KANGASTUSTA JA ALBERT EDELFELTIÄ

Huoltomies kävi, asensi uuden termostaatin patteriin, kun se lämpeni vain heikosti aivan ylhäältä. Nyt se ei enää lämpene sieltäkään, vaan koko laite on jääkylmä. Tietää taas soittoa. Yleensä näitten pattereitten kanssa ei onnistu ensimmäisellä eikä yhdellä kerralla, vaan on käytävä useammin. Jotain hän teki tai oikeammin jätti tekemättä.

Olen kuitenkin lähdössä asioille. Nyt on vuorossa se pankki, jossa kysellään, olenko oikeassa pankissa, mikä on vuoronumeron numero ja sitten, jos sallin, minut saatetaan kädestä pitäen oikean virkailijan juttusille. Yleensä en vastaile näihin kysymyksiin, enkä salli saattajaakaan. Osaan lukea, tunnen numerot ja tiedän miten pankissa asiakas toimii. Olen ollut ennenkin. Muutaman kerran on onnekkaasti käynyt niin, että olen päässyt livahtamaan tämän kerberoksen ohi. Nyt on vielä liukaskulkuisempi rollaattorikin apuna.

Ryhdyin lukemaan Kjell Westön minikokoista  Miki-kirjaa Kangastus 38. On minulle ensimmäinen kokemus kirjailijasta. Tämä kirja on 1930-luvun Helsingistä. Tutut kaupunginosat vilahtavat katuja myöten sivuilla ja jopa ravintoloita, joissa minäkin käynyt ja yhä olemassa. Kaikkea ei ole purettu ja hävitetty. Töölön ratikassa on "ruosteisen raudan, märkien vaatteiden ja pesemättömien ihmisten haju". Joskus ratikkaliikenteen alkuaikoina vaunun seinällä olevan sylkemiskiellon ohella oli myös kielto, että koko vaunuun ei pidä päästää pahalle haisevaa ihmistä. Kumpi päätti hajun määrän ja laadun, rahastaja vai kuljettaja? Oliko kielto kumottu jo vuonna 1930? On nykyisinkin kieltoja. Tupakka, pullo ja jäätelötötterö rastittu yli. Sylkeminen ja haju jätetty matkustajan itsensä päätettäväksi. Kieltokuviin pitäisi lisätä vielä astalo sekä alunperin aseeksi tarkoitettu esine. Miten olisi ritsan laita, jos vielä semmoisia olisi? Hernepyssynkin ammukset tekevät kipeää.

Kun ei eilisiltana nukuttanut kaivelin kirjahyllyjä ja löysin  vuonna 1983 Punkaharjun Retretistä ostamani kirjan silloin olevasta Albert Edelfeltin näyttelystä. Olenkohan koko lehtistä ainakaan kokonaan edes lukenut? Nyt sen tein. Kaikki me tiedämme Lars Sonckin suunnitelleen Tampereen tuomiokirkon ja sen valmistuneen vuonna 1907. Olen ollut lukemattomat kerrat kirkossa. Sitäpä en ole tiennyt, että juuri Albert Edelfelt oli ottanut yhteyttä Sonckiin ja pyytänyt, että Hugo Simberg saisi koristella kirkon sisätilojen seiniä sekä Magnus Enckell tehdä alttarifreskon.

Niinpä "Veli Sonck" sai Edelfeltiltä kirjeen, jossa hän vakuuttaa näiden kahden taiteilijan sopivan mainiosti kirkon freskojen tekoon. "... ajattelisin  kuorin ja lehtereiden koristeluista jotakin erityisen kiinnostavaa, jos nämä kaksi maalaria suorittavat työn". Sonck suostui ja nykyisin saamme ihailla Simbergin "Kuoleman puutarhaa" sekä "Köynnöksen kantajia" kuin myös Enckellin alttarifreskoa tämän kauniin kirkon sisällä.

Retretti ei liene enää entisessä paikassaan. Oli taloudellisia vaikeuksia sekä myös muut tapahtumat lopetettiin museon luolastoissa. Edelfeltiä siellä oli vielä 2000-luvullakin kuin myös muitten taiteilijoitten näyttelyitä. Nykytoiminnasta entisessä Retretissä minulla ei ole tietoa. Enkä siellä ole edes ollut sitten 1980-luvun. Muuten Punkaharjulla kyllä vielä pari vuotta ennen puolison sairastumista vuonna 2003.