MITÄ MÄ OLEN PUUHAILLUT

Eräs ystäväni eilen kysyi "mitä sä olet puuhaillut?" Jäin oikein miettimään. No, varsinaisesti en ole "puuhaillut" mitään, kun muuhun ei jää aikaa kuin tositoimiin. Siis kodin ylimalkaista hoitoa minun tapaani ja sitten puolison tärkeämpää ja säntillisempää hoitamista. Siinäpä se päivä, kaikki päivät, ovat. Samaa rutiinia, kiirettä ja joskus lievää väsähtämistä. Hommat tehtävä, vaikka kuinka mielisi lopettaa ja lähteä maailman toiselle puolelle pakoon. Kun joskus saan sen paljon puhutun ja odotetun palvelusetelin, voin vastata tyhjentävämmin ja enemmän kiinnostusta herättävästi. Ketään ei voi nykyisin kiinnostaa vaipan laittamisten lukumäärä, kuinka paljon ruokaa on valunut ruokalapulle, mitenkä monta kertaa olen vaihtanut suojalakanoita päivän mittaan tai käynyt roskiksella. Tosin minulla on/oli ystävä, joka kertoi vessassa käymisensä ja kysyipä minulta, kuinka usein itse käyn (?). Nämä saattavat olla niitä elämän tositapahtumia, jotka jotakuta oikeasti kiinnostaa. Minua ei.

Malmilla on olemassa herkkukonditoria Muruseni. Siitä kuulin hiljattain ja sitten katsoin jatkoa netistä. Ainakin kuvakavalkadi kakuista oli mittava ja toi veden kielelle. Olen armoton täytekakun ystävä. Näitä konditorioita kahviloineen on ilmestynyt Helsinkiin ja se on hyvä asia. Muinoin meillä oli vain herkkuhetkiä varten Ekberg, Fazer ja Valion baari. Nyt on melkein kaikkialla, jonne voi poiketa kahvikupposelle ja nauttia makoisan kakun palan tai leivoksen. Muruseni on Malmilla toiminut muutaman vuoden Bengt Jacobssonin johdolla saaden jo mainetta ja kunniaa luomuksillaan. Asiakkaat eivät enää tyydy tuttuihin leivonnaisiin, vaan pitää olla uutta ja nykyaikaista ja tämän homman Muruseni kaiketi osaa.

Itse en ole milloinkaan täytekakkua edes yrittänyt tehdä. No, jonkunlaista väperrystä on kokeiltu, mutta ylipäätään tyydyin ylösalaskakkuun ja se onnistui aina.  En koskaan liioin epäonnistunut Savarinin teossa. Se oli yllättävän helppo juttu ja kakun ranskalainen historia on pitkä. Sen "keksi" aikoinaan Jean-Anthelme Brillat-Savarin ja antoi luomukselleen tietysti nimensä. Kaupoissa en ole kakkua milloinkaan nähnyt, enkä oikeastaan muuallakaan kuin vuosia sitten omassa keittiössäni. Savariini ei ole varsinainen täytekakku, eikä sinä ole kerroksia. Paistetaan rangasvuoassa ja kostutetaan. Keskelle hedelmiä ja marjoja. Tarjoillaan vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa. Alkuperäiseen reseptiin kuuluu kostutukseen tilkkanen rommia. Tämä on kakku, joka hienolla ja tyylikkäällä tavalla puolustaa paikkaansa täytekakkujen maailmassa. Ohjeita saatavilla ehkä netissäkin.

Päivä on nyt siinä kohdassa, että suihkuun ja sitten muitten toimien kimppuun. Mukavaa sunnuntaipäivää.