OSTAMINEN ON HELPPOA

Eilen turkasen väsynyt. Teki  niin mieli jäädä aamulla vuoteeseen ja tulla sieltä pois vasta illalla. Yö meni valvoen. Vielä puoli neljän aikaan aamulla hiippailin työhuoneen ja olohuoneen väliä. Katselin valkenemista ulkona, kuuntelin Juha Vakkurin olemista Kongon demokraattisessa tasavallassa ja se oli kuivaa tekstiä. Puoliso onneksi nukkui. Päivällä tulivat suihkuttajat ja homma meni joten kuten. Tämän jälkeen lounailua ja Herkun tilaus. Unohdin Gouda-juuston. No, pääsen itse torstaina stadiin. Koneellinen pyykkiä ja pari puhelua, laskun maksamista. Siinäpä se.

Olen ihmetellyt nykyistä auton ostoa. Ennen otettiin raha lompakosta tai vilautettiin korttia, käytiin pankinjohtajan juttusilla. Nyt sovitaan kuukausimaksu, joka ymmärtääkseni voi olla aivan minimaalinen ja auton saa viedä. Ei aina edes käsirahaa. Korko?  Lainankin saaminen hoituu nopsasti netin kautta. Ei ihme, että ongelmia syntyy ja karhut liikehtivät. Me elämme yli varojemme, kun kaikki on niin helppoa ja tyrkyllä. Ennen vietiin kaniin jotain arvokasta ja lunastettiin aikanaan pois taikka sitten ei. Sinne jäivät ikuisiksi ajoiksi mummovainaan hopeat ja vaarin kultainen nauris. Hyvästi. Kaikki nykyisin tehty houkuttelevaksi ja näennäisen helpoksi. Jäitä hattuun.

Tämä kaikki tuli mieleen, kun kevään ja kesän aikana on posti tiputellut meidän osoitteeseemme, mutta tuntemattomalle henkilölle, karhukirjeitä ja perintätoimiston postia. Alussa soitin ja kerroin, että ei meillä sen niminen henkilö asu. Seuraavat panin postiin tekstillä "ei asu tässä osoitteessa". Nykyisin kylmän rauhallisesti repäisen kuoren kahtia ja panen roskiin. Olemme asuneet tässä kodissa jo vuosikausia ja taatusti aivan kahdestaan, puoliso ja minä. En tiedä, miksi tämän postia saava on antanut väärän osoitteen. Onko asunut tässä joskus? Vai luikerteleeko väärän osoitteen takana velvollisuuksistaan? Onko seuraava askel, että ovikelloamme soittaa ulosottoviraston väki? Siitähän riemu ratkeaa.

Elokuu kohta, kolmen vaivaisen päivän päässä. Rapuja ja kynttilöitä, pimeitä iltoja. Haa, hienoa. Sitten seuraavaksi syksy kaikkine elementteineen. Eikä aikaakaan, kun kulkuset soi ja Petteri Punakuonolla alkavat työt. Joulu juhlista jaloin tai joulujuhlista jaloin. Muistettakoon tämä.