TAKSIKOHTELUA

Eilen satoi ja taksinkuljettaja oli sokerista. Avasi autonsa ikkunan pieneksi aukoksi ja sanoi jotain pysähtyessään eteeni. En kuullut. Sade ropisi ja liikenne melusi. Hän puhui jotain, enkä edelleenkään kuullut. Lopulta pyysin häntä tulemaan ulos, jos on asiaa. No, ja minullehan taksi oli. Ojentelin kasseja hänelle, johon kuljettaja sanoi "teidän pitää tavaranne itse panna autoon, minä en pane". Ällistyin ja katselin kauhulla rollaattoria ja kassejani, miten minä mukamas niistä selviän. Otin tätiääneni esille ja ilmoitin olevani liikuntarajoitteinen. Asia olisi tietysti fiksummalle kuljettajalle selvinnyt rollaattoristakin.

Lopulta hän teki, mitä kuljettajille kuuluu, otti kassit ja rollaattorin ja paiskasi ne kuuluvasti takakonttiin. Sillä hetkellä toivoin yhtäkkistä kaatosadetta hänen niskaansa silläkin uhalla, että itsekin kastuisin. Sade ei jostain syystä yltynyt. Sanoin osoitteen ja myös reitin, mitä pitkin haluan mennä eli  eteläistä Espaa, ensimmäisestä sillasta Katajanokalle välttääksemme muutamia liikennevaloja. "Tuotakin kautta pääsee", ilmoitti tämä outo kuski, johon en vastannut mitään. Ajoi ohjeitteni mukaan ja se oli hyvä se, sillä muuten olisikin tullut tupen rapinat. Kotikujalla hän muuttuikin ykskaks ystävälliseksi ja kyseli kassien järjestystä rollaattorin päällä. Minua ei enää lepytetty.

Luulin tavaratalon olleen tyhjän asiakkaista eilen ja kaikkien olevan jo tien päällä Juhannuksen viettoon. Ne olivatkin kaikki Stockmannin Herkussa. Liha- ja kalaosastolla pitkiä jonoja, massoittain ostajia. Kiersin kaukaa ja menin vaihtamaan palvelupisteeseen väärin lähetetyt maidot. Ei anteeksipyyntöä, ei pahoittelua. No, ne oli esitetty puhelimessa minulle. Turhaa vaivannäköä vaihtamisineen jonkun lukihäiriöisen kerääjän takia. Sapetti. Ajoin hissillä karkkikerrokseen ja ostin valikoiman suklaakonvehteja 30 kpl ja rasian päälle pantiin rusetti. Jos kehtaan kysyä O:lta, tulisiko vahdiksi, että pääsisin Eevan hakemaan, olisi kiitollisuudenosoitus jo valmiina. Toinen vaihtoehto oli pärekoppa torilta ja se täyteen kirsikoita. Päädyin elämää helpottaakseni suklaaseen. O:n perhe on kokonaisuudessaan laihaa väkeä, että suklaa tuskin kauhistuttaa.

Sataa tänäänkin, juhannusaattona. Pihalla suuria lätäköitä, joiden pinnalla sadepisarat iloisesti hyppelevät tehden pieniä renkaita veteen osuessaan. Sitten sade yltyy, pisaroita ei erota. Risto Rasa sanoo "sade kohahtaa kuin katsomo",  mutta kukaan ei huuda bravota.