2. tammikuuta 2017

OLEN MIETTINYT

Mieltäni on alkanut askarruttaa uudissana nyksä ja vanha tuttu "eksä". Miksikö? Siksi, etten tiedä, mikä sana vastaa henkilöä, joka oli ensin nyksä, sitten eksä ja nyt tilapäinen nyksä. Tapasin Hansasillalla tutun  parin, joka hengailee, vaikka ovat näennäisesti eksiä. Ovatko nyt sitten taas nyksiä? Vai entisiä eksiä?  Ex-eksiä?

Uudenvuoden päivä meni ihan mukavasti. Pesin hiukset ja poltin kynttilöitä. Söin fetajuustoa salaatissa ja nakersin hapankorpun ja nautin egyptiläisiä mansikoita. Pienessä rasian sisäpinnan tiedotteessa sanotaan, että voin olla varma, että marjoja poimiessa on niitä kohdeltu kaikella kunnioituksella ja varovaisuudella. Sööttiä! Ne tuoksuvat mansikalta, mutta maku ei muistuta mansikkaa oikealla tavalla. Mutta on se ihanaa, että voimme näin saada tuntuman edes jonkunlaiseen kesään keskellä kaamosta. Mmm... ehkä niissä on vienohko niilimäinen maku. Ehkä vivahdus papyruskaislaa. Tai pyramidia?

Katselin Poirotin televisiosta. Taas tuli mieleen, että David Suchet tekee aivan erilaisen Poirotin kuin Christie kirjoissaan. Luen parastaikaa Neiti Lemon erehtyy. Ilmestynyt vuonna 1955 Hickory Dickory Dock-nimisenä. Kirsi Kunnas suomentanut kirjan alkulorun:

Hikkori tikkori toikki.
Hiiri kelloon loikki.
Kello meni poikki
ja hiiri pois loikki.
Hikkori tikkori toikki.

Neiti Lemon erehtyy-kirja on Eila Pennasen suomentama. Se on minulla jo tutuksi käyneessä Bon-sarjassa pokkarina. Niin, siitä Christien ja Suchetin Poirot-erosta. Suchet on tehnyt salapoliisista hiukan snobimaisen, jalat yhdessä istuvan harmaiden aivosolujen käyttäjän, joka ei vitsaile ja on aina gentlemanni kiireestä kantapäähän. Christien oma Poirot on särmikkäämpi, avoimempi huumorimies, ehkä himpun verran maskuliinisempi ja vähemmän herrasmies. Pidän Suchetin valinnasta enemmän. En siitä jalat yhdessä istumisesta kuitenkaan. Se on... olkoon.

Lentokoneessa on hankalaa, jos kummallakin puolella on jalat levällään istuva mieshenkilö. Vaikka kuinka pitää omat jalat supussa, ahdasta tekee. Mitäs sitten, jos se keskellä istuja myös levittäisi alaraajansa? En ole kokeillut. Se olisi...olkoon.


2 kommenttia:

  1. Iloinen kiitos taas päivän tekstistä! Näillä on niin kiva aloittaa päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, Anonyymi. Kun päivä alkaa tämmöisen kommentin lukemisella, kaikki hyvin, vaikka lunta sataa.

      Poista