Istahdin nyt illansuussa koneen ääreen ja annan tulla. Ensin itsestäni.Ortopedi pani minut odottamaan leikkausta, antoi uudenlaisia rohtoja nivelrikkoon ja jos kivut eivät vähene, niin sitten saan jonkunlaisen ruiskeen suoraan niveleeseen.
Lääkäristä kotiin ja sitten Laaksoon. Puoliso edelleen tokkurassa. Antavat kahta erilaista rauhoituslääkettä ja ovat suurentaneet annostusta. Nyt panin kampoihin ja lujasti. Aggressiivisuus ei ole hävinnyt, vaikka rauhoittavat lääkkeillä. Miksi siis antaa? Luvattiin pari päivää seurata ja sitten vähennetään.Minut otettiin nyt varsin vakavasti, eikä enää niin voimallisesti alleviivattu puolison hankaluutta.Kysyttiin, miten Kirurgissa oli mennyt. Olin rehellisen julma ja sanoin hyvin menneen siitäkin huolimatta, että sielläkin tämä murheenkryynimieheni oli hoitotoimenpiteitä vastustellut, mutta siellä asenne erilainen, ymmärtäväinen ja asianmukainen. Eivät valittaneet, vaan tekivät työnsä. Näin minä kerroin.Ehkä se sattui,ainakin oli tarkoitus. Fysioterapeutti pysäytti käytävässä ja kertoi miehen istuneen g-tuolissa toista tuntia aamulla! Soitin myös eilen illalla myöhään osastolle ja kerroin mitä mieltä lääkityksestä ja kuntouttamisen puutteesta olen. Semmoinen minä olen.
Puoliso söi pienen viemäni kielivoileivän ja kaikki marjat.Ajoin parran. Ei puhunut mitään.Nukkua tahtoi. Luin jonkun aikaa Huovista, sitten lähdin pois.Ennen sitä vaadin mieheltä pienen hymyn ja sen sain. Sain suukonkin kun työnsin poskeni suun eteen.
Kummityttö oli ortopedin luona mukanani ja minusta tuntui mukavalta saada seuraa ja tukea. Menimme vielä apteekkiin hakemaan uudet lääkkeet. Olin aamua raihnaisemmassa kunnossa, kun lääkäri oli alaraajojani käännellyt ja väännellyt, katsoi kuvan ja varmisti nivelrikon. Nielaisin heti kotona ennen Laaksoon menoa muutaman pillerin, että pärjään. Pärjäsinhän minä.Olen koko ajan pärjännyt, vaikka joskus kivuliaasti. Tämmöistä tämä nyt on. Ortopedi oli muuten erittäin asiantunteva,empaattinen ja kiireetön. Olin valinnut hänet netin kuvista kasvojen perusteella ja hän näytti ystävälliseltä ja minä tiesin meneväni hyvän lääkärin luo. Tämän vahvisti kummityttökin, joka on ikänsä lääkäreissä ravannut ja omistaa hyvän lääkärivaiston.
Hienoa! Sama jatkukoon.
VastaaPoistaDextran ortopedeillä on kullakin vielä erityiset osaamisalueensa, joihin kannattaa tutustua lääkärivalintaa tehdessään. Itselläni on ollut tarvetta Arajärven alueen ongelmaan ja hyvää hoitoa sain. Ulkonäköön perustuva valinta oli minusta lystikäs ja inhimillinen. Mietin vaan, kuinka monta kertaa onni suosii kuvan laittaneita paremmin - kaikistahan kuvaa ei ole. :)
Onnellista torstaita pontevalle omaishoitajalle!
Jutta, tämä ortopedi oli juuri erikoistunut nivelrikkoihin. Sen verran ulkokuoren lisäksi asiaa tutkin.
VastaaPoistaTänään taas Laaksoon. Katsotaan, miten asiat nyt rullaavat. Ainakin mieleni on parempi kuin vielä pari päivää sitten.
Jutta, vielä. Tarkoittaako Arajärven alue sitä, mitä luulen?
VastaaPoistaVoi kun minua harmittaa nyt. Olen työskennellyt aikoinaan vuodeosastolla osastonhoitajana ja meillä pyrittiin nostamaan kaikki, jotka vaan jaksaa ja pystyy, istumaan. Sen kyllä huomasin, että paljon se hoitajan persoona vaikuttaa hoidettavaan. Valitettavsti vaan on niin, että on niitäkin hoitajia, joiden kanssa kaikilla potilailla menee sukset ristiin.
VastaaPoistaOli myös toki tilanteita, joissa lääkkeiden muuttaminen autoi asiaa. Hyvä yhteistyö potilaan, omaisten, hoitajien ja lääkärin kesken antoivat yleensä ne parhaimmat tulokset.
Toivottavsti uudet lääkkeet auttaa. Jaksamista sinulle kaiken puolin.
En tiedä, mitä arvelet. Minun vaivani oli ganglio (hyytelörakko) jalkaterässä, jonka hän punktoi. Seuraava askel olisi ollut koko rakkulan operatiivinen poisto, sillä ganglioilla taipumus täyttyä uudelleen. Näin ei käynyt.
VastaaPoistaJutta.Hertsileijaa pieleen meni ja anteeksi utelu. Minun kanssani on melkein aina niin, että ensin sanon ja sitten ajattelen. Joku ystävistäni onkin tästä viasta huomauttanut. Hohhoijaa.
VastaaPoistaCurryKaneli. Tämmöinen ajatus minullakin, että kynnelle kykeneväiset istumaan. Tekee keuhkoille ja verenkierrolle hyvää. Puolison tapauksessa esteenä istumishoidolle oli ilmeisesti hänen käytöksensä. Mutta hoitoa ei voi tokikaan lopettaa edes tämänkaltaisen syyn takia. No, nyt ovat asiat meilläpäin paremmin!
VastaaPoista