Kyllä niin kovasti verkalleen käyn täällä kirjoittamassa, että ehkä pitäisi poistua kokonaan ja lopullisesti tästä blogimaailmasta. On olevinaan muuta tekemistä kaiken aikaa ja onkin. Olen vienyt ison kassillisen kirjoja N:n kirpputoripöydälle. Sitten menin heti kirjakauppaan ja ostin pari kirjaa, jotka aikanaan sulavasti mahtuvat hyllyyn, jonne tuli tilaa. Toinen ostamani on kanadalaisen kirjoittama meistä suomalaisista sisuineen päivineen. On aina kiinnostavaa lukea, mitä meistä maailmalla tuumitaan, vaikka usein leimataan hiukan omituiseksi kansaksi, joka pulahtaa saunan jälkeen lumihankeen ja väittää sen olevan mukava kokemus. Itse saunominenkin on omituista. Alaston kroppa on ihan jees, kun istutaan puupenkillä kovassa kuumuudessa vierivieressä toisten kanssa ja hakataan kimpullisella koivun oksia itseään ja välillä vierustoveriakin. Eikä kukaan suutu. Minä en kuulu saunan ja saunomisen palvojiin. Tulee vaan rumasti ihohuokoset törrölleen ja kasvot punaisiksi.
Tänään luvattiin Helsinkiin lujaa sadetta. Taivas on sininen ja aurinko paistaa. Lehdet puissa kasvavat silmissä ja sieraimiin hiipii kevään tuoksu. Roskiskeikalle meno on niin kukkaista niin kukkaista. On sinivuokkoja, tulppaaneja ja alppiruusujakin silmien ilona. Ehkä sitten iltapäivällä sade kostuttaa kenties. En lähde minnekään, että antaa tulla vaan. Puuhastelen keittiön puolella ja mietin sielläkin ankarasti, hommaanko parvekkeelle tänä vuonna kukkia ollenkaan. Kasteleminen tuntuu niin työläältä. Enkä tämän asunnon partsilla ole edes ahkeraan istuskellut. Jokin asia siinä mättää. Mutta siinä ei mikään mättää, että on toukokuu. Minä niin tykkään toukokuusta. Se on kuukausista parhain. Toukojen kuu. Peltotöitä ja oraalla olevaa viljaa ja se on miehen nimikin, vaikka minä en yhtään Toukoa tunne. Toukokuu tietää kesän tuloa ja haiskahtaakin jo ihan suviselle. Se on hyvä kuukausi.
Tämä olikin tässä. Tavataan taas joskus.
