25. kesäkuuta 2022

SAMETTIA PARTSILLA

 Viime yö niin samettisen pehmeä ja lämmin, että herättyäni ykskaks aamuyöstä, menin parvekkeelle yöpaitasillani nauttimaan olostani. Viivyin toista tuntia. Näin kolmen lentokoneen valot taivaalla, enkä muuta. Oli hiljaista ja tuuletonta. Ikkunoissa ei valoja, kadut autioina. Oli oikein mukavaa.

Lueskelin opusta, joka ilmestyi aikana, kun Helsinki täytti 450 vuotta. Löysin Uula Erosen kirjoittaman runon:

Kaikki muuttuu, muuttuakin pitää
ja vanhan alla aina uusi itää.
Vielä lentää lintu yli Linnunlaulun
vielä möyrii siili alla junavaunun
vielä kytee kyrmyniska ahven
pinnan alla Eläintarhan lahden.
On muuttumatta tähtein sakarat
ja Havis-Mantan ihanaiset pakarat.

Runonen sopii näin Helsinki-päivän jälkeenkin, vaikka juhannuksena. Mittumaarista on runoja monen moisia ja minäkin tänne niitä vuosien varrella kopioinut. Vaan en nyt. Mennään runotta etiäpäin.

A lähetti meilin ja maanantaina sairaalaan ja leikkaukseen. On Saksassa vielä useamman viikon, koska kuntoutus tapahtuu myös siellä. Pojistaan toinen tuli äitiään tervehtimään. Lämmintä piisaa sielläkin, että ihan huh-hellettä.

Olohuoneen puolelle paistaa aina iltapäivällä aurinko. Panin tuulettimen töihin. Hellettä täälläkin. Syön mansikoita, kirsikoita, vesimelonia ja voin hyvin. Pistelin lounaaksi Harira-keittoa. Ei hullumpaa. Olisi saanut olla himpun verran enemmän tulista Harissa-tahnaa.

Että siis tämmöistä tänään. Mukavaa juhannuspäivän ehtoota!

22. kesäkuuta 2022

CROCS-JUTTUA

 Pitäisikö hankkia crocsit? Olen ihmetellyt urheilujalkineiden yleistynyttä käyttöä asun kuin asun kanssa. Nyt ovat crocsit työntyneet niiden rinnalle. HS yrittää kertoa, miksi. No, minusta ne näyttävät jaloissa mukavilta, vaikka en ole kokeillut. Vai näyttävätkö? Crocsit ovat muovia ja alunperin tarkoitettu kotikäyttöön takapihahommissa. Nyt niitä on ollut Oscar-gaalassa iltapukuisten jaloissa. Pannaanko crocsit muodikkaasti jalkaan joulukuun itsenäisyyspäiväpippaloissa Suomessakin?

Sakari Hällforsin kirjoitus HS:ssa  kertoo muotiguru Sami Sykön vastustavan crocsien uutta tulemista. Minä liioin en niille lämpene, vaikka valmistetaan myös korkeakorkoisina. Niitä on moneksi. En osta. Eikös muovi hiostuta ja ole aika kova materiaali paljaassa jalassa? Sukkien kanssa? Ei kai. No, kukin kulkekoon missä jalkineissa tahansa oman makunsa mukaan. Niin teen minäkin.

Puhdistin tuulettimien siivekkeet ja nyt tuulettimet odottavat ensi viikon hellettä. Torilta ostin Rumba- ja Hella-mansikoita. Avomaan jo. Maistuivat kesälle ja auringolle. Niitä on saatava lähipäivinä lisää. Herttainen juhannus tulossa, eikä pirttiä ole puhtoiseksi pesty. Ei koivuja ovenpielessä, ei heilaakaan. Mutta olen K:n kanssa menossa jonain päivänä Espan puistoon katselemaan ihmisiä. Näin me sovimme. 

Luen edelleen Matti Rämön matkasta Turkkiin, jossa hän on jo. Tästä tuli mieleen, että Turkin presidentti Erdogan  ei tykkää maansa englannin kielisestä nimestä "Turkey". Liian kalkkunamainen. Ehdottaa nimeksi "Türkiye". Joku jo kysyi, koska hän puuttuu suomen kieliseen nimeen "Turkki"? Siinähän kalskahtaa eläimen tai ihmisen vaatetus. 

Ostin mansikoiden ohella tarpeet, chiliä ja bataattia, keittoon, jonka väsään jonain päivänä. Muut ainekset olivatkin kotona, kurkuma, juustokumina ja korianteri. Luin jostain, että helteellä on hyvä juoda ja syödä lämmintä. Ei siis jääpaloilla jäähdytettyä keittoa tai juomaa. Meillä keitto kuuluu pakkaspäivän ruokiin ja kesällä kaikki pitää olla viileää. Molempi ehkä parempi.


20. kesäkuuta 2022

ALAMAISSA

 Eipä ole ollut juteltavaa, joten olen ollut hiljaa. Välillä Stadissa, hommaillut sitä ja tätä täällä ja tuolla. Joskus vain ihmetellyt tätä maailman menoa, keitellyt Harira-keittoa, jossa tulisen puoleista Harissaa. Jokin minua viehättää marokkolaisessa keittiössä. Ehkä muisto eräästä parhaimmasta syömästäni kana-ateriasta Tetuanissa. Ehkä jokin muu panee viehättymään.

Suunnitelmia on. Taidenäyttelyitä, oikeaa Stockmannia, joka ikäväkseni sekin muuttunut, pasteerailua keskustan kaduilla. istuskelua Espan puistossa... Kunhan  sille päälle satun. Ouluun en lähde. Päätös asiasta tehty. A edelleen Saksassa odottamassa jalkaleikkausta. M ja A muuttamassa uuteen kotiin. H:n kanssa päätimme mennä terassille viinilasilliselle ennen kuin kesä päättyy. Huomenna kesäpäivänseisaus ja siitä syksyä kohti. K elelee hissukseen. Tämän tiedän, koska juttelemme puhelimessa. Roskiksella ja ruokakaupassa käynnit värittävät arkea.

Parvekkeen kukkaloisto sen kuin kukoistaa. Annansilmät venyneet somasti korkeutta, jättiläismäinen pelargoni on kuin iso pensas amppelissa, rehevä mansikka vierellään. Jälkimmäinen kantaa satoakin. Kiinanpetuniat juovat runsaasti vettä osoittaen heti mieltään, jos jäävät ilman. Kivaa näitä on hoidella. Yleensä teen sen illalla auringon paisteen poistuttua talon taakse. Sitten istun ja katselen suuria koivuja ja korkeaa naapuritaloa. Kauempaa kuuluu autojen ääniä ja moottoripyöräilijän armotonta kiihdytystä. Jokunen lokki harvoin lentää parvekkeen ohi. Silloin tulee ikävä Katajanokan lokkien kirkunaa, lepakoiden lehahtelua ja merituulen suolaista henkäystä. Lotossa oli vain kolme oikein. Tarkoittaa että asuminen jatkuu täällä, jonne en kuulu. Kirjoitin jo A:lle "I hate all this here". Ilmeisesti tänään syvän pessimismin päivä.

Nyt hiusten pesuun ja lounaan laittoon. Kanankoipi ja salaattia.


15. kesäkuuta 2022

NOBEL JA EI NOBELIA

 Kesä jatkuu. Ihan kivan lämmintä, paistetta ja pää täynnä suvisia ajatuksia. Partsilla kukat kukoistavat, mansikat kypsyvät amppelissa, kiinanpetuniat ovat upeita. Luin loppuun kirjan kirjailijoiden Helsingistä.  Siitä pieni juttu omin sanoin, joka pani hymyn huuleen. Kun sekä Mika Waltari että F.E. Sillanpää olivat samaan aikaan hoidettavana Kammion sairaalassa, kävi Sillanpää usein Waltarin huoneessa visiitillä. Sillanpää kertoi olevansa sairaalassa siksi, koska oli saanut "sen pirun Nobelin, jota pää ei kestänyt". Waltari taas Sillanpään mielestä oli hoidossa siksi, että hän ei koskaan tulisi Nobelia saamaan.

Ruotsalaiset mansikat tulleet torille. Ostin niitä sekä ihanan kypsiä kirsikoita. Kaupasta ainekset marokkolaiseen harira-keittoon. Onneksi oli myös harissa-tahnaa. Ohje ei kertonut, vihreääkö vai punaista. Ostin jälkimmäistä. Kiusaukset jätin kauppaan, joka teki minut ylpeäksi itsestäni. Pääsenkö tavoitteeseeni laihtumisessa elokuuhun mennessä? Lähelle ainakin. Kohtapuoliin mekko solahtaa päälle kuten ennenvanhaan. Ihmisiä liikkeellä sankoin joukoin. Loma-aika alkanut. Torille ilmestynyt jäätelökioskin terassi, jossa myös tungosta. Maan alla metro toi ja metro vei ihmisiä. Iloisia ilmeitä ja kevyttä vaatetusta, paljaita sääriä ja käsivarsia. Olisipa tämä ikuista!

Venäjällä outoja huhuja Suomesta ja nyt myös presidentti Niinistöstä. Kummallinen naapuri meillä. Ei riitä, että siellä vääristellään Ukrainan sotaa. Ennen muinoinen missien yleinen toive rauhasta maan päällä toimittajan kysyessä, mitä missi toivoisi, olisi nyt kovasti toteutuessaan poikaa. Alkaa sotiminen jo kyllästyttää.

Tänään kotona, huomenna liikkeelle. Ehkä Espan puistoon ehkä muualle. Korkeasaareen? No ei sentään. Pohdin kohdetta huomenna.


12. kesäkuuta 2022

HELSINKI-PÄIVÄ

 Olen korjannut mansikkasatoa parvekkeelta. Ihan kelpo mansikoita. Pelargoni on muhkea, samoin kukoistavat kiinanpetuniat ja annansilmät kasvavat somasti korkeutta. On se upea puutarha tänä vuonna. Suurella ylpeydellä ja tyytyväisyydellä siellä istuksin lukemassa.

Olen taas soppatuulella. Pitää saada ainekset marokkolaiseen hariraan ja seuraavaksi mahdollisia hellepäiviä  odotellessa muutama kylmä keitto. Tuulettimet vielä talviteloillan kaapin kätkössä. Vähän kiipeilyä tikapuilla ja saan ne toimintakuntoon alas otettuani.

R:ltä tuli meili, jossa hän kertoi itävaltalaisesta juhlapyhästä Fronleichnam, jota vietetään ruumiin pyhittämisen kunniaksi. En ollut kuullutkaan, vaikka Itävallassa olen muutaman kerran ollut. Enemmän kai olen tutustunut siellä kahvilakulttuuriin kuin uskonnollisiin tapoihin.

Tälläydyin jo aamulla stadivalmiiksi ja hyppäsin yhdeksän jälkeen metroon. Oma kaupunginosani oli hiljainen ja unelias, mutta keskikaupunki eli vilkkaana ihmisineen. Suunnistin  Espan puistoon. Lavan katsomossa vielä hyvin tilaa. Istuuduin penkin päähän ja oli hyvä näköala estradille. Musiikkia ja Stadin Slangin puheenjohtaja Harri Saksalan puhe. Sen jälkeen esiintyi Slangin kuoro ja niin oli Stadi taas niin gimis. Mikkihiirikin oli merihädässä ja sen myötä tuli lapsuus mieleen. Kaupungin pormestari Juhana Vartiainen luki lapuista slangin kielisen tervehdyksen. Seurasi tilaisuuden kohokohta, Stadin friidun ja Stadin kundin julkistaminen. Friidun tittelin sai balettitanssija Minna Tervamäki ja kundiksi leivottiin rämäsanainen Remu Aaltonen. Saksala kysyi Aaltoselta. mistä hän on oppinut niin "värikkään" kielen. Remu viljeli kirosanoja koko ajan puhuessaan. Nauroi välillä nojaten raskaasti keppiinsä. Kuulimme myös alkuperäisen Kisun laulamista eli Kristian Jernströmin. Sujui hyvin seitsemänkymppiseltä. Loppusanat ja tilaisuus oli ohi.

Menin Stadin Slangin ständistä ostamaan Slangimusan cd:n . En ole vielä kuunnellut. Hiippailin vielä Stockmannille ja tein pienen ostoksen. Sekin muuttunut sitten viime näkemän. Mikään ei ollut paikoillaan kuten ennen. Olin kuin mikäkin turisti.

Nautin Espan puistosta ja lierihattuilmasta. Päätin tulla jonain arkipäivänä uudestaan, jolloin siellä ei ole rihkamakauppiaita Runebergin ympärillä. Hänen päälaellaan oli muuten pulu. Metrolla kotiin ja myöhäinen lounas lautaselle ja maaruun.

10. kesäkuuta 2022

TUPAKKALATO

 Mansikat Hollannista, naan-leipä Puolasta, porkkanat keitossa ihka suomalaisia, aprikoosit espanjalaisia. Sitä ollaan niin globaalia että. Tänään ja huomenna kasvispäivä. Yritän säilyttää saavuttamani kuoppaposkisuuden. Sehän tietää laihtumista. H sanoi minun olevan sopivan painoinen, mutta en uskonut. Uskon lääkäriini kuin kallioon. Ja hän on laihtumisen kannalla. Varaa on, tämän tiedän itsekin.

Luen kirjoja Helsingin historiasta ja nyt sain tietää, mikä oli tupakkalato ja missä niitä on ollut. Tekivät muinoin teatterin virkaa, kun tupakkasato oli korjattu ja kuivattu ladossa. Sitten tuli jo 1800-luvulla teatteria varten pykättyjä taloja. Nykyisin meitä hemmotellaan monilla teatteritaloilla ympäri maata. Kansa haluaa nähdä komeljattareita. "Knapita housunhalakos, ettet kulje ko mikäki komeljanttari", on sanottu joskus Kaustisella. Naisetko eivät olleet komeljanttareita?

Joitakin aikoja sitten suunnittelin imuroimista ja tänään se tapahtui. Meinasin vielä parvekkeenkin, mutta onnekseni en toteuttanut meinaamista. Sen lattialle on varissut mansikan kukkien terälehtiä. Mansikan käytöstavat ovat minulle outoja. En tiedä, varistaako se kypsän mansikan, jos on jäänyt roikkumaan? Muutama on ollut jo syötävässä kunnossa ja olen ne syönyt. Onhan se eri hienoa kerätä niitä omasta maasta. Mökilläkin keräsin, mutta olivat ahomansikoita ja ne panin heinänkorteen. Aitan ympäristö oli täynnä ahomansikoita. Niitä aikoja se oli!

Aurinko paistaa myös tänään. Kunpa se tekisi vielä niin sunnuntainakin. Helsingillä on synttäripäivä. Juhliminen alkaa jo huomenna monin eri tavoin. Ei täytetä pyöreitä, täytämme 472 vuotta. Onhan sekin jo jonkunmoinen ikä. Tosin Turku on jo 793-vuotias.

A on Saksassa ja menee jalkaleikkaukseen. Kutvahtaa siihen ja toipumiseen iso osa kesää. Jossain välissä sitten takaisin kotiin Espanjaan. Suri meilissä, ettei osaa nukkua oudossa vuoteessa ja kaipaa kotikaupunkinsa lämpöä.



4. kesäkuuta 2022

MIELUISIN KIROSANA

 "Perkele" on suosituin ja vaikuttavin kirosana suomen kielessä. Minustakin se menee muiden edelle, kun sen oikein tunteella ja voimalla suustaan sinkauttaa. Asiasta tehtiin oikein tutkimus. Niin että nyt tiedämme.

Toinen asia, joka kielitieteilijöitä ja kansaa askarruttaa on se, mitä tehdän Valko-Venäjän nimelle. Pohjoismaista Norja, Ruotsi ja Tanska jo käyttää maan oikeaa nimeä Belarus. Jos minulta kysytään, jota ei tehdä, niin olen Belarusin kannalla. Kunhan sanan taivutus menee oikein. Kotus vastustaa nimen suomen kielistä vaihtamista. Perustelut ovat Helsingin Sanomissa.

Tänään juhlitaan puolustusvoimia, on puolustusvoimien  lippujuhlan päivä ja nostetaan Suomen lippu salkoon. Lentokoneita taivaalla ja maan pinnalla sotilasparaati. Luultavasti ei kuitenkaan niin komea paraati kuin eilen Isossa-Britanniassa, jossa juhlitaan monen päivän ajan kuningattaren 70-vuotista taivalta monarkkina. On siinä pitkä työsarka. Mutta kyllä meidänkin tämän päiväistä paraatia kelpaa seurata. 

Minä en liiku mihinkään kotoa. Luen Eino Leinon, joka ei ole se Eino Leino, kirjaa "Kirjailijoiden Helsinki", joka myös joskus jäänyt kesken. Näitä oli tuplaten hyllyssä ja toisen lähetin Italiaan, josta jo  tuli kiitos. Istuin eilen pitkän tovin partsilla lukemassa. Auringon paistetta riitti niin, että oli pakko suojautua parvekehatun lierin alle varjoon. Nenään tuli mansikan tuoksu.  Niitähän roikkuu yläpuolellani saamassani  parvekemansikassa,  Fragaria x Ananassa, osa jo vienosti punastuneena. Satoa pitäisi riittää koko kesäksi kertoo Google. Tulee olemaan ikimuistoinen hetki pannessani ensimmäisen mansikan suuhuni omasta maasta. Kuinka se kuulostaakin niin kivalta!

Heräsin tänään jo  ennen viittä aamulla ja tiputtelin kahvin Mucha-mukiin. Taivas pilvessä ja sadetta luvattu. Kauhukseni sitä myös luvattu 12.6. jolloin pitäisi istua Espan puistossa lierihattu päässä juhlistamassa Helsingin syntymäpäivää. Toivottavasti ennuste ei pidä paikkaansa. Ettei tarvitse turvautua suosituimpaan kirosanaan.



3. kesäkuuta 2022

LAMPUN VAIHTO

 Ei onnistunut. Piti olemani fiksu ja itsenäinen. Toinen valo sammunut kylpyhuoneessa. On uusi hankittuna. Kiipesin ylös aseena ruuvimeisseli. Olen oppinut, että siitä on moneksi. Vaan ei tässä hommassa. Sain valaisimen irti ja ulos roikkumaan, mutta ei irronnut se osa, jonka sisällä vaihdettava lamppu on. Tulin alas ja panin ruuvimeisselin taas omaan paikkaansa. Panin tikkaat paikoilleen ja päätin olla yhden valon varassa. Jos se sammuu, mietin uudestaan. Hulluinta on, etten ottanut vieraani apua vastaan lampun vaihdossa. Omapa on vahinkoni. Jos vielä menen naimisiin, otan mieheksi sähkömiehen.

Kestitsin vierastani, joka ohessa pani tv-kanavat paikoilleen. Nyt ovat HD:tä kaikki.Kiitos. Syötiin ja juotiin slushia. Meni iltaan asti ja pantiin maailma järjestykseen. Tuli parempi olo.Hän lähti ja minä menin nukkumaan. Nousin ylös ja korjasinkin pois aterioitsemisen jäljet. Uudestaan vuoteeseen ja taas oli hyvä olo.

On se niin kesää että. Eilen satoi ja tuuli vimmatusti. Nyt paistaa. Istuskelen partsilla ja ihailen mansikkaa, jonka vieraani toi. Siinä on mansikoita kypsymässä. Roikkuvat somasti puolivalmiina. Pelargonin siirsin niin että molemmat mahtuvat vierekkäin tangossa. Puutarhani on täydellinen!

Tuli puhelinsoitto, johon en vastannut. Pelkkä numero ja se kertoo usein lehtiasiamiehen olevan langan päässä. Tuli tekstiviesti. Nyt soitin. Puolison veljen tytär kertoi isänsä kuolleen. Otin osaa. Ei hetkauttanut surun puolelle. Emme ole olleet tekemisissä 19 vuoteen. Puolison sairastuttua soitin ja kerroin, annoin sairaalaan puhelinnumeron. Ei soittanut sinne eikä minulle. Ei kiinnostanut. Kului aikaa. Vuosia. Nyt tiedän lankonikin kuolleen. Ei surun tunteita. Vieras oli tämä mies minulle.

Nyt menen partsille ja katselen, kun mansikat kypsyvät.




1. kesäkuuta 2022

TULI KESÄ

 Jaahas, se on kesäkuu! Toukokuu lähti kovassa tuulessa ja silloin tällöisessä sateessa. Onneksi olin ollut ostoksilla edellispäivänä. Katselin ikkunasta kuinka puut kallistuivat ja heiluttivat vimmatusti oksiaan. Linnutkaan eivät uskaltaneet lentää. Olisivat kaikki tyyni joutuneet ties minne, ainakin aivan väärään paikkaan. Istuin hetken partsilla. Katselin enemmän tuulta kuin kukkiani. Oikeammin tuulta ei näe. Vain sen, mitä se saa aikaan.

Italiasta tuli soitto, että pakettini  oli saapunut perille. Kannatti maksaa lisämaksu. Posti piti minkä lupasi. Lähettämäni kirja oli mieluinen, Eino Leinon (ei se Eino Leino) "Kirjailijoiden Helsinki". Niitä oli hyllyssäni yllättäen kaksin kappalein ja toinen sai lähteä Italiaan. Ystävälläni on huono  näkö, mutta pystyy terassillaan valossa lukemaan ja varmemmaksi vakuudeksi on suurennuslasikin apuna. Elokuussa leikataan.

Katselin televisiosta Jari Tervon ja Jani Halmeen ohjelman suomalaisuudesta. Olemme kateellista kansaa, mutta Tervon mukaan ovat muutkin kansat. Eniten olemme kateellisia jostain syystä ruotsalaisille. Venäläisille emme ollenkaan. Tervo arveli, että voisimme vähän olla kuitenkin suolakurkuista.

Kattasin pöydän vierastani varten. Otin esille valmiiksi mitä tulen tarvitsemaan. Mietin ankarasti annanko  espanjalaisia vai kotimaisia mansikoita jälkiruoassa? Kiillotin jälkiruokalusikat. Tarkistin että vesimeloni voi hyvin slushia varten.Sillä aikaa kun vieraani juo sitä, laitan ruoan valmiiksi. Itsekin otan pari kulausta. Onneksi löysin kaupasta juomassa tarvittavaa mansikkalimonadia. Meloni pantava pakastimeen muutamaksi tunniksi.Sitten hileeksi.

K soitti ja nurisi ilmoista. Hänen televisionsa konstailee, ei tule tekstejä kuulemma, eikä aina kuvaakaan. Kertoi asuvansa alueeella, jossa tekniset vehkeet eivät aina toimi. Hän asuu lähelläni. Sitten soitti pari lehtiasiamiestä, joille en edes vastannut. En osta, enkä tilaa mitään puhelimessa. Jostain syystä en ole pannut kieltoon näitä soittoja. Pitäisi. Ovat alkaneet soittaa myöhään illallakin. Ehkä lomakauden alettua on uutta ja innokasta työjoukkoa. Minua eivät saa ympäripuhutuksi. Minun "eini" on ei. Juttelin myös H:n kanssa ja suunnittelimme terassille menoa, kunhan ilmasta tulee kesäinen ja lämmin eli minun mukaani lierihattuilma.