"Ei ota lääkkeitä, ei syö", kirjoitin tänne aikaisemmin. No, näin minulle sanottiin eilenkin, kun menin kansliasta kysymään puolison kuulumiset Laaksossa. Mies nukkui niin raskaasti, etten hereille saanut. Silmät avasi lopulta ja minä heti kysymään, tahtooko marjoja ja risifruttia? Työnsin suuhun ja sylki pois. Kerroin pöppöröiselle olevani vaimo, johon sairas "etkä ole". Sitten meni taas unten maille. Annoin olla ja kaivoin laukusta Sinuhen. Huovisen olin jo lukenut. No, olen minä Sinuhenkin, mutta tykkään siitä, joten aina voi lukea uudestaan. Häivyin siis Egyptin maahan ja luin siihen asti, kun Sinuhe meni Elämän taloon.
Puoliso heräsi itse, avasi molemmat silmät ja niissä oli aiempaa viisaampi ilme.Kysyin, jos marjat ja risifrutti maistuisi? Kyllä, sanoi ja aloin lappaa suuhun. Molemmat menivät ja vettä perään. Olin niin kiitollinen, että kyyneleet meinasivat sotkea maskarat. Ajoin parran. Mies nukahti jälleen. Jäin odottamaan ruoka-aikaa. Viiden kieppeillä kannettiin sosekeittoa, marjasoppaa ja mehua sekä lääkkeet jauhettuna eteeni. Tummaihoinen hoitaja, kotoisin Nairobista. Kerroin Karen Blixenistä ja hänen kahviviljelyksistään, hänen maistaan tehdystä golfkentästä Nairobin ulkopuolella, kysyin myös Nairobin asukaslukua (yli 3milj.) ja jotain muutakin Keniasta ennen ja nyt. Hoitaja ei tiennyt mitään ja vaikutti hämmästyneeltä.Kysyi, jos olen Keniassa ollut. Ehkä esimerkiksi Kenian historiaa ennen itsenäistymistä 1960-luvulla ei ole paljoakaan painotettu. Olihan se rankkaa kolonialismin aikaa, kuten monessa muussakin Afrikan maassa. Siirtomaaisännät yrittivät mahdollisimman paljon hyödyntää maita omiin tarpeisiinsa, kunnes sitten vähitellen maat alkoivat itsenäistyä ja ahneet eurooppalaiset saivat väistyä.
Ruokatarjotin oli puolison pöydällä. Hän heräsi. Kysyin iloisesti, onko nälkä? Sanoi olevan ja hyökkäsin kippojen kimppuun kuin susi ja aloin ammentaa suuhun. Lääkemössökin meni keittolusikassa, kun olin jauheen piilottanut sopan alle. Mies söi viimeistä pisaraa myöten kaiken ja nyökkäsi, kun kysyin, onko hyvää. Jälkiruuastakin ja mehusta meni suurin osa, samoin ruisleipäviipaleesta. Minä loin ikkunasta ulos poutapilviin päin katseen ja kiitin. Sama hoitaja haki tarjottimen pois, näytti iloiselta huomatessaan melkein kaiken syödyksi, raportoi syömiset listaan ja lähti. Neljättä tuntia olin vuoteen vieressä ollut ja nyt kaipasin jo kotiin.Annoin nukkuvalle puolisolle suukon ja annoin rollaattorin kuljettaa itseni ulos. Tilasin taksin.
Eilinen ilta oli niin mukavan tuntuinen, että avasin itselleni pikkolosamppanjapullon pinaattikeiton seuraksi.Väsynyt olin, että nukahtelin sohvalla myöhemmin. Lopulta kömmin vuoteeseen. Siinä oli puhtaat vuodevaatteet. Olin aamulla vaihtanut. Niiden tuoksuun oli hyvä nukahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti