntyi,kun näin pääsin todistamaan oikeassa olemiseni ja tuhoamaan luulon naisen avuttomuudesta ja olemattomista voimista.Toinenkaan pullo ei auennut,ei käsivoimin eikä Easi-twisterillä.Hän antautui ja myönsi ainakin näiden korkkien olevan mahdottomia avata. Valmistusvika? Jossain vaiheessa oli jotain tapahtunut ja satsi pikkoloita teki tenän korkkiensa kanssa.Hän lupasi viedä asiaa eteenpäin ja antoi sitten muutaman pullon lahjaksi tuomansa Easi-twisterin lisäksi.Opettelen sen käyttöä.Luultavasti kuitenkin joudun käyttämään vanhaa menetelmääni eli lyömään vasaralla naulan korkin läpi ja ujuttamaan reijästä juoman lasiin.Ehkä puoliso jossain vaiheessa kyllästyy Lehtikuohuun ja ongelma poistuu päiväjärjestyksestämme luonnollisella tavalla.Mutta aika hyvää asiakaspalvelua KontioMehulta,eikö? Lähetin sähköpostia johtajalle ja kiitin.Sain vastauksen,jossa luvattiin parantaa korkkien avattavuutta vastaisuudessa.
Tänään luvattu viisitoista astetta komeasti plussaa päivällä.Eevi kertoi eilen Perämeren jäitten juuri lähteneen eikä oikeastaan muutamaa sinivuokkoa paitsi keväästä vielä muuten tietoakaan.No,kyllä se sinnekin ehtii kunhan kerkiää.Maa on pitkä.Muistin siinä paikassa meidän Norjan matkamme kerran kesäkuussa.Helsingissä jo kesää vietettiin,Eevin piha Oulun tienoolla vasta heräilemässä,Kilpisjärvi jäässä.Talveen mentiin.Mutta siitä kun puikahdimme Norjan puolelle ja Golfvirran tuntumaan,johan lykkäsi suvea.Sain ensimmäisen kerran elämässäni tuta tämän virran mahdin.Puutarhat kukoistivat,kukat kukkivat ja oli lämmintä.Eikä matkaa Kilpisjärveltä ollut kuin muutama mokoma poronkusema Norjanmeren rannikolle.
Istutan margaretoja ja pelargoneja tänään,mitä eilen jaksoin muun kuorman yhteydessä kotiin tuoda.Huomenna lisää ja torstainakin on vielä kaupungille meno.Tuuraajapäivä.Vähitellen,vähitellen saan kukkalaatikot kesäkuntoon pihalla.
6. toukokuuta 2012
TUHO
Kun tänä aamuna huuhtelin vessanpöntön,katselin kirkasta vettä,joka kohisi iloisesti muodostaen pyörteitä pytyssä ennen kuin hävisi putkistoon.Meitä ihmisiä on yli kuusi miljardia ja yli yksi miljardi elää veden puutteessa maapallolla,kertoi eilen järkyttävä Äiti maa-ohjelma televisiossa.Me muut tuhlaamme vettä senkuin ehdimme.Maapallo on tuhon partaalla,kertoi dokumentti.Minäkin moneen kertaan aiheesta paasannut ystävilleni sekä suusanallisesti että blogissa.Meitä on ensinnäkin aivan liikaa ja väkiluku senkuin lisääntyy.Ruoka loppuu.Hukumme omiin jätteisiimme,tämäkin on tosiasia.Me hävitämme luontoa,sen kasvillisuutta,puustoa ja eläimistöä.Me valtaamme koko ajan enenevässä määrin tilaa omiin tarpeisiimme,muokkaamme maapalloa sitä riistäen ja sitä kunnioittamatta.Autoille lisää teitä,autoja lisää.Aavikot laajenevat,Sahara valuu kohti Eurooppaa,kuivuus tappaa.Ilmasto lämpenee hälyttävästi.Ikijäät sulavat.Luonnon katastrofit ovat ennätysmäisesti lisääntyneet.Jopa Suomessa saamme tuta metsää kaatavia trombeja.Vedenalaisia maanjäristyksiä tuon tuosta muualla maailmassa.Tsunamit vyöryvät maalle hävittäen kaiken tieltään.Tulivuoret syöksevät kidastaan tulta ja laavaa,pyroklastiset tuhkapilvet tukahduttavat kaiken virratessaan alaspäin rinnettä.
Pieni määrä meistä kantaa huolta.Miettii mitä tehdä,että äiti Maa pelastuisi ennen kuin on liian myöhäistä.Tässä asiassa minä olen pessimisti ja povaan jo olevan liian myöhäistä.Sitäpaitsi tuon pienen huolestuneen ihmisjoukon lisäksi muut elävät huolettomasti kuin ellunkanat ymmärtämättä asian vakavuutta.Kerrotaan aina maapallolla olleen kuivia,kuumia aikoja,sukupuuttoa,jääkausiakin.Mutta ihmisiä on ollut paljon vähemmän.Mehän aiheutamme itse nyt edessämme olevan tuhon.Me emme osaa enää hillitä ahneuttamme vallata koko ajan maapalloa enemmän ja enemmän,ottaa siitä kaiken itsellemme ajattelemattakaan seurauksia.Emme ole nimemme mukaisesti homo sapiens-lajia.Viisaita emme ole.
Äiti maa-dokumentti järkytti minua ja sen kolme jatko-osaa tulevat tekemään saman.Järkytti,vaikka tiesinkin kaiken siinä kerrotun.Jälleen iloitsin siitä,että pääsen alta pois ennenkuin kaaos on valmis.Ja aion tulla aaveena joidenkin vuosisatojen kuluttua katsomaan hävitystä.Muistelemaan kuinka kaikki alkoi ja mitenkä olin tuhoon osasyyllinen minäkin nauttimalla kaikesta mukavuudesta, ylettömästä puhtaan veden tuhlaamisesta,elektroniikalla täytetystä kodistani,huonekaluista ja paperista,joiden valmistus oli vaatinut metsien hävittämistä,ruuasta,jonka vuoksi monet metsäneläimet olivat henkensä menettäneet.Olin syyllinen.
Pieni määrä meistä kantaa huolta.Miettii mitä tehdä,että äiti Maa pelastuisi ennen kuin on liian myöhäistä.Tässä asiassa minä olen pessimisti ja povaan jo olevan liian myöhäistä.Sitäpaitsi tuon pienen huolestuneen ihmisjoukon lisäksi muut elävät huolettomasti kuin ellunkanat ymmärtämättä asian vakavuutta.Kerrotaan aina maapallolla olleen kuivia,kuumia aikoja,sukupuuttoa,jääkausiakin.Mutta ihmisiä on ollut paljon vähemmän.Mehän aiheutamme itse nyt edessämme olevan tuhon.Me emme osaa enää hillitä ahneuttamme vallata koko ajan maapalloa enemmän ja enemmän,ottaa siitä kaiken itsellemme ajattelemattakaan seurauksia.Emme ole nimemme mukaisesti homo sapiens-lajia.Viisaita emme ole.
Äiti maa-dokumentti järkytti minua ja sen kolme jatko-osaa tulevat tekemään saman.Järkytti,vaikka tiesinkin kaiken siinä kerrotun.Jälleen iloitsin siitä,että pääsen alta pois ennenkuin kaaos on valmis.Ja aion tulla aaveena joidenkin vuosisatojen kuluttua katsomaan hävitystä.Muistelemaan kuinka kaikki alkoi ja mitenkä olin tuhoon osasyyllinen minäkin nauttimalla kaikesta mukavuudesta, ylettömästä puhtaan veden tuhlaamisesta,elektroniikalla täytetystä kodistani,huonekaluista ja paperista,joiden valmistus oli vaatinut metsien hävittämistä,ruuasta,jonka vuoksi monet metsäneläimet olivat henkensä menettäneet.Olin syyllinen.
5. toukokuuta 2012
MENNEISYYDEN KERTOMAA
Vaikka eilispäivän tuulinen ja kolea sää ei meitä suuremmin houkutellut,lähdimme silti kaupungintalon Pää ja sydän-näyttelyyn sekä torille ja halliin.Minun piti ensialkuun lykkimäni,mutta onneksi iski laiskuus ja tilasin kuljetuksen.Kylmä olisi tullut vasten tuulta puskea.
Viihdyimme tovin Leijonakorttelissa katsellen kuvia kotikaupunkimme historiasta,sen alusta ja nykyajasta.Työnsin puolison suuren Aleksanteri I:n kuvan eteen.Hänhän oli se,joka tahtoi Suomen suuriruhtinsakunnan pääkaupungille komeammat puitteet kuin mitä puutalomiljöö pystyi tarjoamaan ja sitä työtä kutsuttiin C.L.Engel tekemään.Kysyin Aleksanterin kuvan edessä,näkeekö puoliso miehen ? Sanoi näkevänsä.Minä esittelin hänet varmemmaksi vakuudeksi,kun en ole selvillä mieheni historian tuntemuksesta enää hänen sairautensa aikana,Venäjän keisariksi. Puoliso näytti hämmästyneeltä.Silloin huomasin hänen katselevan vieressään olevaa näyttelyvierasta,joka tutki samaa kuvaa.
Nämä ovat niitä pieniä episodeja arjessamme,jolloin en tiedä,onko esitys puolison huumoria vai huono näkökö tekee tepposen? Olen kuitenkin oppinut vuosien aikana ottamaan nämä tapaukset vastaan tyyneydellä sen enempää miettimättä.Kiersimme näyttelyalueen.Vanhojen karttojen kohdalla sydämeni hypähti ja näin hetken itseni kulkemassa 1800-luvun Helsingissä niihin aikoihin,kun Helsingin keskusta nykyisen Senaatintorin varrella oli jo hahmottunut ja kaupunki hyvää vauhtia kasvamassa huvi- ja liike-elämän keskukseksi.
Kaupungintalosta suunnistin torille,jossa nupukivet iloisesti hyppyyttivät pyörätuolia ja tuuli kävi luihin ja ytimiin.Ostin kukkakimpun Havis Amandan silmälläpidon alaisena olevasta kukkakojusta.Tämän jälkeen Vanhaan kauppahalliin,jossa oli venäläisten turistien invaasio menossa.Iso joukko pitkänä letkana kulki hallin päästä päähän mitään ostamatta.Kävi sääliksi pienten myymälöidensä uumenissa seisoskelevia myyjiä.Olin pahoillani siitä,että tämä vanha,arvokas ja kaunis halli ei ole enää entisensä eikä liioin helsinkiläisten asiakkaiden suuremmassa suosiossa kuten muinoin oli.
Se on kokenut remonttiensa jälkeen jonkunlaisen epäonnistumisen.Ruokapuolen liikkeet vähentyneet.Nyt myydään keittiövälineitä ja keittokirjallisuutta siinä missä ennen oli lihaa ja leikkeleitä,hedelmiä,vihanneksia,riistaa,kananmunia,maitoa... Vain muutama on jäljellä.Tänään tätä Gustav Nyströmin suunnittelemaa hallia täyttää sushibaari,kebabpaikat,täytettyjen sämpylöiden myymälät,Alko... Tietysti myös suurilla marketeilla on osuutta asiakas- ja kauppiaskadossa.Keskustan tavaratalot vievät niin ikään asiakkaiden huomion tästä 1889 avatusta hallista.Rakennuksen päädyssä on vuosiluku 1888,jolloin halli ei vielä suunnitelmista huolimatta ollut valmis.Syynä oli sementin vähyys talon betonipohjassa.Vanha kauppahalli ansaitsisi olla ihmisten suosiossa tänäkin päivänä muutenkin kuin turistien pikaisen valokuvauksen kohteena.
Viihdyimme tovin Leijonakorttelissa katsellen kuvia kotikaupunkimme historiasta,sen alusta ja nykyajasta.Työnsin puolison suuren Aleksanteri I:n kuvan eteen.Hänhän oli se,joka tahtoi Suomen suuriruhtinsakunnan pääkaupungille komeammat puitteet kuin mitä puutalomiljöö pystyi tarjoamaan ja sitä työtä kutsuttiin C.L.Engel tekemään.Kysyin Aleksanterin kuvan edessä,näkeekö puoliso miehen ? Sanoi näkevänsä.Minä esittelin hänet varmemmaksi vakuudeksi,kun en ole selvillä mieheni historian tuntemuksesta enää hänen sairautensa aikana,Venäjän keisariksi. Puoliso näytti hämmästyneeltä.Silloin huomasin hänen katselevan vieressään olevaa näyttelyvierasta,joka tutki samaa kuvaa.
Nämä ovat niitä pieniä episodeja arjessamme,jolloin en tiedä,onko esitys puolison huumoria vai huono näkökö tekee tepposen? Olen kuitenkin oppinut vuosien aikana ottamaan nämä tapaukset vastaan tyyneydellä sen enempää miettimättä.Kiersimme näyttelyalueen.Vanhojen karttojen kohdalla sydämeni hypähti ja näin hetken itseni kulkemassa 1800-luvun Helsingissä niihin aikoihin,kun Helsingin keskusta nykyisen Senaatintorin varrella oli jo hahmottunut ja kaupunki hyvää vauhtia kasvamassa huvi- ja liike-elämän keskukseksi.
Kaupungintalosta suunnistin torille,jossa nupukivet iloisesti hyppyyttivät pyörätuolia ja tuuli kävi luihin ja ytimiin.Ostin kukkakimpun Havis Amandan silmälläpidon alaisena olevasta kukkakojusta.Tämän jälkeen Vanhaan kauppahalliin,jossa oli venäläisten turistien invaasio menossa.Iso joukko pitkänä letkana kulki hallin päästä päähän mitään ostamatta.Kävi sääliksi pienten myymälöidensä uumenissa seisoskelevia myyjiä.Olin pahoillani siitä,että tämä vanha,arvokas ja kaunis halli ei ole enää entisensä eikä liioin helsinkiläisten asiakkaiden suuremmassa suosiossa kuten muinoin oli.
Se on kokenut remonttiensa jälkeen jonkunlaisen epäonnistumisen.Ruokapuolen liikkeet vähentyneet.Nyt myydään keittiövälineitä ja keittokirjallisuutta siinä missä ennen oli lihaa ja leikkeleitä,hedelmiä,vihanneksia,riistaa,kananmunia,maitoa... Vain muutama on jäljellä.Tänään tätä Gustav Nyströmin suunnittelemaa hallia täyttää sushibaari,kebabpaikat,täytettyjen sämpylöiden myymälät,Alko... Tietysti myös suurilla marketeilla on osuutta asiakas- ja kauppiaskadossa.Keskustan tavaratalot vievät niin ikään asiakkaiden huomion tästä 1889 avatusta hallista.Rakennuksen päädyssä on vuosiluku 1888,jolloin halli ei vielä suunnitelmista huolimatta ollut valmis.Syynä oli sementin vähyys talon betonipohjassa.Vanha kauppahalli ansaitsisi olla ihmisten suosiossa tänäkin päivänä muutenkin kuin turistien pikaisen valokuvauksen kohteena.
4. toukokuuta 2012
KUULUMISIA KOLMANNESTA KERROKSESTA
Tänään aikeena viihdyttää sekä itseäni että puolisoa menemällä torille ja kaupungintalon Pää ja sydän-näyttelyyn.Torilla enemmänkin tätä päivää ja toisessa juhlavammassa ympäristössä Leijonakorttelissa tarinaa Helsingin 200-vuotisesta taipaleesta pääkaupunkina. Yhdysvaltalainen runoilija Ralph Waldo Emerson (1803-1882) on sanonut "Historian tarkoitus on antaa arvoa tälle hetkelle ja sen velvoituksille." Näissä ylevissä mietteissä käymme menneeseen ja tähän päivään.
Sofiankadulla 12.5.juhlitaan. On Helsingin kaupunginmuseon kevätjuhla.Laulua ja mimiikkaesitys sekä vielä Komisario Palmu-suunnistus "Enemmän funkista,Reino!"-näyttelyssä.Niin ja Marko Haavisto ja Poutahaukat-yhtyeen esitys joskus yhden maissa iltapäivällä.Sofiankatu on se mukulakivinen katu Senaatintorin ja Kauppatorin välissä,jossa ainakin vähän historian lehti havisee.Katu kuuluu Torikorttelit-alueeseen,jota elävöitetään meidän kaikkien käyttöön Engelin empire-tyylisten rakennusten ympäristössä.Suunnitelmien mukaan valmiina ensi kesänä.Sitten kantsii dallailla.
Eilen oli kotimatkalla kaupungilta mahdottoman miellyttävä kuljettaja.Yksi parhaimmista meitä kuljettaneista vuosien aikana.Hänestä huokui työn tekemisen ilo.Kertoikin nauttivansa ammatistaan,jonka vasta viime syksynä aloittanut.Toivottavasti jatkuu,ei stressaannu,väsy tai kyllästy,kuten monelle tänä päivänä käy. Hän antoi uutta uskoa ammattinsa taitaviin ja kohteliaisiin kuljettajiin.Meitä kotoa hakenut oli yli 20 minuuttia myöhässä.Ei pyytänyt anteeksi ja olisi voinut soittaa (heillä on kaikilla työn puolesta matkapuhelin ja asiakkaiden numerot) ja kertoa tulevansa sovittua aikaa paljon myöhemmin.Ehkä hänen kaukaisessa maassaan ei näitä tapoja ole.Onneksi oli tämä jälkimmäinen kaveri,joka pelasti käytöksellään meidän loppupäivämme.
Pohjoisespaa ajaessamme näin ettei vielä yhtäkään kesäkukkaistutusta Esplanadin puistossa.Vielä pitää odottaa minunkin.Säätiedot kertovat tavallista viileämmästä toukokuun alusta.Lunta tupruttelee pohjoisessa,etelämpänä öisin hallaa tai jopa pikkupakkasta,asteissa ei päivisinkään hurraamista.Silti ihmiset ovat aika kepeästi vaatetettuja.Joillakin jo sortsit ja joku uskallikko mekkosillaan.Siinäpä sitten flunssaa hankitaan.Ei toukokuun alku vielä Suomessa kesää tee,vaikka joku jo nähnyt pääskysiä ja siitä sanotaan ettei päivääkään.Minun kesälintutuntemukseni on vasta ulottunut västäräkkiin.Se keikutti pyrstöään tässä pihalla syötävää etsien.Toivottavasti löysikin muutaman kohmeloisen hyönteisen.Mehiläisiä näkyy talvipöppöröisenä lentelevän hitaasti eikä niin varmasti.Yhden löysin auringonpaisteesta parvekkeen lattialta.Ehkä sai siipensä kuntoon,kun pudotin paperinenäliinassa ikkunasta ulos.Jostain kerran luin,että todennäköisyyden mukaan ei mehiläisen pitäisi pysyä ilmassa ruumiseensa nähden liian pienillä siivilläään.Mutta jollain ihmeen kaupalla vaan pystyy pysymään ja vielä lentämäänkin.Luonto on täynnä ihmeitä.
Sofiankadulla 12.5.juhlitaan. On Helsingin kaupunginmuseon kevätjuhla.Laulua ja mimiikkaesitys sekä vielä Komisario Palmu-suunnistus "Enemmän funkista,Reino!"-näyttelyssä.Niin ja Marko Haavisto ja Poutahaukat-yhtyeen esitys joskus yhden maissa iltapäivällä.Sofiankatu on se mukulakivinen katu Senaatintorin ja Kauppatorin välissä,jossa ainakin vähän historian lehti havisee.Katu kuuluu Torikorttelit-alueeseen,jota elävöitetään meidän kaikkien käyttöön Engelin empire-tyylisten rakennusten ympäristössä.Suunnitelmien mukaan valmiina ensi kesänä.Sitten kantsii dallailla.
Eilen oli kotimatkalla kaupungilta mahdottoman miellyttävä kuljettaja.Yksi parhaimmista meitä kuljettaneista vuosien aikana.Hänestä huokui työn tekemisen ilo.Kertoikin nauttivansa ammatistaan,jonka vasta viime syksynä aloittanut.Toivottavasti jatkuu,ei stressaannu,väsy tai kyllästy,kuten monelle tänä päivänä käy. Hän antoi uutta uskoa ammattinsa taitaviin ja kohteliaisiin kuljettajiin.Meitä kotoa hakenut oli yli 20 minuuttia myöhässä.Ei pyytänyt anteeksi ja olisi voinut soittaa (heillä on kaikilla työn puolesta matkapuhelin ja asiakkaiden numerot) ja kertoa tulevansa sovittua aikaa paljon myöhemmin.Ehkä hänen kaukaisessa maassaan ei näitä tapoja ole.Onneksi oli tämä jälkimmäinen kaveri,joka pelasti käytöksellään meidän loppupäivämme.
Pohjoisespaa ajaessamme näin ettei vielä yhtäkään kesäkukkaistutusta Esplanadin puistossa.Vielä pitää odottaa minunkin.Säätiedot kertovat tavallista viileämmästä toukokuun alusta.Lunta tupruttelee pohjoisessa,etelämpänä öisin hallaa tai jopa pikkupakkasta,asteissa ei päivisinkään hurraamista.Silti ihmiset ovat aika kepeästi vaatetettuja.Joillakin jo sortsit ja joku uskallikko mekkosillaan.Siinäpä sitten flunssaa hankitaan.Ei toukokuun alku vielä Suomessa kesää tee,vaikka joku jo nähnyt pääskysiä ja siitä sanotaan ettei päivääkään.Minun kesälintutuntemukseni on vasta ulottunut västäräkkiin.Se keikutti pyrstöään tässä pihalla syötävää etsien.Toivottavasti löysikin muutaman kohmeloisen hyönteisen.Mehiläisiä näkyy talvipöppöröisenä lentelevän hitaasti eikä niin varmasti.Yhden löysin auringonpaisteesta parvekkeen lattialta.Ehkä sai siipensä kuntoon,kun pudotin paperinenäliinassa ikkunasta ulos.Jostain kerran luin,että todennäköisyyden mukaan ei mehiläisen pitäisi pysyä ilmassa ruumiseensa nähden liian pienillä siivilläään.Mutta jollain ihmeen kaupalla vaan pystyy pysymään ja vielä lentämäänkin.Luonto on täynnä ihmeitä.
2. toukokuuta 2012
TOUKOKUU KUUKAUSISTA IHANIN
Toukokuu! Se tuoksuu jo kesälle,mullalle ja ruoholle.Koivut vihertävät,pihan koristepuut työntävät uutta heleää väriä oksiinsa. Pian saavat kukkavaipan ylleen.Pojat pelaavat paitahihasillaan jalkapalloa nurmikolla ja kadun asfaltti on täynnä liitupiirroksia.Panin puolisolle lyhyet alushousut! Se on meillä yleensä varma alkavan kesän merkki.Minulla samaa markkeerasi polvisukat aikoinaan.
Ihasteltiin eilispäivänä taas ulappaa,lokkien liitoa ja hanhien isoäänistä ylilentoa.Mitä ihmeen asiaa niillä on koko ajan? Sitten laskeutuvat monikymmenpäisenä parvena maahan ja alkavat kinastella aterioimispaikoistaan kesään valmistautuvalla nurmella.Kaksi hanhea oli erillään muista.Ne kulkivat rintarinnan ja toinen oli pienempi toista.Vasta-avioituneita ehkä.Välillä sipaisivat nokallaan vierustoveriaan.Ilmiselvästi rakkautta.Muut antautuivat hyvän syötävän ruohotuppaan etsimiseen,nämä rakentelivat tuulentupia tulevasta,jossa kiintymystä ei ole puuttuman, pesänteko mielessä ja aikanaan munasta kuoriutuva jälkikasvu.Nämä kaksi näyttivät uppoutuvan toisiinsa niin syvästi,että eivät huomanneet muun joukon nousua siivilleen,vaikka siitä kuului aikamoinen siipien havina.Sinne jäivät aivan kaksin.Eikä siinä muita tarvittu.
Istuksin pitkät tovit parvekkeellakin eilen.Pihaelämä hiljaista,rauhoittavaa.Muistelin vappuja osakunnassa,silloisia ystäviä ja nuorta miestä,joka nyt on puolisoni.Ylioppilastalolta lähdimme joukolla todistamaan Mantan lakitusta.Se tapahtui noihin aikoihin keskiyöllä. Ojensin jalat rahille edessäni ja hymyilin muistoilleni.Ne olivat vappuja ne!
Silmäilin tähän päivään taas palattuani juustomainoksia Stockmannin mainoslehdestä Premiere ja sain veden kielelleni,mikä lienee mainoksen tarkoituksena että ei kun ostamaan.Jätän väliin,sillä olen yhä vauhdikkaasti tulemassa soukemmaksi olemuksessani.Sain tuuraajalta lisäohjeita asiassa ja ostin heti urheilijoille ja kuntoilijoille tarkoitettua proteiinijauhetta.Sekoitetaan esimerkiksi viiliin ja se vie näläntunteen.Himot ylimääräisestä naposteltavasta jäävät historiaan.Tämä on totinen tosi ja itsetykönäni jo koettu.Leikkaan nyt tyynen rauhallisesti viipaleen puolisolle pullapitkosta ja panen lopun muovipussiin ilman halun häivääkään saada itselleni myös siivu.No, hommassa kyllä on mukana luonteenlujuuttakin,sillä ei proteiinijauhokaan tee laihduttamista aivan kivuttomaksi.Ja olenhan vasta alkutaipaleella,jonka sanotaan olevan se vaikein vaihe muutaman aloituspäivän jälkeen,jolloin kaikki tuntui menevän kuin tanssi.Olen kuitenkin sisäistänyt halun laihduttaa ja se jos mikä on tärkein puoli."Aloitan huomenna" on jo ohi. Kuis menee,Sari?
Helsingin kaupunginmuseon ystävät-yhdistykseltä tuli kirje ja kevään ohjelmat.Ensi viikolla avautuu Työväenasuntomuseo kesäksi. Sederholmin talossa Näköalapaikka -kertomuksia Pihlajamäestä-näyttely J.V. Snellmanin päivänä. Enemmän funkista,Reino! on menossa kaiken aikaa Sofiankadulla.Kesäkuu myös vauhdikasta museoissa.Ruiskumestarin taloon pääsee taas ja mitä kovasti odotan on Café Empire Sederholmin talossa 9.6.-17.6. Sinne vaikka väkisin! Puutarhajuhliin voi piipahtaa Työväenasuntomuseossa ja Hakasalmen huvilassa on Made in Helsinki. Voi pojat! Eikä mihinkään ole sisäänpääsymaksua.
Ihasteltiin eilispäivänä taas ulappaa,lokkien liitoa ja hanhien isoäänistä ylilentoa.Mitä ihmeen asiaa niillä on koko ajan? Sitten laskeutuvat monikymmenpäisenä parvena maahan ja alkavat kinastella aterioimispaikoistaan kesään valmistautuvalla nurmella.Kaksi hanhea oli erillään muista.Ne kulkivat rintarinnan ja toinen oli pienempi toista.Vasta-avioituneita ehkä.Välillä sipaisivat nokallaan vierustoveriaan.Ilmiselvästi rakkautta.Muut antautuivat hyvän syötävän ruohotuppaan etsimiseen,nämä rakentelivat tuulentupia tulevasta,jossa kiintymystä ei ole puuttuman, pesänteko mielessä ja aikanaan munasta kuoriutuva jälkikasvu.Nämä kaksi näyttivät uppoutuvan toisiinsa niin syvästi,että eivät huomanneet muun joukon nousua siivilleen,vaikka siitä kuului aikamoinen siipien havina.Sinne jäivät aivan kaksin.Eikä siinä muita tarvittu.
Istuksin pitkät tovit parvekkeellakin eilen.Pihaelämä hiljaista,rauhoittavaa.Muistelin vappuja osakunnassa,silloisia ystäviä ja nuorta miestä,joka nyt on puolisoni.Ylioppilastalolta lähdimme joukolla todistamaan Mantan lakitusta.Se tapahtui noihin aikoihin keskiyöllä. Ojensin jalat rahille edessäni ja hymyilin muistoilleni.Ne olivat vappuja ne!
Silmäilin tähän päivään taas palattuani juustomainoksia Stockmannin mainoslehdestä Premiere ja sain veden kielelleni,mikä lienee mainoksen tarkoituksena että ei kun ostamaan.Jätän väliin,sillä olen yhä vauhdikkaasti tulemassa soukemmaksi olemuksessani.Sain tuuraajalta lisäohjeita asiassa ja ostin heti urheilijoille ja kuntoilijoille tarkoitettua proteiinijauhetta.Sekoitetaan esimerkiksi viiliin ja se vie näläntunteen.Himot ylimääräisestä naposteltavasta jäävät historiaan.Tämä on totinen tosi ja itsetykönäni jo koettu.Leikkaan nyt tyynen rauhallisesti viipaleen puolisolle pullapitkosta ja panen lopun muovipussiin ilman halun häivääkään saada itselleni myös siivu.No, hommassa kyllä on mukana luonteenlujuuttakin,sillä ei proteiinijauhokaan tee laihduttamista aivan kivuttomaksi.Ja olenhan vasta alkutaipaleella,jonka sanotaan olevan se vaikein vaihe muutaman aloituspäivän jälkeen,jolloin kaikki tuntui menevän kuin tanssi.Olen kuitenkin sisäistänyt halun laihduttaa ja se jos mikä on tärkein puoli."Aloitan huomenna" on jo ohi. Kuis menee,Sari?
Helsingin kaupunginmuseon ystävät-yhdistykseltä tuli kirje ja kevään ohjelmat.Ensi viikolla avautuu Työväenasuntomuseo kesäksi. Sederholmin talossa Näköalapaikka -kertomuksia Pihlajamäestä-näyttely J.V. Snellmanin päivänä. Enemmän funkista,Reino! on menossa kaiken aikaa Sofiankadulla.Kesäkuu myös vauhdikasta museoissa.Ruiskumestarin taloon pääsee taas ja mitä kovasti odotan on Café Empire Sederholmin talossa 9.6.-17.6. Sinne vaikka väkisin! Puutarhajuhliin voi piipahtaa Työväenasuntomuseossa ja Hakasalmen huvilassa on Made in Helsinki. Voi pojat! Eikä mihinkään ole sisäänpääsymaksua.
1. toukokuuta 2012
VAPPUJUOMAA
Hyvää vappua! Vaikka ainakin puoli kaupunkia oli eilisiltana liikkeellä,me pysyttelimme visusti sisällä ja nautimme siitä,kun talo oli hiljentynyt kutakuinkin tyystin asukkaiden viettäessä vappuaattoa kaupungin hulinoissa.Joku sentään vietti hillityn sivistyneesti vieraineen vappua naapurirapun parvekkeella.Toisen patiolla oli niinikään pikkupirskeet serpentiineineen ja ilmapalloineen.
Sukututkijan loppuvuosi-bloggaaja palasi ajassa taaksepäin ja siman historiaan.Joku oli ihmetellyt,että kun ei Suomessa aina ole ollut raaka-aineita tämän vappuliemen valmistukseen,miten se sitten tehtiin? Kaisa kertoo blogissaan.Minä voin vain simahistoriassa palata siihen aikaan,kun oma äitini sitä teki,eikä parempaa saanut missään,ei ennen eikä jälkeenkään.Liekö salaisuutena ollut ruskistettu sokeri,jonka itse paistinpannussa valmisti.Hän ei hyväksynyt fariinisokeria simaansa.Valmistusvaiheita oli monia ja sitten pullotettiin.Isä ja minä vahdimme,koska rusinat nousevat pintaan.Merkki juotavaksi kelpaavuudesta.Ensimmäinen pullo auki ja jalo simajuoma lasiin.Tippaleipiäkin äiti laittoi itse toisinaan.Minä avioiduttuani loistin rosettiraudan kahvassa ja taiteilin keitinrasvassa ruusukkeita sekä pehoskuvioisia rosetteja.Tippaleipiäkin kokeilin,vaan häpeäkseni on tunnustettava,että epäonnistuminen oli suurta ja laajaa.Myös simantekoon kerran ryhdyin,vaan siinäkin karille meni ja roimasti sittenkin.En päässyt lähellekään äitini siman makua.Toista kertaa en yrittänyt.
Parasta kaupansimaa sain niinä vuosina,kun Hommanäsin kartano sitä valmisti. Siman valmistus siirtyi seuraavalle sukupolvelle ja pullon kyljessä lukikin Wanhan Porvoon Fabriikin simaa.Ei vetänyt mielestäni vertoja edelliselle Hommanäsin simalle,vaikka valmistupaikka kai olikin sama.Juttelin kerran Vanhassa kauppahallissa tämän edellisen siman valmistajan,itse kartanonrouva, kanssa ja valittelin sukupolven vaihdosta,kun ei aina pojasta polvi parane.Meitä oli muitakin Hommanäsin simaan simahtaneita,jotka olimme sitä mieltä,että toisen polven sima ei vetänyt ensimmäisen maulle vertoja.Valitettavasti.Tänä vuonna meillä ei simaa juotu,eikä tippaleipiä murusteltu.
Puoliso on ihastunut Juhlavaan herukkajuomaan,Lehtikuohuun.Sitä valmistaa Kontiolahden kunnassa Jakokoskella KontioMehu Pohjois-Karjalassa.Maistoin.En maista toista kertaa.Puolisokin kyllä rummuttaa minun valmistamani lehtijuoman paremmuudelle,jota usein mustaviinimarjanlehtien aikaan valmistin.Se taitaa olla Louhisaaren kartanon ohjeita.Juomani sai vuosi vuoden perään jakamattoman ihastuksen värinän vieraissamme ja jakelin ohjetta sydämeni halusta sitä tahtoville.Kävisi hyvin siman kilpailijaksi tänäänkin.Samppanjan voittanutta ei kuitenkaan edes vappuna ole.Poksautin itselleni jo eilen pullon auki ja nautin herkkujuomaa lounaalla.Tänään toistuu.
Kuten aloitin,niin myös lopetan: HYVÄÄ VAPPUA!
Sukututkijan loppuvuosi-bloggaaja palasi ajassa taaksepäin ja siman historiaan.Joku oli ihmetellyt,että kun ei Suomessa aina ole ollut raaka-aineita tämän vappuliemen valmistukseen,miten se sitten tehtiin? Kaisa kertoo blogissaan.Minä voin vain simahistoriassa palata siihen aikaan,kun oma äitini sitä teki,eikä parempaa saanut missään,ei ennen eikä jälkeenkään.Liekö salaisuutena ollut ruskistettu sokeri,jonka itse paistinpannussa valmisti.Hän ei hyväksynyt fariinisokeria simaansa.Valmistusvaiheita oli monia ja sitten pullotettiin.Isä ja minä vahdimme,koska rusinat nousevat pintaan.Merkki juotavaksi kelpaavuudesta.Ensimmäinen pullo auki ja jalo simajuoma lasiin.Tippaleipiäkin äiti laittoi itse toisinaan.Minä avioiduttuani loistin rosettiraudan kahvassa ja taiteilin keitinrasvassa ruusukkeita sekä pehoskuvioisia rosetteja.Tippaleipiäkin kokeilin,vaan häpeäkseni on tunnustettava,että epäonnistuminen oli suurta ja laajaa.Myös simantekoon kerran ryhdyin,vaan siinäkin karille meni ja roimasti sittenkin.En päässyt lähellekään äitini siman makua.Toista kertaa en yrittänyt.
Parasta kaupansimaa sain niinä vuosina,kun Hommanäsin kartano sitä valmisti. Siman valmistus siirtyi seuraavalle sukupolvelle ja pullon kyljessä lukikin Wanhan Porvoon Fabriikin simaa.Ei vetänyt mielestäni vertoja edelliselle Hommanäsin simalle,vaikka valmistupaikka kai olikin sama.Juttelin kerran Vanhassa kauppahallissa tämän edellisen siman valmistajan,itse kartanonrouva, kanssa ja valittelin sukupolven vaihdosta,kun ei aina pojasta polvi parane.Meitä oli muitakin Hommanäsin simaan simahtaneita,jotka olimme sitä mieltä,että toisen polven sima ei vetänyt ensimmäisen maulle vertoja.Valitettavasti.Tänä vuonna meillä ei simaa juotu,eikä tippaleipiä murusteltu.
Puoliso on ihastunut Juhlavaan herukkajuomaan,Lehtikuohuun.Sitä valmistaa Kontiolahden kunnassa Jakokoskella KontioMehu Pohjois-Karjalassa.Maistoin.En maista toista kertaa.Puolisokin kyllä rummuttaa minun valmistamani lehtijuoman paremmuudelle,jota usein mustaviinimarjanlehtien aikaan valmistin.Se taitaa olla Louhisaaren kartanon ohjeita.Juomani sai vuosi vuoden perään jakamattoman ihastuksen värinän vieraissamme ja jakelin ohjetta sydämeni halusta sitä tahtoville.Kävisi hyvin siman kilpailijaksi tänäänkin.Samppanjan voittanutta ei kuitenkaan edes vappuna ole.Poksautin itselleni jo eilen pullon auki ja nautin herkkujuomaa lounaalla.Tänään toistuu.
Kuten aloitin,niin myös lopetan: HYVÄÄ VAPPUA!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)