Aikamoinen koettelemus eilen rullautua rollaattorilla kauppaan. Lunta maassa ja lisää tuli taivaalta. Onneksi takanani on kahdentoista vuoden kokemus työntää kesät talvet pyörätuolia, että vanhoilla konsteilla pääsin paksussa lumessa auraamattomilla jalkakäytävillä eteenpäin. Vastaantulijamies kysäisi hymyillen "onks sulla nastat?" Vastasin minäkin hymyn kera "ei ole". Eikä ne nastat auttaisi paksussa hangessa. Tämän tiedän vuosikymmenten autoiluajoiltani. No, pääsin kuin pääsinkin kauppaan ja vielä poiskin. Taitavuuteni hurmiossa vein vielä roskatkin. Siinä oli vähän hommaa enemmänkin. Piha oli neitseellisen koskematon, vain lunta tulvillaan.
Tämän kaiken rehkimisen jälkeen ilmoitti lonkka, että nyt muori pitkälleen. Makasin puoli tuntia ja katselin kattoon. Mietin, otanko kipupillerin. En ottanut.
Ystäväni L. ja A. karkaavat taas kuukaudeksi Etelä-Afrikkaan. Ovat asuneet siellä ja käyneet monen monituista kertaa ja aina vaan veri vetää sinnepäin. Ei ainakaan lumi haittaa, mutta voivat kompastella Boulders Beachin pingviineihin.
Ensi viikolla on kömmittävä kauppakeskukseen. Vihdoinkin varattava aika silmälääkäriltä. On käytävä Stockmannilla sekä toimitettava muitakin asioita. On toivon mukaan aurattu jo siihen mennessä. Ja vaikka ei olisikaan...
Minulla on hieno taidekalenteri tätä vuotta varten. Kuva joka kuukausi. Tammikuussa lähtee Kullervo sotaan Akseli Gallen-Kallelan tapaan. On Albert Edelfeltiä, Werner Holmbergia, Venny Soldan-Brofeldtia, Magnus von Wrightia jne. Kalenteri juhlistaa Suomen 100-vuotista taivalta itsenäisenä maana. Näitä on katseltu Ateneumissa, mutta ihan kivaa, kun ovat omalla pöydälläkin.
Olin lotonnut. Ei onnannut. Asun siis edelleen täällä. Mutta onhan ensi viikko! Unelmoida saa. Siinä olenkin aika mato. Ymppään huolettomasti uniinikin kaikenlaista, joka tekee minut onnelliseksi. Eikä aamu tunnu yhtään karulta, vaikka kaikki onkin ennallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti