Eilen piti olla tavallinen laiskanpullea sunnuntai. Osin oli ja osin ei. Tiedän, että O muuttaa tästä talosta perheineen. Eilen sain tietää enemmän, kun O oli pihalla ja kysyin. Hän sanoi tulevansa kahville ja menee ostamaan pullaa. Tuli kiire pestä hiukset, pukeutua, laittaa puolisolle lounas, syöttää ja yleiskatsastaa, että voi kunnialla vastaan ottaa vieraan. O tuli pullapussia heiluttaen ja minä tiputtelin kahvit. Joimme Gustav Klimt-mukeista ja O kertoi olleensa Wienissä Klimtin näyttelyssä. He tosiaankin muuttavat jo parin viikon kuluttua. Ovat olleet ihania naapureita koko perhe. O kyllä sanoi, että tuttavuus ei tähän lopu, mutta minä vähän epäilen. Me juttelimme musiikista (koko perhe musisoi), tähtitieteestä (O on kiinnostunut), runoudesta (vaimo säveltänyt runoihin musiikkia - runoilijan luvalla ja siunauksella) ja librettojen kirjoittamisista (O kirjoittaa esimerkiksi vaimonsa säveltämiin oopperoihin). Jään kaipaamaan näitä keskusteluja, niitä on ollut meillä ennenkin. Jään kaipaamaan näitä ihmisiä.
Lipittelen tässä aamukahvia ja sitten on alettava valmistautua pesijöiden tuloon. Nyt muistan sanoa, että pyyhenaulakosta kylpyhuoneessa ei saa ottaa pyyhkeitä, vaan pitää pyytää, jos lisätarvetta on. Puolison puhtaat pyyhkeet laitan aina näkyvästi esille. Kaikesta pitää sanoa. Joskus väsyn.
Tänään HS:n mukaan tuhansia turisteja purkautuu jättisuurista risteilyaluksista Helsingin satamissa. Kaikkihan eivät toki tule laivasta. Helsinki ei kiinnosta. Mikä Helsinki? Aasialaiset ovat yleensä niitä ihmisiä, jotka tahtovat tutustua ja ovat kovia valokuvaamaan. Tuhansiin kameroihin on tarttunut Tuomiokirkon ääriviivat ja koko empirerakennusten kirjo Senaatintorilla. Kauppatorilla hypistellään porontaljoja ja poronsarvia, puukkoja ja puuesineitä. Joku ostaakin, kauppias puhuu vuolaasti hyvää englantia.
Viimeinen kulaus kahvia ja sitten hommiin. Hyvää päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti