Eilen oli kuin toinen mies Kirran petissä.Oli syönyt sekä aamiaisen että lounaan, vatsa toiminut, eikä vastustellut hoitotoimenpiteitäkään. Istua kökötti g-tuolissa, kun menin. Kampasin hiukset, syötin tuomani marjat, ajoin parran ja leikkasin sormien kynnet. Jälkimmäinen jäi kotona, kun päätin aina että "huomenna". Tästä voisi jotain oppia. Ukkelin arvot paljolti normalisoituneet, kun päästiin ilkeistä sappikivistä ja koko rakosta eroon. Hoitajat ja minä hymyilimme puolin ja toisin ja minä olin ylen tyytyväinen ja kiitollinen Kirran hoitoon. Puoliso tahtoi g-tuolista sänkyyn ja hoitajat auttoivat. Nukahti ja minä nilkutin Kirralta ulos. Oli vain keppi apuna ja se taisi olla vikatikki. Tänään, jos vielä siellä mies on, otan pyörätuolin aulasta ja rullaudun sillä komeasti ja huolettomasti huoneeseen. Sairaaloiden lattioiden väriviivat, jotka perille opastavat, ovat aina niin mahdottoman pitkiä. Meilahden viivojen voittaneita ei kuitenkaan.
Mennessä Kirurgiin taksia kuljetti jälleen ulkomaalaistaustainen mies. Hän lähti ajamaan Pohjoisespaa pitkin Mannerheimintielle päin, vaikka olisi ollut hyvä kääntyä jostain vasemmalle kohti Ullanlinnaa. Kysyin takapenkiltä "tiedättehän, missä Kirurginen sairaala on?" Tätä ei olisi pitänyt tehdä. Kaveri kääntyi niin, että kiharat pöllähtivät ja huusi "tiedän, onko sinulla joku ongelma?" Tähän minä, että ei pidä suuttua ystävällisestä kysymyksestä. Mies ei kuulemma tykännyt äänensävystäni (?) ja käski minun olla hiljaa tai vaihtaa taksia. Hertsileijaa, mikä näitä ulkomaalaisia kuljettajia vaivaa? Ovatko kokeneet niin paljon rasismia takapenkkiläisiltä, että hyökkäävät heti? Ennen muinoin taksinkuljettaja-ammattikunnan sanottiin olevan palveluammatteihin kuuluvaa. Nykyisin saa kuulla vaikka mitä. No, taksi kuljetti minut Kirurgiin, mutta minä en kiittänyt ja laskin tarkasti, että sain oikein vaihtorahat. Huikkasi vielä perääni, että seuraavalla kerralla voisin mainita taksikeskukseen, etten huoli ulkomaalaistaustaista kuljettajaa. Tiedän muuten, että näin tehdään. Siitä oli kerran juttu lehdessä.
Sitten soitti C ja minä kysyin heti, tietääkö sukunsa nimissä olevan bastionin Suomenlinnassa? Tiesi. Siinä asutaan. Minä en ollut tiennyt, mutta tieto hyppäsi silmilleni siunatusta netistä, joka ihmiskuntaa kaiken aikaa viisastuttaa. Minun suvullani ei ole omaa bastionia missään. Mutta me ollaankin ihan ehtaa ja silkkaa rahvasta. Saavutuksetkin pitkälti kyseenalaisia vuosisatojen varrella kuten jalkapuuta, rosvoilua, avioliiton ulkopuolisia siittämisiä ja Jeppe Niilonpoikia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti