Sinuhea on alkanut askarruttaa syntyperänsä. Pappien lukemiset lampaanmaksasta saivat aikaan tämän ihmettelyn. "Syntymääsi liittyy pelottava salaisuus..." Kaislavenekään, jolla Sinuhe ajelehti pitkin Niiliä Senmutin ja Kipan lapseksi, ei kerro mitään. Arvoituksellinen on tämä mies, Sinuhe egyptiläinen. Mutta minä olenkin vasta sivulla 257 tässä WSOYn vuoden 1949 6. painoksen 779-sivuisessa kirjassa. Lukuasento sairaalassa ei ole maailman paras. Tuoli on kova, enemmän jakkaramainen, kirja painaa ja yhdellä kädellä on pideltävä puolison kättä. Epämukavampaa lukuasentoa saa hakea.
Eilen söin nakkeja ja ranskalaisia perunoita. Toiset kattilaan kiehuvaan veteen ja toiset uuniin varttitunniksi. Alkaa ruokapuoli olla aikamoisen simppeliä. Ehdin hyvin kotiin Foylen sotaan, sillä olin vajaat kaksi tuntia puolison luona. Oli syönyt lounasta ja vein vielä varmemmaksi vakuudeksi kotoa muusattua Saarioisen lihakeittoa ja niitä tavanomaisia marjoja. Söi. Päätin, että vaikka jättäisi viiden aterian väliin, ei olisi se haitaksi. Yksinkertaisen ateriani jälkeen kellahdin sohvalle. Ennen sairaalaan lähtöä olin lukenut CurryKanelin ja Jutan kommentit blogissani. CurryKaneli väitti, että syksy ei tunnu vielä missään. Jutta jutteli Nybergin kuulusta ja edesmenneestä ruokakaupasta Töölöntorin varrella, jonka kuolemaa jäivät monet vakituiset asiakkaat suremaan. Muinoin sielläpäin asuessani tuli useinkin niillä nurkilla käytyä. Nyt Töölöntorin reunalta pakinoi Dessu blogissaan. Sitä en tiedä, kirjoittiko jo Nybergin aikana.
Tänään onnahtelen kampaajalle. Olen päättänyt sillä lailla piristäytyä. Sieltä suoraan taas Laaksoon. Tikit on mieheltä poistettu.Kurkistin eilen paidan alle. Leikkausarpi on kammottavan pitkä, noin 20cm. Siistin näköinen, ei punoitusta. Koskahan mies olisi kotiutuskunnossa? Alan jo toivoa. Väsynyt on, mutta niin on ollut kotonakin.
Sosiaalinen elämäni on puhelimen varassa. Eilen soitti naapuri M-L ja kysyi vointia. Kummitytöllä puhjennut puolestaan flunssa ja C ei ehtinyt jutella, kun katseli televisiota. Soitti myöhemmin, jota minä taas en kuullut, kun olin tappelemassa partsilla lasin kanssa, joka ei mene kiinni. Pitänee kertoa huoltoon, muuten tulee lunta tupaan.Sitten meninkin nukkumaan. Nykyisin en ole ollenkaan illan virkku.
En ole vieläkään saanut Sinuhea luettua, vaikka kirjahyllystäni opus kyllä löytyy. Äänikirjana (vai kuunnelmakohan se oli alun perin, se vanhempi versio joka tapauksessa) taas olen kuunnellut useampaankin kertaan. Lars Svedbergin kertojanääni on aivan ilmetty Sinuhe! Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan joskus, on aivan omanlaisensa nautinto.
VastaaPoistaKiitos,Mymskä,vihjeestä.Otan selvää,onko Celian valikoimissa.Jos ei,harkitsen ostamista. Olen lukenut kehuja Svedbergin lukemisesta ja mikäs on lukiessa,kun on äänityöläinen ja vielä symppis ja itte Sinuhe.
VastaaPoista