ROTTASOTAA JA FALKMANIN TAIDETTA

Helsinki herää Aleksis Kiven rottayhdyskunnan suhteen. Myrkkyä! Kaupungissa ihmisten ja kotieläinten lisäksi asuu 100 000 rottaa. Itse en ole rottaa nähnyt vuosikymmeniin. Mutta taatusti jossain lähettyvillä niitä on. Ei muuten sitten millään sovi, että kansalliskirjailijamme jalkojen juuressa on näitä eläimiä ja mummelit vielä kuulemma ruokkivat.

Uuden tulevan kirjaston nimi Oodi ei kelpaa ruotsinkielisille. Pitää saada neutraalimpi ja svenska taalanden suuhun sopivampi. Aina vastustetaan jotain, ihan aina. Helsinki ei ainakaan vielä ole korvaansa lotkauttanut asialle.

Eilen tuli sitten lunta enemmänkin. Tuli tiuhaa sadetta, isompia hiutaleita ja niitä pieniä, joilla oli kiire maahan. Aurat jyräsivät ja ihmiset pomppivat hangessa. Minä katselin ikkunasta. Laskeskelin, että jos hiukan nuukailen hedelmien kanssa, niin riittävät lauantaihin asti, jolloin on luvattu lauhempaa. Nyt sen sijaan kehaistaan paukkupakkasilla. No, mennään kauppaan, jos on pakko. En minä pelkää. Kunhan on edes hiukan aurattu rollaattorin kulkua helpottamaan.

Minulla on uusi Nespresso-laite. Vanha, iso jötikkä, joka jauhaa odottaessa ensin pavut, on makuuhuoneen lattialla odottamassa kierrätyskeskusta. Sinne menee muutakin. Uuden koneen kimpussa häärin jo eilen ja nyt olen toisessa huuhteluasteessa. Kahvia en ole vielä laittanut, mutta halua on jo reippaasti cappuccinon valmistukseen.

Kaupunginmuseon lehti tuli. Museokorttelissa on kuulemma "aarre". Se on taiteilija Severin Falkmanin (1831-1889) koti, jossa asui vanhempineen lapsena ja isä toivoi pojastaan perustamansa viinatehtaan jatkajaa. Ei tullut. Tuli Pariisin ja Rooman opit käynyt taiteilija ja Anders Ramsayn ystävä. Tästä pitkäaikaisesta toveruudesta Ramsay kertoo kirjassaan 1800-luvun Helsingissä. Olisiko vielä Kappelin aulassa Severin Falkmanin Amoriini-maalaus? Hän teki muitakin Amoriineja ravintolaan.

Toisinaan kävi niin, että taiteilijoilla ei ollutkaan rahaa maksaa ateriaansa ja niin isäntä sai maksun kiitosten kera kuvan tapaan. Albert Edelfelt maalasi Gambrinuksen pään erään sunnuntailounaan päätteeksi. Onko näitä enää tallella Kappelin monien korjausten jälkeen ja aikakin tehnyt tehtävänsä, jos ei olla huolella säilytetty? Kappeli oli 1800-luvulla ja vielä seuraavallakin vuosisadalla suosittu paikka taiteilija- ja kirjailijapiireissä. Sinne Eino Leinonkin askeleet usein veivät. Mitä siihen Falkmanin ateljeekotiin tulee, sitä voi vuokrata juhliinsa. On siinä asussa, mihin taiteilija sen jätti kuoltuaan.