Uusi päivä urkeni hyvänlaatuisena ja ihanan viileänä. Saas nähdä, minkälainen myrskyn myräkkä se sitten on, joka povattu Suomen ylle viikonloppuna. Ei kuulemma tavaton tähän aikaan kesästä, mutta harvinainen.
Eilen stadissa. Taksinkuljettaja ajoi pihatielle asti ja tarjoutui avittamaan ostosten kantamisessa. Ei kuulemma uskonut, että saisin kaiken rollaattorin päälle. Vakuutin saavani ja sen sanoin kokemuksen terästämällä äänellä. Totta kai sain ja kuljettaja jäi hämmästelemään saavutustani. Minä kyöräydyin luiskaa pitkin rappuun, täytin itselläni ja tupaten täydellä rollaattorilla hissin. Olin kotona. Hetki juttelua tuuraajan kanssa. Hän lähti ja minä aloin täyttää jääkaappia. Sitten ruuan laittoa ja muuta asiaan kuuluvaa. Iltapäivä oli jo pitkällä, kun huomasin olevani aika rätti, lonkkaa ja vasenta jalkaa särki. Kävin sohvalle pitkäkseni ja päätin olla säälimättä itseäni. Tämä on tätä.
Väliaikainen fysioterapeutti sairastui ja toinen tämän viikkoisesta käynneistä peruuntui. Tänään iltapäivällä tulee isyyslomalta palannut alkuperäinen fyssari. Soitin Kotisairaalaan saadakseni tietää, mitä kuuluu Kelan lähetteelle seuraavasta 10 kerrasta terapiassa. Huomenna kysyvät lääkäriltä. Yhden lapun jo sain, mutta siinä ei puhuttu Kelasta tai Kelan korvauksesta sanaakaan. Olisi aivan loogista, jos Kela suostuisi seuraavaankin terapiasarjaan. En vielä anna periksi, että mieheni jalat jäävät koukkuun.
Mansikka jälleen kerran todettu terveelliseksi ja kaikin puolin ihmiselle hyväksi. Rakastan mansikoita! Nyt on Polka-mansikoiden aika ja makoisampaa saa hakea. Syön parikin litraa ihan tuosta vaan ja joskus kantoineen päivineen. Mansikkafani! Joskus muinoin eletyssä entisessä elämässä, kun me molemmat olimme terveen kirjoissa, ajoimme Helsingin lähellä oleville marjatiloille ja ostimme vastapoimittuja marjoja. Joskus niistä jäi jopa säilöttäväksi, mutta suurimman osan pistelimme jo kotimatkalla. Itsestämme ei ollut koskaan poimijoiksi. Liian työlästä kykkiä maassa mahdollisesti vielä kovassa auringon paisteessa. Ei kiitos. Olosuhteiden pakosta on nykyisin tyytyminen joko torin tai kaupan mansikoihin. Varsinkin Stockmannilla Berry Place myy hyvää Polkaa. Ensi viikolla taas.
Peukutan fys.terapian jatkolle!
VastaaPoistaPolka on hyvä mansikkalaji. Harmi, ettei missään enää juuri näe Senga Giganaa. Sitä oli meillä taimina -> marjat aivan älyttömän isoja, makeita ja tummanpunaisia, herkullisia. :) Itse pysyn vielä kirsikkavuorien katveessa, ehkä pitäisi kerran kesässä sortua myös mansikoihin.
Polgara. Senga Gigana? En varmaan tunne laisinkaan. Katsoin netistä sen olevan maailman suurin mansikka, kananmunan kokoinen. Ikinä en ole maistanut, tokko ollut torillakaan. Terapian jatkosta olen itse kahden vaiheilla, kannattaako, vaikka Kela korvaisikin? Puoliso tuntuu ahdistuvan liikaa toimenpiteen aikana. Kiitos peukalon pidosta kuitenkin.
PoistaFys.terpasta -> olisiko ehkä harvemmat käynnit parempi, jos siitä on ollut edes vähän apua? Toki sinä tiedät, mitä miehesi jaksaa ja onko yhtään auttanut...
PoistaTuo mansikkalaji ei kai koskaan oikein ehtinyt torimyyntiin, koska se nyt vain oli liian isoa eli kuljetus, pakkaus, mittaaminen jne. olisi ollut kai liian hankalaa. Meillä sitä oli muutama penkki, samoin joillakin tutuilla. Itse pidin siitä mausta, vähän "täyteläisempi & tummempi" kuin Senga Sengana tai Polka. =)
Polgara, ei enää fyssaria edes harvemmin. Liikaa piinaa. Jätän sikseen. Sen verran on auttanut, että jalkojen koukku ei enää niin jyrkkä, mutta seisomaan hänestä ei koskaan enää ole. Tämä on oma mielipiteeni. Senga Sengana on kai myöhäisempi lajike ja muistan sen olevan oivallinen juuri pakastamiseen. Lienenkö oikeassa?
Poista