28. kesäkuuta 2015

MOUNT LEE-KUKKULAN KIRJAIMET

Eilen ei mitään merkittävää puuhasteltu. Eikä liioin tänään tule tapahtumaan. Hiljaiseloa, jollei lasketa puolison hoitotoimenpiteitä. Niitä riittää. Tauoilla saatan lepuuttaa itseäni sohvalla tai vilkaista televisiota ja todeta, ettei taaskaan mitään kiinnostavaa. Elokuviin en oikein jaksa keskittyä tai sitten niiden ei tule kohdallani niin tehdäkään. Katastrofileffoja suorastaan kammoan ja sitten ne iänikuiset kohellusohjelmat, jotka on hauskuudeksi luotu ja tarkoitettukin, saavat minulta asteikolla 1-10 yleensä korkeintaan kolme. Kaikenlaiset remonttiohjelmat eivät liioin saa siunaustani, eikä illallisten arvostelut missään maassa, ruuan valmistelut tv-ruudussa suorastaan puistattavat. Jos näytettäisiin vanhoja Chaplin-elokuvia, juuttuisin taatusti sohvan nurkkaan nautiskelemaan. Tai hyvät keskustelut kiinnostaisivat myös, matkadokumentit ja luontojutut saavat sympatiani. Olen tullut kai vanhaksi.

Googletin Hollywood-kylttiä ja muistin kirjaimet huomattavasti matalammiksi. Korkeutta piisaa 14 m ja koko sana toista sataa metriä pitkä Mount Lee-kukkulalla. Joku näyttelijä on joskus H:n päältä hypännyt alas ja kuollut 1930-luvulla. Helsingissä pantiin rauta-aita Stadionin torniin, kun sielläkin aprikoitiin itsemurhia. Ihmisillä on halu suoriutua tästä tehtävästä näyttävästi ja korkealta. Tämä Hollywood tuli esille, kun kuuntelen äänikirjaa kahdesta neukusta, jotka lähtivät Amerikkaan juuri 1930-luvulla. Menivät Hollywoodiinkin ja ihmettelivät, kun silloisessa filmikaupungissa tuli "tuttuja" vastaan tuon tuosta. Kaverukset miettivät yhteyttä ja sitten älysivät, että elokuvissa nähty. Nykyisin tehdään kiertoajeluja tähtien asuntojen luo ja matkalaiset pällistelevät komeita residenssejä. Minulle saisi maksaa, ennen kuin lähtisin tämmöiselle sightseeingille. Kaikki kunnia kuitenkin osallistujille ja talojen omistajille.

Meillä Suomessa on ruuvattu vaatimaton kyltti talon seinään, jos siinä on muinoin joku kuuluisa, esimerkiksi kirjailija, asunut. En tiedä, tehdäänkö minkään talon luo edes yksittäisiä pyhiinvaellusmatkoja. Dessu blogissaan kerran kertoi helsinkiläisten kirjailijoiden kotitaloista Hieno kirjoitus ja kunnianosoitus näille kirjailijoille. Olen minäkin asunut talossa, jossa aikoinaan asustanut kirjailija. Santeri Ivalo. Oli siinä asukkaina ollut muitakin tunnettuja henkilöitä. Suurlähettiläs Tyyne Leivo-Larsson ja puhemies K.A. Fagerholm. Kerrottiin talon sortuneen rakennusvaiheessa vuonna 1926, mutta rakennettiin uudelleen ja ehyenä pysyi. Pystyssä oli silloinkin, kun minä ja puoliso muutimme pois. Se muutto on niitä harvoja asioita, joita elämässäni olen katunut, ja olisi saanut jäädä tekemättä.

Äänikirjan neukut ovat vielä Hollywoodissa ja ehkä illalla lähtevät seuraavaan paikkaan, kunhan panen napit korviin. Sukellan taas aikaan 80 vuotta sitten. Jättävät Mount Leen kukkulalle Hollywood sign`n paikoilleen tulevien matkalaisten ihmeteltäväksi.

2 kommenttia:

  1. Ystävä oli intohimoinen Komisario Palmun ystävä ja hän kävi n. 10 v. sitten Palmu-kävelyllä ja kehui kovasti. Myös erillisiä kirjailijakävelyitä on toisinaan ollut (ja on ilm. edelleen) http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1288335072583.html

    VastaaPoista
  2. Polgara, huomenta. Minäkin kuullut niistä kävelyistä. Helsinki-näkymiä, historiaa niin filmimaailmasta kuin todellisuudestakin. Hautausmaille järjestetään myös tutustumiskäyntejä tunnettujen kansalaisten viimeisille leposijoille. Samalla kuulee hautapatsaista ja niiden tekijöistä. Taidetta. Hyvää sunnuntaita.

    VastaaPoista