TURHAAN, OI TURHAA

Nyt taas suvaitsen ihmetellä kaupungin touhua. Minulle sanottiin Eeva-telineen mahtuvan hyvin farmarimalliseen taksiin, tulkaa vaan hakemaan. Eilen kuitenkin jostain kummallisesta syystä soitin apuvälinepalveluun varmistaakseni hakuni ja sain nyt kuulla, että Eeva ei mahdu missään tapauksessa farmarimalliinkaan. Kaupunki tuo Eevan kotiin. Jos en olisi soittanut, olisin tänään ajanut aivan turhaan  Laaksoon ja Skattalle takaisin. Turhaan myös pyysin O:n meille vahtiin siksi aikaa. Tämä aina yhtä ystävällinen naapurimies lupasi tulla. Nyt ei tarvinnutkaan. Mutta suklaavalikoiman annoin silti, kun olin sen hänelle ostanut kiitokseksi. O yllätti minut. Toi myöhemmin illalla itseleipomiaan korvapuusteja lämpimäisiksi. Ihana naapuri!

Kuten kaikki tiedämme, kirjailija Veijo Meri on kuollut. Ainoa, minkä olen häneltä lukenut, on Manillaköysi. Hyllyssä on myös Sanojen synty, "koko kansan hakuteos Suomen kielen historiasta". Miehen olen monesti  tavannut. En tosin henkilökohtaisesti sen kummemmin tuntenut. Rivit harvenevat.

Jos me siis aiomme ostaa Veijo Meren teoksia Akateemisesta kirjakaupasta, kilahtavat rahat Bonnierin kassaan. Stockmann otti ja möi kirjakauppansa Ruotsiin. Stockmannin kanta-asiakastarjoukset säilyvät kuten Expertissäkin Stockmannilla. Ei siis hätiä mitiä. Stockmann murenee, mutta satsaa kuulemma enemmän muihin tavaratalon osastoihin, kuten Herkkuun.

Thaipoimijoita ennätyksellisen paljon tänä vuonna Suomeen. Eikös heidän kanssaan ole aikaisemmin ollut jotain väärinkäsityksiä ja muistan, että sanoivat, ettei Thaimaasta enää tänne tulla. No, tässä oli vuosi aikaa haudata sotakirveet ja täällä taas ollaan. Työ ei oikein meikäläisille kelpaa. Kykkiä marjamailla epämukavassa asennossa sääskien ja muiden syötävänä ehkä kovassakin paahteessa. Juu, ei kiitos. Ahkerimmat poimijat tienaavat ällistyttävän paljon. Palkan kanssa on mukava palata kotiin.

Kyllä minäkin olen poiminut. Mökkiaikana puolison ja koirien kanssa kerättiin villivadelmia. Me keräsimme astioihin ja koirat omiin suihinsa. Hyvät hillot tein. Vatukoissa pisteli ja joissakin marjoissa asusteli pienen pieni eläin, jonka jo pikkutyttönä mielsin madoksi. Risto Rasa on kertonut omenasta, jossa toukka tiskaa. Nykyisin kai on jo semmoiset myrkyt omenatarhoissa, että toukat jättävät omput väliin.  Vaikka onhan niitä luomutarhoja. Minä en oikein niihin luota. Välttämättä en edes osta, mutta en suuremmin vältäkään. Olen semmoinen epäilevä Tuomas, että ollaanko sitä tarkasti ja oikeasti luomulinjalla. Ja mitenkäs se 100% onnistuu, jos taivasalla kypsyy?  Ilmassa lyijyä ja muita outouksia, joita leijailee luomunkin yllä. Autot kaasuttavat ohi tiellä ja sadevesi tuo muassaan ties mitä, tuuletkin kaukaa etelästä Saharan kameleiden tallaamaa hiekkaa. No, ei ehkä suoraan  luomuviljelijä ruiski kasvua edistäviä aineita kasvatettaviinsa. Onhan ne välillä laihoja ja muhkuraisia, saman näköisiä kuin minun viljelemäni mökin kasvimaalla. Porkkanoita tuskin tunsi. Retiisit olivat kitkeriä, eikä yhtään niin kauniin pullean punaisia ja säännöllisiä kuin hollantilaiset torilla.

Tänään muuten ihan luppopäivä. Huomenna fyssari ja Herkun pojat.