13. elokuuta 2013

KASARMIKADUN KIRRA

Istahdin näin poikkeuksellisesti jo 12.8. illansuussa koneen ääreen, mutta julkaisen (juhlallinen sana) vasta aamulla. Puoliso äreänä kuin mikä Kirrassa. Hirmuisella tappelulla saatiin sokeri ja lämpö mitattua kuin myös varpaasta hapensaanti. Kaksi hoitajaa ja minä teimme olan takaa töitä, minä eniten taistelulinjalla, josta raapimisjälkiä käsivarressa. Hoitajat raportoivat, että mies ei tahdo syödä. No, vein marjoja ja ne kelpasivat hyvästikin. Sitten hänelle tuotiin jäätelöä ja sekin meni, kun lusikalla tuuppasin suuhun. Viivyin huomattavasti vähemmän aikaa kuin ennen ja toivon, että pääsisi Laaksoon mahdollisimman pian, kuten minulle jo kerrottiin. Tuntuu kaikesta kokemastamme huolimatta hyvältä paikalta tässä vaiheessa ja puoliso tuumasi itsekin "hyvä", kun kerroin siirrosta. Miksi muuten ei tätä tehty suoraan Meikusta? Kaikki tämmöinen edestakaisin kuljettaminen pitkin kaupunkia maksaa kunnalle ja kuka sen loppujen lopuksi maksaa? Minä ja muut.

Ihan kuin Kirurgi ikänsä puolesta jo natisisi liitoksissaan vuosien taakan alla. Minäkin siellä maannut leikkauksen jälkeen ja jo silloin merkille panin vanhan talon vaivat. Tämän nyt 129 vuotiaan Kirurgisen sairaalan pääsuunnittelijana toimi Turussa syntynyt Frans Sjöström ( 1840-1885), eikä hän ehtinyt nähdä Kirurgia, valmistui vuonna 1888, milloinkaan valmiina rakennuksena. Sjöström  suunniteli muutakin  mm. Helsingin Teknillisen korkeakoulun vanhan päärakennuksen Hietalahdessa sekä joitakin rakennuksia Kiteelle ja Kuopioon, Turkuun.

Onhan se Kirra kunnioitusta herättävä ja kaunis talo. Helsinkiin historiallisesti kuuluva talovanhus. Lisärakennukset uudempaa arkkitehtuuria joidenkin vuosikymmenten takaa. Vanhassa Kirurgissa kapeita käytäviä, tavaroita ehkä tilanpuutteen takia vähän siellä sun täällä niiden reunustoilla. Huone, missä minä aikoinani parantelin leikkauksen jälkiä, oli hyvin suuri monin vierivieressä olevin vuotein. Tuli sotaelokuvat mieleen. Perustettiin kenttäsairaaloita, jossa paljon vuoteita, verta ja voihkinaa, ylityöllistetyt hoitajat ja lääkärit tekemässä parhaansa. Puoliso tänään yhden hengen huoneessa ja yhdelle hengelle näkyivät käytävän molemmin puolin muutkin sappiosastolla olevan. Kirurgissa on omaleimainen tuoksu, kuten vanhoissa taloissa pruukaa ollakin. Se ei ole huono tuoksu. Puolison  ikkunasta näkyy  upeita pihapuita ja loppukesän vahva vehreys työntyy melkein ruutuun kiinni. Mutta hän ei ulos katsellut syventyessään omaan kiukkuisuuteensa ja voimakkaaseen haluun päästä tästäkin lasaretista pian pois. Enkä oikeastaan ihmettele. Raijataan sairaalasta toiseen, uudet hoitajat ja lääkärit, pistetään, mitataan,kuvataan, leikkaushaava aristaa, yskiminen ottaa kipeää, eikä vaimo ota kuuleviin korviinsakaan viedä hänet kotiin.


3 kommenttia:

  1. Hei. Vielä tapaksista. Kurkkaa, jos kiinnostaa www.tapas.fi ja makustele mielessäsi. Omistaja on ihanan rempseä boheemi mies, joka mielellään toimittaa kotiinkin herkkuja. Voisit harkita parvekkeella tapas-iltaa ihan vaikka itsesi kanssa jonain lämpimänä elokuun päivänä. Kotiinkuljetus ei ole ongelma - eikä oikeastaan mikään. Ei edes hinta!

    Mielestäni Vanhakirra on tunnelmallinen paikka, mutta tietty monilta osin jo vanhanaikainen monista parannuksista huolimatta. Itse olin aikanaan kandina kuukauden vapaaehtoisena leukakirraosastolla kiskottamassa leukamurtumia ja leikkaussalissa leukatuumorioperaatioissa

    VastaaPoista
  2. Jutta, minä menin Kim´s Tapasin sivuille.Luin,katselin vesi kielellä ja ihastuin. Onko Kim se, jolla on korkea otsa? Ehdotuksesi tapas-hetkestä partsilla itseni kanssa ei ole hullumpi. Panin korvan taakse, kiitos. Jos vaikka tempaisisin palan Espanjaa kesäpäivän ratoksi tänne kolmanteen kerrokseen.

    VastaaPoista
  3. Kyllä, Kim on kuvassa oikealla. :)

    VastaaPoista