Pankissa kehitelty kiukunpuuska on ohitse. Mutta samaan rumbaan joudun seuraavalla kerralla. Silloin kun puoliso oli pankinjohtaja, luottamus asiakkaan ja pankin välillä oli ehdoton. Ei pankissa ajateltu asiakkaan sukanvarsirahoja saaduiksi jostain harmaan talouden tiimoilta. Myönnän maailman muuttuneen, mutta kun epäluulo pankin taholta tulee omalle kohdalle, närkästyn. Ikävöin sitä mennyttä hyvää maailmaa ja sen melkein rikkeetöntä elämää. Jos olikin, niin tätä päivää huomattavasti vähemmän.
Olen lukenut lisää Westötä ja 1930-luvun Helsinkiä. Kirja on niin hupsu pideltävä, että keskittyminen sisältöön heikkenee ja mietin, miten saan sen melkein silkkipaperimaisen ohuen sivun käännettyä rikkomatta tai rypistämättä sitä. Asia kyllä etenee ja pääsen vauhtiin.
Konepesua ja roskiskäynti eilen. Alkoi sataa lunta. Uusi rollaattori kesti uljaasti koetuksen. Sovin P-D:n kanssa yhteisestä päivästä ensi viikolla. Tuntui rouvaa miellyttävän. Sitten olemmekin melkein kahlanneet tämän tammikuun loppuun. Vuoden ensimmäinen kuukausi ohi. Viimeisenä päivänä silmälääkäri. Saas kattoo, miten käy lukulasien. Riittäisi hyvin nuo tavaratalolasit, joita on niin montakin. Nytkin yhdet nenällä.
Katselin suorana netistä Trumpin valtaan astumista. Kuuntelin hänen puheensa, josta ei lupauksia ja uhoa puuttunut. Rahvaan joukossa näkyi niitäkin, jotka eivät taputtaneet. Ehkä eivät usko, ennen kuin näkevät. Entisiä USAn presidenttejä oli vieraina päänäyttämöllä. Ja mitä mahtoi ajatella juuri väistynyt presidentti Obama? Lensi puolisonsa kanssa helikopterilla pois. Washingtonissa satoi. Häissä sade tietää hyvää. Mitä tiesi näissä pippaloissa?
Heräsin tänään viiden maissa aamulla, luin hetken "Kangastusta" ja rupesin tätä kirjoittamaan. Kello käy seitsemää. Talviaamun pimeää ulkona, pari astetta pakkasta. Nyt menen tiputtelemaan kahvia. Hyvää huomenta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti