9. kesäkuuta 2015

HINTAVERTAILUA JA KATEUTTA

Aina olen kuullut sanottavan, että Stockmann on kallis kauppa. Nyt kuitenkin ruoan hinta on Stockmannin Herkussa halventunut eniten 4 kuukauden aikana kuten Prismassa ja K-supermarketissakin. Näin Helsingin Sanomien hintavertailussa. Mitäs nyt sanotaan? Mistä vanha kunnon Stockmann on saanut tämän kalliin kaupan imagon?  Ennen muinoin se oli ylellisen tuntuinen, ainoa laatuaan Suomessa. Sitä verrattiin Tukholman NK:hon. Nyttemmin Stockmann on kaikkien ulottuvilla. Hyvä oli, että mentiin tähän hinnan alentumiseen mukaan, sillä minun lähiruokakauppani on juuri Herkku. Saan muuten tänään sieltä taas lähetyksen. Ilman kuljetuspalvelua olisin helisemässä. Rollaattorin ja minun kantokyvyllä on rajansa. Tämä viikko jälleen sitä lajia, ettei ruuan hankintaan juurikaan heru aikaa. On puolison verikoe, fysioterapia ja vielä minulla kampaaja tuuraajapäivänä, jolloin ei muulle sinä päivänä aikaa jää.

Eilispäivän suihkutus sujui mallikkaasti. Puhelimessa kuulin toisen olevan harjoittelija. Niskakarvat pörhistyivät heti. Kaksi miestä tuli ja toinen, onneksi, ollut meillä joskus ennenkin. Ottivat nosturin ja kaikki meni taiteen sääntöjen mukaan. Tosin hitaasti, sen myönnän, mutta varmasti. Ukkonen jyrähti asiasta painavan sanansa ja heitti salamoita näkyvästi taivaan kannessa. Minä vaihdoin vuodevaatteet puolisolle ja niin suihkusta tuli puhtoinen mies, joka kipattiin nosturilla takaisin sänkyyn. Kaverit puhdistivat jälkensä, vettä valuvan nostoliinan ja lattian. Kiitin kauniisti. Lähtivät sateeseen ison jyrinän saattelemana.

Olen joskus tuntenut korvissani kateuden ikävän äänensävyn. Se on tämä omaishoitajapalkka, joka nyppii. Kun ei ennenkään ole maksettu. On hoidettu hamaan kuolemaan asti. Myönnän. Hoidettaisiin nytkin, vaikka kunta ei maksaisi palkkaa. Eikä se kaikkialla eikä kaikille maksakaan. Suurin osa omaishoitajista ei kuulu "virallisiin" ja hoitavat läheistään silti. Palkka maksetaan hoidokin sairauden asteen mukaan. Meillä hoidokki on vuoteen omana, liikuntarajoitteinen ja 100% avun tarpeessa.

No, ennenkin oli kotona kammarissa täysin halvaantunut ihminen liikuntakyvyttömänä (ellei ollut vaivaistalossa) ja omaiset hoitivat. Ennen varsinkin maalaistalossa asuttiin ison perheen keskellä, auttajia riitti. Nyt asutaan usein kaupungissa ja moni omaishoitaja hoitaa yksin. Minäkin. Päättäjät tietävät kotihoidon tulevan palkkoineen päivineen huomattavasti halvemmaksi yhteiskunnalle kuin laitoshoito. Sairaasta on myös omaishoitajalle kuluja, kunta ei korvaa kuin vaipat sekä antaa apuvälineitä lainaksi kuin myös tuuraajan käynnit eivät omaishoitajalle maksa mitään. Kaikesta muusta me maksamme. Niin Kotisairaala kuin suihkuttajien käynnit maksavat, hoitotarvikkeet, suojalakanat ym. Palkalla kannustetaan kodissa asumista kun se myöskin on hoidettavan edun mukaista. Kukapa ei tahtoisi kotonaan asua? Tämä kaikki on hyvä tietää/muistaa, kun kateus päätään nostaa.












4 kommenttia:

  1. Kun vielä liikuskelin enemmän, hain Stockalta aina tiettyjä asioita; oikein vanhoja ja kuivia parmesaanin kantapaloja, tuoreita sinisimpukoita, joitakin hedelmiä ym. (joita ei aikanaan löytynyt muista kaupoista). Samoin käsityöosasto oli erinomainen. :) Joitakin vaatteitakin ja kenkiä ostelin, kun oikeat haluamani löysin...
    Hmph, kuinka joku voi kadehtia sitä vaatimatonta palkkaa?! Ihmettelen suuresti... Ei varmasti ole syytä, koska Sinäkin olet työssä käytännössä 24/7 (tai ainakin valmiudessa), kannat valtavan vastuun ja huolen. Lisäksi pitää tosiaan muistaa se, että sairaudesta joutuu aina maksamaan - ikävä kyllä *näkyy se omassakin kukkarossa*.
    Mukavaa viikon jatkoa teille molemmille! Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polgara, Stocka oli ennen muinoin todellakin ylitse muiden. Ja kyllä kaikkea voi kadehtia. Jopa sairautta! Antaisin melkein mitä vaan, jos saisin terveen miehen takaisin ja luopuisin hurraten omaishoitopalkkiosta.

      Poista
  2. Meillä ei ole stokkan herkkua ihan lähellä, mutta kun jotain erikoisempaa tahdotaan, niin sitten usein kyllä ajetaan Tapiolaan, vaikka sen herkku ei olekkaan niin laaja valikoimiltaan kuin keskustan. Saa nähdä mitä on sitten kun Tapiolan remontti ja uusi stokka on avattu.

    Suomalaiset nyt ovat kaikesta kateellisia. Olen joskus jutellut asiakkaiden kanssa, kun jotkut ovat kateellisa, kun saa inkotenssituoteet kunnalta. Hei haloo, olisivat ne jotka ovat terveitä eikä heidän puolisonsa tarvitse omaishoitoa onnellisia. Mä yritän aina noita ihmisiä kohdatessa ajatella, että kun on lusikalla saanut, niin siitä on vaikea kauhalla ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapiolan Stockalla minäkin joskus käynyt, CurryKaneli, vaan en enää vuosiin.

      Näin on, CurryKaneli, että kateus on suomalaisten perisynti. Kateuden kohde voi olla mikä vaan. Jopa sairaus! Jokainen, joka saa erinäisiä tuotteita kunnalta sairauteensa, luopuisi niistä oitis ja vaihtaisi terveen elämään, jos saisi valita. Kukaan ystävistäni ei ole minua kadehtinut rollaattorin käytön takia. Ihmettelen suuresti. Kun sitä käyttää, joku avaa aina oven valmiiksi. Eikös sitä voisi kadehtia?

      Poista