Minun ei pitänyt tänään kirjoittaa, mutta kirjoitan silti. Tämä on kuin aamuinen kahvimukillinen, joka on pakko juoda, muuten ei päivä lähde käyntiin. Siis himona sekä kirjoittaminen että kahvinjuonti. Muita himoja ei minulla luultavasti ole.
Eilisen sairaalakäynnin jälkeen aloin miettiä, mitä kuuluu hoitajien etiikkaan. Velvollisuusetiikkaan. Ihmisarvon kunnioittaminen, hyvän tahtominen ja hyvän tekeminen. Kaikilla ihmisillä,potilailla, yhteinen mahdollisuus hyvään hoitoon. Puoliso oli joskus ennen minun tuloani ulostanut vaippaan. Peittokin tahriintunut. Pari huonekärpästä äkkäsi asian ja alkoivat olla ennen näkemättömän kiinnostuneita puolisosta. Huoneessa hajahti. Huojahtelin käytävään etsimään hoitajia. Autiota kuten aina. Fysioterapeutti oli ainoa ja hänkin talutteli liikuntarajoitteista. En häirinnyt. Kansliassa ei liioin ketään. Ei edes päivystävää. Potilas, joka edellispäivänä oli tarjoillut minulle Kristus-apua, tuli vastaan jotain mumisten. Muistihäiriöinen puolison huonetoveri rynkytti ovea, josta koodin tietäjät pääsevät vapauteen. Hoitaja vilahti. Kehitin jonkunlaisen huomion itseeni ja minulle sanottiin, että tullaan kun ehditään. Ei tultu silloinkaan. Eräs hoitaja tuli ulos ovesta, jossa luki osastonhoitaja. Kerroin hänelle kärpäsistä. Se sai vipinää aikaan. Käsky oli käynyt ja hoitaja ilmaantui puolison luo kaikkien tykötarpeiden kanssa. Minä autoin. Miehestä lähti kakat ja hajut. Kärpäset katosivat.
Sitten toinen hoitaja ilmaantui huoneeseen ja alkoi puhua puolison aggressiivisesta käyttäytymisestä. Puolison ollessa Kirurgissa häntä istutettiin g-tuolissa ja kaikki meni hyvin.Ammattitaitoisempaa henkilökuntaa? Nyt häntä on makuutettu nykyisessä sairaalassa siitä asti kun sinne Kirurgista siirrettiin. Selitys oli minulle, että hänen "pitää toipua leikkauksesta". Hän on kuulemma myös liian väsynyt. Mihin??? Puoliso itse tahtoisi istua tuolissa. Jopa pyysi päästä tuoliin. Missä on nyt "hyvän tahtominen ja hyvän tekeminen"? Aion ottaa tästä selvää, jos kuntouttamista ei ole aloitettu tänään. Keskustelin jopa lääkärin kanssa asiasta ja pyysin häntä auktoriteetillaan määräämään puolisolle tuolissa istumista. Hoitaja, joka minulle pärmänttäsi puolison käyttäytymisestä, sanoi, että kukaan hoitajista ei halua puolison aiheuttamaa mustaa silmää. Minusta tämä oli aika ikävästi ja asiattomasti sanottu. Jätetäänkö hankala potilas hoitamatta sen vuoksi kun ammattitaito ei riitä? On helpompaa pitää häntä vuoteessa. Hänhän ei pääse sieltä mihinkään.
Kyllä nyt hoitajan laiskuus määräsi puolisosi petipotilaaksi! Olen huomannut, että sellaiset potilaat jotka eivät itse osaa ilmaista tahtoaan tai käyttäytyvät agressiivisesti, eivät aina saa heille kuuluvaa hoitoa. Omainen joka vaatii oikeutettua hoitoa leimataan marmattajaksi ja vaikeaksi omaiseksi. Voimia sinulle!!!
VastaaPoistaIkävä lukea tilanteesta. Lääkärit ja muu henkilökunta joutuu liian usein väkivallan kohteeksi työssään. Tilanteesta on alettu nyt kirjoittaa lehdissäkin. On mielestäni todella ikävä asia, eikä sitä toivoisi kenenkään työssä kohtaavansa. Kysymys ja siihen ratkaisu on todella vaikea yhtälö. Lääkärityttäreni on joutunut 3-4 vuotisen uransa aikana jo monesti uhatuksi sekä fyysisesti että henkisesti. Ei, hän ei ole tehnyt niistä kanteluja. Mielestäni jokaisesta pitäisi, jotta realiteetit selviäisivät ja jotain parannusta asiaan saadaan. Nimenomaan päihteiden väärinkäyttäjät ja psyykkisesti sairaat aiheuttavat vaaratilanteita.
VastaaPoistaEn, Sari,tiedä siitä "laiskuudesta", mutta rajuja rauhoittavia lääkkeitä en hyväksy.Tokkuraisena ei kuntouttaminenkaan suju. Muita keinoja potilaan hillitsemiseksi on!
VastaaPoistaJutta. Tiedän tilanteen aggressiivisten potilaitten kohdalla, mutta kuinka esimerkiksi Kirurgissa sekä muissa sairaaloissa ovat hoitajat selviytyneet? Luulisi Laaksossa kolmen hoitajan olevan tilanteen tasalla. Purnaan siitäkin, että mieheni ei saa istua g-tuolissa, vaikka itse tahtoo. Siinä ei hoitajia tarvita kuin istumaan auttamisessa. Onko hoitajien asenteessa jotain väärää? Psykologiaa ja diplomatiaa olisi mieheni kohdalla hyvä käyttää. Ei hän kuitenkaan mikään hirviö ole. Emme pääse puusta pitkään, jos häntä vain makuutetaan.
Kirjoitin vain yleisellä tasolla, eikä tarkoitus ollutkaan puuttua nimenomaan miehesi kohteluun. Anteeksi, jos tahtomattani loukkasin.
VastaaPoistaEn tunne asiaa faktatasolla, mutta kuvittelisin, että hoitajissakin on eroja - ja takuulla on. On ikävää, että osuu kohdalle. Omista isovanhemmistani kolme päätti päivänsä Laakson sairaalassa pitkän hoidon jälkeen. Muistan selkeästi ahdistukseni siitä, ettei henkilökunta viettänyt aikaansa potilaiden luona, vaan mieluummin palavereissa. Olen itse toiminut jonkun aikaa ko. sairaalassa hammaslääkärin toimessa kroonikoita hoitaen. Kirralla on erilainen potilasaines ja erilainen tilanne. Saatan olla väärässä, mutta akuuttisairaalaan luultavasti hakeutuu töihin energisempiä työntekijöitä kuin kroonikkopuolelle. Ja taas tämäkin räikeä yleistys.
Omaisella, joka ei kykene itse tilannettaan auttamaan paremmaksi, tulisikin olla aikaansaava ja vaativa omainen. Miehesi on onnekas, sillä hänellä on pystyvä vaimo.
Toivon, että tilanne ohimenevä ja asiat etenevät ja miehesi hoito paranee oleellisesti.
Ja vanha sanonta "hyökkäys on paras puolustus" saattoi olla motiivi hoitajan tylyyn toteamukseen. Toivottavasti jo tänään saatte asiallista hoitoa ja palautetta!
VastaaPoistaJutta hyvä, kukaan ei ole loukannut, et Sinä eikä kukaan muukaan.Tässähän vain keskustellaan ystävällisesti. Jos ei mitään muutosta miehen kuntoutusrintamalle tule, kirjoitan ylilääkärille. Eilen ainakin soitettuani kelloa, ennenkuin ehdin ottaa kellolta sormen pois, ryntäsi huoneeseen useampikin hoitaja. Oli taas vaipan vaihto.Kaikki sujui maltillisesti puolisoni taholta. Vain yksi vaimea ärräpää. Olen justiinsa lähdössä itse ortopedin luo, mutta sitten teen ehkä tarkistuskäynnin Laaksoonkin. Ja juu, se hyökkäys ja puolustus pitää usein paikkansa.
VastaaPoistaSarille kiitos voimien toivotuksista. Niitä tarvitaan tässä hommassa. Nyt lähden Dextraan.
VastaaPoista