Espanjalaisia mansikoita - suuria kuin tomaatit - tässä nautiskelen. Hedelmävati taas keittiön pöydällä täynnä ja minä lähdössä tuota pikaa (kirjoitetaan oikeaoppisesti erikseen) ja kohtapuoliin Helsinkiin.
Eilen muuten kaupunki soitti tahtoakseen keskustella joskus kesällä lähettämästäni vastalauseesta koskien kielteistä vastausta anomukseeni saada kaupunkitaksi käyttöön. Asiaa harkitaan edelleen. Tuli sekin selväksi (?), että rollaattorimatkustaja ei tarvitse ostaa lippua HSL:n busseihin tai näyttää matkakorttia laitteessa, kun sitä ei busseissa matalalattiakohdalla ole. Jos tarkastaja tulee, hän joko myy lipun tai leimaa matkakortin, eikä siitä rangaistusta heru. No, tämä oli aivan erilainen tieto kuin HSL:n itsensä minulle antama. Kysyin kaupunginviskaalilta, kumpaa uskon? Hän tuli epävarmaksi ja minä myös. Ihmettelen kyllä, että liikuntarajoitteinen matkustelee ilmaiseksi siinä tapauksessa, jos tarkastaja ei tule tarkastamaan. Omituista, hyvin omituista ja jotenkin epäuskottavaa. Pitää vielä selvittää.
Selailin vähän nettiä ja löysin Länsiväylä-lehden kirjoituksen "rollaattoripummeista". Totta on, että jos (ei siis pummi) rollaattoria käyttävä ei saa lippua leimatuksi tai ostetuksi, häntä ei rangaista, jos tarkastaja tulee, vaan hän maksaa matkansa tarkastajalle normaalisti. Kuitenkin HSL lähtee siitä, että jokaisen on matka maksettava, paitsi lastenvaunujen kanssa kulkevat tai pyörätuoli-ihmiset. Puolisoni aikana p-tuolillakin matkaavan oli lippu ostettava. HSL ei myöskään usko näihin rollaattoripummeihin. Tuskin kukaan hankkii rollaattoria päästäkseen matkustamaan ilmaiseksi. No, toisaalta, meitä on jokaiseen junaan. Lause jatkuu "ja asemallekin vielä jää".
En vieläkään tiedä, miten bussissa maksan tai maksanko ollenkaan olematta silti rollaattoripummiin vivahtavakaan.
Kaikesta huolimatta minulla on nyt näköispainos Shelleyn runokirjasta. Jaakko Tuomikosken suomennos ilmestynyt Kustannusosakeyhtiö Kirjalta uudemman kerran vuonna 2012. Alkuperäinen 1929. Ostin myös Tim Walkerin Lost in Finland - when I married into a Finnish family and other stories (2016). Joskus olen lukenut Walkerin blogia, jossa hän kertoo elämästään Suomessa. Ja kertoo sen niin hauskasti, että naurattaa. Olemme me kummallista väkeä amerikkalaisen silmin. Walkerin kotikaupungissa USAssa Kivisen perhettä sanottiin kohteliaasti "different", mutta aidosti amerikkalaisittain se tarkoittaa "strange".
Nyt aamupäivällä laahustan metroon (laitettuani itseni ihmisten ilmoille soveliaaksi) ja sen jälkeen laahustan (välillä leväten) Keskuskadun koneportaisiin ja ylös maan päälle. Minulla on treffit!
VIHALAULU
Ojan partaalle istui mies vihassaan
ja vanha luuttu, jo halki-lauta,
siin´ yhtyi lauluun raatelevaan
naisesta, joka oli nauta.
(Shelley 1817)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti