Ruotsista kuulemma tullaan ostamaan korvasieniä Suomesta. Torimyyjä kertoi, ettei niitä saa myrkyllisyyden takia myydä naapurimaassa. Jos mielii muhennosta, on mentävä itse poimimaan, niin, tai tulla Suomeen torilta hankkimaan.
Hyviä korvasienet ovat. Olen poiminut ja valmistanut. Ihan turkasen tarkasti niin kuin pitää, ettei myrkyty. Torilla kielletään jopa niihin koskemasta tuoreina. Ohjeet valmistuksesta olisi hyvä antaa, sillä ulkomaalainen ei ehkä ole selvillä korvasienten kavaluudesta. Kuolemantapauksia ja sairaalareissuja on ollut. Epäilyttävissä olosuhteissa en söisi, enkä enää syö muutenkaan korvasieniä. Meillä on koko gastronomia kotona huimasti yksinkertaistunut. Enää ei komeita herkkuja valmisteta, ei gourmetruokaa, ei edes syötäviä kukkia salaatissa. No, toki osaan nauttia esimerkiksi samppanjan kanssa pienistä eleganteista annoksista Fazerin Samppanjabaarissa Stockmannilla. Vielä on kyky tallella.
Aloitin sienestämisen jo mamman (äidin äiti) kanssa Friherrsissä. Mamma otti korin, minä sain pienemmän, kumarruimme piikkilanka-aidan ali ja käytimme jokapojan oikeutta kunnan isossa metsässä. Mamman kori täyttyi, minun ei. Jokunen sieni keikkui pohjalla. Pappa sai myöhemmin sienikastiketta ja osan saaliista mamma säilöi ja vei maakellariin. Isovanhemmat saattoivat asua mökissä ympäri vuodenkin, jos sille päälle sattuivat. Meilahdenkadulla Töölössä käytiin vain tarkastuskäynneillä. Tutustuin naapureitten lapsiin. Ruokosilla oli lehmiä ja sikoja. Uida pulikoitiin suuren hiekkakuopan sameassa vedessä. Keräsimme tien varrelta ahomansikoita. Kaikki oli puhtaampaa vielä siihen aikaan. Vuodet vierivät. Minulle ei enää kelvannut Friherrs, kaverit olivat Helsingissä. Lopulta mamma ja pappa pitivät mökkiä vain kesäasuntonaan.
Ajelin siellä päin joskus aikuisena. Vaivoin maisemat tunsin, isovanhempien talo purettu. Tammi pihalla oli kasvanut korkeutta, tuuheutunut melkein tuntemattomaksi aikuiseksi puuksi. Sorakuoppaa ei ollut, kenelläkään ei karjaa navetassa, ei edes navettaa. Tutut naapurit poissa. Komeita omakotitaloja, tie asfaltoitu, kaikki muuttunut. Nykyisin siellä on jo kerrostaloja ja parkkipaikkoja. Ahomansikat kadonneet, mamman sienimaat poissa, samoin mamma ja pappa.
Tämä kaikki tulla tupsahti mieleen korvasienistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti