5. kesäkuuta 2015

JONKUN SORTIN KANNIBALISMIA

Menin eilen nukkumaan, heräsin tänään, nousin ylös. Olen olosuhteisiin nähden aika pirteä, kello on 5,52 juuri nyt. Kesäaika on kivaa. Eilinen kova tuuli laantunut. Oli viedä hiukset päästä ja heilutti hameen helmaakin rajusti. Tuli jostain mieleen Marilyn Monroe, vaikka ei häntä muuten voi minuun liittää. Hänhän oli blondi.

Lokit eivät ole enää muutamaan kesään pesineet roskisvajan katon nurkkaan. Se oli kamalaa terrorismia, kun ne hyökkäilivät kimppuun. Räpylät vain viuhuivat hiuksissa ja osasivat peijoonit vielä sentin tarkkuudella päästää kakkaisen pomminsa ihmisen päälle. Lintuparat  olivat poikalasten kiusan kohteena. Kielsin ja selitin kalalokin olevan rauhoitetun Suomessa, eikä muutenkaan mitään pesivää lintua saa lain mukaan häiritä. No, pojat eivät lopettaneet ja kivillä tappoivat lopulta yhden lokinpoikasen. Se virui katolla, eikä lokkiäiti/lokki-isä ollut moinaskaan, vaikka oli yksi suu vähemmän ruokittavana. Sitten emolla välähti. Lokinpoikasen ruumis maittaisi varmaan jälkikasvulle. Ei kun raahaamaan raato pesän lähelle ja sopiviksi suupaloiksi poikasten suihin. Sinne hävisi sisarus. Kyllä Luonto on julma, jos sitten käytännöllinenkin. Niistä eloon jääneistä veljensä syöneistä lokinpoikasista kasvoi pulleita nuoria. Lähtivät pesästä maailmalle emojensa tarkassa valvonnassa, eikä pesään luultavasti jäänyt muuta kuin kuivuneita koivun lehtiä, lintutäitä ja muutama sisaruksen luu.

No, ei siitä ole kovin kauaa aikaa, kun kannibalismi kukoisti ja jumalansanan viejät viidakossa kaukana etelän mailla saivat pelätä henkensä puolesta. Villit heimot vaanivat pata-aineksia. Tämän täytyy olla totta, kun tehtiin elokuviakin valkoisten kauheasta lopusta porisevan padan uumenissa juurien ja yrttien seassa. Muistaakseni Pekka ja Pätkä myös meinasivat joutua päivälliseksi. Hannibal Lecter  kertoili haastattelijalleen kaltereiden takaa haukkailleensa niinikään makoisaa ihmislihaa. Minä olen kuitenkin kuullut sen olevan sitkeää. Hannu hamasta lapsuudestani väitti kivenkovaan meille muille lapsille maistaneensa. Tiukattiin koska ja missä, mutta Hannu ei kertonut. Hannusta tuli lääkäri sitten myöhemmin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti