MEILLÄ ON LIIKAA KAIKKEA

Heti aamiaisen jälkeen pitkään kestävä valtava yskänkohtaus puolisolla. Siihen ei auta sitten mikään, ei yskänlääke, istuma-asento, kyljen vaihto. Yskittävä loppuun asti. Vaikka kuinka syöttötilanteessa painotan rauhallisuutta ja oikeaan paikkaan nielemistä, niin hän tekee jonkun virheen ja sitten pääsee helvetti valloilleen. Tunninkin voi yskiä, väsyy ja on aivan punainen kasvoiltaan. Paha kuunnella ja paha katsella. Joskus on päiviä, kun ei yskitä. Eilenkin. No, tämä on meillä tämmöistä.

Nukuin aika huonosti viime yön. Tai en nukkunut laisinkaan. Olen alkanut valvoskella. Kahdelta kävin nappaamassa puolikkaan nukahtamispilleriä ja se auttoi. Ne ovat alunalkaen puolisoa varten, mutta hänellä on hyvät unenlahjat. En usko Kotisairaalan uusivan reseptiä minua varten. Eikä puolisoakaan varten. Tietävät tämän nukkuvan hyvin. En ole itse heidän asiakkaansa. Täytynee varata aika lääkäriltä. Kotisairaala saisi meidät kokea kokonaisuutena, sillä minun hyvinvoinnistani riippuu puolison hyvinvointi.

Marjat alkavat jo tympiä. Olen kyllästänyt itseni kirsikoilla, vadelmilla ja mansikoilla ja enää ei mahdu, eikä tee mieli. Donitsipersikatkaan eivät maistu. Banaanit eivät ole oikein herkkuani muutenkaan kuin joskus muinoin Banana Split´ issä. Viinirypäleisiin olen kyllästynyt, mutta mango vasta herkkua on. Yleensä ahmin koko hedelmän ja sitten vasta ajattelen, että olisi pitänyt panna puolison hedelmäjälkiruokaan vähän. Vesimeloni on hyvä janoon ja muutenkin naposteltavana oivallinen. Niitä kutsuttiin muinoin arbuuseiksi johtuen ehkä siitä, että ensimmäiset tuotettiin Venäjältä tai nimi johdettiin venäjän kielestä. Papaya on hyvää, mutta siemenet kaavittava tarkasti pois. Nykyisin Suomesta saa vaikka mitä hedelmiä ja mistä asti tuotettuja.

Muistan isäni tuomat appelsiinit Ruotsista. Ne oli kääritty yksittäin silkkipaperiin ja niiden tuoksu oli huumaava. Mitään sen veroista ei ollut muuta. Äidille isä toi nylonsukkia. Sitten jotkut kekseliäät lähtivät nyloneiden kanssa itänaapuriin ja Viroon ja nylonparilla sai vaikka mitä. Nyt ei enää tämmöinen kaupustelu olisi tuottavaa, kun kaikkialla on yltäkylläisesti kaikkea. Mitä enemmän on, sitä enemmän haluamme, mikään ei riitä. Ylensyömistä, liikalihavuutta, tolkutonta mässäilyä ja kuitenkin puolet maapallon väestöstä näkee nälkää ja lapsia köyhimmissä maissa kuolee päivittäin. Kuka tätä ajattelee täyttäessään maarunsa hienoilla aterioilla ja palan painikkeena on vuosikertaviiniä?

Ystäväpariskunta matkusteli aikoinaan paljon ja asuikin ulkomailla vuosikaudet. Asuivat Nairobissakin. He lähtivät usein pieniin köyhimpiin kyliin matkojen päähän ja veivät säkeittäin hedelmiä kyläläisille, joilla ei varaa moiseen ylellisyyteen ollut. Riemu, mikä loisti lasten silmistä, oli sellaista, jota ei milloinkaan unohda, kertoivat.