No, kyllähän sen arvasi. Tiesin jo heti aamulla herättyäni, että pankissa tulee hurjat selvittelyt "mistä rahat?", kun talletin tilille. Tiesin byrokratian, mutta silti tulistuin ja sieluani myöten. Paikalle hankittiin väkeä konttorin johtajaa myöten "missä kuitit nostoista?" Ei missään tietystikään. En ota ylimääräisiä papereita kontolleni lisäämään paperisotkuja kotona. Tunsin oikein, kuinka silmäni säkenöivät paksua paheksuntaa pankkilaitosta ja pankin epäluottamusta asiakkaita kohtaan. Ei kaikilla ole unikkopeltoja Kolumbiassa, eikä kannabisviljelmiä kotona, vaan minullakin vuosien aikana nostoja ja rahaa sukanvarressa. En ole luottanut pankkeihin, enkä luota vieläkään, mutta pelkään myös kotiryöstöjä ja tulipaloja. Kerroin kantavani lisääkin rahaa pankkiin ja ilmeisesti joudun samanlaiseen rumbaan. Konttorinjohtajakin oli vaihtunut sitten edellisen, jonka juttusilla olen ollut. No, sovussa me erosimme ja pyysin jopa anteeksi helvetti-sanaani. Se oli siinä yhteydessä, kun asiakasta kohdellaan kuin rikollista. Mistä rahat??? No herttinen, pankista tietysti aikoinaan. En minä niitä paina. Tulostimeni ei siihen hommaan edes kykenisi. Ainakaan, että täyttäisivät oikean rahan vaatimukset.
Avasin kiukkuani lieventääkseni heti pankista tultuani kotona Gancia Asti-kuohuviinipullon (ei samppanjaa) ja lipitin mansikoiden kanssa koko pullollisen. Sitten hiukan rauhoituin. Patterimieskin tuli ja onneksi olin jo seestynyt siihen mennessä, muuten miesparka olisi saanut tuta pahan tuuleni. Nyt kiitin kauniisti tulevasta lämmöstä olohuoneessa. Ja patteri kokonaisuudessaan on ihanan lämmin!
Tänään en liiku mihinkään. Jatkan Westön lukemista, jonka kirjallista antia Aulisko kehui kommentissaan. Minulle koko mies on ihka ensimmäinen kerta. Ja niin ensimmäinen, että oli pakko netistä vähän lukaista. Kirjallisia palkintoja sadellut sieltä ja täältä, muun muassa 2006 Finlandia ja Stadin Kundi seuraavana vuonna Stadin Slangin valitsemana. Jälkimmäinen ei ole ollenkaan kirjallisuuspalkinto vaan kunnianosoitus stadilaisuudelle. Jatkan "Kangastuksen" lukemista. Tämä minun kirjani vaan on niin hullu kirja, kun on semmoinen kahden tulitikkurasian kokoinen ja lehdet hyvin ohuita, mutta teksti normaalin kokoista. Ja sitten sitä luetaan jotenkin "ylösalaisin". Kyllähän te olette näitä kirjakaupoissa nähneet, Miki-kirjoja. Monet lukeneetkin.
Ostin lottokupongin taas. Haluan Itäkeskuksesta pois! Näen unia, että asun jälleen Helsingissä, missä ratikat kulkevat ja missä on kaikkea muutakin ihanaa. Olen kuitenkin ilman onnea kaikenlaisissa peleissä. Pasianssiakaan en saa usein menemään. Rubikin kuutiota en ole edes yrittänyt. Kerran olen raaputtanut viisi euroa! En muista, mitä arpa maksoi. Taatusti enemmän. Olisinpa Hannu Hanhi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti