UUSIN HIUKSIN KOHTI SYKSYÄ

Kyllä asia on niin, että kampaajalla käynti rentouttaa ja sitten tulos tekee mielen hyväksi. On taas niin nuorekas olo että. Rollaattori oli kokoon taitettuna kampaamon nurkassa ja seinistä kiinni pidellen hamuilin pesupaikalle. Sitten päänahkaa hierottiin ja ah, kuinka olo olikaan autuas. Siinä voisi istuksia pitempäänkin, oikeastaan vaikka kuinka pitkään. Kampaajan aika on kuitenkin  minuutilleen buukattu, että nautinto on sen pituinen kuin on. Hyvä niinkin. Uusin hiuksin järjestäydyin Laaksoon.

Puolison vuode potilaineen poissa. Minä heti kansliaan. Ultrassa on, sanoivat. Odotin ja sieltähän hänet lopulta paikalleen kyörättiin. Olivat säästäneet lounaan, jonka syötin. Hyvä oli ruokahalu. Viemäni eväät jätin koskemattomiksi. Ajoin parran  ja miehen nukahdettua asettauduin  lukemaan Sinuhea, joka vaatisi paremman ajan, paikan ja keskittymisen ehdottomasti. Ainakin Mika Waltari jos kuka. Kuinka mahdottoman paljon tämmöisen Egypti-aiheisen kirjan kirjoittaminen on vaatinut esityötä Waltarilta, joka ei milloinkaan siihen mennessä ollut edes Egyptissä käynyt?  Uppoutumista historiaan, kirjastojen kätköihin ja omaan ainutlaatuiseen mielikuvitukseen ja sai aikaan historiallisesti tarkan ja oikean kuvauksen muinaisesta ajasta ja maasta. Näillä eväillä siis syntyi kirja, joka on käännetty kymmenille kielille, tehty Michael Curtizin ohjaama elokuva USAssa 1950-luvulla, jonka kritiikki ei kaikkiaan kovin mairitteleva ollut ehkä väärine näyttelijävalintoineen. Waltari varmastikin näki Sinuhe-elokuvan ollen kutsuttuna kunniavieraana Suomen ensi-iltaan. Ja jotain aivan taatusti siitä ajatteli.

Olen saanut ensimmäisen e-laskun. Hikoilin sen kanssa ja lopulta sen löysin koneen tiedostoista. Sitten soitin pankkiin ja tahdoin saada neuvoja, miten saada sähköpostiin ilmoituksen laskun tulosta (olen aika avuton näissä asioissa, mutta kysyvä ei tieltä eksy), että eivät nyt aivan ilman minua huseeraa. Se jo tuntuu kamalalta, kun en enää voi hyppysissä hypistellä paperilaskua ja panna siihen maksettu-merkintää ja sen jälkeen siirtää muovitaskuun, jossa lukee "maksetut". Miten tämä nykyaika on niin tylyä ja ihmisetöntä? Nyt olen hiukan rauhoittunut, kun sähköposti kertoo, koska tiliäni räplätään. Kohtapuoliin kaikki on ihmisetöntä ja joku sanoikin, että voi pian matkustaakin niin, että ei tarvitse matkustaa.