P-D ihmetteli, minne Albert Edelfeltin pysti on kadonnut Ateneumin nurmikolta Keskuskadun puolella. P-D rakastaa Albertia. No, minähän aloin ottaa selvää asiasta. Lähetin ensin sähköpostia Ateneumiin ja varmemmaksi vakuudeksi soitin Helsingin ulkopatsaista vastaavalle henkilölle HAMiin. Minä tiedän nyt ja P-D tietää myös, missä Albert on. Taiteilija siirretty Ateneumin sisääntuloaulaan joksikin aikaa, mutta siirrettäneen paikalleen ulos aikanaan. Me emme Albertia nähneet, kun menimme tähän taiteen pyhäkköön Ateneuminkujan puolelta hissillä. Onneksi oli seinäkaupalla miehen töitä ja monissa jopa signeerauskin, että P-D tuli tyydytetyksi. Me istuimme hiljaa ja hartaina pitkät tovit Kuningatar Blankan (1877) edessä, mutta minä vilkuilin toisella seinällä olevaa Pariisin Luxembourgin puistossa-teosta (1887). Kun en noista kuninkaallisista niin piittaa. Nyt olen Edelfeltiä ja Modigliania nähnyt vähäksi aikaa aivan tarpeeksi. Tämähän oli jo toinen kerta saman näyttelyn tiimoilla. Mutta hyväksi se vain oli. Ei lisäviisastuminen kulttuurin puolella ole koskaan huono asia.
Isoja osa tauluista oli/on, mutta yksikään ei niin suuri kuin Rembrandtin Yövartio Amsterdamin Rijksmuseumissa. Mitat 3,63m x 4,37m. Sen edessä olen seisonut paljon pitempään kuin P-D Kuningatar Blankan. Ei nämä meidän 1800-luvun mestarimme paljoakaan jää Rempun (1606-1669) taidoista jälkeen. Eikä tämmöinen ymmärtämätön edes huomaa tekniikan eroja. Sutia ja palettia käytetty kaikissa. Modigliani ei kuulemma koskaan puhdistanut palettiaan. Siitä tuli paksu ja painava väreistä vuosien mittaan.
Vaikka mitenkä kehun jo tykkääväni modernimmasta ja modernista taiteesta vaikkapa Kusamasta Miroon, niin ei noiden vanhojen ole voittanutta. Niin se on! En oikein jaksa uskoa, että kansa parin-kolmen sadan vuoden kuluttua kilvan kirmaa katsomaan Juhani Palmun aakeen laakeen maiseman latonäkymiä. Enää taiteilija Palmu ei maalaa. On sairas mies muistoineen. Mutta kuntoutumassa jaloilleen. Kaikki kunnia hänelle. Kyllä lato ihan kiva on. Olen semmoisessa ollut pussailemassa. Somasti heinä tuoksui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti