LAHJOJA

Olen saanut kaksi lahjaa. Kumpikaan ei ollut konkreettinen. Ensimmäisen sain puolisolta ja jälkimmäisen ystävältäni ex-naapuri S:ltä. Puolison lahja oli kysymys ja S:n puhelinsoitto. Eilen nimittäin puoliso oli virkeämpi kuin koko aikanaan sairaalassa. Oli ollut suihkussa ja tehnyt kävelyharjoituksia noin 5m Eva-kävelytelineen ja kahden hoitajan kanssa,syönyt hyvin ja käyttäytynyt erinomaisen hienosti. Eihän tästä voi olla kuin onnellinen, mutta se ei ole se lahja (voisi ollakin). Vaan se oli kysymys, jonka hän minulle esitti "rakastaks sä mua vielä?" Se yllätti ja pani kyyneleet silmiin. Se oli miehen kysymys, joka on paranemaan päin, joka ajattelee selkeästi ja joka on asiaa miettinyt sairasvuoteellaan. Vastasin myöntävästi ja sivelin hänen laihtunutta käsivarttaan. Koko eilinen muutos miehessä, saattoi johtua siitä, kun keskustelin lääkärin kanssa ja suorastaan vaadin kuntouttamista. Nyt se on aloitettu. Hoitajat myönsivät petraantumisen, positiivisemman asenteen puolisossa ja vaikuttivat siltä, että päivittäinen kuntouttaminen otetaan vakavasti.Syötin potilaalle mannapuuroa vadelmahillon kanssa, pienen voileivän ja jälkiruuaksi marjoja ja hedelmiä. Alan lihottaa häntä.

Toinen lahja tuli siis S:ltä. Soitto. Juttelimme kauan puhelimessa. Hän kertoi seuraavansa blogiani, mutta minä taas en juurikaan tiedä hänen elämästään mitään. Tiedän toki hänen menetyksensä, kun puoliso kuoli kauan sairastettuaan. Hänkin minulle mieluinen ja hyvä naapuri aikoinaan. Sitten S hävisi elämästäni. Surutyötä hänellä, ikävöintiä, mutta onneksi oli/on lapset perheineen tukena. Soitin S:lle joskus keväällä ja siitä asti on ollut molemminpuolin hiljaiseloa eiliseen asti. Ei lahjan tarvitse olla aina esineellinen. Se voi olla aikaa, jonka toinen toiselle antaa. Kuten nyt S minulle. Se voi olla toisen ihmisen ajattelemista, josta voi soittolahja seurata. Tämmöisiä lahjoja arvostan. Annan sillekin arvoa, että entinen naapuri muistaa ja pitää ystävänään. Molemmin puolin vielä parempi. Kuten S ja minä. Ja nyt emme enää "kadota" toisiamme. Kunhan elämäni tästä selkiytyy, kutsun hänet meille.

Puoliso on saanut uuden huonetoverin. Hämmästyin. En tulokasta, vaan hänen puhettaan. Kirjakieltä ja teitittelyä.. En tiedä, mitä hänelle on tapahtunut, mutta itse kertoi "vintin olevan pimeänä". Pyysi anteeksi, kun teki samoja kysymyksiä, joka sekin johtunee yläkerran vajaasta valosta. Hän esitteli itsensä ja puolisonsa, joka tuli minun jälkeeni. Esittäydyimme kaikki huoneessa. Pekkakin siippoineen . Minun siippani ei osallistunut, koska nukkui. Ykskaks huone oli vanhanaikaisesti hyviä ja kohteliaita tapoja tulvillaan. Olin ihastuksesta aivan mykkyrässä.