SAUNASTA ASIAA

Joku grillasi eilen jossain patiollaan. Sytytysnesteen päätä kipeyttävä kitkerä lemu levisi huoneistoon, vaikka suljin kiireesti pihan puoleiset tuuletusikkunat. Grillaaminen ei ole parvekkeilla sallittua, mutta omalla patiolla saa, mikä on aika nurinkurista. Olisiko parvekekielto paloturvallisuuden takia? Ja kuka näitä sääntöjä edes valvoo? Ei mattojakaan saa pestä pyykkihuoneen koneissa, mutta niin vaan pienemmät pyörivät muun pestävän lailla ja pannaan kuivumaan kuten muutkin. Jopa vettä valuvana mattotelineelle. Säännöt ainakin tässä taloyhtiössä on laadittu rikottaviksi.

Televisiossa oli eräänä päivänä dokumentti suomalaisesta saunasta ja saunomisesta. Tuli grillaamisesta minulle mieleen. Ohjelma oli tehty ulkomaalaisen silmin. Kyllähän se on monelle aikamoinen kokemus istua alastomana lauteilla jonkun toisen hikeä työntävän vieressä ja sinnitellä pysyäkseen hengissä. Hakataan rajusti koivun oksilla kroppaa , omaa sekä muitten, ja paiskitaan vettä sihiseville kiville, jotka lykkäävät kuumaa höyryä pannen saunojat kyyristelemään. 

Ikinä, niin suomalainen kuin olenkin, en ole saunasta nauttinut. Mökillä sen panin palamaan, totta kai, ja  kaupungissa olen painanut napista kuumenemaan, mutta siihen varsinainen asia saunan tiimoilta on osaltani jäänyt. Mökkisauna oli minulla pesupaikka sitten kun se oli tarpeeksi viilentynyt. Pappa Friherrsissä oli intohimoinen saunoja. Tuntikaupalla siitä nautti välillä sen ulkopuolella istuen vihta suojanaan. Vihdat hän teki itse ja sitoi oikeaoppisesti, eikä millään narulla. Muistelen Tarmo Mannin joskus kertoneen Bökarsin saunomisista. Manni teki vihdan Armi Ratialle ja siinä oli aina joku ajankohtainen kukkanen mukana.

Eikä sauna ole alunalkaen ollut edes suomalainen keksintö. Rajan takaa jostain idästä tullut ja on saunamaisia rakennelmia ollut hamasta alusta muuallakin. Ihminen on aina tykännyt lämpimästä. Maaseudulla se oli ainoa puhdistumispaikka, synnytyspaikka ja joskus kuolemankin paikka. Saunaan raahataan vieraat, vaikka vastustelisivatkin ja varsinkin ulkomaalaiset vieraat. Pitäähän tämä kokea, sanovat. Ilkosilleen vaan ja ei kun ihohuokoset törrölleen. Sitten järveen, mereen tai lumeen polskimaan. Ja takaisin saunaan, vaikka henki menisi. Ja menihän sillä yhdellä kilpailijalla, joka otti osaa kilpaan, jossa mitattiin, kuka kestää kauimmin saunan kuumuudessa. Pidän muurahaispesässäkin istumista järkevämpänä.

Joku lääkäri joskus tutki senkin, miten ihmisruumis reagoi lämmön vaihteluihin. Ensin istutaan sadassa asteessa ja sitten kirmataan äkkisältään alle kahteenkymmenen asteiseen veteen tai peräti pakkasen puolelle lumeen. Ei hyvä, osoitti tutkimus. Ei mitään, sen kuin rohkeasti vaan, kuten on aina ennenkin tehty. Eihän ihminen ole ilman näitä kummallisuuksia edes kunnon suomalainenkaan. Sauna se olla pitää, vaikka sitten matkalla auton perässä tai Saharan hiekassa, kerrostalon katolla tai hyvin piskuisena kaupunkiasunnossa vaikka vaatekomerossa. Ensin maalla ainakin ennen vanhaan rakennettiin sauna ja sitten vasta talo. Tokko enää. Tai mikäs minä olen tietämään.