Olenkohan jotenkin ylivaativa, kun taas eilen petyin pesijähoitajien käyntiin? Puolisokin alkoi kiukutella, sanailla ja huitoa. Kaksi hoitajaa ei pystynyt tilannetta hallitsemaan.Mikään ei sujunut. Pesu ja hoitotoimenpiteet saatiin lopulta suoritettua. Huomattiin vihdoin sekin, miten päin vaippa pannaan asiakkaalle, kun sitä oli ensin tovi kieputeltu. Kaikkein eniten aiheutti hämmästystä se, että meidän huushollissa ei ole "vamppua". Meni tovi, ennen kuin äkkäsin, mitä sana tarkoittaa. No, pesusienihän se. Meillä vaan ei moista käytetä. Hiuksiin shampoota, käsiin saippuaa ja muuten riittää suihkutus. Kysymykseen ei siis tule ylenpalttinen hankaaminen eikä koko kropan saippuoiminen. Taidamme olla koko kotihoidon piirissä ainut vamputon pariskunta. Enkä pidä siitäkään, että pesijähoitajat penkovat laatikoitani kylpyhuoneessa. Edelliset löysivät meikkituotteitteni joukosta "vampun" ja hankasivat puolison meikinlevittäjäsienellä. Se hajosi lattialle jouduttuaan liian kovakouraiseen käyttöön.
No, ja sitten tuli meille uusi fysioterapeutti. Edellinen vaihtoi piiriä. Sekä tämä uusi että vanha osoittivat asianmukaista ammattitaitoa. Olin suorastaan ihastunut kumpaiseenkin. Puoliso käyttäytyi asiallisesti antautuen kiltisti fyssarin ohjaukseen. Jumppa sujui vuoteessa ja kävely rollaattorin kahvoissa olosuhteisiin nähden hyvin.Asia on niin, että vaikka puolison aivot eivät kokonaisuudessaan enää pelaa, huomaa hän kuitenkin, kenellä on ammatitaitoa, kenellä ei. Arkuus ja avuttomuus hermostuttaa. Hoitajalla pitää olla varma ote ja auktoriteettia riittävästi ystävällisen asenteen myöteäilemänä. Fysioterapeuteilla yleensä on. Ja minä annan kehumisen kuulua. Eilenkin. Annan aina kiitosta, kun on aiheellista.
Tänään on puhalluspullokokeilua. Olen jo valistanut puolisoa tulevasta ja vaikutti myötämieliseltä. Saas nähdä. Aamu alkoi meillä varsin varhain, kun puoliso ilmoitti viiden maissa halunsa päästä vessaan. Tämmöinen toive meillä on hyvin harvinaista ja ampaisin nivelrikkoa uhmaten kuin Anttila ylös vuoteeltaan ja kyöräsin puolison asialleen.Ehdimme. Kehuin häntä ilmoituksesta, oma-aloitteisuudesta ja olin ylpeä hoidokistani. Pesin ja rullauduimme takaisin vuoteeseen. Minulle ei enää uni tullut ja kävelin rollaattorin avulla työhuoneeseeni. Aamukahvin tiputtelua tässä jo haikailen. Heitän maaruuni pillerit ja annan miehelle omat.Tästä se päivä urkenee taas tänäänkin auringon paistaa helottaessa kirkkaalta taivaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti